Pienin asia, mistä kumppanisi/eksäsi on hermostunut?

Vierailija kirjoitti:

Silitin kissaani enkä häntä. Huusi "Onko *Leevi sulle tärkeämpi kun minä" :D

Eli kissa oli tärkeämpi.

En osaa asetella keittiörättiä käytön jälkeen oikein. En osaa käyttää oikein ketsuppipulloa. En osaa laittaa kaappiin oikein suklaalevyä, kun otan siitä palan. En osaa laittaa läppärin johtoa oikein laatikkoon käytön jälkeen. Jne. jne. Tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein.

Minulla on vain 15 cm pitkä. Olihan se jo nähtävissä että kumppani hermostuu noin pieneen.

En osaa kuulemma täyttää oikein tiskikonetta, sanoo mies joka täyttää joka toisen lautasen reiän ja pesee 5 astiaa kerrallaan kun muut tiskit odottavat läjissä pöydillä. No onhan se hyvä, että edes omasta mielestään tekee kaiken oikein. 

Mun nuoruuden ex ei ollut selvinpäinkään mikään järjen jättiläinen, mutta kännissä katosi ne vähäkin rippeet. Kerran puhui isänsä "Pekan" kanssa mun puhelimella. Oman puhelimensa oli rikkonut tai hukannut. Myöhemmin oli soittamassa mun puhelimella kaverilleen. Huomasi, että siellä oli puhelu Pekalta. "Kenen Pekan kanssa sä oot puhunu??? Saat@nan huor@!!!" Huusi vaikka miten kauan. Ei auttanut, vaikka muistutin, että ihan itse jutteli isälleen. Joskus toisen kerran soitti mulle. Oli taas jossain juhlimassa. Itse istuin bussissa ja läheisillä penkeillä istui äänekkäitä teinipoikia, joiden mekastus kuului puhelun taustalla. Taas tuli kunnon huudot, miten olen huoraamassa ja paneskelemassa kaikkien miesten kanssa. Nämä tuli ekana mieleen. Seitsemän vuotta oltiin yhdessä. Loppuaikoina huuto ja tavaroiden rikkominen ei enää riittänyt ja alkoi tulla väkivaltaa mukaan ja sain viimein rohkeuden lähteä suhteesta. Nykyään, noin 15 vuoden jälkeen, osalle noista sekopäisistä suuttumisista pystyy jo vähän nauramaankin.

Vierailija kirjoitti:

Natsamuumio kirjoitti:

Lista asioista joista eukko on repinyt pelihousut:

Suhteen alkupuolella kun tulin kylään ja hän laittoi ruokaa miespuolisen kämppiksen kanssa. Itse olin hieman väsynyt asioidenhoidosta kaupungilla enkä jaksanut seurustella ja höpöttää joten nappasin hyllystä Tex Willerin ja istahdin lukemaan hetkeksi. Raivosi hetken päästä pää punaisena miten en kuulemma arvostanut häntä ollenkaan kun en tullut häntä lääppimään kesken ruoanlaiton.

Juttelin veljensä kanssa ja hän tapansa mukaan tuli keskeyttämään jutun heti alkuunsa mutten silloin tajunnut asiaa (on mustasukkainen vaikka avainnipulle jota pyöritän sormessa enkä tajua hiplata häntä). Otin hänet syliin mutta hirveä huuto pää punaisena hetken päästä miten en keskeyttänyt heti keskustelua hänen takiaan vaan jatkoin asian keskustelun loppuun niin että hän oli sylissäni.

Aina väitetään että isät ovat mustasukkaisia vauvasta äidille. Tämä tapaus kyllä menee toisinpäin. Raivarit tuli siitäkin miten keskityn liikaa juuri kotiin tulleeseen vauvaan ja arjen sujuvoittamiseen enkä hänen hellimiseen.

Naapurin miehen aamuinen puhelu ei saisi tapahtua kun hän joutuu heräämään, ulos puhumaan siirtyminen että hän saa nukkua rauhassa, lisää vain kierroksia ja syyttelyä huo rille soittelusta (vaikka olin tuolloin valmis vielä antamaan puhelimen tutkittavaksi, en enää)

Oman terveydenhoitoon liittyvän aamuisen puhelinvastaanottoajan unohtaminen, ja hetken mietintä kesken aamumuhinoinnin että vastaanko, taas syytetään huo rien kanssa juttelunhalusta enkä arvosta häntä (vaikken vastannut ja jouduin maksamaan sakkomaksun)

Hämillinen naurahtaminen tilanteelle kun vieraan paikkakunnan mäkkärin kassa ei ymmärtänyt tilaustani, halusin vaan panna sitä huo raa, kun sekin naurahti tilanteelle, syy lähteä autosta kesken tilausjonotuksen pakkaseen ja palata vartin päästä syyttämään heitteillejätöstä, aivan kuin vauvan ja auton kanssa pääsisin keskeltä jonoa hänen egoaan silittelemään.

Liikennetilanteessa itse kuskina en pystynyt keskittymään hänen selitykseensä siitä mitä hänen laskemillaan kolikoilla käydään ostamassa, niin en arvosta häntä ollenkaan, ja perusteena se että hetkeä myöhemmin auton ollessa parkissa pystyin katsomaan peilistä miten veljensä tulee kohta autolle... logiikkaa en ymmärrä tänäkään päivänä?

Näitä on välillä päivittäin ja voisi kirjoittaa kirjan vaikka suhdetta on vasta pari vuotta eletty. Ehkä kirjoitankin. Ei tätä muuten enää kauaa pää kestä.

Siis mitä? Et ole jättänyt häntä?

Jos ero ei ole vaihtoehto niin koita puhua sen kanssa edes tosta, ei sun elämästä muuten tule mitään.

Kahdestaan keskustelu aiheista ei onnistu jos haluaa välttää kolmannen maailmansodan. Toistaiseksi hieman huonolla menestyksellä ollaan käyty keskustelemassa ammatti-auttajan pakeilla näistä ja muistakin asioista. 

Viimeisin käynti päättyi siihen että hän päätti itse avaamansa keskustelun minun oletetusta "sitoutumiskammostani"  huutamalla "Haista v***u!" kun kehtasin kysyä että miten se sitoutumiskammo näkyy siinä että olen yrittänyt jo yli vuoden viritellä keskustelua avioehtosopimuksesta. Ja itse aina viskaa sen sormuksen mäkkylään; Kuulemma ei "Oikeassa Rakkaudessa" sellaisia sopimuksia tarvita eikä hän halua naimisiin kun minä rakastan vain sukumökkiä, maatilaani, ja vanhempiani jotka ovat vielä takaajina lainassani.

Ja niin, miksen ole jättänyt... rakastan ja olen liian kiltti. Ja on hänessä hyviäkin puolia, tämä on se huono puoli. Mutta näyttää siltä että olen tehnyt virhearvion miten naiivi voi toinen olla. Setänsä kommentti asiaan oli että "Se on ollut pikkutytöstä asti ihan mahdottoman vaikea tapaus."

Ai niin jos pieniä asioita miettii lisää tässä pari;

Ei tykkää kuulemma sotkusta mutta on pahimman luokan sottapytty kakaroineen. Kaikki jää käsistä just siihen mihin tippuu. Ja kilahtaa lähes aina jos yritän vaikka tiskata tai siivota kun en käyttänyt sitä aikaa hänen silittelyyn, kuitenkin valittelee mun kuullen sotkua.

Ei mene tajuntaan miten toinen voi suuttua siitä että pesen hänen ja kakaroiden pyykkiä, enkä käynyt välissä kertomassa että täytän myös kuivausrummun ja meneekin 5 minuuttia pidempään. Hän joutuu odottamaan minua kuulemma jatkuvasti, mitä hän sitten odottaa en ymmärrä, tuntuu siltä ettei hän arvosta minua ollenkaan toisena ihmisenä vaan itsensä jatkeena. Eletään sitten välillä paskan keskellä kirjaimellisesti kun oma motivaatio tehdä mitään kotitöitä on aika lailla nolla, sen mitä teen yritän tehdä salaa kun kuitenkin tulee sanomista. Ja jos edes yrittää ehdottaa ratkaisuja siitäkin hermostutaan että otetaan sotkut puheeksi.

Hän on myös hermostunut siitä että kaivoi kaapista teiniaikojen minihameensa joka ei yllättäen sopinut, ja lohdutin että jos oikeasti haluaa sen päälleen niin ei se mahdottomia edes vaadi, mutta tein virheen kun hän ei mitään liikuntaa paitsi seksiä halua eikä tarvitse.

Mihinkään muuhun kuin hänen hyväilyynsä en saisi käyttää yhtään minuuttia kauemmin kuin minimissään mahdollista, muuten en rakasta. Kolmannen asteen kuulustelu jos terveyskeskuksesta takaisin ajelu kestää 5 minuuttia google mapsin kertomaa pidempään.

Seksi on mahtavaa, mutta ongelmaksi tulee että hän itse tunnustaa että seksi on ainoa mistä hän saa mitään hyvänolon tunnetta, hän ei halua harrastaa tai poistua kotoa tai tehdä mitään, mitä ei ole pakko (tai koska suorittaa äitiyttä, lasten takia pakko), ehdotuksistakin hermostuu.

Ja mitään vikaa hän ei koskaan suostu näkemään omassa toiminnassaan. minä olen narsku kun edes kehtaan olla eri mieltä jostain asiasta.

Minun 15 cm

Minun exäni suuttui jos katsoin tv:tä tai luin lehteä, en kuulema välittänyt hänestä. Jos kävin likkakaverin luona kylässä, raivosi että oletteko te jotain lesboja kun pitää tavata. Sai raivarin kun nostin kättä vastaantulleelle vanhalle koulukaverille, joka oli miespuolinen. Sai raivarin kun kävelin kaupassa sen edellä liian kovaa, kuulemma kuin kiimainen sokea hirvi joka rynnii suoraan eteenpäin sivulle katsomatta. Sai raivarin kun käytin tuttavaperheen koiraa lenkillä, käski valita joko hänet tai koira. Sanoin että jos joudun valitsemaan niin valitsen koiran. Aivan liian pitkään siedin tuota, mutta olipahan tehokas oppiläksy enkä ole sen jälkeen tuollaista käytöstä katsellut pätkääkään.

Vierailija kirjoitti:

Ex sai aina raivarin jos oli ottanut alkoholia ja halusi valvoa, enkä minä jaksanut pitää hänelle seuraa. Pari kertaa hän kävi repimässä minut sängystä ja veti turpaan. Jatkossa sitten istuin hänen seuranaan kuuntelemassa hänen valitsemaansa musiikkia vaikka mulla olisi ollut töitä seuraavana päivänä.

Opitpahan.

Mieheni on hyvin rauhallinen. Pienin asia mistä hän on hermostunut on se kun peruutin meidän 2 pv vanhan maasturin tolppaan niin että takapuskuri ja -luukku sai halkeamia. Hän sanoi erittäin harmistuneena, että "miksi teit noin"? Oli ensimmäinen kerta automaattiautolla ja polkimet meni sekaisin.

Olin ensimmäistä kertaa tapaamassa exäni vanhempia. He olivat mukavia ja äitinsä esitteli minulle pihalleen istuttamia kukkasia, ym. jonka yhteydessä juttelin hänen kanssaan hyväntuulisesti, kuten mukavien ihmisten kanssa on tapana. Vierailun jälkeen exäni raivosi siitä, miten iloinen ja hyväntuulinen olin ollut :D. Seuraavalla vierailulla minun tulisi olla vakavampi enkä saisi nauraa yhtä paljon. Olen luonnostani puhelias ja hyväntuulinen, mutten mikään ns.tyhjännauraja.

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui jos äitini soitti n kerran viikossa. Sitten kun en vastannut, syytti että on jotain salaista kun en voi hänen aikanaan puhua. Kysyin että kumpaa haluat, vastaan vai en vastaa niin hän sanoi tuohtuneena että ei hän ala mua määräilemään.

Pitäisköhän mun oikeasti huolestua kun ketjun melkein jokainen postaaja muistuttaa siitä että joo kyllä se emäntä tänkin on keksinyt...

Äitini on kuulemma hirveä hu*ra ja minä en ole kuulemma irtaantunut lapsuudenperheestä vaikka asun omillani ja näen vanhempia ehkä kerran kaksi vuoteen. Kylässä käytiin kun isäukko sai sydäninfarktin, piti lähteä aamutuimaan ennen aikoja pois kun akka keksi alkaa keuhkoamaan isoon ääneen miten väärin se on että meidän pitää herätä (äitini on aamuvirkku ja lähti koiran kanssa lenkille tapansa mukaan klo 7, itse akka on herkkäuninen, kukaan ei pakottanut nousemaan)

Sen lisäksi siitä asti olen kuullut miten äitini on sairas tyrkky joka ei jätä minua rauhaan ja miten hän tunki koko ajan muka keskustelemaan kanssani (alle puoli tuntia 2vrk aikana ja me sentään mentiin kylään) ja miten napanuoraa en ole katkaissut. Jutellaan äidin kanssa ehkä kerran viikossa muutama sana ja nekin viesteillä, soittelua harvemmin kuin kerran kuussa.

Veljien ja siskojen kanssakaan kuulemma ei kuulu "joka päivä viestitellä" vaikka se tapahtuu chatin yli ja juuri perityn yhteisen perintömökin asioissa on oikeasti paljon sovittavaa. Tuohonkin menee ehkä se 5 minuuttia päivässä, mutta se on hälle 5 minuuttia liikaa. Muut sisarukset voivat kuulemma hoitaa mun ei tarvitse koska häntä pitää hoivata ja tästäkin kilarit enkö välitä hänestä.

Itse akka kyllä halusi ottaa väkisin mukaan teinitytärpuolen joka kitisi koko matkan siitä miten paskaa ja pääsiskö kotiin takaisin eikä puhunut mun vanhemmille sanaakaan koko aikana, edes 'moi'. Okei sillä tyttärellä on ADD mutta ei se huonoa käytöstä aiheuta.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on hyvin rauhallinen. Pienin asia mistä hän on hermostunut on se kun peruutin meidän 2 pv vanhan maasturin tolppaan niin että takapuskuri ja -luukku sai halkeamia. Hän sanoi erittäin harmistuneena, että "miksi teit noin"? Oli ensimmäinen kerta automaattiautolla ja polkimet meni sekaisin.[/quot

Miten ne voi mennä sekaisin, kun niitä on vain 2? 😅

-Minulla osui polvi vahingossa hänen tietokoneeseensa kevyesti. Suutahti sitten sen verran, että piti läpsäistä minua käteen ja siliteli tietokonetta niinkuin elävää otusta.

-Oltiin eksän veljen kanssa ja olisin halunnut lähteä viereiseen halliin pelailemaan. Tiesin, että eksän veli tykkäsi pelaamisesta, mutta eksäähän ei saanut sinne vaikka pyysin. Tokaisin sitten, että voisiko veli joskus pyytää eksän sinne kun eksä ei sinne mun kanssa lähde. Eksä suuttui siitä niin paljon, että lähti vaan päättömästi kävelemään ja kun yritin kysyä, mistä hän pahoitti mielensä nipisti mua käteen ja käski olla seuraamatta jatkaen kävelyään.

MInulla oli heinänuha,ex  ei saanut unta niistämiseni takia  ja syytti etten ota allergialääkkeitä kun edelleen niiskutan. Aamulla valvoi että otin varmasti nenäsumutteen, Histecin ym ja kun sitten sain kaupassa hirveän aivastelupuuskan huusi etten ole normaali ja minut pitäisi viedä mielisairaalaan!

Samoin menkoista hermostui  ja väitti että vessassa haisee veri.  On syystäkin ex.

Vierailija kirjoitti:

- haukkui mua mielisairaaksi suutuspäissään, kun jätin yksin kauppaan riehumaan. Taustaksi kerrottakoon, että siskonsa soitti haukkumispuhelun, jossa nalkutti kissasta jonka mies oli omakätisesti toimittanut mummolleen ja johon en ollut millään tavalla syyllinen. Tämä kääntyi sitten nopeasti minun viakseni, ja mies haukkui minut pystyyn kun kehtasin jättää hänet puhelun päätteeksi kauppaan huutamaan 

- Mies mykkäkoulutti, koska käskin lopettaa ruuan tuhlaamisen. Mies siis ei yhtään katsonut mitä tekee ja ruokaa meni hirveät määrät hukkaan 

- Mies kertoili yksityisasioitani kaikille ja suuttui kun kielsin tekemästä niin 

- Miehen naispuolinen pomo yritti soittaa länkytyspuhelun kännissä siitä miten miestä tulee kohdella. En vastannut ja mies suuttui. Tässäkin pitää tietää, että mies hoisi muuton puolivillaisesti ja heti kun huonekalut tippui kädestä, hän lähti firman piikkiin juhlimaan. Omassa maailmassani muutto ajaisi kaiken tällaisen ohi ja ilmainen viina ei ole niin tärkeää, että pitäisi jättää tällainen juttu puolitiehen  

- mies tuli aivan umpijurrissa takaisin kotiin päivän retkeltään, huusi ja solvasi mua lokiksi niin että koko kerrostalo kuuli. Hetken kuunneltuani tajusin, että sitä oli ammennettu siskolta juttuja, joka oli oikein ladannut veljeensä pyhää vihaa minua kohtaan. Kävin siis töissä, maksoin puolet vuokrasta ja hoisin omat laskuni, joten toi kohtaus oli niin järjestetty esitys taas kerran. Siskonsa vielä pokkana myönsi, että oli usuttanut veljensä kimppuuni ja kehtasi vielä kirjoittaa miten minun tulisi katsoa peiliin. Silloin jätin miehen siihen paikkaan ja totesin, että olen aivan kypsä tähän touhuun. 

- erilleen muutettaessa mies suuttui, kun sanoin, että avaimet pitää palauttaa kuun viimeinen päivä, ja mies yritti venkoilla vastuusta vetoamalla siskon lapsen kolmivuotissynttäreihin. Muutettaessa oli sirkus miehen työpaikan ryyppäjäisten takia ja nyt uusinnat näinkin typerästä syystä, koska mun mielestä loppusiivousta ei jätetä tekemättä ja avaimia palauttamatta ajoissa jonkun lastenkutsujen takia. en suostunut muuttosiivousta hoitamaan, koska asunnossa oli enää miehen tavarat ja olin jo omat alueeni siivonnut. Hän ei edes ollut lapsen kummi tai muukaan tällainen, vaan hän sai päähänpinttymän osallistumisesta ja taas uuden syyn keuhkota. Se raivo kun käskin taas pistää prioriteettijärjestykseen. 

- Kuinka ollakaan, avaimet myöhästyivät ja mies joutui maksamaan penaltia. Sitä raivoa en kuunnellut ja ilmoitin, että siinä sinulle hintalappu, että kannattiko osallistua. Edelleen katkera ex-mies. 

Siis hetkinen? ”Hän ei edes ollut lapsen kummi tai muukaan tällainen”. Kyseessä oli siis miehesi siskon lapsen synttärit. Näin ollen miehesi on verisukulainen. Se menee kaiken maailman ”kummien” ylitse. Sinusta kummina olo on arvokkaampaa kuin olla lapsen vanhemman sisarus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppani ärsyyntyy kun laitan leivän täytteet eri järjestyksessä kuin hän. Pitää kuulemmma olla salaatti, leikkele ja sitten vasta juusto. 

Mun exä veti kilarit samasta syystä, mutta leikeleen tuli olla päällä. "Opasti" mua muissakin asioissa siten kuin oli kotona oppinut.

Leivälle ensin margariini, sitten leikkele, sit juusto ja päälle vasta kasvikset.

Minä laitan usein ensin Oivariini, sitten juusto jne.

Mitä helkkari merkitystä sillä järjestyksellä on, jokainen laittaa kuten tykkää

natsamuumio kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Natsamuumio kirjoitti:

Lista asioista joista eukko on repinyt pelihousut:

Suhteen alkupuolella kun tulin kylään ja hän laittoi ruokaa miespuolisen kämppiksen kanssa. Itse olin hieman väsynyt asioidenhoidosta kaupungilla enkä jaksanut seurustella ja höpöttää joten nappasin hyllystä Tex Willerin ja istahdin lukemaan hetkeksi. Raivosi hetken päästä pää punaisena miten en kuulemma arvostanut häntä ollenkaan kun en tullut häntä lääppimään kesken ruoanlaiton.

Juttelin veljensä kanssa ja hän tapansa mukaan tuli keskeyttämään jutun heti alkuunsa mutten silloin tajunnut asiaa (on mustasukkainen vaikka avainnipulle jota pyöritän sormessa enkä tajua hiplata häntä). Otin hänet syliin mutta hirveä huuto pää punaisena hetken päästä miten en keskeyttänyt heti keskustelua hänen takiaan vaan jatkoin asian keskustelun loppuun niin että hän oli sylissäni.

Aina väitetään että isät ovat mustasukkaisia vauvasta äidille. Tämä tapaus kyllä menee toisinpäin. Raivarit tuli siitäkin miten keskityn liikaa juuri kotiin tulleeseen vauvaan ja arjen sujuvoittamiseen enkä hänen hellimiseen.

Naapurin miehen aamuinen puhelu ei saisi tapahtua kun hän joutuu heräämään, ulos puhumaan siirtyminen että hän saa nukkua rauhassa, lisää vain kierroksia ja syyttelyä huo rille soittelusta (vaikka olin tuolloin valmis vielä antamaan puhelimen tutkittavaksi, en enää)

Oman terveydenhoitoon liittyvän aamuisen puhelinvastaanottoajan unohtaminen, ja hetken mietintä kesken aamumuhinoinnin että vastaanko, taas syytetään huo rien kanssa juttelunhalusta enkä arvosta häntä (vaikken vastannut ja jouduin maksamaan sakkomaksun)

Hämillinen naurahtaminen tilanteelle kun vieraan paikkakunnan mäkkärin kassa ei ymmärtänyt tilaustani, halusin vaan panna sitä huo raa, kun sekin naurahti tilanteelle, syy lähteä autosta kesken tilausjonotuksen pakkaseen ja palata vartin päästä syyttämään heitteillejätöstä, aivan kuin vauvan ja auton kanssa pääsisin keskeltä jonoa hänen egoaan silittelemään.

Liikennetilanteessa itse kuskina en pystynyt keskittymään hänen selitykseensä siitä mitä hänen laskemillaan kolikoilla käydään ostamassa, niin en arvosta häntä ollenkaan, ja perusteena se että hetkeä myöhemmin auton ollessa parkissa pystyin katsomaan peilistä miten veljensä tulee kohta autolle... logiikkaa en ymmärrä tänäkään päivänä?

Näitä on välillä päivittäin ja voisi kirjoittaa kirjan vaikka suhdetta on vasta pari vuotta eletty. Ehkä kirjoitankin. Ei tätä muuten enää kauaa pää kestä.

Siis mitä? Et ole jättänyt häntä?

Jos ero ei ole vaihtoehto niin koita puhua sen kanssa edes tosta, ei sun elämästä muuten tule mitään.

Kahdestaan keskustelu aiheista ei onnistu jos haluaa välttää kolmannen maailmansodan. Toistaiseksi hieman huonolla menestyksellä ollaan käyty keskustelemassa ammatti-auttajan pakeilla näistä ja muistakin asioista. 

Viimeisin käynti päättyi siihen että hän päätti itse avaamansa keskustelun minun oletetusta "sitoutumiskammostani"  huutamalla "Haista v***u!" kun kehtasin kysyä että miten se sitoutumiskammo näkyy siinä että olen yrittänyt jo yli vuoden viritellä keskustelua avioehtosopimuksesta. Ja itse aina viskaa sen sormuksen mäkkylään; Kuulemma ei "Oikeassa Rakkaudessa" sellaisia sopimuksia tarvita eikä hän halua naimisiin kun minä rakastan vain sukumökkiä, maatilaani, ja vanhempiani jotka ovat vielä takaajina lainassani.

Ja niin, miksen ole jättänyt... rakastan ja olen liian kiltti. Ja on hänessä hyviäkin puolia, tämä on se huono puoli. Mutta näyttää siltä että olen tehnyt virhearvion miten naiivi voi toinen olla. Setänsä kommentti asiaan oli että "Se on ollut pikkutytöstä asti ihan mahdottoman vaikea tapaus."

Ai niin jos pieniä asioita miettii lisää tässä pari;

Ei tykkää kuulemma sotkusta mutta on pahimman luokan sottapytty kakaroineen. Kaikki jää käsistä just siihen mihin tippuu. Ja kilahtaa lähes aina jos yritän vaikka tiskata tai siivota kun en käyttänyt sitä aikaa hänen silittelyyn, kuitenkin valittelee mun kuullen sotkua.

Ei mene tajuntaan miten toinen voi suuttua siitä että pesen hänen ja kakaroiden pyykkiä, enkä käynyt välissä kertomassa että täytän myös kuivausrummun ja meneekin 5 minuuttia pidempään. Hän joutuu odottamaan minua kuulemma jatkuvasti, mitä hän sitten odottaa en ymmärrä, tuntuu siltä ettei hän arvosta minua ollenkaan toisena ihmisenä vaan itsensä jatkeena. Eletään sitten välillä paskan keskellä kirjaimellisesti kun oma motivaatio tehdä mitään kotitöitä on aika lailla nolla, sen mitä teen yritän tehdä salaa kun kuitenkin tulee sanomista. Ja jos edes yrittää ehdottaa ratkaisuja siitäkin hermostutaan että otetaan sotkut puheeksi.

Hän on myös hermostunut siitä että kaivoi kaapista teiniaikojen minihameensa joka ei yllättäen sopinut, ja lohdutin että jos oikeasti haluaa sen päälleen niin ei se mahdottomia edes vaadi, mutta tein virheen kun hän ei mitään liikuntaa paitsi seksiä halua eikä tarvitse.

Mihinkään muuhun kuin hänen hyväilyynsä en saisi käyttää yhtään minuuttia kauemmin kuin minimissään mahdollista, muuten en rakasta. Kolmannen asteen kuulustelu jos terveyskeskuksesta takaisin ajelu kestää 5 minuuttia google mapsin kertomaa pidempään.

Seksi on mahtavaa, mutta ongelmaksi tulee että hän itse tunnustaa että seksi on ainoa mistä hän saa mitään hyvänolon tunnetta, hän ei halua harrastaa tai poistua kotoa tai tehdä mitään, mitä ei ole pakko (tai koska suorittaa äitiyttä, lasten takia pakko), ehdotuksistakin hermostuu.

Ja mitään vikaa hän ei koskaan suostu näkemään omassa toiminnassaan. minä olen narsku kun edes kehtaan olla eri mieltä jostain asiasta.

Nyt kannattais juosta kovaa

Olimme menossa Ikeaan toiseen kaupunkiin. Laitoin päälleni legginsit, pitkän ja löysän  t-paidan sekä  tennarit. Semmoiset rennot mukavat vaatteet joissa on hyvä istua autossa ja kierrellä kaupassa. Mies kystyi miksi minulla on yöpaita, aloin nauraa mutta mies olikin tosissaan! Myöhemmin alkoi vielä motkottaa kampauksestani (ponnari) ja meikittömyydestä, olin kuulemma "kuin sängystä noussut".  Kiirehti sitten edelläni  koko Ikean  läpi sekä   meni ruokapaikassa eri pöytään, koska häpesi minua! Oli aika hiljainen kotimatka ja se tapailu oli sitten siinä.

Asuin viikot toisella paikkakunnalla opiskelun takia. Viikonlopuksi tulin miesystäväni luo. Laitoin pyykkejä koneeseen, kun jostain hänen pyykin seasta putosi kondomipaketti. Söin pillereitä, joten kondomeja ei minun kanssani tarvinnut. Kun ihmettelin paketti kädessä ääneen asiaa, mies alkoi syyttää minua hänen taskujensa kaivelusta. Koko episodi oli aivan naurettava, kun loppujenlopuksi selvisi, että mies käy viikolla etsimässä panokaveria kondomit mukanaan. Minulle oli aivan sama oliko onnistunut vai ei, syystäkin keräsin kamppeeni ja palasin opiskelupaikkakunnalleni. Muutakin omituista oli tuon miehen kanssa, ja kaikki yleensä kääntyi minun syykseni. Tulee oikein paha olo kun muistelee. Onneksi nykyinen mies on normaalilla käytöksellä siunattu, liittoa takana nyt 27 vuotta.