Kuka muistaa markka-ajan hyvinvoinnin ja ostovoiman? Silloin pystyi ostamaan omakotitalon, vaikka vain toinen vanhemmista kävi töissä.

Ei pystynyt

Vierailija wrote:

Ei pystynyt

         Joo, ei pystynyt. Kun muistelee jotain 1970, 1980 ja 1990 luvun alkua.

Kyllä siihen talon rakentamiseen tarvittiin molempien palkkatulot.

Ja niihin aikoihin usein tarvittiin vielä takaajat lainoihin.

Yleensä omat vanhemmat takasivat lainan.

Jos ei ole itse elänyt ja kokenut noita aikoja, ei kannattaisi kirjoitella satuja palstoille.

Voisi nykyäänkin jos käyttäisi samalla tavalalla rahaa kuin 30 vuotta sitten.

Silloin se kotiäiti ompeli itse lapsille vaatteita, parsi sukkia, hillosi ja säilöi, teki ruokaa halvoista mutta ravitsevista aineksista ja kantoi lauantai illan kunniaksi saunassa käyneen perheen eteen vadillisen porkkanatikkuja. Lapset saivat ehkä jakaa pikkupullon Jaffaa ja isä joi pullollisen pilsneriä.

Ne yhden hengen palkalla ostetut omakotitalot on maksettu vuosikymmenten köyhäilyllä muussa elämässä.

Jep. Isäni oli bussikuski ja äiti kotiäiti. Rakensi ison talon yhteen Suomen suurimmista kaupungeista. 

Vierailija wrote:

Jep. Isäni oli bussikuski ja äiti kotiäiti. Rakensi ison talon yhteen Suomen suurimmista kaupungeista. 

Halpaa on täytynyt olla sielläkin koska olen itse kahden akateemisen vanhemman lapsi pääkaupunkiseudulla ja me saimme juuri ja juuri ostettua sen erillistalon kun olin lukioikäinen vaikka molemmat vanhemmat olivat töissä. SItä ennen oli varaa vain aika pieneen rivarikämppään.

Ei todellakaan pystynyt. Meillä molemmat vanhemmat väänsi ylitöitä tai firaabelihommia yötä myöten, ja rakensi itse mahdollisimman paljon, että onakotitalo saatiin hommattua.

Kotona säästettiin kaikesta, koska rakentaminen vei rahaa. Uuden auton ostivat ainoan kerran elämässään 80-luvun alussa ja se myytiin melkein heti pois, koska alkoi tuo omakotitaloprojekti. 

Vertailun vuoksi, itse olen ostanut useamman uuden auton ja rakennutimme myös perheellemme omakotitalon, vaikka vain minä olen töissä. Olen korkeasti koulutettu ja hyvätuloinen, joten onnistui helposti. 

Itsellä oli pitkään lainaa nollalorolla ja pienellä omavastuuosuudella. Lainaa sai liki pyytämättä ja istin sijoitusasuntojakin. Kun vanhemmat aikoinaan hakivat lainaa kasarilla, niin omavadtuu oli luokkaa 50% ja korot paljon suuremmat.

Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.

Väittäisin ennemminkin kasvaneita odotuksia ja elinkustannuksia suuremmiksi syyllisiksi nykyisiin ongelmiin talon hankinnassa. Toki valuutan arvollakin on osuutensa asiassa, mutta oletko koskaan ajatellut miksi noita markka-ajan taloja puretaan ja remontoidaan raskaalla kädellä? Suurelta osin tietysti koska mikään ei kestä ikuisesti, mutta ne hyvinkin säilyneet yksilöt eivät vastaa nykypäivän vaatimuksia. Sähköistys on riittämätön, puuttuu iv-kone ja sen miljoona muuta vimpainta ja masiinaa.

Ne oli "halvempia" kun asukkailla ei ollut kallista oheissälää eikä vuosittain budjetoituja lomamatkoja, kakkosautoa tai muita nykypäivänä yleisiä osin puolipakollisia taloudellisia rasitteita.

Minun akateemiset vanhemmat kävi molemmat töissä ja maksoi asuntolainaa vanhasta talosta maaseudulla sekä isoja opintolainoja. Vaatteet ostettiin kirppikseltä tai saatiin serkuilta ja autotkin oli vanhoja. Kun alettiin matkailla ulkomailla ja ostettiin kesämökki, oli jo euroaika. 

Joo, meillekin ostettiin talo vain isän palkkatuloilla. Siinä oli keittiö ja kamari, neliöitä ehkä 40 ja kaikki meidän nelihenkisen perheen käytössä. Mukavuuksina oli sähkö. Lämmitys hoitui pönttöuunilla ja käryttävällä öljykaminalla. Talo oli vetoinen, joten talvipakkasilla aamuisin lämmintä oli nipinnapin 10 astetta, mutta vetoisuuden ansiosta taloon saatiin raitista ilmaa. Ulkorakannuksessa oli ulkovessa ja ulkosauna. Vedet kulki sankossa sisään ja ulos, pyykit pestiin käsin.

Olen ihan varma, että vastaavaan elintasoon pääsee käsiksi nykyäänkin yhden ihmisen palkkatuloilla.

Vielä 80-luvulla monessa talossa maalla ei ollut sisävessaa ja suihkua. Autot olivat kotteroita, Ladoja oli paljon liikenteessä. Puhumattakaan muusta yleisestä koulutustasosta. 

Vierailija wrote:

Vielä 80-luvulla monessa talossa maalla ei ollut sisävessaa ja suihkua. Autot olivat kotteroita, Ladoja oli paljon liikenteessä. Puhumattakaan muusta yleisestä koulutustasosta. 

*kulutustasosta

Missä päin niitä kotiäitejä oli sankoin joukoin Suomessa 1950 luvulta lähtien? Meilläpäin Turussa ei ollut ainoatakaan kotiäitiä lähipiirissä. Kaikki äidit kävivät töissä tehtaissa tai kaupoissa myyjinä, kouluissa keittäjinä ym. Maaseudulla painettiin tietysti maataloissa niska limassa maatöitä ja navettahommia. Vaatimatonta oli elämä kuten ruoka, vaatetus ja huvitukset. Mikä muka oli ostovoima vuosina 1950-1970 esimerkiksi kun sotavelkoja oli maksettu ja palkat olivat mitä olivat. Yleensä hyvin pieniä. Lisäksi oli yleislakko 1956. Lapsiakin oli perheissä enemmän kuin yksi tai kaksi. Kannattaisiko tutustua ihan kirjoja lukemalla, millaista oli elämä tuohon aikaan, tutustua kotimaansa lähihistoriaan? Jotkut rakensivat ja rakennuttivat tietenkin taloja, kyllä siihenkin aikaan perittiin jotain ja sitten olivat myöhemmin ne, jotka kävivät Ruotsissa tienaamassa talorahoja, se oli 1960-70 luvulla. 

Vierailija wrote:

Minun vanhempani eivät koskaan ostaneet omaa asuntoa, asuttiin koko nuoruuteni työsuhdeasunnoissa.

Nykyäänhän ei työsuhdeasuntoja edes ole. Sentään jossain ennen oli paremmin.

Nykyään ei saa asunto-osaketta ostettua kun hinnat ovat karanneet pilviin, neliöhinta osakkeessa lähes tuplat omakotitaloon verrattuna.

Taas näïtä ihmeellisiä muisteloita markka-ajasta, jolloin kahvi maksoi markan ja kaikilla oli omat talotkin. Kuulkaas, ihan yhtä persaukisia oltiin silloinkin.

No ei pystynyt ja esim. ruoka oli suhteessa tuloihin kalliimpaa.

Ja isä muisteli miten hän maksoi 10 vuodessa omakotitalon lainan pois. Äiti oli osittain kotiäitinä. Talo oli 20 vuotta vanha, 120 neliötä, yksikerroksinen, rauhaisalla omakotitaloalueella. En tiedä ostohintaa.

Huono muisti aloittajalla.