Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Insinöörihoitaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.
En vaan voi käsittää.
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.
Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin
No onhan se aika ikävää muillekin esim. työpaikalla tai koulutuspäivillä, jos vaikka tietty ruoka-aine tuppaa pierettämään pahasti. Eli ei ole mikään henkeä uhkaava allergia, joten kotona ja vapaa-ajalla voi ihan hyvin syödä, jos muuten tykkää.
On onhan se ikävää. Mutta ei se tee allergisesta reaktiosta millään lailla suurta tai vakavaa. Jos seurauksena olisi esim. kunnolla kivulias vatsa, ei sitä mielellään vapaa-ajallaankaan söisi.
Tämänkin takia on nykyään niin paljon näitä "allergioita". Kun oman kokemuksen mukaan joku ruoka vähän pierettää tai närästää.Sulla ei selvästikkään koskaan ”vähän” pieretä ja närästä.
Minulla juuri itse asiassa on todella pahoja allergiasta johtuvia vatsavaivoja. Sellaisia, joiden vuoksi joudun välttelemään tiukasti tiettyjä ruoka-aineita. En voi todellakaan noudattaa eri ruokavaliota vapaapäivinä, periaatteella että pierun haju haittaa vain itseäni. Jos syön vahingossa vähän allergisoivaa ruoka-ainetta, olen todella kipeä ja pitkään.
En siis ymmärrä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin syövät vapaapäivinä itsensä kipeiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommosissa nälkäkyläpaikoissa olen tilannut itselleni yleensä pizzan tms. ja antanut kyläpaikan edustajan mennä ovelle tilaustani vastaan.
Vieraana minua ärsyttää nuukailu tarjoilussa. Jo yhdellä silmäyksellä näkee, että ruokaa ei voi ottaa niin paljon, että oikeasti lähtee nälkä.
En ole suursyömäri. Mutta olisi kiva saada vatsa täyteen.
Itse valmistan vieraille aina reilusti ruokaa, eikä haittaa jos sitä jää. Loput jääkaappiin ja ne voi syödä myöhemmin.
Siskolleni on sen sijaan kauhistus jos ruokaa jää yli, joten hän laskee aina tarkoin määräannokset.
Se ärsyttää minua suunnattomasti.
Makeaa hän sitten syö oikein kaksin käsin kahmien. Siksi kai kunnon ruoasta ei ole niin väliäkään.
Insinöörihoitaja kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.
En vaan voi käsittää.
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.
Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin
No onhan se aika ikävää muillekin esim. työpaikalla tai koulutuspäivillä, jos vaikka tietty ruoka-aine tuppaa pierettämään pahasti. Eli ei ole mikään henkeä uhkaava allergia, joten kotona ja vapaa-ajalla voi ihan hyvin syödä, jos muuten tykkää.
Pierettäminen oli se sitten vähän tai "pahasti", EI OLE ALLERGIAREAKTIO! Pieruttamisen välttämiseksi et voi väittää olevasi allerginen. Vaan herkkämahainen. Älä siis tekeydy allergiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Muutama tämmöinen kokemus on ollut. Hassua kyllä kaikki nämä ovat olleet nykyisen mieheni suvussa. Ilmeisesti kulttuurieroja.
Miehen sisko puolisoineen ovat miljonäärejä ja heillä on hulppea huvila tuolla pohjoisessa erään tunnetun tunturin kupeessa. Monena vuonna ovat meitä sinne kutsuneet, ja mentiin sitten pariksi päiväksi sinne yhtenä talvena (3 yötä). Isäntäpariskunta on meitä hiukan vanhempia ihmisiä. Mitään ei kuulemma tarvinnut tuoda, mutta kyllä me jotain ruokakassia sinne kumminkin vietiin.
Ruokaa oli, emäntä laitteli, mutta määrät oli surkean pieniä, ja aterioita oli: aamupala, päivällinen, iltatee - ja ruoan määrät olivat tosi pieniä. En ollut ymmärtänyt mitenkään varautua selviämään useaa vuorokautta näin pienillä annoksilla, joten kahden yön jälkeen karkasimme "pitkälle lenkille", eli käytiin syömässä tukeva lounas läheisessä hiihtokeskuksessa. Samalla ostin taskut täyteen hätäsnackseja yms.
Pariskunta oli ollut meillä kyllä yötä, ja aina he olivat syöneet minun runsaanpuoleiset pöperöt suuhunsa, joten ihmettelin kyllä, miten itse pärjäävät, varsinkin kun pariskunnan mies teki pitkiä hiihtolenkkejä. Oletettavasti söivät itse jääkaapista jotain aterioiden välillä. En osannut itse mennä toisten jääkaapille, kun asiasta ei ollut puhetta.
Seuraava nälkäinen vierailu oli mieheni aikuisen pojan mökille. Vietiin tuliaisiksi uudet perunat ja kalaa. Mieheni ilmoitti, että poika tarjoaa kyllä ruoat, ei tartte syödä. No, kävikin niin että pariskunta oli juuri syönyt! toisin kuin itselleni oli annettu ymmärtää, ja halusivat lähteä veneilemään. Lähdettiin veneilemään, isäntäpariskunta vatsat täynnä, me vatsat tyhjinä. Isäntäpariskunta kiskoi kaljaa siinä venettä ohjatessaan, minun mies aloitti saman - tyhjään vatsaan. Mentiin katsomaan jotain mieheni ja hänen poikansa tuttavaperhettä jonnekin saareen, kutsumatta, tietenkään ei oletettukaan että mitään siellä tarjottaisiin (paitsi kaljaa olisi tarjottu sielläkin. Itse olin kuskina, enkä muutenkaan tykkää juoda tyhjään vatsaan.) Kun viimein sieltä lähdettiin, mies ja poikansa halusivat rantabaariin kaljalle. Kun halusin tilata ruoan, muut olivat sitä mieltä, että juodaan vaan kaljat, minä halusin syödä. Minulta paloi hermo, nälkäkiukku yhdistettynä turhautumiseen miehen idioottimaiseen hymistelyyn, hänen kun pitäisi tietää, että mun on syötävä säännöllisesti. Lähdin pöydästä kuin teinipissis ja mökötin kunnes mies tuli kysymään mikä on, ja ilmoitin melko suorasukaisesti, että käsitätkö idiootti että mulla on nyt todella nälkä, ja lähdenkö tästä taksilla 70 km päähän kotiin syömään vai voinko nyt ehkä tilata sen pitsani. Mies toope vieläkin vastusteli ruokaa, mutta ehdotti voileipää! Hain sitten sen voileivän, söin ja ilmoitin miehen pojalle, että minut voi viedä automme luo venerantaan ja isänsä saavat vaikka pitää. No, kyllä se mun mieskin sitten änkesi siihen autoon. Kalat ja perunat jäivät pojan mökkisaareen. - tähän lisäyksenä, että rikkinäinen puhelin oli varmaankin puolisoni, sama aikuinen poika vaimoineen on tarjonnut minulle useasti tuon jälkeen erittäin runsaat ja maittavat ateriat. Tai sitten he vaan oppivat kerrasta.
Ja kolmas mieheeni liittyvä on miehen tyttären huusholli. Miehen tytär laittaa erittäin hyvää ruokaa ja kutsuu mielellään meitä syömään. Mutta ruokaa on aina ihan minimi, joten nälkäisenä sinne ei kannata lähteä syömään, jotta perheen kasvaville lapsille riittää sapuskaa. Kaipa hän ajattelee, että tämmöiset vanhat ihmiset ei paljon syökään... Toisaalta, siellä on aina jälkiruoaksi jotain sokeri-jauho-rasva-sekoitusta eli leivonnaisia, joita itse en ollenkaan syö. Että ehkä mulla jää siksi se nälkä. Mutta olen oppinut syömään ensin kotona, siis ennen kuin mennään syömään.
Tää jostain syystä hymyilytti mua. Kuulostat jotenkin täpäkältä mutta sopeutumiskykyiseltä tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä vaan on pierettäminen yksi allergian oire, terveisin suolistolla oireilevan ruoka-aineallergikon äiti. Ja allergiat on prick-testeillä meillä todettu, joten näin se nyt vaan on.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
No jos tuo olisi minun anoppini niin saisi vartioida kassia minun puolestani ihan rauhassa, mutta kun minulle tulee nälkä, otan sieltä kyllä voileivän tai jogurtin, hymyilen kauniisti ja sanon että nyt aion syödä koska heikottaa jo nälästä. Mitä se anoppisi sinulle tekisi jos toimisit noin ja kurkottaisit sinne kassiin, löisi karttakepillä rystysille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen normaalipainoisesta perheestä ja itse myös normaalipainon alarajoilla. Voin kuvitella että jos ladon oven levyinen sukulainen on kylässä... Hän kokee olevansa nälissään, koska tarjoamme ehkä max. kaksinkertaiset annokset omiimme verrattuina.
Meillä ystäväperheet ruokailee tyyliin 2 kalapuikkoa per henkilö ja max 1 peruna. Ei koskaan salaattia, ei mitään järkiruokaa, mutta se määrä sokeripommeja sitten muulloin kun ruoka-aikana. Lapset vetää suklaavanukasta, suklaalevyä, keksiä, pullaa, sokerilimua, sokerijugurttia, mysliä, sipsiä jne kaksin käsin, menee vaikka sokeripalat pelkälleen jos ei ole muuta makeaa. Sitten ihmetellään kun lapset koko ajan sairastaa ties mitä räkätautia, kun elimistö on varmaan ihan kauheassa tilassa sokerimäärästä. Perheen mies veti meillä käydessä iltapalakseen sämpylöitä niin, että päällä oli sentti voita, sentti metwurstia ja sentti juustoa, kun eivät osaa kokata kunnon ruokaa tai kotona ei edes ole normaaleja leipiä/päällysteitä ja sitten kun ns. on vapaat kädet rohmuta, niin rohmutaan. Liian korkea hiilihydraattiannos syömisistä äkkiä humauttaa verensokerit myös alas, jolloin iskee ahmimistarve ja kai tuollaisen makean kaveriksi alkaa himoita jotain rasvaista ja suolaista. Siinä taitaa olla kuitenkin monen suomalaisen perusruokailutottumukset, kun ei ole ainoa, jonka olen näin nähnyt käyttäytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran kyläillessä ainoa suolainen oli yksi karjalanpiirakka. Lisää ei voinut ottaa, koska tarjolla eikä paketissa ollut enempää. Vierailu oli etukäteen tiedossa ja tuliaisiin käytetty rahaa. Päälle oli laitettu valmiiks pikkunen siivu kinkkua. Ei siis edes yhtä kokonaista viipaletta. Totesin sitten, että koska olen näin "kallis" vieras, niin turha rasittaa jatkossa kyläpaikkaa. Muutama kymmen senttiä tais tuohon mennä.
Muutamia vuosi takaperin sain viikonlopuiksi kutsun ystäville maalle. Meitä oli kiva 4hengen naisporukka. Sovittiin mitä viedään . Mulle tuli sitten soittoa ennen maalle lähtemistä, että voitko tuoda kaasupullon , lohta, viiniä iso tonkka. Ei siinä mitään , vein ja paljon ylimääräistä WC, ja talouspapereita myöten. Parhaimmat grillilihat mukaan . Olimme sopineet että jaamme kaikki ostokset. Arvasin että mulle ei maksanut kukaan. Ja koko ajan oli nälkä. En kehdannut mennä jääkaapille hakee leipää tai leikkeleitä mitä olin viennyt sinne. Kaik män muihin suihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joe P kirjoitti:
Tommosissa nälkäkyläpaikoissa olen tilannut itselleni yleensä pizzan tms. ja antanut kyläpaikan edustajan mennä ovelle tilaustani vastaan.
Etkä ole. Höpö höpö.
Olen. 2kertaa Ausseissa, mutta ei siitä sen enempää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Wanna-be -allergikot tekevät hallaa niille kymmenille tuhansille suomalaisille, jotka aidosti kärsivät vaikeista, jopa hengenvaarallisista allergioista.
Off topic, mutta oli pakko sanoa vaikeasti allergisen ihmisen äitinä.
http://koti.netplaza.fi/~paula/2017/2401.htm
Itselleni ei ole koskaan mitään allergiatestejä tehty ja terveenäkin olen ollut, mutta nikkeliallergia on ihan ilman testejäkin ja maissia en siedä yhtään enkä soijaa syö edes vahingossa ja titaanidioksidia täytyy karttaa siksi kun siitä tulis kuulonalenema ja kaikenlaiset hermomyrkyt kierrän kaukaa- siis aisteihin vaikuttavat vahventimet yms.. Voisi hyvin kutsua sitä myös GMO-intoleranssiksi, koska monia aineksia karttamalla pysyy terveenä. Kuitu- nimen taakse kätkeytyy karmeita myrkkyjä, esim perunakuitu on ollut boikotissa kauan aikaa siksi kun fluatsinamilla on alunalkaenkin ollut liian lyhyt varoaika ja sellaisessa maassa kasvatetut juurekset/mukulakasvit sisältävät varmasti sitä kuten muitakin jäämiä. Tutkimuksethan eivät ole h o i t o a edes!
Itse kannattaa kasvattaa luomupotut ja sokeria ei kannata käyttää missään muodossa. Luomuhunajaa vähän, jos ei osaa olla ilman makeutusta. Toi sivu on mun muistiinpanoja, joita en ehdi järjestelemään paremmin. Viimeisimmät asiat puuttuu sieltä siksi kun teen äidilleni ruoat enkä ehdi. Enkä aio alkaa omaishoitajaksi, mitä ei kaikki halua käsittää. Systeemi on rakentunut niin, ei sille kukaan mitään mahda. Nälkää en ole nähnyt, mutta hajusteallergian takia ei tuu kyläiltyä oikeastaan ollenkaan.
Kaksi kertaa, molemmilla kerroilla synttärijuhlat.
Ensimmäisellä kerralla juhlissa ei tarjottu mitään syötävää ja kyseessä vielä nainen. Ei mitään, ei edes sipsejä tms.. Lahjat kyllä kelpasivat, mutta suurimman osan juomistakin olivat vieraat tuoneet itse. Huonostihan siinä kävi. Alkoholia tyhjään mahaan ja aikaisin pois kun oli pikkasen huono olo.
Toinen oli isot juhlat maatilalla. Tulimme kauempaa ja jäimme yöksi, siksi olimme ajoissa juhlapaikalla ja autoimme järjestelyissä. Viina kyllä virtasi, mutta ruoka kuulemma tulisi vasta myöhemmin illalla tilattuna. Seitsemältä keksimme tekosyyn lähteä käymään huoltoasemalla ja samalla syömässä. Jotkut myöhemmin tulleet vieraat olivat nähneet automme grillin pihassa ja pikkasen olimme nolona. Tosin emäntäkin oli siitä tosi pahoillaan ja pyyteli anteeksi vielä pitkään. Ei siinä mitään...nauruksihan se loppujen lopuksi meni.
Vierailija kirjoitti:
Muutamia vuosi takaperin sain viikonlopuiksi kutsun ystäville maalle. Meitä oli kiva 4hengen naisporukka. Sovittiin mitä viedään . Mulle tuli sitten soittoa ennen maalle lähtemistä, että voitko tuoda kaasupullon , lohta, viiniä iso tonkka. Ei siinä mitään , vein ja paljon ylimääräistä WC, ja talouspapereita myöten. Parhaimmat grillilihat mukaan . Olimme sopineet että jaamme kaikki ostokset. Arvasin että mulle ei maksanut kukaan. Ja koko ajan oli nälkä. En kehdannut mennä jääkaapille hakee leipää tai leikkeleitä mitä olin viennyt sinne. Kaik män muihin suihin
Jos olitte sopineet, että kaikki on yhteistä on ihan oma moka jos et kehdannut mennä jääkaapille! Mitä hittoa oikeasti? Ja olisin kyllä sanonut kavereille, jos ruokaa on liian vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.
En vaan voi käsittää.
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.
Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin
Allergioita on eri tasoisia. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?
Ei, sitä ei ole vaikea ymmärtää. Mutta pidän sitä peleillynä ja huomionhakuna, en allergiana, kun jotakin voi syödä vapaa-ajalla ravintolassa mutta ei millään työajalla ravintolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.
En vaan voi käsittää.
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.
Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin
Allergioita on eri tasoisia. Onko sitä niin vaikea ymmärtää?
Ei, sitä ei ole vaikea ymmärtää. Mutta pidän sitä peleillynä ja huomionhakuna, en allergiana, kun jotakin voi syödä vapaa-ajalla ravintolassa mutta ei millään työajalla ravintolassa.
Itsekin olen yliherkkä paprikalle. Siis en saa anafylaksiaa jos syön sitä, mutta en myöskään syö sitä koska esim työpäivä keskeytyisi infernaalisiin vatsavaivoihin ja ripuliin. Jos joskus tulee tapaamisia missä kysytään erityisruokavalioista (huom, ei allergioista) laitan surutta siihen paprikaton. Paprika on jostain syystä sellainen vihannes jota lyödään joka ruokaan ja salaatteihinkin sekaisin mukaan eli sitä on vaikeaa vältellä "tekemättä numeroa asiasta".
Ja siitä huolimatta, että miehen suvussa minut on tunnettu 20 vuotta, jokaisessa piiraassa ja pitsassa on pääsääntöisesti laitettu se paprika. Silloin en tietenkään tee numeroa asiasta vaan otan jotain muuta, jos tarjolla on tai jätän väliin. Sama koskee myös muita vierailuja. Etikettiin ei kuulu luetella allergioita pitopöydässä, mutta etukäteen voi (yrittää) sopia tarjoiluista.
Vierailija kirjoitti:
Wanna-be -allergikot tekevät hallaa niille kymmenille tuhansille suomalaisille, jotka aidosti kärsivät vaikeista, jopa hengenvaarallisista allergioista.
Off topic, mutta oli pakko sanoa vaikeasti allergisen ihmisen äitinä.
Sillö on GMO-intoleranssi.
Juuri näin. Henkilökohtaisesti rasittaa suunnattomasti just nämä wanna be- allergiset tai muuten vaan erityisruokavalioiset...ai että. Työn puolestakin näitä jonkin verran tulee vastaan. Oikeat allergiat on järkyttävä juttu, varsinkin kun on oikeasti henki kyseessä. Itse en ole millekään allerginen, mutta ei ole vaikeaa ymmärtää tätä. Vaikea sen sijaan on ymmärtää niitä, jotka leikkivät ruokavalioiden kanssa, kun se on niin cool ja pääsee pätemään ja paheksumaan muita. Ehdottomasti ymmärrän myös niitä, jotka pitäytyvät numeroa tekemättä omassa tietyssä ruokavaliossaan joko eettisistä, uskonnollisista tms. syistä. Mutta ymmärrystä ei heru niille, jotka ovat esim. kasvissyöjiä, paitsi sillon kun tekee liikaa mieli makkaraa. Sekään ei muuten haittaisi, mutta jos ja kun töissä väännetään hiki päässä erikoisruokaa jollekin ja se jää koskemattomaksi, kun tekikin mieli sitä tavallista ruokaa.