Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Olen ollut nälässä yökylässä ollessani. Onneksi harvoin.
Lounaalla oli porukkaa ja jokaiselle riitti kaksi pientä perunaa ja pieni pala lihaa. Oikein oli ”hyvin” laskettu ruoan riittävyys.
Illalla ei ollut ruokaa. Tarjolla oli vain makea piirakka.
Tein asiaa paikkakunnan keskustaan. Piti muka ostaa hammasharja ”kun se unohtui”. Ostin sen silmänlumeeksi.
Samalla kävin syömässä paikallisella grillikioskilla.
Kohteliaisuudesta pidin asian omana tietonani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole tarvinnut olla nälässä. Tunnen vain ihmisiä, jolla on käytöstavat hallussa. Jokainen tarjoaa ruokaa yökylässä ja lyhyemmissä visiiteissä vähintään kahvipöydän tai ruuan. En seurustele roskasakin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Kun kerran järjestät noita kokouksia, tuo kuuluu työhösi. Säälittäviä tuollaiset ihmiset, jotka roikkuvat työssä jota vihaavat ja sitten purkavat sen asiakkaisiin ja työkavereihin. Uskomatonta että oletat vegaanin syövän lihaa ihan sinun mieliksesi ja allergisen syövän pähkinöitä.
Niinpä, ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun mun vaatimatonta kokoustilausta ”ei lihaa” ei ole kuultu/välitetty, vaan saan poimia kinkun juustosämpylän välistä jos viitsin, tai olla ilman. Suurin osa ihmisistä kun syö ihan ”normaalisti”. Vegaani en ole. Sitäpaitsi jos sinä vain järjestät, etkö voi laittaa ruokarajoitteet eteenpäin listana sinne mistä tilaat ruuan, antaa ravintola-alan ammattilaisten hoitaa osaamista vaativa menu?
Oma rotunsa ovat myös nämä, jotka syövät allergisten ruoat. Olen kala- ja äyriäsallergine. Usein käy niin, että kokoukseen on tilattu esim lohileivät, katkarapuleivät tms ja sitten tulee yksi kinkkuleipä, johon on päälle laitettu merkintä kala-allergiselle tai ei sisällä kalaa tms. Jos et rynnistä kahvijonossa ensimmäisenä, niin käy niin, että joku joka ei tykkää kalasta nappaa sen ei-kalaa sisältävän leivän ja itse allergisena jää ilman.
Hiukan nälässä kyllä. Emäntä oli tehnyt pikkuruisen salaattiannoksen, eikä tarjolla ollut edes leipää. Olin tullut matkojen takaa, ja olisin tietysti syönyt rautatieasemalla vaikka purilaisen jos olisin tiennyt.Myöhemmin kävi ilmi, että hän oli dieetillä, eikä sitten ajatellut yövieraan tarvitsevan sen enempää. Hengissä selvisin kyllä,kun tässä tätä naputtelen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
Onko kertynyt ylipainoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.
En vaan voi käsittää.
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.
Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
Onko kertynyt ylipainoa?
En ole kirjoittaja, mutta olen huomannut, että ne ,jotka eivät syö säännöllisesti tai juuri panttaavat päivän (tai syövät esim vain kahvileipiä) ja syövät illalla sitten hirveästi on järjestään enemmän painoa. Monet tällaiset tuttuni ovat ainakin reippaasti ylipainoisia. Sitten ihmetellään kun ei jaksa mitään kun vaan istutaan sohvalla, eikä koskaan edes käydä ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, ei ole :)
En tiedä mikä aineenvaihdunnallinen tai verensokerillinen juttu minulla on, mutta en pysty olemaan monia tunteja syömättä edes jotain. Siskollani on sama homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
Onko kertynyt ylipainoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
Onko kertynyt ylipainoa?
En ole kirjoittaja, mutta olen huomannut, että ne ,jotka eivät syö säännöllisesti tai juuri panttaavat päivän (tai syövät esim vain kahvileipiä) ja syövät illalla sitten hirveästi on järjestään enemmän painoa. Monet tällaiset tuttuni ovat ainakin reippaasti ylipainoisia. Sitten ihmetellään kun ei jaksa mitään kun vaan istutaan sohvalla, eikä koskaan edes käydä ulkona.
Ai. Minä en syö koskaan aamiaista, lounaan n. 5-6 tuntia heräämisestä, esim. salaatin tai sämpylän. Pärjään hyvin sillä illalliseen asti, jaksan hyvin harrastaa liikuntaa ja olen hoikka. Ikää lähes 40v.
Tykkään leipoa, meillä on aina vieraille jotain tarjottavaa, mutten ymmärrä näitä "Mentiin kylään eikä saatu sen kahden tunnin aikana lämmintä ruokaa, lähes pyörryin ja tärisin ja äkkiä grillille missä ahmin kolme lihapiirakkaa etten kaadu heikotuksesta".
Haloo. Kukaan ei kuole vaikka olisi koko vuorokauden syömättä. Älytöntä liioittelua.
Ei, en ole nähnyt nälkää kyläpaikassa kun ei tarvitse koko ajan pupeltaa jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ja hänen vanhempansa pystyvät olemaan vaikka koko päivän syömättä. Minun taas pitää saada muutaman tunnin välein jotain (vaikka voileivän), ettei kädet ala tärisemään ja vatsa kurisemaan. Olen vuosien saatossa ollut monta kertaa tilanteessa, että meinaan kuolla nälkään, jos olemme olleet yhteisellä reissulla, esim veneilemässä, anoppi kun on tietenkin sen ruokakassin vartijana :) Onneksi aloin muistaa pikkuhiljaa tämänkin elämää suuremman ongelman ja laitoin jotain naposteltavaa omaan kassiini.
Anoppilassa kyläillessämme pidän aina huoneessamme jotain syötävää, jos ruokailuvälit alkavat venyä. Monesti eivät edes iltakuuden jälkeen syö mitään, mikä on minusta niin outoa.
Onko kertynyt ylipainoa?
En ole kirjoittaja, mutta olen huomannut, että ne ,jotka eivät syö säännöllisesti tai juuri panttaavat päivän (tai syövät esim vain kahvileipiä) ja syövät illalla sitten hirveästi on järjestään enemmän painoa. Monet tällaiset tuttuni ovat ainakin reippaasti ylipainoisia. Sitten ihmetellään kun ei jaksa mitään kun vaan istutaan sohvalla, eikä koskaan edes käydä ulkona.
Ai. Minä en syö koskaan aamiaista, lounaan n. 5-6 tuntia heräämisestä, esim. salaatin tai sämpylän. Pärjään hyvin sillä illalliseen asti, jaksan hyvin harrastaa liikuntaa ja olen hoikka. Ikää lähes 40v.
Tykkään leipoa, meillä on aina vieraille jotain tarjottavaa, mutten ymmärrä näitä "Mentiin kylään eikä saatu sen kahden tunnin aikana lämmintä ruokaa, lähes pyörryin ja tärisin ja äkkiä grillille missä ahmin kolme lihapiirakkaa etten kaadu heikotuksesta".
Haloo. Kukaan ei kuole vaikka olisi koko vuorokauden syömättä. Älytöntä liioittelua.
Ei, en ole nähnyt nälkää kyläpaikassa kun ei tarvitse koko ajan pupeltaa jotakin.
En kuole mutta käteni tärisevät, saan päänsäryn ja olen kiukkuinen kuin ampiainen. Katsoisitko sinä tärisevää ja ärhentelevää vierasta?
Vierailija kirjoitti:
Oma rotunsa ovat myös nämä, jotka syövät allergisten ruoat. Olen kala- ja äyriäsallergine. Usein käy niin, että kokoukseen on tilattu esim lohileivät, katkarapuleivät tms ja sitten tulee yksi kinkkuleipä, johon on päälle laitettu merkintä kala-allergiselle tai ei sisällä kalaa tms. Jos et rynnistä kahvijonossa ensimmäisenä, niin käy niin, että joku joka ei tykkää kalasta nappaa sen ei-kalaa sisältävän leivän ja itse allergisena jää ilman.
Tiedän nin tuskan. Itse olen kasvissyöjä mutta käytän Maitotuotteita ja munia. Juurikin ne Juusto sämpylät tuppaa menemään parempiin suihin jos ei ole nopea. Niin ärsyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun tulee kutsu anoppilaan olen jo oppinut, että sitä ennen syödään. Anoppi harvemmin tarjoaa mitään, itse kun on niin pieniruokainen ja moniallerginen. Siinä sitten istutaan muutama tunti kuivin suin, joskus harvoin keittää kupin laihaa teetä. Viimeistään ollessani raskaana ja kärsiessäni raskausdiabeteksesta opin, että anoppilaan kannattaa ottaa joku patukka käsilaukkuun jos vierailu venyy.
Välillä sitä miettii, että ovatko nämä anopin monet allergiat syömishäiriön muoto, sen verran usein allergian kohde vaihtuu. Ja jatkuvasti ruokavalio supistuu, kun koko ajan puhkeaa uusi allergia. Lääkäreille anoppi on vihainen, kun eivät kuulemma usko häntä, ja testit nyt näyttävät mitä sattuu. Uskon joidenkin allergioiden olevan oikeita, mutta mikä niistä nyt ei ole ja mikä on, ei ole minun asiani. Siksi anoppilaan ei viitsi edes itse tuoda ruokaa tai kastettavaa, kun kuitenkin se on jotain, mikä ei hänelle käy, vaikka kuinka tenttasi sopivien aineiden listaa.
Vierailija kirjoitti:
No anteeksi kauheasti! Minulla on labrakokeilla todettu laktoosi-intoleranssi. Olen joskus kohteliaisuudesta ottanut "vain ihan vähän" laktoosia sisältänyttä ruokaa. Pari päivää menee sitten järkyttävän kivun ja oksetuksen merkeissä. Ei se vika ole päässä vaan suolistossa. Tätä samaa "keksittyä" vaivaa sairastaa joka viides suomalainen, joku lievemmin ja osa pahemmin.
Vettä juon mielelläni.
Hei tonttu, ei tässä kukaan kritisoi ihmisiä, joilla on oikeasti allergioita tai yliherkkyyksiä, tai suolistosairauksista johtuvie rajoitteita ruokavaliossa. Jos osaisit lukea yhtään rivien välistä, niin kritiikki osuu niihin pösilöihin, jotka pelleilevät ja leikkivät näillä asioilla ja joilla on "muodikkaasti" ruoka-rajoitteita.
On nimittäin aika olematon todennäköisyys, että esim. 10 hengen seurueessa kaikilla on samanaikaisesti rajoitteena liha, kala, kanamuna, maito, hedelmät ja juurekset.
Vierailija kirjoitti:
Kakkahattutäti kirjoitti:
En kyllä tajua ihmisiä, jotka kutsuu kylään eikä tarjoa mitään.
Eikö kyläilyn pointti ole nimenomaan se, että ruokaillaan yhdessä?
Törkeimpiä ovat kyllä nämä talkoo-hyväksikäyttäjät. Ihan vihaksi pistää. Teetetään työt muilla, eikä edes tarjota mitään!Tämä onkin mielenkiintoinen pointti - onko monen mielestä vierailujen tarkoitus, että syödään yhdessä? Käsi ylös, kuinka moni mieluummin tekisi jotain jännittävää, esim. puuhaisi yhdessä jonkin harrastuksen parissa, kuin istuisi syömässä? Itse olen miettinyt sitä, miten kaikki tapaamiset ihmisten kanssa keskittyy sen ympärille, että istutaan syömään, on sitten kyse juhlista (buffetpöytä!), kaverin näkemisestä (kahvilaan!) tai deiteistä (päivälliselle!)...
Niinpä, tämä on mielenkiintoinen pointti. Usein omasta mielestäni on hyvä yhdistää kavereiden kanssa tapaamiseen ruokailu. Olen huomannut että monilla on erilaiset rytmit, ja jos peli-iltaa tai mitä vaan koittaa järjestää niin että siihen ei liity ruokailu vaan kaikki hoitavat ruokailut erikseen niin voi mennä hankalaksi. Jotkut haluavat siis esim. käydä syömässä klo 18 ja aloittaa peli-illan klo 19, toiset taas aloittaisivat peli-illan jo aiemmin ja menisivät sen päätteeksi syömään jonnekin kivaan paikaan tai tilattaisi vaikka ruokaa sinne missä ollaan. Siksi esim. meillä ollessa useimmiten pidän huolta että tarjolla on jotain, tai sitten ehdotan suoraan että tilataan jos ei ole mitään intoa ja ideaa tarjoiluihin. Itse olen myös vanhemitten tulossa itsepäisemmäksi, enkä siis aina suostu syömään jos ei ole kertakaikkiaan nälkä.
Mielestäni ruokamahdollisuus on aina hyvä olla olemassa, ettei tapaamista sen takia tarvitse esim. lykätä siksi että käy ensin kotona syömässä ja tulee sitten vasta johonkin, tai ettei illanviettoa tarvitse lopettaa siksi että pitää jo rientää pitserian kautta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lokit kirkuu.
Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.
Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.
En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.
Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa.
Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.
En vaan voi käsittää.
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.
Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin
No onhan se aika ikävää muillekin esim. työpaikalla tai koulutuspäivillä, jos vaikka tietty ruoka-aine tuppaa pierettämään pahasti. Eli ei ole mikään henkeä uhkaava allergia, joten kotona ja vapaa-ajalla voi ihan hyvin syödä, jos muuten tykkää.
Minulla on yökylään mennessä aina mukana jemmassa pillimehu, suklaata, keksejä ja pari hedelmää. Useimmiten en ole tarvinnut niitä, mutta kuten täälläkin ovat monet jo todenneet, kaikki isännät ja emännät eivät ymmärrä, että pitkältä matkalta tulleelle vieraalle pitäisi tarjota kunnon ruoka tai että iltapalalla voisi olla tarjolla muutakin kuin yksi pieni jogurtti jokaiselle.
Joskus olen lähtenyt nälkäisenä sellaisesta paikasta, jonne minut on kutsuttu illalliselle. Mutta silloin on ollut helppo syödä lisää viimeistään kotona.
Ihmettelen nuukailua ruoan kanssa, sillä Suomessa ruoka-aineita on tarjolla paljon ja ihan kelvollista ruokaa voi tehdä edullisesti. Itse en kitsastele tarjoomuksissani, vaan minulle kylläinen ja ruoasta nauttinut vieras on kunnia-asia.
Vierailija kirjoitti:
Kun tulee kutsu anoppilaan olen jo oppinut, että sitä ennen syödään. Anoppi harvemmin tarjoaa mitään, itse kun on niin pieniruokainen ja moniallerginen. Siinä sitten istutaan muutama tunti kuivin suin, joskus harvoin keittää kupin laihaa teetä. Viimeistään ollessani raskaana ja kärsiessäni raskausdiabeteksesta opin, että anoppilaan kannattaa ottaa joku patukka käsilaukkuun jos vierailu venyy.
Välillä sitä miettii, että ovatko nämä anopin monet allergiat syömishäiriön muoto, sen verran usein allergian kohde vaihtuu. Ja jatkuvasti ruokavalio supistuu, kun koko ajan puhkeaa uusi allergia. Lääkäreille anoppi on vihainen, kun eivät kuulemma usko häntä, ja testit nyt näyttävät mitä sattuu. Uskon joidenkin allergioiden olevan oikeita, mutta mikä niistä nyt ei ole ja mikä on, ei ole minun asiani. Siksi anoppilaan ei viitsi edes itse tuoda ruokaa tai kastettavaa, kun kuitenkin se on jotain, mikä ei hänelle käy, vaikka kuinka tenttasi sopivien aineiden listaa.
Jos on muutaman tunnin vierailu, niin miksi pitää välttämättä olla muuta tarjoilua kuin kahvi/tee?
Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.
Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.
Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.