Lue keskustelun säännöt.
oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?
Esimerkiksi silloin kun olet yöpynyt kyläpaikassa?
Kommentit (2544)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.
-----------
Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.
Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.
En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.
Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.
-----------
Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.
Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.
En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.
Tuhannet ihmiset vs. eksäsi läheiset. Kiinnostava vertailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.
-----------
Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.
Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.
En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.
Miten ihmeessä edes ehdit kestitä vieraita viitenä päivänä viikossa ja joskus kolmekin erillistä kertaa saman päivän aikana? Käytkö töissä, harrastatko mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.
-----------
Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.
Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita?
Ei käy jatkuvalla syötöllä, mutta kun käy, he ovat kutsuttuja ja tervetulleita.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin luona kyläillessä ei yleensä saanut mitään. Joskus harvoin mustaa kahvia, maitoa hän ei käyttänyt. Ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hänellä tuntui olevan jotenkin kummallinen suhtautuminen ruokaan, hän ylipäätään söi kovin vähän ja harvoin.
En ole enää vuosiin kyläillyt.
Minulla itselläni on ollut tapana että aina pitää olla vieraille makeaa ja suolaista kahvin kanssa, ainakin jos vierailusta on etukäteen sovittu. Toki jos joku yllättäen pölähtää kylään niin silloin ei välttämättä ole tarjottavaa.
Olen joskus ollut sukulaisen syntymäpäiväjuhlissa jossa oli vieraiden määrään nähden älyttömän vähän tarjottavia. Esimerkiksi pieniä riisipiirakoita oli ehkä 1 per henkilö, samoin kakkua yksi pienen pieni viipale jokaiselle. Juustotarjottimella oli muutamia paloja erilaisia juustoja, ne eivät riittäneet kuin muutamille. Jotenkin noloa kutsua vieraita juhliin ja sitten kuitenkin olla tarjoamatta käytännössä mitään heille.
Minä en kyllä mene kaverin luo syömään vaan tapaamaan tätä ihmistä. Musta kahvi tai vesi on ihan ok. En ymmärrä tuollaista, että katkaistaan välit jos ei saa tarpeeksi mässyttää kaverin luona. Se yhdessä syöminen tai juominen on vain tapa joka lähentää ihmisiä, ei sen tarjottavan laadulla ole väliä. Minulle ainakaan.
Eri asia tietysti monta päivää kestävät vierailut, silloin ei riitä kahvi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parhaillaan. Olen nyt ollu pari tuntis kylässä ja ei oo ruokaa vielä näkyny... Täytyy kohta käydä nostelemassa kattiloiden kansia,
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävän mies on ihan kamala. Käyn siellä välillä kolmen lapsen vahtina, että pääsee ystäväni jonnekin - jos mies ei ole kotona niin ruokaa on ihan ok - jos mies on laittanut ruoan niin sitä on tasan peruna per nenä ja hyvin vähän lihaa/kalaa/muuta. Vihanneksia ei ole ja lapset ei saa edes puolta siitä annoksesta, mikä on varattu aikuisille. Sitten pyytävät multa iltapalaa tuplasti sen, mitä vanhemmat antaa. Mies on vatsa kuopalla ja ystäväni syö sitten töissä ja iltaisin kaikkea hyvinkin kummallista ja paljon.
Sääliksi käy lapsia.
Joku kumma ruoallahallintadiktatuuri siellä on meneillään, ei pysty ymmärtämään.
Itse olenkin sitten toinen ääripää, välillä huomaan oikein tuputtavani ettei varmasti ole nälkä eikä jano kenelläkään. Sekin voi olla ärsyttävää, mutta kun vieraita kutsuu niin niistä pidetään huolta.
Tää olisi jo lasun paikka. Toi on kaltoinkohtelua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, miksi ootte nälässä? Eikö lähellä ole kauppaa tai ravintolaa, mihin mennä syömään? Jos mulle iskee nälkä kylässä, niin poistun yksinkertaisesti kotiini syömään, käyn hakemassa jotain kaupasta, menen ravintolaan tai tilaan vaikka pizzat myös niille, kenen luona olen kylässä. Nykyään on niin paljon työttömyyttä, että ei voi olettaa, että kyläpaikka automaattisesti tarjoaa lapsikatraallenne ja teille itsellenne hevosen annokset ruokaa. Ne tilanteet, jolloin tosin toivoisin itsellenikin ruokaa tarjottavan ovat niitä, kun olen hoitanut puolipäivää jonkun lasta, vieden häntä syömään ja välipalalle omaan piikkiini ja keksien ohjelmaa. Silloin olisi mielestäni reilua, että lapsen vanhempi tehdessään ruokaa perheelleen, tarjoaisi sitä myös minulle. Aina näin ei kuitenkaan käy. Ei siitäkään huolimatta, että äiti laittelee viestiä että vie se tuonne ja tuonne syömään tuota ja tuota, kun on ruoka-aika ja kaiken tämän teen omilla rahoillani. Silloin tuntuu pahalta, jos äiti viedessäni lasta kotiinsa ei tarjoa tekemästään ruuasta mitään.
Oma vikasi jos et tajua pyytää lapselle ruokarahaa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.
-----------
Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.
Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.
En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.
Miten ihmeessä edes ehdit kestitä vieraita viitenä päivänä viikossa ja joskus kolmekin erillistä kertaa saman päivän aikana? Käytkö töissä, harrastatko mitään?
Helposti ehdin. Ensinnäkään kaikki eivät viivy tuntikausia kuten sanoin. Toisekseen minulla on mies, joka on täysin kykenevä tekemään ruokaa tai keittämään kahvia. Olen yrittäjä, tällä hetkellä työskentelen kotoa.
Harrastan uintia ja potkunyrkkeilyä, mutta valitettavasti hallit ovat nyt kiinni. Tykkään myös tehdä ristikoita, kiitos kysymästä.
Ja niin, asuin itärajalla viisi vuotta enkä huomannut upeita, notkuvia pitopöytä, päinvastoin. Anteeksi nyt vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus joo.
Muistan erityisesti kun olimme nuoria opiskelijoita. Ruokaa ei oikein ollut ja rahaa vain vähän, ja nerokkaasti päätimme lähteä käymään tätini perheen luona sopivasti sunnuntaiaterialle tähdäten.
Meille tarjottiin kahvit. Oli aika ankeaa tulla takaisin viimeiset pennoset bussilippuun käyttäen.
Oppia ikä kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.
-----------
Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.
Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.
En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.
Miten ihmeessä edes ehdit kestitä vieraita viitenä päivänä viikossa ja joskus kolmekin erillistä kertaa saman päivän aikana? Käytkö töissä, harrastatko mitään?
Helposti ehdin. Ensinnäkään kaikki eivät viivy tuntikausia kuten sanoin. Toisekseen minulla on mies, joka on täysin kykenevä tekemään ruokaa tai keittämään kahvia. Olen yrittäjä, tällä hetkellä työskentelen kotoa.
Harrastan uintia ja potkunyrkkeilyä, mutta valitettavasti hallit ovat nyt kiinni. Tykkään myös tehdä ristikoita, kiitos kysymästä.
Ja niin, asuin itärajalla viisi vuotta enkä huomannut upeita, notkuvia pitopöytä, päinvastoin. Anteeksi nyt vaan.
Huh, ei voi kuin ihailla. Olet aikamoinen organisoinnin mestari jos työn ja harrastuksen lisäksi kestitset parhaimmillaan kolmeenkin kertaan eri vieraita illalla. Itselläni meinaa olla ongelmia yhdenkin kanssa jos samana päivänä yritän vielä uimahallille tai salille töiden lisäksi + normaalit kotityöt ja muut puuhat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina sisareni luona. Hänen ruokavalionsa koostuu usein vetisestä porkkana tai peruna-purjo keitosta, lapset saavat iltapalaksi banaanin puoliksi jne. Aamulla keitetään kaurapuuro, jota saa jälkiruokakulhollisen, ei ruokalautasellista. Kahvia puoli mukia jne. Hän itse syö niin eikä kai tajua, että muut kaipaavat enemmän ruokaa. Jos menen yökylään, jemmaan laukkuuni välipalakeksejä ja juomaa, matkalla syön tukevasti. Sisko on rakas, ja mielelläni käyn hänen luonaan, mutta nälissään on kyllä tympeä olla.
jokutonttu kirjoitti:
Aina sisareni luona. Hänen ruokavalionsa koostuu usein vetisestä porkkana tai peruna-purjo keitosta, lapset saavat iltapalaksi banaanin puoliksi jne. Aamulla keitetään kaurapuuro, jota saa jälkiruokakulhollisen, ei ruokalautasellista. Kahvia puoli mukia jne. Hän itse syö niin eikä kai tajua, että muut kaipaavat enemmän ruokaa. Jos menen yökylään, jemmaan laukkuuni välipalakeksejä ja juomaa, matkalla syön tukevasti. Sisko on rakas, ja mielelläni käyn hänen luonaan, mutta nälissään on kyllä tympeä olla.
Onko siskolla syömishäiriö vai oikeasti poikkeuksellisen pieni energiantarve?
Entä lapset, ei kai nekin voi olla luonnostaan noin pieniruokaisia, että pelkkää porkkana popsivat. Ruokavalinnat kuulostavat paitsi energia- myös ravintoköyhiltä kasvavan lapsen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri kutsui minut yökylään, koska hänellä oli vaikea tilanne ja tarvitsi seuraa. Kun olimme iltakävelyllä, ehdotin, että menisimme ostamaan ruokaa. Kaveri meni vaikean näköiseksi ja sanoi, että hän on kyllä ostanut ruokaa mutta vain itselleen. Ei kuitenkaan saattanut minua kauppaan. Sitten mentiin takaisin hänen kämpilleen, missä hän lämmitti itselleen ruokaa ja vielä korosti, että sitä on nyt sitten vain hänelle. No, kestin nälkää ja sanoin hänelle, että sen kun syöt. Olihan hän meistä se, joka tarvitsi tukea. Aamulla sain juodakseni teetä. Kotimatkalla oli pakko mennä ostamaan syötävää.
grilli kirjoitti:
Olemme joutunut monesti käymme nykyään syömässä jo ennen kylään menoa sekä välillä grillä/ravintolassa..syövät B luokan ruokaa johon emme ole tottuneet :)
Nyt heräsi uteliaisuus! Millaista (B luokan) ruokaa siellä kyläpaikassasi syödään, jos grilliruokakin sen voittaa? Ei riitä mulla mielikuvitus!
No niin. Nyt olen viisi tuntia tässä sohvalla istuskellu ja ei keittiössä ole ainakaan mitään ruuanlaittoon viittaavaa havaittuna!
Eläkkeellä olevat vanhempani ovat alkaneet vanhemmiten syömään ja yleensäkin elämään ihme aikataulussa.
Aamukahvi jonkun korpun tai pullan kanssa on viideltä aamulla. Yökylässä ollessani tämän luonnollisestikin aina missaan. Lounas on siinä joskus klo 9 maissa, eli silloin herätetään syömään jotain perunoita ja kastiketta, jotka ensimmäisenä aamulla maistuvatkin hienosti. Päiväkahvi kaikkine höystöineen on puolen päivän aikaan ja iltaruoka neljältä. Sen jälkeen ei ole oikein mitään, jonkun voileivän saattavat syödä ennen nukkumaanmenoa, joka on ysiltä illalla.
Jotenkin nyt vielä kehtaan itse mennä kaivamaan illalla kaapeista jotain syötävää, mutta voin kuvitella, kuinka jotkut satunnaisesti kyläilevät vieraammat sukulaiset kärvistelevät siellä nälissään - varsinkin jos ei uni tule heti puoli yhdeksän uutisten jälkeen. Ruokaa on kyllä riittävästi - silloin kun sitä tarjotaan. Tosin saattavat jälkikäteen kauhistella, kuinka se Pirkko-serkkukin on niin kamalan lihava, että söi oikein kaksi lautasellista kaalikeittoa.
Pari kyläily kertaa jääneet erityisesti mieleeni, kun olen joutunut olemaan niin kauan nälissäni että se vaikuttaa jo mielialaani, mahaan koskee tai saatan jopa itkeä tai olla muuten huonotuulinen, kun ei ole energiaa ja on kauhea nälkä.
Ensimmäinen kerta oli joka jäi erityisesti mieleeni, kun mentiin exän kanssa hänen kaveripariskunnan luokse. Jotkut synttärit siellä ilmeisesti oli, sillä kävimme exän kaverin tyttöystävän kanssa kahdestaan kaupassa ostamassa voileipäkakkuun tarpeita, en muista kuka maksoi ja mitä, mutta voileipäkakun valmistaminen oli sitten enimmäkseen minun vastuullani, vaikka olin vieraana pariskunnan luona.
Tuota voileipäkakkua syötiin sitten päivälliseksi, iltapalaksi, ehkä aamupalaksikin. Meinasi silloin tulla kyllä korvista ulos kyseinen voileipäkakku. Pyysin silloista poikaystävääni käymään kanssani kaupassa tai että mentäisiin johonkin ravintolaan syömään. Hänhän halusi juhlia ja oli niin nössö, ettei voinut sanoa kavereilleen että käymme syömässä.
Oletin että pariskunta olisi ollut vieraanvaraisempi ja tarjonnut jotakin ruokaa, kuten itse tekisin jos minulle tulisi vieraita yökylään. Alkoholin voimalla kai sitä selvisi aamuun asti, tosin hyvä että sain edes nukuttua kun pariskunnan kaverit juopottelivat ja melusivat aamuun asti keittiössä. Isäntäväki ei tietenkään voinut sanoa, että nyt nukkumaan tai lähtekää kotiinne, vaan he menivät vain mielissään nukkumaan makuuhuoneeseen oven taakse, kun minun ja poikaystäväni piti yrittää nukkua siinä metelissä olohuoneessa patjalla - vain parin metrin päässä keittiön pöydästä jossa meluajat olivat. Vasta klo 9 aamulla lähtivät, kun ensimmäinen baari aukesi. Yllättäen uutta kyläilykertaa ei koskaan tullut :D
1/2
2/2 Toinen kerta on toissa joululta, kun menimme nykyisen poikaystäväni kanssa anoppilaan joulun viettoon. Olen tottunut siihen että jouluna saa herkutella eikä ainakaan nälissään tarvitse olla. Anoppilassa kuitenkin jouluaattoni meni käytännössä pilalle nälän takia.
Heräiltiin kumppanin kanssa aamupäivällä ja riisipuuro oli keittymässä. Sitä söimme puolenpäivän aikaan. Ajattelin että varmaan parin tunnin päästä on sitten jouluruokailu, no eipä ollut. Pääsimme syömään vasta n. Klo 19 illalla. En muista oliko jotkut päiväkahvit välissä (kuten tuolla tapana useinkin juoda kahvia lounaaksi) mutta varsinainen ruokailu oli vasta illalla. Siinä vaiheessa jo kiristelin hampaitani, vitutti vain olla siellä kun sai nälässä kärvistellä. En kehdannut mennä hoputtelemaankaan ruoassa koska ajattelin että ruoka on sitten kun on.
Poikaystävälläkin oli varmasti jo nälkä, mutta eipä kysynyt ruoasta mitään eikä edes välipalaa tarjottu.
Aiemmin ennenkuin menimme sinne anoppilaan, ehdotin poikaystävälle että ostaisimme vaikka juustotarjottimeen ainekset, no eipä ostettu kun poikaystävän mukaan "siellä varmasti on" tai jos puhuin muiden juttujen ostamisesta niin hän vain totesi "on siellä ruokaa".
Lopulta, kun kuulin että ruoka on pian pöydässä, tuli poikaystävän sisko lapsineen anoppilaan ja he ryntäsivät ensimmäisenä pöytään. Siinä sai sitten puoli tuntia lisää odotella, että pöytään tulee tilaa.
Olisin toki voinut mennä kysymään jos tarvitsee apua, mutta luulenpa että tuota siskoa lapsineen vain odoteltiin vaikka ruoka olisi ollut aiemminkin valmiina. Ja anoppilassa ollut semmoinen tapa että aina vain odotetaan ruokaa, poikaystäväkään ei koskaan tarjoa apuaan tai kata pöytään lautasia tms.
Olin suurimman osan aatosta yksin huoneessa katsomassa jouluohjelmia ja välillä poikaystävä kävi huoneessa ja kun valittelin nälkääni, taisi sanoa vain "on se kohta valmista". Hirvein joulu muutenkin, niin pystyynkuollutta etten halua samaa kokea enää koskaan. Tuo kauheus ei päättynyt jouluaattoon tai joulun aikaan, vaan jouduin kärvistelemään anoppilassa jopa 5 yötä, kun kumppani ei halunnut lähteä aiemmin.
Tuon anoppilassa vierailun jälkeen sain lisäksi vielä lähes 2 viikkoa kestävän mahataudin ja siihen varmasti vaikuttaa anoppilassa huono hygienia (likaiset astiat saattavat lillua altaassa likavedessä tuntikausia, blenderin kannun terää ei koskaan irroiteta ja pestä, jolloin väliin kertyy likaa ja bakteereja ja ruoat jäävät syönnin jälkeen tuntikausiksi ruokapöytään ja ne laitetaan kylmään vasta tuntien päästä) joten ei ole yllättävää, etten mielelläni anoppilaan enää mene.
Kaverin luona kyläillessä ei yleensä saanut mitään. Joskus harvoin mustaa kahvia, maitoa hän ei käyttänyt. Ihan aikuinen ihminen kyseessä. Hänellä tuntui olevan jotenkin kummallinen suhtautuminen ruokaan, hän ylipäätään söi kovin vähän ja harvoin.
En ole enää vuosiin kyläillyt.
Minulla itselläni on ollut tapana että aina pitää olla vieraille makeaa ja suolaista kahvin kanssa, ainakin jos vierailusta on etukäteen sovittu. Toki jos joku yllättäen pölähtää kylään niin silloin ei välttämättä ole tarjottavaa.
Olen joskus ollut sukulaisen syntymäpäiväjuhlissa jossa oli vieraiden määrään nähden älyttömän vähän tarjottavia. Esimerkiksi pieniä riisipiirakoita oli ehkä 1 per henkilö, samoin kakkua yksi pienen pieni viipale jokaiselle. Juustotarjottimella oli muutamia paloja erilaisia juustoja, ne eivät riittäneet kuin muutamille. Jotenkin noloa kutsua vieraita juhliin ja sitten kuitenkin olla tarjoamatta käytännössä mitään heille.