oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Ei osoita kovastikkaan vieraanvaraisuutta, jos kylässä on nälkä !

Kaverini tarjosi aikoinaan näkkäriä ja vettä. Taikkra kun oli nälkä.
Myöhemmin kävin lasteni kanssa kylässä, hän laittoi tuoremehua hieman kannun pohjalle ja loppu oli sitten hanavettä.
Ei edes mehua raskinut laittaa lapsille.

Hänen minun luonani kyläillessä, maistuu kyllä tarjottava.

Kaveri kutsui kylään, sanoin että syön vain ensin ja sitten tulen. Ei kuulemma tarvitse, kun hän on juuri menossa kauppaan ja laitetaan sitten jotain hyvää yhdessä! No, saavun paikalle, ja kaveri ei sitten ollutkaan  jaksanut mennä sinne kauppaan muutaman sadan metrin päähän. Hän ehdotti, että voinhan laittaa itselleni puuroa, jos kerran nälkä on. Laitoin sitten puuroa itselleni hänen hellallaan. Kiitti!

Sain kutsun syntymäpäiväjuhliin. Kutsussa mainittiin, että tajolla on ruokaa, kakkua ja boolia. Me vieraat olimme olleet paikalla jo pari tuntia, niin sitten alkoi kahvi- ja kakkutarjoilu. Pelkkää makeaa tarjolla. Ajattelin, että ehkä myöhemmin on sitten suolaisen tarjottavan aika, mutta sitä ei koko iltana tullutkaan. Ei tullut sitä booliakaan. Kävin toisen vieraan kanssa salaa eteisessä syömässä käsilaukustani löytyneitä proteiinipatukoita.

Lähdin nälissäni kotiin ja menin grillin kautta. Kotona vielä oikein tarkistin kutsusta, että lukiko siinä tosiaan se ruoka vai kuvittelinko vain, mutta kyllä siinä todellakin luki, että "ruokaa, kakkua ja boolia". Nykyään syön aina kunnolla ennen kylään menoa, jottei nälkä pääse yllättämään, ellen sitten ole täysin varma, että ruokaa todellakin on tarjolla.

En mene kylään saadakseni syötyä vatsan täyteen.

Ihme pummeja te ootte.

Yksi akka kerran yritti, että jäisin ilman ruokaa :D Tietää että en saa kalaa syödä, ja teki tonnikalalasagnea ruuaksi. 

Eipä tiennyt akka onneksi sitä, että kala-allergikko sietää monesti juuri tonnikalaa ja söin tyytyväisenä ison lautasellisen - santsasin vieläpä ja hymyillen katsoin naiseen päin. 

Vierailija kirjoitti:

En mene kylään saadakseni syötyä vatsan täyteen.
Ihme pummeja te ootte.

Niin no, jos syömään kutsutaan niin sitten yleensä varaudun siihen että syömään myös menen, ja näin ollen en ole kotona syönyt mahaa täyteen. Olisi siis kiva, että myöskin pystyy tällöin syömään. 

Voimismammoilla verensokeri laskee puolessa tunnissa jos ei saa ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

En mene kylään saadakseni syötyä vatsan täyteen.
Ihme pummeja te ootte.

Hyvä syy örmöttää yksin kotona ja napsia mielenterveys lääkkeitä. Kun menen yökylään niin vien evästä ja illalla jos ei talonväki älyä tarjota niin menen kaapille omilleni.

Treffailin kerran varakkaan psykologin luona. Voivotteli aamulla että voi voi kun joudut lähtemään töihin nyt nälkäisenä kun hänellä ei ole m i  t ä ä n ruokaa kotona! Kun yöllä kävin vessassa kävin kurkkaamassa jääkaappiin mikä oli täpötäynnä ruokaa. Jäi vähän outo olo, toinen kehuskellut juuri miljoonarahoituksella projektiinsa, ja minä menossa päiväkotiin töihin tyhjällä mahalla. Söin sitten jotain näkkäreitä päiväkodin kaapista....

Meiltä ei lähe kukaan syömättä.oli sitten yllätys vieras tai kutsuttu.kyllä olisi häpeä jos en pöytään laittais mitään.olen käynyt kaupassa useamman kerran,kun on ylläreitä tullut,eikä kaapissa ole ollut tarjottavaa.pitää edes nopea makkarakeitto tehdä jos ei muuta ehdi.se on ainakin meillä semmoinen häpeän paikka jos ei pöydässä mitään ole.

Pidän aina ruokaa mukana, ikinä ei ole pula siitä. Esim. liikumme matkailuautolla, jossa on kaikkea yllinkyllin tai vuodenajasta riippuen auton takakonttiin mahtuu ruokia, eivätkä mene pilalle, jos sattuu tarvitsemaan. Käsilaukussa tai matkatavaroissa on myös aina jotain nopeaa.

Toki käydään tarvittaessa kaupassa tai ravintoloissa syömässä.

Se lähinnä ärsyttää, jos kyläpaikka on jokin umpiperä ja lämmintä ruokaa on ajateltu syötävän kerran päivässä hyppysellinen kerrallaan. Itse teen aina paljon ruokaa, jos jää yli, niin jääkaappiin ja hyötykäyttöön seuraavina päivinä. En yritä laskea etukäteen montakohan perunaa minimissään voisi keittää.

Jestas miten omituisia ihmisiä, huhhuh mikä ketju. Ei ole toistaiseksi tullut vastaan mitään yhtä mahdotonta. Se on kyllä, että toisilla on tapana laittaa tarjolle laskettu määrä syötäviä ja systeemi menee sekaisin, jos joku vieras ottaa useampia tai lisää. Toiset taas eivät laske vaan laittavat reilusti enemmän. Itse noudatan jälkimmäistä tapaa, mistä sen tietää montako kappaletta kukin jotain syö.

Erääseen sukulaispaikkaan en mene edes juhliin syömättä hyvin ennen heille lähtöä. Tarjottavat on jopa juhlussakin erittäin vaatimattomat. Pöydässä saattaa olla pelkkä kuivakakku. Myöskään suolaista tarjottavaa ei ole juhlissakaan kunnolla.

Olen keliaakikko ja eräs tuttuni kyllä tietää sen. Vuosia sitten tein viimeisen vierailuni hänen luokseen. Muille oli varattuna pöydän täydeltä herkkuja, hienosti katettuna. Minulle oli varattuna pöydän nurkassa paketti pipareita, edelleen myyntipakkauksessaan.

Muistan kun tykättiin kyläillä toistemme luona yhden kaverin kanssa kun oltiin vielä molemmat opiskelijoita. Kaverilla selvästi meni paljon paremmin kuin mulla ja vanhemmat taisi jopa tukea tätä rahan kanssa. Tarjosin kumminkin aina jotain syötävää ja ruokaa, kuten puuroa ja marjakeittoa, spagettia tms. pyytämättä mitään takaisin, vaikka tiukillehan se meni. 

No, kerran kaveri pyysikin mua kylään ja oli puhetta päivällisestä. Sanoin, että kuulostaa kivalta. Ollaanpa sitten vähän pitempään kylässä. Täähän päätykin siihen että kaveri lämmitti mikrossa itselleen maksalaatikko valmisaterian ja mä ootin vaivaantuneena siinä vieressä kun se söi sitä, puhumatta mitään. Siinä se mussutti. 5 tuntia myöhemmin pois ja sairas nälkä :D En itse kehtaisi tolleen tehdä vieraalle. Ja kun kävi mulla kylässä niin sehän sitten söi.

Vierailija kirjoitti:

Voimismammoilla verensokeri laskee puolessa tunnissa jos ei saa ruokaa.

Jos olisit lukenut ketjusta muutakin kuin otsikon, tietäisit, miten röyhkeisiin pihistelijäisäntiin ja -emäntiin jotkut ovat kyläillessään törmänneet. Aika monet kertoo yökyläilyistä tai pidemmistäkin vierailuista, joissa vieraita on pidetty nälkäkuurilla.

Jos nyt tunniksi menee piipahtamaan kaverin luona, ei kai voi olettaakaan saavansa kolmen ruokalajin illallista, ellei sellaista ole erikseen luvattu.

Lapsena kaverin äiti esitteli oikeen ylpeänä kaikki erilaiset kakut joita heillä oli jääkaapissa ja muisti myös sanoa että ne ovat häntä varten, minä kylässä ollut lapsi en saanut mitään ei edes voileipää tarjonnut. Muisti toki myös puhua kovaan ääneen ruotsia, vaikka osasi myös suomeakin ja lapsensa puhuivat suomea. Jostain syystä kävinkin kylässä vain kaksi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehen kaverilla kyläillessä oli aina sama juttu, vietettiin iltaa ja kaveri vaimoneen tarjoili Tuc-keksejä ja jonkun Bonjour-levitteen. Jännättiin mikähän maku oli valittu illan kulinaristiseksi elämykseksi. Kun he vierailevat meillä niin leivon aina suolaista ja makeaa. En viitsinyt heidän illanviettoonsa leipoa, niin oltiin joka vierailulla sitten nälissämme kunnes kehdattiin lähteä kotiin.

Yksi vierailu heillä ja minulla petti hermo. Tilasin lähimmästä pizzeriasta minulle ja miehelleni pizzat. Istuin olohuoneen sohvalla ja sanoin, että on nälkä ja tilaan pizzat. Kysyin minkä pizzan mieheni ottaa ja tilasin kaksi pizzaa. Sitten sanoin miehen kaverille, että tilatkaa tekin jos pizza kiinnostaa. He vain toljottivat minua silmät pyöreinä ja sanoivat ettei ole erityisemmin nälkä, he olivat syöneet ruuan ennen meidän tuloa.

Kun pizzat tulivat niin ihana valkosipuli tuoksui ja kävimme pizzoihin käsiksi mieheni kanssa. Kaveri vaimoineen kysyi voisiko pizzat jakaa niin sanoin että tilatkaa omat, ei siinä kauaa kestä. Me emme ehtineet syödä mitään ennen tänne tuloa niin syödään nälkäämme ja jos jää siivu niin sitten voidaan jakaa. Mieheni söi vaivatta oman pizzansa kokonaan ja minä väkisin viimeisen palankin. Kai siitä joku kupru ystävyyteen jäi mutta minä en elä hölmöille.

Miksi ihmeessä ette syöneet ennen lähtöä jos hyvin tiesitte että heillä ei ole tapana tarjota ruokaa illanvietoissaan?

Omassa tuttavapiirissä kutsutaan erikseen syömään jos on lämmin ruoka tarjolla, jos kutsutaan myöhäiseen illanvietoon niin oletan että tarjolla on vain snacksia ja syön ruoan ennen lähtöä.

Nimenomaan. Tuli oikein inhottava tunne kun tän luin. Yhdessä naureskelleet miehensä kanssa et haha mitäs levitettä ne nyt niihin typeriin suolakekseihin laittavat ja silti menneet uudestaan ja uudestaan täysin syömättä mutta tuc keksit kelvanneet, ja sitten vielä tilanneet pizzat näiden ystävien naaman edessä ja toinen syönyt väkisin viimeisimmän palan ettei varmasti jää näille ystäville, eikä mieskään jättänyt palaa. Ja sitten teksti vielä loppuu "en hölmöile" . Ja melkein sata yläpeukuttaa. Itse en koskaan olisi kehdannut tai halunnut tehdä noin, todella moukkamaista ja inhottavaa käytöstä.

Siis sinun mielestäsi tälle isäntäparille olisi vieraiden pitänyt tarjota nyt ne pitsat vai?

Kotona joutuu enemmän olemaan nälässä kun kukaan ei tee ruokaa. Työnantaja ei ole järjestänyt ruokapalvelua tai edes siivousapua hyvälle työntekijälle. Vähänkö ottaa päästä kun joutuu kaiken tekemään itse. Jos saisi edes eukon tekemään kotihommat niin sekin vielä menisi.

Yhtä eri paikkakunnalla asuvaa ystävääni olen saanut ihmetellä aina kun satun hänellä majailemaan. Yleensä tapaamme meillä tai ulkona, joten meinaa väliin myös unohtua hänen "emännöintinsä".

Hän on yksineläjä isossa kaupungissa pienessä asunnossa, joten isompaa porukkaa ei ole kestinnyt, mutta ainakin aina kun minä olen kylässä, tämä ystäväni alkaa jossain kohti kaivella kuiva-ainekaappeja ja niistä väsää sitten itselleen ruoka-annoksen. Minulta hän ei edes kysy, mitä ajattelin syödä. Mitään tuoretta hänellä ei yleensä ole, ei edes leipää, joten ei voi olettaa, että alan penkoa kaappeja, jos tulen nälkäiseksi.

Jos ehdotan, että käydään kaupan kautta, hän ei halua ostaa mitään muuta kuin esim. pakastevihanneksia tai kuivatuotteita, esim. makaronia, koska ne ovat halpaa. Ei siis edes, vaikka maksaisin puolet. Tai vaikka kaveriporukalla kokattaisiin ja hänen osuutensa olisi siis hyvin pieni.

Hänellä kyläillessäni siis olen yleensä jonkin verran nälissäni, koska en ihan vain kehtaa itselleni hakea ruokaa. Syön kyllä omiakin eväitä jonkin verran, mutta kun toinen syö suurin piirtein kuivia nuudeleita, eikä suostu muuta syömään, ei siinä kehtaa mitä vaan itse syödä. Aina tietysti tarjoan myös, jos ostan jotain esim. herkkua.

Helpointa on siis minulle, että olemme meillä, jotta voin edes tarjota jotain. Tai käymme ulkona syömässä, jolloin hän voi itse ostaa paikan halvimman halutessaan.

Tämä aikuinen nainen loisii paljon sukulaisillaan, joilla minäkin olen lapsena ja nuorena sekä satunnaisesti aikuisenakin kyläillyt, eikä kenenkään muun kanssa tässä perheessä kyllä joudu nälkää näkemään.

Tää on av:n hauskin ketju.

Aikuiset kertoo kuinka yhden illan on nälkä kurninut vatsassa ja pyörtyminen ollut hyvin lähellä.