oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Joo menin yöksi miehelle, istuin 2h bussissa ja mulla oli vaan limsaa mukana kun mies oli luvanut käydä kaupassa ja tehdä ruuan. Oli jo myöhäinen ilta kun olin perillä.  Kun päästiin asunnolle mies oli heti lääppimässä  ja oli vaikea innostua kun oli nälkä, naitiin kuitenkin ja sitten mies alkoi "kokata." Eli paistoi kalapuikkoja jotka jäi kylmiksi ja keitti makaronia joka oli ylikypsää! Eikä miehellä ollut edes tavallista ketsuppia vaan jotai chiliversiota. Ruokajuomana halpaa olutta. Aamulla sain pelkän kahvin kun mies ei kuulemma syö aamupalaa. Edes munia sillä ei ollut paistaa. Mies vei mut bussille ja kävin ostamassa bussiaseman kahviosta sokerisen munkin, kun oli pakko saada jotain ruokaa!

Kuulostaapa ankealta meiningiltä.

Miehen kaverilla kyläillessä oli aina sama juttu, vietettiin iltaa ja kaveri vaimoneen tarjoili Tuc-keksejä ja jonkun Bonjour-levitteen. Jännättiin mikähän maku oli valittu illan kulinaristiseksi elämykseksi. Kun he vierailevat meillä niin leivon aina suolaista ja makeaa. En viitsinyt heidän illanviettoonsa leipoa, niin oltiin joka vierailulla sitten nälissämme kunnes kehdattiin lähteä kotiin.

Yksi vierailu heillä ja minulla petti hermo. Tilasin lähimmästä pizzeriasta minulle ja miehelleni pizzat. Istuin olohuoneen sohvalla ja sanoin, että on nälkä ja tilaan pizzat. Kysyin minkä pizzan mieheni ottaa ja tilasin kaksi pizzaa. Sitten sanoin miehen kaverille, että tilatkaa tekin jos pizza kiinnostaa. He vain toljottivat minua silmät pyöreinä ja sanoivat ettei ole erityisemmin nälkä, he olivat syöneet ruuan ennen meidän tuloa.

Kun pizzat tulivat niin ihana valkosipuli tuoksui ja kävimme pizzoihin käsiksi mieheni kanssa. Kaveri vaimoineen kysyi voisiko pizzat jakaa niin sanoin että tilatkaa omat, ei siinä kauaa kestä. Me emme ehtineet syödä mitään ennen tänne tuloa niin syödään nälkäämme ja jos jää siivu niin sitten voidaan jakaa. Mieheni söi vaivatta oman pizzansa kokonaan ja minä väkisin viimeisen palankin. Kai siitä joku kupru ystävyyteen jäi mutta minä en elä hölmöille.

Itse olen saanut kasvatuksen, jonka mukaan vieraita todella huomioidaan. Kukaan ei varmasti ole nälässä mun luona eikä kenenkään tarvitse joutua kyselemään mihin mahtuu nukkumaan tai missähän vessa on. Olen oppinut pitämään tätä aivan normaalina kohteliaisuutena ihan nuoresta asti. 

Siksi potuttaa mennä itse kyläilemään jos ruokailua ei edes oteta puheeksi millään lailla, etenkin jos tulen pitkästä matkasta. Sinänsä on ihan sama kokataanko yhdessä/kokkaako isäntäväki, mitä tarjotaan tai mennäänkö vaikka ulos syömään, mutta se että vieraan annetaan nälkiintyä ennen kuin mitään tapahtuu on todella junttia. Vanhemmiten olen itse oppinut avaamaan suuni ja ottamaan vastuuta tilanteesta kohteliaasti. Tiettyihin huusholleihin tosin otan vieläkin eväitä mukaan, koska tiedän ettei esim. iltapalaa älytä tarjota (eikä sitä välttämättä edes ole) vaikka edellinen tukeva ruoka olisi syöty kolmen maissa. Banaanit ja proteiinijuomat säilyvät hyvin laukussa eikä sitten tarvitse heräillä yöllä alhaisiin sokereihin.

Olen. Äitini luona. Äitini on syömishäiriöinen eikä antanut minun koskaan syödä kyllikseni lapsena. Hän jaksoi vielä aina jankata, miten jotkut lapset syövät koulussa maanantaina ja perjantaina erityisen paljon, koska eivät saa kotonaan ruokaa. No, minä olin se lapsi. Saatoin syödä koulussa helposti 40 lihapullaa, koska en ollut saanut viikonloppuna kuin kolme lihapullaa ruoaksi, etten liho.

Nyt vanhana äitini arvostelee esim. teeveestä mielestään lihavia ihmisiä. Hän vaatii ostettavan samanverran ruokaa, mitä itse ostaisin yhdelle hengelle viidelle ihmiselle vaikkapa jouluksi. Hän on alituiseen hämmästynyt, ettei ruoka riitäkään ja joudumme käymään hänellä ollessamme kaupassa jopa neljästi päivässä, kun ruoka on yllättäen aina loppu.

Kerran unohdin hänen jääkaappiinsa junamatkalle tekemäni eväät. Hän toi ne usean viikon jälkeen samoissa rasioissaan 200 kilometrin päästä junalla minulle umpihomeessa, "koska ruokaa ei saa heittää menemään". Ei jäänyt kylään tai tehty mitään muuta. Hän tahtoi vain näpäyttää tästä ruoan tuhluusta, vaikka olin vaan unohtanut ne hätäpäissäni.

Esimerkiksi jouluruoat pitää heti siivota pois kellariin jne. eikä niitä saa enää joulupäivällisen jälkeen syödä. Olen tottunut, että kun olemme äidillä kylässä, pitää ruokia piilotella ja ostaa salaa jne. käydä kaupungilla lasten kanssa syömässä, koska hänellä on tämä ongelma. Viimeksi hän alkoi arvostelemaan amerikkalaista laulukilpailua, ettei hän voi katsoa sitä, kun eräs esiintyjä oli ylipainoinen ja äitini mielestä yleisö hurrasi sille, että laulaja nosti kymmene senttiä jalkaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen. Äitini luona. Äitini on syömishäiriöinen eikä antanut minun koskaan syödä kyllikseni lapsena. Hän jaksoi vielä aina jankata, miten jotkut lapset syövät koulussa maanantaina ja perjantaina erityisen paljon, koska eivät saa kotonaan ruokaa. No, minä olin se lapsi. Saatoin syödä koulussa helposti 40 lihapullaa, koska en ollut saanut viikonloppuna kuin kolme lihapullaa ruoaksi, etten liho.
Nyt vanhana äitini arvostelee esim. teeveestä mielestään lihavia ihmisiä. Hän vaatii ostettavan samanverran ruokaa, mitä itse ostaisin yhdelle hengelle viidelle ihmiselle vaikkapa jouluksi. Hän on alituiseen hämmästynyt, ettei ruoka riitäkään ja joudumme käymään hänellä ollessamme kaupassa jopa neljästi päivässä, kun ruoka on yllättäen aina loppu.
Kerran unohdin hänen jääkaappiinsa junamatkalle tekemäni eväät. Hän toi ne usean viikon jälkeen samoissa rasioissaan 200 kilometrin päästä junalla minulle umpihomeessa, "koska ruokaa ei saa heittää menemään". Ei jäänyt kylään tai tehty mitään muuta. Hän tahtoi vain näpäyttää tästä ruoan tuhluusta, vaikka olin vaan unohtanut ne hätäpäissäni.
Esimerkiksi jouluruoat pitää heti siivota pois kellariin jne. eikä niitä saa enää joulupäivällisen jälkeen syödä. Olen tottunut, että kun olemme äidillä kylässä, pitää ruokia piilotella ja ostaa salaa jne. käydä kaupungilla lasten kanssa syömässä, koska hänellä on tämä ongelma. Viimeksi hän alkoi arvostelemaan amerikkalaista laulukilpailua, ettei hän voi katsoa sitä, kun eräs esiintyjä oli ylipainoinen ja äitini mielestä yleisö hurrasi sille, että laulaja nosti kymmene senttiä jalkaansa.

PS. Äitini on kutistunut ainaisen laihduttamisen vuoksi päänmitan lyhyemmäksi. Että kyllä ei ole tervettä menoa.

Olen ja nykyään kahvittakin. Ilmeisesti liian kallista? Viimeksi sain teetä - omistajan ensin kastamasta pussista! + Kuiva pullanpala. Lienee ollut huoltsikan viimeviikkosia 99% alennuksella... Tai hevoselle annettuja... En mee enää. Tai voisin mennäkin.... otan omat eväät mukaan ja termarin kahvia ja EN ANNA sitä lainkaan hänelle... Ystävyys saa katketa. Mitäpä tommosella tekee kun ei muutenkaan ole oikein mielekäs...

Mun äiti.
Pyysi meitä syömään kello 12. Oltiin paikalla kello 12.17 kun kuopus piti ottaa juosten kiinni ja siinä kesti 20min. Erityislapsi ja veti jotkut kilarit just ulkona lähtiessä.
Mentiin siis sisään niin mutsi oli jo pesemässä ikkunoita. Sanoi että söivät jo kun meillä kesti.
Sille siivoaminen on tärkeintä elämässä.
No me käännyttiin ja mentiin ravintolaan.

Toinen vastaava siitä on kun AINOAN kerran oltiin pois kotoa miehen kanssa 2 yötä ja se hädin tuskin ekan yön viitsi lapsia katsoa. Lupasi näille ruokaa tehdä. Ei tehnyt vaan siivosi täällä mieluummin. Lapset söi leipää 20h. Onneksi käly seuraavana päivänä tarjosi näille pizzaa.

En ole joutunut olemaan nälässä. Jos menen yökylään, otan mukaan myös omat eväät ettei isäntäperheen tarvitse alkaa minun syömisiänikin alkaa maksaa kaiken muun päälle. Aina sanotaan, että "eihän olisi tarvinnut ja jabajabajuu", mutta olen kokenut, että se on kohtuullista, etenkin, kun en voi allergioiden vuoksi syödä mitä tahansa.Yäkyläilyä ei pitäisi ajatella mnään töysihoitolaan menemisenä. Itse otan kotoa mukaan myös petivaatteet ettei tarvitse isäntäväen niitäkin alkaa pestä. Minulle riittää yösija vieraanvaraisuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Nää mökillekutsujat on kyl ihan oma lukunsa!
Jääkaappi on turvoksissa ruokaa, kuivakaapeista vyöryy leipää, sipsiä, keksiä, isoja karkkipusseja. Figuuristakin näkee, että kyllä ruokaa kuluu!
Sit ne seisottaa pitkämatkalaisia pyytämättä istumaan, tuijottaa näyttöä tärkeän näköisenä, ja laittavat lapsilleen ruokaa...
Sit kun vähäksi aikaa poistuu näkyvistä, onkin isäntäväki itse syöty leivät, ihan ei ehtinyt siivota kaikkia jälkiä.
Näille kun viedään ruoka- tai muita tuliaisia ne otetaan vastaan sen ihmeemmin innostumatta tai kiittämättä. Sinne häviävät pohjattomien kaappien uumeniin.

Nämä on pyytäneet kaupunkikotiinsa, jonne on vielä pitempi matka. En mene. Mielestäni isäntäväen alkeellisimpiin velvollisuuksiin kuuluu huolehtia, että vierailla ei ole nälkä.

Kuulostaa siltä, että isäntäväki ei alunperinkään ole halunnut teitä kylään.  Toinen mahdollisuus on se, että he olivat riidelleet juuri ennen kuin te saavuitte mökille. Kolmas vaihtoehto on, että he olivat aikaisemmin loukkaantuneet teille jostakin, mitä ei ole selvitetty tai mistä te ette edes tiedä. Neljäs mahdollisuus: vain yksi puoliso  kutsui teidät kylään ja toiselle vieraat ovat ei-iloinen yllätys.

Olen joutunut. Kaikki kaverit jotka olen tuntenut amiksesta asti olivat siinä 17-23 vuotiaiksi asti näitä ihmisiä jotka vain "unohtivat" syödä päivän aikana, tai pärjäsivät älyttömän vähällä ruualla. Kun olin heillä yötä niin sain nähdä nälkää. Aamupala (ehkä) syötiin n. Klo 10 mikä oli ruisleipä parilla siivulla juustoa ja Seuraavan kerran syötiin illalla, kun kaverit havahtuivat etteivät olleet syöneet mitään koko päivänö, pieni ateria. En kumminkaan voinut tästä valittaa kun opiskelijoita oltiin ja he asuivat omillaan pienillä tuloilla joten tietenkään ruokaa ei ollut yllinkyllin tarjottavaksi. Tosin yksi nykyään jo entinen kaverini amiksesta jatkoi tätä huonoa emennöintiä opintojen jälkeenkin vaikka kävi töissäkin. Siellä aamulla juotiin kupillinen kahvia ja ruokaa syötiin kerran päivässä. Tosin kyseinen ihminen ei tuntunut muutenkaan välittävän vieraittensa viihtyvyydestä vaan meni omien mielihalujensa mukaan.

Tämä käutös on jotenkin minulle outoa sillä vaikka koen että nuorena minulla oli hieman vajaavaiset/kömpelöt käytöstavat niin kyllä minulle on aina ollut selvää että jos tulee yövieraita niin heille varataan jotain yleispätevää ruokaa kuten leipää ja jotain sen päälle pantavaa sekä kysytään haluavatko lämmintäruokaa. Ja vaikka nykyään syön erikoisesti ja vain pari kertaa päivässä niin kyllä minä vieraille ostan normaalia ruokaa jääkaappiin ja annan luvan ottaa niitä milloin ikinä ovat nälkäisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen. Äitini luona. Äitini on syömishäiriöinen eikä antanut minun koskaan syödä kyllikseni lapsena. Hän jaksoi vielä aina jankata, miten jotkut lapset syövät koulussa maanantaina ja perjantaina erityisen paljon, koska eivät saa kotonaan ruokaa. No, minä olin se lapsi. Saatoin syödä koulussa helposti 40 lihapullaa, koska en ollut saanut viikonloppuna kuin kolme lihapullaa ruoaksi, etten liho.
Nyt vanhana äitini arvostelee esim. teeveestä mielestään lihavia ihmisiä. Hän vaatii ostettavan samanverran ruokaa, mitä itse ostaisin yhdelle hengelle viidelle ihmiselle vaikkapa jouluksi. Hän on alituiseen hämmästynyt, ettei ruoka riitäkään ja joudumme käymään hänellä ollessamme kaupassa jopa neljästi päivässä, kun ruoka on yllättäen aina loppu.
Kerran unohdin hänen jääkaappiinsa junamatkalle tekemäni eväät. Hän toi ne usean viikon jälkeen samoissa rasioissaan 200 kilometrin päästä junalla minulle umpihomeessa, "koska ruokaa ei saa heittää menemään". Ei jäänyt kylään tai tehty mitään muuta. Hän tahtoi vain näpäyttää tästä ruoan tuhluusta, vaikka olin vaan unohtanut ne hätäpäissäni.
Esimerkiksi jouluruoat pitää heti siivota pois kellariin jne. eikä niitä saa enää joulupäivällisen jälkeen syödä. Olen tottunut, että kun olemme äidillä kylässä, pitää ruokia piilotella ja ostaa salaa jne. käydä kaupungilla lasten kanssa syömässä, koska hänellä on tämä ongelma. Viimeksi hän alkoi arvostelemaan amerikkalaista laulukilpailua, ettei hän voi katsoa sitä, kun eräs esiintyjä oli ylipainoinen ja äitini mielestä yleisö hurrasi sille, että laulaja nosti kymmene senttiä jalkaansa.

PS. Äitini on kutistunut ainaisen laihduttamisen vuoksi päänmitan lyhyemmäksi. Että kyllä ei ole tervettä menoa.

Äidilläsi on siis syömiseen liittyvä psyykkinen häiriö? Miten siihen osaisi suhtautua oikealla tavalla, en tiedä. Unohtuneen eväspaketin säästäminen ja tuominen sinulle pilaantuneena, se ei ole terveen ihmisen teko.  Normaali ihminen olisi heittänyt pilaantuneen ruuan pois. Saako äiti mitään hoitoa tai terapiaa syömishäiriön johdosta? Tiedän tapauksen, jossa eräs vanhus söi sairaalloisen nuuukasti. Sukulaiset ja tuttavat veivät joskus hänelle ruokaa, mutta hän oli kuollessaan jotenkin riutunut.

En ole joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa, mutta olen muuttanut radikaalisti omaa vieraanvaraisuuttani ikävien kommenttien vuoksi. Tästä on jo muutama vuosi. Tyttärelläni oli poikakaveri, ja pojallani oli tyttöystävä Hgistä, jotka olivat aina tervetulleita kotiini ja mielelläni laitoin pikkuisen parempaa ruokaa ja leivoin esim. viikonloppuisin. Tätä jatkui vuosia. Sitten jostain syystä sain ikäväkseni kuulla, että "sun mutsin laittama ruoka on aivan paskaa!" Siihen jäi vieraanvaraisuus. Nyt olen sitä mieltä, että ostakoot ja laittakoot itse gourmet- ruokansa. Ei enää väkisin yhteisiä ruokahetkiä. Olisi ollut reilua kertoa minulle suoraan eikä kärsiä.

Nälkä kylässä, juu ei koskaan. Kotona on toisin ja nälkä on oikeastaan jatkuva vieras. 16 e viikkobudjetilla ei paljo mässäillä. Onneksi asun ja elän yksin, ei kenenkään muun tarvitse nälkää täällä nähdä ja siitä syystä en pyydä kylään myöskään ketään, koska en ole asiasta kellee valittanut eivätkä tiedä muutenkaan mun tilannetta. Kaverit luulee mussa olevan joku sairaus, kun paino laskee jatkuvasti. Lekuriin ovat hoputtaneet, mutta eihän siitä mitään hyötyä olisi, ei sieltä lekurilta ruokaa saa. No vähän kun syö niin kyllähän se paino putoaa.

Nälä on aina vieraanamme

Aivan uskomatonta että ihmiset vastaa ketjuun joka on vuodelta 2015!!

Eniten harmittaa, jos nälkää joutuu näkemään juhlissa. Kuitenkin lahjan on vienyt niin olettaa ettei pidä nälässä olla. On kurjaa kun esim. rippijuhlissa ei huomioida sitä, että ne sijoittuvat yleensä lounasaikaan. Vieraat voivat tulla kaukaakin ja sitten pitäisi tuntitolkulla jaksaa kahvilla ja kakulla.

"Aivan uskomatonta että ihmiset vastaa ketjuun joka on vuodelta 2015!!"
Meillä on aikaa vastailla ja tehdä pidempää havainnointia aiheesta. 🤓

En enää vuosiin. Käymme kyläreissut matkailu-autolla.

Vierailija kirjoitti:

Aivan uskomatonta että ihmiset vastaa ketjuun joka on vuodelta 2015!!

Vuonna 2022 on kaikista tullut todella vieraanvaraisia?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Yksi sukulainen oli kutsunut meidät kylään mökilleen. Veimme sinne hänen aikuiset lapsensa, jotka ovat töissä samalla paikkakunnalla. Lähdimme työpäivän jälkeen liikkeelle ja pohdimme miehen kanssa, että veisimmekö mukanamme ruokatuliaisia, mutta nuo aikuiset lapset kielsivät tiukasti, että "siellä on kunnon tarjottavat". Luotimme siihen.

No, kun saavuimme perille, sillä oli kolme karjalanpiirakkaa jaettu 7 hengen kesken, kaksi pulla pilkottu pienimmiksi paloiksi, kahvia ja teetä. Oli kamala nälkä! Siellä kun emäntä ei ollut käynyt kaupassa, kun olikin ottanut päikkärit. 

Siihen aikaan ei ollut vielä wolttia, josta tilata ruokaa ja paikalliset ravintolat olivat ajat sitten menneet kiinni, joten nälkä oli. En enää muista, että mitä aamulla söimme, mutta lounaalle suuntasimme buffetravintolaan ja ruokaa kyllä meni!

On noita aikuisia lapsia hävettänyt varmasti jälkeenpäin vanhempiensa takia...