oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Joo menin yöksi miehelle, istuin 2h bussissa ja mulla oli vaan limsaa mukana kun mies oli luvanut käydä kaupassa ja tehdä ruuan. Oli jo myöhäinen ilta kun olin perillä.  Kun päästiin asunnolle mies oli heti lääppimässä  ja oli vaikea innostua kun oli nälkä, naitiin kuitenkin ja sitten mies alkoi "kokata." Eli paistoi kalapuikkoja jotka jäi kylmiksi ja keitti makaronia joka oli ylikypsää! Eikä miehellä ollut edes tavallista ketsuppia vaan jotai chiliversiota. Ruokajuomana halpaa olutta. Aamulla sain pelkän kahvin kun mies ei kuulemma syö aamupalaa. Edes munia sillä ei ollut paistaa. Mies vei mut bussille ja kävin ostamassa bussiaseman kahviosta sokerisen munkin, kun oli pakko saada jotain ruokaa!

Kuulostaapa tutulta. Nuorempana, noin 15-23v, sitä sai tosissaan nähdä nälkää, jos miehiin lähti, eipä ne ikään niiltä osin huomioinut millään tavalla. Mutta rehellisesti sanottuna, miehet on tuommosissa asioissa yleensä naisten mielestä aika ajattelemattomia mutta eipä niiltä voi olettaa ajatusten lukua tai vieraanvaraisuutta, varsinkaan jos on kasvatettu perinteisellä tyylillä. Eli perheen äiti/joku muu nainen kestitsee vieraat jne. Ei niillä kaikilla vaan oo samanlaista hoivaviettiä. Ei toisaalta kaikilla naisillakaan vieraanvaraisuutta.

Jossain vaiheessa opettelin sanomaan ääneen jos itsellä on nälkä ja ehdotin, että laitanko/laitetaanko ruokaa vai mennäänkö ulos syömään vai haetaanko noutoruokaa. Tai sitte käytin koodeja eli pihtasin, jolloin toinen joutui näkemään vaivaa ja tarjoamaan sapuskat herrasmiehen elkein.

Täällä on ihmeen paljon tarinoita,joissa koko päivä eletään  pyhällä hengellä ja illalla sitten syödään tukevasti. Siinhän se paino nousee kun keskellä yötä tankataan koko päivän edestä!

Suomalaisilla on epäterveellinen ahmia roskaruokaa illalla kun oikeasti pitäisi syödä pieniä aterioita kasvis- ja hedelmäpainotteisesti pitkin päivää. Ei tarvitse ihmetellä kun paino nousee.

Suomessa ihmeellinen ruokarytmi suurimalla osalla, itsellänikin siis,mutta herranjestas osaan sentään ottaa vieraat huomioon jos yökylässä esim ovat, jotenkin pitäisi olla itsestäänselvyys peruskäytöstavat yms,mutta Suomessa monilta ne puuttuu ,oikein ollaan vihaisia jos tai kun vieras sanoo viikonloppuna ollessaan että on nälkä ja haluaa ruokaa, vaikka itse ei elä kuin leivällä ja jogurtilla esim niin jos toinen oikeasti haluaa kunnon ruokaa niin sitten sitä tehdään! Ihan perusruokaa esim perunat ja kastike, lihapullat ja perunamuussi, joku laatikko tms,ainekset voi ostaa jopa alle 10 eurolla!!

Joo, olen. Oikein moitittiin ensin pitkän aikaa, kun en käy. No lopulta sain aikaa varattua niin että lähdin yökylään. 500 km taisi olla matkaa suuntaansa. Joskus puolen päivän jälkeen olin perillä. Ollaan samasta perheestä, joten oletin että kahvit tai ruoka tarjotaan. Meillä kotona on tapana kestitä vieraat. Joskus 17 aikaan kuulostelin, että siellä perheen äiti laittoi lapsille jotain evästä, ei kuitenkaan lämmintä ruokaa. Ei kutsuttu pöytään, joten en mennyt. 21 aikaan tekivät hissukseen iltapalaa. Silloin jo kysyin isännältä muiden syötyä, että saisinko ottaa vaikka leivän. Sen ja vanhaa kahvia sain. Seuraavana päivä käytiin hakemassa ruokaa ja herkkuja minun rahoilla. En enää ikinä mene kylään sinne.

Tomaatti kirjoitti:

Vietin viikonlopun kaverilla jonka ruokarytmi oli ihan ihmeellinen, aamulla joi kahvin ja söi vähän juguttia mutta koko päivänä ei syönyt sitten MITÄÄN muuta. kahvia vaan keitti. En kehdannut sanoa että  on nälkä vaan kärvistelin vatsa kipeänä ja koetin saada väkisin alas kahvia että edes jotakin olisi  vatsassa. Klo 20 kun syötiin sitten  päivällinen olin niin nälissäni, että vedin 2 lihapiirakkaa + 5 nakkia ja puoli rasiaa perunasalaattia, kaveri katsoi vähän pahasti kun yhdessä ostetuista ruuista minä söin puolet kertahaukulla.. mutta kun oli NÄLKÄ. Yöllä kävin vielä kaverin  nukkuessa vetämässä tomaatin jonka päälle laitoin pitsamaustetta.  Tämä toistui koko viikonlopun, aamulla kahvi ja jugyurtti, koko päivä kahvidietilllä, illalla ruoka. Olin nuorempi ja arempi, nykyää tosiaan avaisin suuni! Ihan epätervettä tuollainen. 

Oli ihana päästä kotiin, jossa saatoin tehdä itselleni  päivällisen normaaliin aikaan eli klo 14. 

Jotkut pärjäävät järkyttävän vähällä ruoalla. Itse en ymmärrä sellaista ollenkaan - tuo ei edes kuulosta terveelliseltä. Ja jos minulle tulee yövieraita, varmasti ruokin niin, että ovat kylläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Joo, olen. Oikein moitittiin ensin pitkän aikaa, kun en käy. No lopulta sain aikaa varattua niin että lähdin yökylään. 500 km taisi olla matkaa suuntaansa. Joskus puolen päivän jälkeen olin perillä. Ollaan samasta perheestä, joten oletin että kahvit tai ruoka tarjotaan. Meillä kotona on tapana kestitä vieraat. Joskus 17 aikaan kuulostelin, että siellä perheen äiti laittoi lapsille jotain evästä, ei kuitenkaan lämmintä ruokaa. Ei kutsuttu pöytään, joten en mennyt. 21 aikaan tekivät hissukseen iltapalaa. Silloin jo kysyin isännältä muiden syötyä, että saisinko ottaa vaikka leivän. Sen ja vanhaa kahvia sain. Seuraavana päivä käytiin hakemassa ruokaa ja herkkuja minun rahoilla. En enää ikinä mene kylään sinne.

Olitko ihan varmasti toivottu vieras? Minä olisin tuossa tilanteessa lähtenyt vaikka taksilla lähimpään hotelliin ja sieltä seuraavana päivänä kotiin. 

Seurustelin aikoinaan miehen kanssa, jonka ex oli ilmeisesti ollut anorektikko eikä mies osannut suhtautua naiseen, joka tahtoo syödä eikä vain polttaa mentholtupakkaa ja juoda makeuttamatonta teetä.   Kerran mm meillä oli iltapalaksi jaettu karjalanpiirakka kun ei ollut ostanut minulle mitään, pitkin hampain antoi sitten puolet piirakastaan ja juustoa päälle.Aloin  ostaa omia syömisiä sinne mutta valitti, miten ne vie tilaa hänen jääkaapistaan. Tapailu kuivui sitten kokoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo menin yöksi miehelle, istuin 2h bussissa ja mulla oli vaan limsaa mukana kun mies oli luvanut käydä kaupassa ja tehdä ruuan. Oli jo myöhäinen ilta kun olin perillä.  Kun päästiin asunnolle mies oli heti lääppimässä  ja oli vaikea innostua kun oli nälkä, naitiin kuitenkin ja sitten mies alkoi "kokata." Eli paistoi kalapuikkoja jotka jäi kylmiksi ja keitti makaronia joka oli ylikypsää! Eikä miehellä ollut edes tavallista ketsuppia vaan jotai chiliversiota. Ruokajuomana halpaa olutta. Aamulla sain pelkän kahvin kun mies ei kuulemma syö aamupalaa. Edes munia sillä ei ollut paistaa. Mies vei mut bussille ja kävin ostamassa bussiaseman kahviosta sokerisen munkin, kun oli pakko saada jotain ruokaa!

Kuulostaapa tutulta. Nuorempana, noin 15-23v, sitä sai tosissaan nähdä nälkää, jos miehiin lähti, eipä ne ikään niiltä osin huomioinut millään tavalla. Mutta rehellisesti sanottuna, miehet on tuommosissa asioissa yleensä naisten mielestä aika ajattelemattomia mutta eipä niiltä voi olettaa ajatusten lukua tai vieraanvaraisuutta, varsinkaan jos on kasvatettu perinteisellä tyylillä. Eli perheen äiti/joku muu nainen kestitsee vieraat jne. Ei niillä kaikilla vaan oo samanlaista hoivaviettiä. Ei toisaalta kaikilla naisillakaan vieraanvaraisuutta.

Jossain vaiheessa opettelin sanomaan ääneen jos itsellä on nälkä ja ehdotin, että laitanko/laitetaanko ruokaa vai mennäänkö ulos syömään vai haetaanko noutoruokaa. Tai sitte käytin koodeja eli pihtasin, jolloin toinen joutui näkemään vaivaa ja tarjoamaan sapuskat herrasmiehen elkein.

Törppö on törppö vaikka sillä olisikin kikkeli. Eikä se kikkeli mitenkään oikeuta törppönä olemista.

Sikäli kyllä, että kun olen saanut kutsun tulla syömään, niin tarjoilua saa odottaa todella kauan. Siksi syön jo kotona.

Olen. Todella monta kertaa. Nyt jos menen pidemmäksi aikaa jonkun luo, piilotan omia eväitä reppuun.

Vierailija kirjoitti:

Kerran tuttujen mökillä juhannuksena. Vietiin runsaasti grillattavaa ja aamupalatarpeita mukanamme. Emäntä jemmasi ruuat jonnekin. Illalla kymmenen aikoihin alkoi isäntäväki miettiä, kumman pitäisi siivota grilli talven jäljiltä. Siinä vaiheessa olimme olleet paikalla 8 tuntia emmekä olleet syöneet mitään. Kotoa lähdimme aamupalan jälkeen, eli oli reilu 12 h edellisestä syömisestä, matkalla oletimme että kai me joku välipala tai kahvi juodaan kun perille saavutaan. Mutta ei.

isäntäväki vänkkäsi ja jankkasi grillin pesemisestä. Emäntä kiukutteli ryppyisen pöytäliinan kanssa. Olin jo niin nälkäinen ja väsynyt, että ilmoitin meneväni nukkumaan. Meni niin yli koko touhu. Heräsin yöllä ja kävin vessassa, näin kun emäntä istui keittiön lattialla ja syötti  heidän jättimäiselle sekarotuiselle koiralle aamupalalle ostamamme leikkeleet ja juustot. Leipää taisi sentään jäädä. Lähdimme nopsasti kotiin heti aamukahvin jälkeen, sellaisen keitimme itse. Grillisapuskamme he ehkä söivät joskus yöllä, ei tarkempaa tietoa niiden kohtalosta.

Sanoimme useamman kerran illan aikana, että pitäiskös jo alkaa grillaamaan ja voisimmekos vaikka pestä perunat, mutta isäntäväki halusi ensin pelata jotain Mölkkyjään, saunapuiden kanssa touhuttiin toista tuntia, jotain ihmeellistä puuhaa koko ajan löytyi lisää ja lisää. Ja mielellään autettiinkin, olisi vaan ollut kivempaa kylläisenä. 

Ei normaalia, masennusta tms. Itse olisin varmaan räjähtänyt ja vaatinut saada omat eväät itselle syötäväksi.

Yksi tuttu oli pingottanut kuukausibudjetin tosi tiukaksi asuntolainan takia, maksoi pienestä palkasta suht isoa lainaa. Lainan jälkeen jäi 1 000 markkaa kuukaudessa kaikkiin muihin menoihin. Se oli tosi vähän tuolloin 90luvulla. Opin ottamaan omat eväät mukaan, kun menin kylään. Ilman niitä tarjolla oli vain kahvia mustana.

Kuka ylipäätään nykypäivänä menee yökylään kenenkään luo?

Jos joku kysyisi, sanoisin ei käy, koska en asu kartanossa jossa on eri siiveessä kph ja mh. Keittiöstä puhumattakaan.

Itse en ikinä menisi kenenkään kotiin yöksi, vaikka kutsuttaisiin.

Ja vaikka ei corona olisikaan tai edes flunssaa olemassa.

Oma rauha,paras rauha.

Pahinta on, jos menet jonnekin luuviulu-pariskunnan tykö kylään joiden mielestä täysi ruoka-annos on yksi peruna ja puolikauhallista kastiketta 😆

Alkuaikoina kun menimme kylään (200km) päähän veljen perheen luo, emme tajunneet kuinka tiukka ruokailuaikataulu heillä on. Tulimme sovitusti kylään klo 12 ja luulimme saavamme lounasta, mutta he olivat syöneet klo 11, joten meille ei tarjottu mitään. Iltapäivällä juotiin kahvit ja vasta illalla sai ruokaa. Itse diabeetikkona teki tiukkaa olla nälässä, mutta en kehdannut vaatia ruokaa.

Kun he tulevat kylään, kaikki pitää sujua heidän aikataulunsa mukaan (ovat lapsiperhe), eli ruokailu kellon mukaan. Me siis tarjoamme heille ruokaa heti. Ei ennen kehdattu tuollaisia vaatimuksia esittää, mutta nykypäivän lapsiperheet tuntuvat olevan oma lajinsa.

Nykyään kun menemme heille kylään, käymme matkan varrella ABC:llä syömässä, ettei näännytä ruokaa odotellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ei olla sen kummemmin tuttuja, vain lasten kautta. Kakrut pyöri yhdessä vaiheessa keskenään. Joskus pari sanaa vanhempien kanssa, jos on törmätty jossain.

Kutsuin tämän isäntäparin kummankin poikamme ylppäreille ja tulivat. En erikseen nyt muista, mutta kaipa he rahalahjan kummallekin toivat.

Ei tuntunut kivalta. Vaikutti ihan kuin me olisimme olleet jotain jämäporukkaa. Talon rouva on vielä ravintola-ammattilainen. Silti saimme jotkut pohjat kai jonkun juomasta. Vai luulivatko että tultiin santsaamaan?

Tuokin että mulle ei sitten tarjottu enää viinilasillistakaan, miehelle kaljatölkki. Niinkuin rupusakille.

Mä kyllä loukkaannuin tuosta. Onneksi heillä ei ole enempiä lapsia eikä meillä. Ei kiinnosta enää heidän seuransa tai juhlansa.

Osaatko yhtään arvata syytä moiselle käytökselle? Kuten, että rouva arvelee miehensä pitävän sinua näppärän näköisenä tai muuten mukavana tyyppinä :) ?

Tämä kävi mielessä. Käy useinkin. Olen kivannäköinen, en rupsahtanut ja yleensä mua pidetään mukavana. Kävi aika usein niin, että mies oli heidän pihallaan ja pysähdyin sitten puhelemaan jotain kanssaan. Keski-ikäisillä miehillä ei kai paljoa juttuseuraa ole työn ulkopuolella. Vähän ajan kuluttua yleensä rouva pisti päänsä takaovesta pihalle kuin näyttääkseen että tsot-tsot - älä innostu.

Mulla ei ollut mitään tuonsuuntaista koskaan mielessä.

Aiemminkin huomasin, että jos jossain seurassa jäin juttelemaan jonkun miehen kanssa, hetken kuluttua tuli rouva liimaantumaan miehensä kylkeen. Ilmeisesti tästä mustasukkaisuudesta on kysymys. Minä en ole antanut aihetta, mutta ehkä nämä miehet sitten mainitsevat jotain minusta kotonaan.

Tuntuu typerältä. En ole mikään vamppi. Tylysti kohtelivat. Joskus juhlissa on käynyt niin, että vaimo ja mies vaihtavat paikkaa eli vaimo tulee mun viereen. En tiedä mitä juorua minusta sitten liikkuu, mutta loukkaavaa on.

Tuli tästä mieleen puolituttu nainen joka hakeutuu aina miesseuraan kutsuilla. Siis ei kelpaa nainen seuraksi, joskus juteltiin tämän naisen kanssa kahdestaan ja osa miehistä lähti ulos tupakalle niin eiköhän tää nainen lähde miesten perään kesken mun lauseen! Ei siis polta itse. Sitten puhuu kun ei tule naisten kanssa juttuun.. On mielestäni hieman noloa hänelle, huomaa kuinka kahvipöydässäkin puhuu naisten päälle ja auta armias jos joku nainen ja mies (ei pariskunta) puhuu keskenään, siihen väliin on tunnettava.. Näitäkin on.

Olen joutunut. Siitä opin, että aina omat eväät mukaan. Mulla on aika monta ruoka-aineallergiaa, niin ei voi olettaa, että muut osaa ottaa sen huomioon, kun itselläkin on vaikeuksia

Otin omat ruuat mukaan mennessäni käymään äitini luona.

Äiti katsoi asiakseen syöttää ne miesystävälleen ja parille sukulaismiehelle.

Mukanani oli viikon ruoat itselleni.

Minulle ei jäänyt, joten paluumatkalle lähdin aiemmin, kuin oli tarkoitus.

Ostin lämpimän ruuan huoltoasemalta paluumatkalla.

Mukaan ottamani ruuat meni tärkeämpiin suihin.

Laitan vieraille ruokaa vain jos on etukäteen sovittu, tai jos tulevat kaukaa. Ruoan jälkeen keitän kahvit ja kahvin kanssa tarjoan jotain. Yllätysvieraalle voin tarjota vaikka pelkät kahvit.

En laita toista ateriaa ennen kuin vieraat ovat lähteneet. Inhoan sitä jos ihmiset ei tajua lähteä. Eri juttu tietysti, jos olen kutsunut vieraat yöksi. Silloinkin toivottavasti lähtevät seuraavana aamuna.