oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Olin alakouluikäisen lapseni kanssa suvun mökillä kyläilemässä useamman päivän. Jostain syystä suvun vanhemmat ihmiset ja ”päättävät” henkilöt eivät ymmärtäneet, että lapsi ei pärjää kolmella aterialla päivässä (aamupala, lounas ja iltapala). Enkä kyllä suoraan sanottuna itsekään pärjää.

Puolitoista vuorokautta tätä katseltuani, oli pakko tehdä jotain ja aloin valmistamaan toisen lämpimän aterian päivässä (joka kyllä maistui muillekin mökkeilijöille)

Ärsyttävintä koko keississä oli se, että sukulaiset ottivat itseensä tämän minun ylimääräisen kokkailun kun : ” tällä tavalla täällä on aina toimittu, ja meillä on tälläinen mökki aikataulu täällä jne jne ”. Siellä sukulaismökillä on muutenkin kummallinen tapa, että kaikki pitää tehdä niin kuin aina ennenkin ja tietysti kollektiivina. Jos joku poikkeaa ruodusta, niin kyllä loukkaannutaan.

Luin jonkun matkaa näitä tarinoita. Kävi ilmeiseksi että nuukuuttaan ihmiset eivät tarjoa vierailleen mitään tai sitten elellään pelkällä kahvilla.

Tuli oikein huono omatunto omasta köyhyydestä, kun moni muistelee lapsena olleensa yökylässä kaverilla, jonka kotona ei tarjottu mitään.

Meillä EI OLLUT mitään. Itsekin elettiin kädestä suuhun. Näkkileipää ja hernekeittoa tai tarjousmaksalaatikkoa. Siitä on paha repäistä vieraille kun oli vain yksi purkki tai rasia. Sitä näkkäriä ja teetä sitten aamupalaksi tarjottiin. Joskus oli lauantaimakkaraa päälle..

Näin köyhän pienperheen äitinä tuli nyt jälkikäteen niin paha mieli, että jos saisin sen ajan takaisin, sanoisin että voitte tulla kyllä meille vähäksi aikaa keikkimään, mutta yökylään meille ei voi tulla.

... siis leikkimään, ei keikkimään, mitä se sitten tarkoittaneekaan 😅

Kuinka moni on alkanut tämän ketjun luettuaan laittamaan laukkuun mukaan jotain syötävää jos menee kylään johonkin uuteen paikkaan, jonka tarjoilutapoja ei tiedä? :D

Vierailija kirjoitti:

Yksi sukulaispariskunta tarjoaa hyvää ruokaa, mutta ihan hassun pieniä annoksia. Ei se haittaa, emme mene sinne nälkäisinä enää. Kivoja ihmisiä ovat silti!

Miksi mennä kylään nälkäisenä? Syömään toisten ruuat vai? Meille opetettiin kotona, et kotona syömään jotain ennen, kyläily ei oo sitä et mennään mahat kurnien tyhjentämään toisten kaapit. Otetaan mitä tarjotaan. Eikä satsata ellei kehoiteta. Niitäkin nähnyt kun kakara vetää kaikki pikkuleivät ja äiti vaan hymyilee vieressä.

Tässä tarina, miksi olen itse kerran pitänyt vieraat nälässä.

Kutsuin lapsen päiväkotikaverin äitineen poikkeamaan kylään. Tulivat puolenpäivän aikoihin. Jutustelimme ja joimme kahvit, en muista mitä tarjosin, olin kuitenkin varautunut normaali tarjoomisilla. Kello kävi, vieras ei tehnyt elettäkään poistuakseen. En ollut varautunut tarjoamaan ruokaa, rahat oli vähissä, en voinut käydä mitään ostamassakaan. Omalle väelle voi tiukassa paikassa keittää vaikka puuron, mutta sellaista en ala vieraalle tarjoamaan.

Lopulta ehdotin, että lähdetään uimarannalle. Otin mukaan mehua ja banaanit kaikille. Taas kului aikaa, vieraalla ei mitään kiirettä minnekään. Tuli jo ilta ja totesin, että nyt on palattava kotiin. Kysyin mihin tiputan hänet kyydistä, olisi tullut vielä istumaan iltaa, mutta totesin meillä käytävän jo nukkumaan.

Jätin hänet sitten päiväkodin lähelle, ajattelin siitä osaavan kotiinsa. Enpä kutsunut toisten heitä.

Oltiin (kutsuttuina) kaveriperheessä viettämästä juhannusta. Olimme sopineet, että nyyttäri meiningillä mennään ja kyselin, että mitä voisimme tuoda. Emäntä luetteli, että jotain suolaista piirakkaa, joku juustokakku ja jotain muuta mitä keksit.

Leivoin koko päivän ja sanoin lapsillekin, että älkää nyt hirveästi syökö, sillä myöhemmin  on niin paljon hyvää syötävää tarjolla. Perillä emäntä kiitteli kovasti ja sanoi, että syödäänkö heti vähän ja hetken päästä sitten kunnolla kun ollaan ensin vähän ulkoiltu. Kun tultiin taikaisin sisälle niin mätti kaiken jääkaappiin (lähes kokonaiset kakut ja piirakat) ja jätti esille itse ostamansa sipsit ja irtokarkit ja paistovalmiit patongit perunasalaatin kera.

Ei ottanut näitä meidän leipomuksia enää missään vaiheessa esille ja saivat näin maittavan aamupalan ja seuraavan päivän lounaankin omalle perheelleen. Muuten ovat mukavia ihmisiä, mutta toista kertaa ei tehty tuota virhettä, jätettiin aina puolet piirakoista ja kakuista kotiin odottamaan.

Minäkin haluaisin kuulla selityksen näille moukkamaisuuksille. Voisiko joku ruokapihtari nyt vastata, miksi ei tarjoa vieraille mitään/ tarjoaa mitättömän vähän? Miksi kutsutte vieraita, jos ette halua tarjota mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sukulaispariskunta tarjoaa hyvää ruokaa, mutta ihan hassun pieniä annoksia. Ei se haittaa, emme mene sinne nälkäisinä enää. Kivoja ihmisiä ovat silti!

Miksi mennä kylään nälkäisenä? Syömään toisten ruuat vai? Meille opetettiin kotona, et kotona syömään jotain ennen, kyläily ei oo sitä et mennään mahat kurnien tyhjentämään toisten kaapit. Otetaan mitä tarjotaan. Eikä satsata ellei kehoiteta. Niitäkin nähnyt kun kakara vetää kaikki pikkuleivät ja äiti vaan hymyilee vieressä.

Jos on syömään kutsuttu niin epäkohteliasta mennä maha täynnä närppimään. Tuollainen kursailu on mennyt muodista vuosikymmeniä sitten. Minä ainakin toivon että vieraat istuvat hyvällä ruokahalulla pöytään.

Siis kummassa? Nälässä vai kylässä ja paikassa?

Meillä opetettiin lapsena että kaikille vieraille, oli sitten kaupustelija tai kutsuttu vieras , tarjotaan vähintään kahvit ja jotakin sen kanssa. Aina jos ruoka-aikaan tuli joku , hänelle tarjottiin ruoka. Kerran tuli lapsilauma leikkimään omien lasteni kanssa, ja mielelläni tarjosin kaikille muusin ja lihapullakastikkeen.

Nyt tuntuukin oudolle ettei missään haluta tarjota mitään( ymmärrän jos rahat vähissä) vaikka olisi mahdollisuuskin. Ihmiset ovat käyneet kauhean itsekkääksi.

Meilläpäin ollaan varmaan sitten outoja kun itsekin olen aina saanut hyvät tarjoilut poiketessani vaikka naapuriin.

Olen tällä hetkellä kaverilla (kaveri on suihkussa)

On hirveä nälkä söin viimmeksi 10h sitten ja kuulen vielä kun joku syö. Olen hänen huonessa soitin hänelle että se hoputaisi häntä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erehdyin viettämään juhannuksen appivanhempien mökillä ja taisi jäädä minun osalta viimeiseksi vierailuksi. Ainakaan hetkeen en ole sinne menossa! (Olen kirjoittanut tänne myös joulusta anoppilassa, kun sai olla nälissään, tässä nyt sitten juhannuksen kertomus)

Olimme mökillä useamman yön ja lähes joka päivä oli tarjolla vain lounas. Muut syömiset piti itse ottaa, esim. aamupalaa tai iltapalaa  ei ollut kertaakaan tarjolla. Ei myöskään välissä mitään naposteltavia. Olimme ostaneet poikaystävän kanssa kyllä omia grillattavia, mutta ei niistä joka päivälle riittänyt. 

Heillä on kulttuuri sellainen, että tarjotaan vain yksi lämmin ateria päivässä, joka on kyllä hyvää ruokaa, mutta ei sillä iltaan asti pärjää. Usein illalla söimmekin poikaystävän kanssa edellisen päivän jämiä tai keksimme muuta syötävää. Mutta usein tuli mentyä pienessä nälässä jopa nukkumaan. 

Kävimme yhtenä päivänä pyöräilemässä n. 30km poikaystävän kanssa. Minua heikotti, eikä omia eväitä ollut otettu mukaan, vain vettä. (Aluksi ei ollut tarkoitus vetää niin pitkää lenkkiä, mutta innostuttiinkin sitten ja siksi eväitä ei tullut mukaan) Olin yllättynyt että pyöräretken jälkeen anoppi oli jopa päivällistä laittamassa! Tätä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin. Ilman kyseistä päivällistä olisin saattanut jopa pyörtyä.

Kerran appiukko rupesi grillaamaan makkaraa ja muistin että meillähän oli kaksi makkaraa vielä jäljellä joten vein ne hänelle grillin luokse ja sanoin että nuo voisi laittaa samalla grilliin. Oli ilmeisesti liian suuri työ hänelle siinä, kun mutisi jotain mutta lähdettyäni siitä laittoi ne makkarat kuitenkin sinne. 

Poikaystäväni kuitenkin meni kääntämään ne kun appiukko meni sisälle omien makkaroidensa kanssa. Oli grillannut siis varmaan 2 pakettia makkaraa ja omalle lautaselleen otti suurimman osan! Mökillä oli myös poikaystävän sisko lapsiensa kanssa eikä heille jäänyt murustakaan. Anoppi yritti vieressä toppuutella appiukkoa: "jätähän kuule muillekin!"  Vaan eipä jättänyt. En ole varmaan koskaan tuntenut niin suurta myötähäpeää kuin silloin. 

Kun appiukko mussutti tyytyväisenä makkaroitaan, rupesivat sisko lapsineen etsimään kylmälaukuista syötävää mitä söivät sitten keskenään. 

Anoppi ei edes omille lapsenlapsilleen laittanut heidän siellä ollessaan iltapalaa tai muuta syötävää. Lapsilla oli suklaata ja karkkeja ja se oli heidän "iltapala". Eivät karkeista myöskään muille tarjonneet, mutta ilmeisesti ukkiinsa tulleet siinä asiassa. (Ei sillä että olisin niitä karkkeja himoinnutkaan, mutta mielestäni on epäkohteliasta olla tarjoamatta muille ja mussuttaa kovaan ääneen toisten vieressä)

Oli helpotus kun viimein pääsimme lähtemään. Poikaystävänikin muuttuu melkein eri ihmiseksi kun hänen porukkansa ovat läsnä ja suuttuu tai saa raivokohtauksen jos mainitsen vähänkään hänen porukoistaan. Meillä oli puhetta ruoasta ja ohimennen mainitsin, että "ei me mökilläkään tarpeeksi syöty" ja tästä poikaystävä raivostui, alkoi nimittelemään minua ja haistattelemaan. Joku ihme symbioosi hänellä on porukoihinsa, kun ei saa pienen pientä asiaa mainita, kun raivostuu. Sairasta, sanon minä.

Kun tuosta aikuistut, opit ottamaan niin paljon ruokaa mukaan, ettei riittävyydestä tule ongelmaa.

Miksi anopin pitäisi mökillä laittaa usempia aterioita? Jos muillakin on täydet jääkaappioikeudet, voi niitä muita aterioita kuka tahansa laittaa.

Karkkipussit on niiden lasten omat. Vie itse omat karkkisi.

En odota täysylläpitoa tai hyysäämistä, mutta jonkinlaista vieraanvaraisuutta voisi olla. Se että appiukko grillaa vain itselleen makkaraa, eikä jätä murustakaan muille, on mielestäni itsekästä. Poikaystäväkin on sellainen, että aina sanoo että "siellä kyllä on ruokaa" mutta vaikka on nälkä, ei poikaystäväkään ota kaapista mitään vaan istua nökötetään sohvalla kuin robotit konsanaan, joten olisi outoa minun vieraana mennä kaappeja penkomaan kun kukaan ei edes sano että saa ottaa itse kaapista ruokaa. 

Ja kuten aiemmin kirjoitin, en olisi lasten karkkeja halunnutkaan, mutta heidän kulttuurinsa on sellainen ettei toisille tarjota vaan mussutetaan vain yksinään. Itsellä ainakin sellainen periaate että kohteliaisuudesta tarjoan muillekin, vaikka muut eivät haluaisikaan. Ja se että lapset söivät karkkeja nälkäänsä eikä edes heille tarjottu iltapalaa, on todella outoa. Anoppi teki itselleen ja appiukolle marjapirtelöä iltapalaksi ja poikaystävän siskon nuorempi lapsi kysyi appiukolta "mitä siinä on?" Appiukko ei antanut lapsen maistaa pirtelöä vaan sanoi vain "ei tämä sinulle maistuisi".

Kyllä mun täytyy ihan oikeasti ihmetellä mitä tuommosten ihmisten päässä liikkuu. Ei tulis pieneen mieleenkään tehdä itselleen vain jotain ja muut saa olla ilman, ei edes sano että jääkaapille saa mennää vapaasti. Kuinka voi olla ihmiset olla noin juntteja? Ei minullekkaan ole kotona sen kummemmin mitään suuria vieraanvaraisuuksia opetettu, mutta pidän itsestään selvänä että muista ihmisistä pidetään huolta. 

Suomalaisissa on paljon näitä metsäläisä juntteja, jotka ajattelevat vain itseään ja joille ei tule mieleenkään, että vieraille pitäisi tarjota jotain. Myös luonnehäiriö tai sairas pihiys aiheuttaa tuota.

ainoastaan pohojanmaalla on ruokaa pöydäs ja sitä on palijo ettei lopu kesken ja että vieraatkin saa 

Muuli_ala_motki_ikina kirjoitti:

Olen tällä hetkellä kaverilla (kaveri on suihkussa)

On hirveä nälkä söin viimmeksi 10h sitten ja kuulen vielä kun joku syö. Olen hänen huonessa soitin hänelle että se hoputaisi häntä

Lähe kotiis. Sitä se kaveriskin oottaa, että tajuisit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi sukulaispariskunta tarjoaa hyvää ruokaa, mutta ihan hassun pieniä annoksia. Ei se haittaa, emme mene sinne nälkäisinä enää. Kivoja ihmisiä ovat silti!

Miksi mennä kylään nälkäisenä? Syömään toisten ruuat vai? Meille opetettiin kotona, et kotona syömään jotain ennen, kyläily ei oo sitä et mennään mahat kurnien tyhjentämään toisten kaapit. Otetaan mitä tarjotaan. Eikä satsata ellei kehoiteta. Niitäkin nähnyt kun kakara vetää kaikki pikkuleivät ja äiti vaan hymyilee vieressä.

Täysin samaa mieltä. Yhdessä kyläpaikassa syntymäpäivillä vanhemman äidin 2v lapsi istui äitinsä sylissä, veti eteensä ison lasisen keksipurkin ja pisteli ainakin 20 keksiä peräjälkeen suuhunsa. Äitiä hymyilytti, kylläpä lapsikullaĺe maistuu. Oli tosi ylipainoinen ja on edelleen. Ärsytti ja muut lapset katselivat ihmeissään.

Aina silloin kun vierailen jomman kumman veljeni perheessä. Ne vaatii meille tullessaan ruokailua ja tarjoilua useamman kerran päivässä useamman päivän ajan.. Viimeksi saatiin 1 makkara puoliksi kahdelle lapselle, pienin ei makkarasta tykännyt niin se ja me sikuiset jäätiin kokonaan ilman.. Toisen veljen perheessä käytiin mäkissä, kun eivät tarjonneet mitään..

Vierailija kirjoitti:

Ajoimme seurusteluaikoina 20 km miehen armeijakaverin luo kahville, oletimme että kahvin kanssa olisi jotain joten söimme vain  aamupalan ennen lähtöä. Tarjolla olikin vain mustaa kahvia, ei edes maitoa jääkaapissa! Miehet jauhoi armeijamuistoja ja minulla murisi maha ihan hirveästi! Lopulta sanoin miehelle itku kurkussa että mennään, niin nälkä että oksettaa ja mieskin myönsi olevansa "vähän " nälissään joten poistuimme ja syöksyimme mäkkäriin kun sellainen osui silmiin, ah  miten maistui  hamppari   ja jäätelö hyvältä!  

Että oikein 20km ja itku kurkussa...voi jeesus...

Lähes aina.
Olen hoikka ja teininä jopa alipainoinen, mistä ihmiset päättelevät, että olen vähäruokainen eivätkä tarjoa ruokaa samalla tavalla kuin muille vieraille. Poikkeuksena mummoni, joka kyllä muistaa tyrkyttää pullaa.

Pahinta oli reissata ja kyläillä exän kanssa, joka söi vain kerran tai kaksi päivän aikana. Ei tajunnut, että mulle tulee nälkä. Eikä voinut lähteä seuraksi minnekään, että voisin syödä. Tarjosi suklaata tai jotai riisipiirakoita. Eiväthän ne isoa nälkää vie.

En tykkää mennä kenenkään kaapille kun olen vieraana. En itse tykkää siitä, jos joku minun luonani alkaa penkoa kaappejani ja syömään mitä löytää. Eri asia jos olen sanonut, että itsepalvelu ja kaapista saa ottaa mitä haluaa.

Mä en ole joutunut, koska olen saanut suuni auki, jos on ollut nälkä.
Mun eräs kaveri joka on silloin tällöin yöpynyt mun luona, on varmaankin joutunut oleen vähän nälissään. Jos kysyn haluaako syödä jotain ja teenkö ruokaa, niin vastaus on aina "ei tartte". Eli, jos ei osaa nälkäänsä ilmaista, niin olkoon ilman. En jaksa loputtomiin paapoa.