Jos nainen ei ole kiinnostunut miehestä ja mies rupeaa tekemään asian eteen "jotain" niin se onkin sitten huono juttu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä joitain näitä kommentteja, joissa ollaan niin ehdottomia, ettei kiinnostus voisi myöhemmin herätä. Siihen kai esimerkiksi pariterapiakin usein perustuu, että yritetään nähdä toinen uusin silmin ja molemmat tekevät jotain muutoksia suhteen pelastamiseksi. 

Pariterapiassa olevat ovat vielä pariskunta eli joskus nähneet toisissaan jotain.

Juu, mutta toisaalta taas pariterapiassa pari tietää toisistaan myös enemmän ikäviä asioita kuin jostakusta ventovieraasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä muuta mutta ihmettelen vain että miksi nainen saisi aina YKSIN päättää siitä, kuka on kiinnostava ja kuka ei. Eikö tuo ole jo lähtökohtaisesti aika ylimielinen katsantokanta?

Herran jestas. Jos minä inhoan hernekeittoa, mutta sinä pidät siitä, niin pitäisikö meidän neuvotella YHDESSÄ siitä, että pitäisinkö keitosta kuitenkin?!

Jessus että jotkut on päästään sekaisin.

Heh, ihan normi naisten suosima toimintatapa esimerkiksi sisustusasioissa...

Tosi outoa. Siis jotkut randomnaiset tulee neuvottelemaan sinun sisustuksestasi? Missä tätä tapahtuu?

On kyllä kummallista. Ehkä rautakaupassa tai tavaratalon sisustusosastolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen kyllä joitain näitä kommentteja, joissa ollaan niin ehdottomia, ettei kiinnostus voisi myöhemmin herätä. Siihen kai esimerkiksi pariterapiakin usein perustuu, että yritetään nähdä toinen uusin silmin ja molemmat tekevät jotain muutoksia suhteen pelastamiseksi. 

Pariterapiassa olevat ovat vielä pariskunta eli joskus nähneet toisissaan jotain.

Juu, mutta toisaalta taas pariterapiassa pari tietää toisistaan myös enemmän ikäviä asioita kuin jostakusta ventovieraasta. 

Se, etten tiedä ventovieraasta ikäviä asioita, ei tee hänestä kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä muuta mutta ihmettelen vain että miksi nainen saisi aina YKSIN päättää siitä, kuka on kiinnostava ja kuka ei. Eikö tuo ole jo lähtökohtaisesti aika ylimielinen katsantokanta?

No totta helv* jokainen ihmisyksilö saa päättää OMALTA KOHDALTAAN onko joku toinen kiinnostava vai ei.

Ei se tietenkään silti automaattisesti tarkoita, että kyseinen hlö ei olisi kenenkään muunkaan mielestä yhtään missään mielessä kiinnostava tai, että ko. hlö olisi yleisesti ihmisenä auttamatta arvoton ja "epäkiinnostava".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tiedä yhtään tapausta missä ei-kiinnostavaksi lokeroitu mies olisi pystynyt tekemään asialle yhtään mitään. Mitä jotain?

No ei, se että nainen ei ole TAJUNNUT miehen olevan kiinnostava, tarkoita sitä että mies ei olisi kiinnostava.

ap

Mielipideasia ja omasta mielestään kiinnostava ei sitä silti pakolla ole eri mieltä oleville. Turha väkisin jyrätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä muuta mutta ihmettelen vain että miksi nainen saisi aina YKSIN päättää siitä, kuka on kiinnostava ja kuka ei. Eikö tuo ole jo lähtökohtaisesti aika ylimielinen katsantokanta?

Niin mitä meinaat tolla? Että naisen pitäisi aina SOPIA miehen kanssa että mies on kiinnostava? Kiinnostava ajatus, joka selvensi miksi naista ei kiinnosta.

Miten tämä menisi käytänössä että jokainen nainen käy neuvottelut jokaisen miehen kanssa siitä onko kumpikaan kiinnostunut? Miten ne saataisiin yhteen ja miten kenelläkään olisi aikaa tehdä vaikka töitä tai mitään muuta?

Tapailin naista, joka ilmoitti, ettei ole ihastunut minuun "sanan varsinaisessa merkityksessä". Loukkaannuin tästä. Ymmärsin vasta monia vuosia myöhemmin, ettei nainen kykene ihastumaan yhteenkään mieheen "sanan varsinaisessa merkityksessä".

Kyllä itse olen ihastunut miehiin, jotka ei ole aluksi kiinnostaneet. Ovat tulleet iskemään ja olen saanut heistä hirveän imelän ja likaisen kuvan. Sitten ystävystyttyä olenkin ihastunut, mutta arvatkaa onko ne miehet siinä kohtaa enää olleet minusta kiinnostuneita ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se välttämättä ole huono juttu. Toki nainen voi muuttaa mieltään jos tutustuu mieheen kunnolla ja alkaakin nähdä hänet kiinnostavana.

Toisin sanoen biologinen kello tikittää, eikä muita miehiä ole näköpiirissä.

Ainakin yhdellä alapeukuttajalla biologinen kello tikittää - tunnustakaa nyt te muutkin!

Jotain tai "jotain" kannattaa tehdä vasta silloin kun on todellista kouriintuntuvaa näyttöä sen (uli)tekemisen kannattavuudesta, joko yleisellä tasolla tai itsensäparantajan kohteelta, jonka vuoksi se tekeminen tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itse olen ihastunut miehiin, jotka ei ole aluksi kiinnostaneet. Ovat tulleet iskemään ja olen saanut heistä hirveän imelän ja likaisen kuvan. Sitten ystävystyttyä olenkin ihastunut, mutta arvatkaa onko ne miehet siinä kohtaa enää olleet minusta kiinnostuneita ?

Kärsivällistä. Mä en ole edes ystävystynyt miesten kanssa, jotka ovat antaneet itsestään hirveän imelän ja likaisen kuvan. Vastenmielinen ihailija on pysynyt vastenmielisenä, ja aikanaan lakannut olemasta ihailija. Sellaista on elämä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se menee niin että mitä enemmän mies on naisen perään, sen suuremmalla vimmalla nainen pakenee. Kun taas mitä välinpitämättömämpi ja kaverillisempi mies, sen enemmän se naista kiehtoo ja vetää puoleensa. Lopulta nainen suorastaan heittäytyy tälle miehelle ensin pommitettuaan tätä vihjailuineen ja alastonkuvineen.

Mulle yritettiin tätä, kun olin sinkkuna. Turhauduin ja ilmoitin kyseiselle miehelle tenppuillessa, etten ole kiinnostunut ja pyysin olemaan ottamatta yhteyttä.

Pian tapasinkin nykyisen kumppanini, ja parempi niin ;) Hän taas ilmoitti suoraan, että haluaa tavata minua ja oli innostunut, kun halusin tavata uudestaan myös hänet. Sellainen häneltä päässyt spontaani "Jee" vei sydämmen. Muutamien treffien jälkeen päätimme yhdessä, että yksi kerrallaan ja edetään rauhassa, mutta tosissaan. Nyt on jo vuosia takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä muuta mutta ihmettelen vain että miksi nainen saisi aina YKSIN päättää siitä, kuka on kiinnostava ja kuka ei. Eikö tuo ole jo lähtökohtaisesti aika ylimielinen katsantokanta?

Herran jestas. Jos minä inhoan hernekeittoa, mutta sinä pidät siitä, niin pitäisikö meidän neuvotella YHDESSÄ siitä, että pitäisinkö keitosta kuitenkin?!

Jessus että jotkut on päästään sekaisin.

Jos inhoat hernekeittoa, sinulle on pakkosyötettävä sitä tajutaksesi, että hernekeitto on hyvää. Ja sehän on, oikein valmistettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se välttämättä ole huono juttu. Toki nainen voi muuttaa mieltään jos tutustuu mieheen kunnolla ja alkaakin nähdä hänet kiinnostavana.

Toisin sanoen biologinen kello tikittää, eikä muita miehiä ole näköpiirissä.

Ainakin yhdellä alapeukuttajalla biologinen kello tikittää - tunnustakaa nyt te muutkin!

Olen täysin samaa mieltä. Jos nainen ei ole kiinnostunut ja muuttaa mielipidettään niin se johtuu jostain muusta kuin siitä että mies olisi muuttunut kiinnostavaksi. Siksi miesten on huono juttu koittaa tehdä "jotain".

U l i u u, "jos ei väkisin niin väsyttämällä" ei toimi sellaisiin naisiin, jotka jo tietävät mitä haluavat/eivät halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se välttämättä ole huono juttu. Toki nainen voi muuttaa mieltään jos tutustuu mieheen kunnolla ja alkaakin nähdä hänet kiinnostavana.

Toisin sanoen biologinen kello tikittää, eikä muita miehiä ole näköpiirissä.

Ainakin yhdellä alapeukuttajalla biologinen kello tikittää - tunnustakaa nyt te muutkin!

Nyt jo kahdella tikittää!

Pariterapiassa ollaan vasta sitten kun ollaan jo oltu (edes hetken) pari kun taas ap ei väkipakolla paria saa.

Ap on esimerkillinen totaali-turn off, joka ei usko puhetta/kunnioita toisen ihmisen itsemääräämisoikeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Pariterapiassa ollaan vasta sitten kun ollaan jo oltu (edes hetken) pari kun taas ap ei väkipakolla paria saa.

Pariterapiaan joudutaan, kun nainen on valinnut miehen vain sillä perusteella, että biologinen kello on tikittänyt.

En nyt ihan tajua, mitä ap ajaa takaa. Mutta väittäisin, ettei mies voi tietoisesti ja tahallaan tehdä mitään, mikä saisi hänet vaikuttamaan kiinnostavalta. Teeskentely ja filmaaminen ei yleensä toimi.

Mutta jos ihmiset nyt muuten vuorovaikuttavat keskenään, aina välillä sattuu jotain, mikä saa katsomaan miestä uusin silmin. Itse olen ollut pitkään naimisissa, mutta muutaman kerran on tullut ahaa-elämys jonkun mieheni kaverin suhteen, johon en ole aikaisemmin kiinnittänyt mitään huomiota. Kerran esim. oltiin veneilemässä ja tajusin miten uskomattoman hyvä kippari yksi tyyppi on. Näin koko miehen sen jälkeen täysin uusin silmin. Olin tietysti koko ajan järjelläni tiennyt, millä tasolla hänen kompetenssinsa on, mutta jostain syystä vasta sen veneilyreissun jälkeen sisäistin asian. (Oltiin vähän isommilla vesillä ja isommalla paatilla ja huonossa kelissä.)

Vastaavaa on sattunut pari muutakin kertaa, joten en näe, miksei niin voisi käydä sinkullekin. Mutta silloin takana täytyy olla todellista kompetenssia, ei mitään "kato miten kova jätkä olen" -performanssia.