Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Joissakin perheissä 2v määrää mitä syödään, milloin lähdetään hoidosta, kaupasta, kyläpaikasta jne. Mitäköhän se on sit 10v päästä?
Tämä. Ja näitä on paljon.
Sit on erikseen lapsia joilla on jo varhain nähtävissä esim. nepsypuolen haasteet ja he tarvitsisi erityistukea heti pienestä. Mutta se tuki pitääkin sit jakaa näiden kanssa joille ei vaan kotona ole mitään opetettu eikä rajoja laitettu. Työajasta leijonanosa menee siihen kun pitää "neuvotella" näiden kanssa jotka luulee että kaikki tehdään just tasan niinkuin itse haluaa, koska kotonakin tehdään niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomi on menossa kovaa vauhtia kohti tuhoa.
Hei Piisamirotta! :D
(Tää on aina hauskaa, miten kaikkiin ketjuihin tulee joku synkästi ilmoittamaan Suomen tuhosta ja maailmanlopusta, koska Lapset Ja Nuoriso Ja Naiset Ovat Pilalla niisk.)
S.B. kirjoitti:
Ei ankara kurinpito vaikuta minusta olevan kovinkaan tehokas hyvin käyttäytyvien ihmisten luomiskeino. Maailmassa on paljon valtioita, joissa lasten fyysisen koskemattomuuden ja muiden oikeuksien taso ei ole suomen tasolla. Esimerkiksi itänaapurimme Venäjä ei ole kuuluisa lasten oikeuksiin liittyvästä woketuksesta, mutta siellä tapahtuu yli viisi kertaa enemmän murhia kuin Suomessa. Yleensäkin väkivaltarikollisuudesta tunnetut maat eivät ole niitä, jotka tulevat mieleen lasten hellästä kohtelusta.
On myös epäselvää, halutaanko ihmisille iskostaa käsitystä auktoriteeteistä. Ehkä esimerkiksi "ideoiden markkinoita" kannattavat ihmiset olisivat sitä mieltä, että asiat pitää perustella, ja jos niiden perustelu ei ole riittävän hyvä, niin väkivallan sijaan tulisi ehkä kriittisesti tarkastella sitä, onko kyseinen asia välttämättä universaalisti mielekäs.
"Mä haluun lisää karkkia"
"Ei käy, koska se on epäterveellistä ja pilaa hampaat. Siksi pitää välillä syödä muutakin"
"Mut mä haluun silti"
Ja niin ideoiden markkinat ovat päättäneet, että karkkia on universaalisti mielekästä syödä aina ja joka päivä.
Ongelma on se, että rationaaliset perustelut eivät aina toimi, jos niitä vastassa on kova nautinnonhalu. Halun vastustaminen vaatii auktoriteettia - sisäistä tai ulkoista.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jonkinlainen rajattomuus vaivaa myös vanhempia. Minulla on ollut tällaisia rajattomia lapsia hoidossa ja on järjestäen vanhemmatkin olleet samanlaisia. Yrittävät esim tuoda lapsia hoitoon viikonloppuisin ”kun lapsi niin kovasti haluaa”. Tai sitten vaihtoehtoisesti vanhemmat ovat ylikilttejä. Jos nyt puhutaan muista kuin selkeistä ongelmaperheistä.
Näin on ollut aina eikä tuo mikään tämän ajan ilmiö ole. Äitini oli harmaa hiirulainen. Mihinkään ei saanut selvää vastausta tai vastaus oli, että jaa, pitääpä miettiä. Jos leivottiin pullaa, niitä sai syödä vaikka kymmenen. Tai jos mummo oli näkemässä, äiti sanoi, että ottakaa lapset vain yhdet pullat. Minulla oli harvinaisuus: ameriiikan tädin lähettämä nukke. Kun veli rikkoi sen, äiti oli hiljaa, ei torunut, ei edes puhunut asiasta. Isä oli kuukausia metsätöissä. Hän piti järjestystä yllä kotona ollessaan. Siihen aikaan oli vain lankapuhelimet, eikä isällä ollut edes tapana soitella.
Kyllähän minä sitten aikuisena ymmärsin, että äiti oli hyvin epävarma vanhempana. Hän oli itse saanut liian ankaran kasvatuksen ja oli kielletty ajattelemasta.
Vaikka minun lapseni ovat jo aikuisia, minua taas vaivaa ikuinen riittämättömyys. Liian kova vastuuntunto kaikesta kotona ja töissä, ja siitä olen yrittänyt päästä eroon. Toivottavasti ennen eläkeikää löytyisi uusi tyyli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi KERRAN tälläinen rajaton seitsemän vuotias. Tytär oli samalla luokalla ja pidettiin synttärit meillä.
Tämä vapaan kasvatuksen helmi rikkoi aivan tahallaan tavaroita ja kun siitä huomautin, niin rikkoi vielä lisää. Varmastikin tulee olemaan hyvin miellyttävä ihminen aikuisena.
Ja kuten yleensäkin…Olet nähnyt lapsen käytöstä läheltä kerran, ja mielestäsi käytöksen syyt ovat nämä ja nämä. Mistä tiedät, ettei lasta pahoinpidellä kotona, käytetä hyväksi, ole jokin fyysinen sairaus, miksi tiedät heti, että vanhemmat ovat vaan kasvattaneet rajattomasti. En ole ikinä koskaan kuullut lapsesta, jonka vanhemmat oikeasti tunnettaisiin hyvin, joista sanottaisiin, että eivät nyt vaan viitsi kasvattaa ku on mukavampi ettei.
Kyllä ne lapset kertovat aika paljon sen -monilla yhdeksän tunnin- hoitopäivän aikana tutuille aikuisille kotielämästä. Kerrotaan riidoista, kerrotaan iloista ja kerrotaan suruista. Jotenkin hassua olettaa, että lapsi ei yhtään mitään kertoisi elämästään sellaiselle ihmiselle, joka häntä hoitaa viisi päivää viikosta työpäivän mittaisen ajan.
Aika moni 5-vuotias esimerkiksi osaa kertoa, että saavat pelata k12 peliä, katsoa väkivaltaisia ohjelmia ja osaavat kertoa myös, mistä kotona riidellään. Ihan niin kuin ne lapset osaavat siellä kotona sen illan parin tunnin aikana, kenen kanssa tuli päiväkodin leikeissä riitaa ja kuinka aikuinen sanoi jotain jollekin jne. Ruokatilanteissa kuullaan mitä kotona syödään, leikeissä kuullaan kuka viettää sen illan parin tuntia pääsääntöisesti yksin tai naapurin lasten kanssa pihalla ja viettää aikaa vanhemman kanssa käytännössä vain iltapalan ajan, kuullaan myös kuinka YouTubessa on sellaisia ja sellaisia videoita. Osan vanhemmat on tosi tarkkoja kaikesta, osalla sellaisia tavallisia (välillä lepsuja ja välillä tiukkoja, mutta lasten kanssa vietetään aikaa) ja sitten on ne lapset, jotka ovat käytännössä jatkuvasti omillaan niin rajojen kuin rakkauden suhteen. Nämä lapset on niitä, kotka tekevät usein pisimmät päivät päiväkodissa ja tulevat vaikka 40 asteen kuumeessa sinne aamusta.
Muistathan, että lapsilla on myös mielikuvitusta. Kun olin urani alussa varhaiskasvatuksessa 18 vuotta sitten, eräs tyttö kertoili, mitä he veljen kanssa puuhailivat. ”Me riideltiin niin että veri lensi”. Jonakin toisena kertana olivat lähteneet veljen kanssa kävellen mummilaan, koska isä ja äiti eivät olleet kotona. Kun aloin selvittää asioita, selvisi, että mitään veljeä ei ollut. Mummilakin oli 600 km päässä, joten ei sinne ehkä oltu kävelty.
Ei pidä aina uskoa kaikkea. Jos lapsi kehuu pelaavansa kotona k12-pelejä, hyvin usein hän haluaa kehuskella kavereille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt että kun naapuri kasvattaa niin hyväkäytöksisiä lapsia että miten niille käy tuolla kaikkien rajattomien, kaikkimullehetinyt-lasten kanssa. Tullaanko näitä kiusaamaan, hyväksikäyttämään, pahoinpitelemään?
Ammattilaiset, miten ns. entisaikojen normaalit lapset pärjää tuolla noiden erikoislasten seassa? Ehtiikö niihin kiinnittää mitään huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä nämä lapset herättävät negatiivisia tunteita, ei voi mitään.
Tulevia sossun ja vankeinhuollon asiakkaita ja me kaikki maksetaan muutamien vanhempien vapaamielisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on menossa kovaa vauhtia kohti tuhoa.
Hei Piisamirotta! :D
(Tää on aina hauskaa, miten kaikkiin ketjuihin tulee joku synkästi ilmoittamaan Suomen tuhosta ja maailmanlopusta, koska Lapset Ja Nuoriso Ja Naiset Ovat Pilalla niisk.)
Suomihan on jo pilalla.
Pahinta on että todennäköisesti kasvatetaan teinirikollisia. Jonkun lapsia ne murhaajatkin on.
Todennäköisesti ainakin narsistisia kiusaajia jotka pilaavat työpaikan tai koulunkäynnin muilta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joissakin perheissä 2v määrää mitä syödään, milloin lähdetään hoidosta, kaupasta, kyläpaikasta jne. Mitäköhän se on sit 10v päästä?
Joo mutta toinen, lapsen itsetunnon murskaava ääripää on nämä huutajaäidit joilla on eritysagenda karjua lapsilleen ihan kaikki tavallisimmatkin arjen asiat. Näitä äitejä riittää. Leuhkivat sillä miten ovat "vahvoja ihmisiä". Todellisuudessa ovat narsistisia rasittavia ihmisiä.
Ap:lla ei ole luontaista auktoriteettia edes lapsien silmissä. Turha syyttää lapsia siitä, että sinua ei kuunnella tai totella, jos olet vielä varhaiskasvattaja. Tiedät itsekkin, että on sellaisia ihmisiä, joita ne lapset tottelevat ja vaikenevat yhdestä silmäyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi on lapsi vain pienen hetken. Vanhemman tärkein tehtävä on tuottaa pettymyksiä lapselle. Tämä valmentaa lasta oikeaan elämään ja aikuisuuteen.
1)Erinomaista todistusta/työpaikkaa/opiskelupaikkaa ei yleensä saa ilman kovaa työtä
2) Aina löytyy joku joka on sinua kauniimpi ja rikkaampi ja menestyneempi
3) elämässä tarvitaan resilienssiä eli sitä että selviytyy takaiskuista niitä elämässä tulee jokatapauksessa itselle tai lähipiirille ja niihin ei voi välttämättä itse vaikuttaa(työttömyys, syöpä, konkurssi, hometalo, riippuvuudet)
4) Vanhempien mielestä lapsi on maailman ihmeellisin ja upein olento. Naapuri, päiväkodin työntekijä tai jalkapallovalmentaja pitävät lasta todennäköisesti keskinkertaisena yhtenä monista tavallisista lapsista.
5) Toisten huomioon ottaminen on tärkeää, lapsi jolla on rajat ja kuri ymmärtää tämän paremmin. Hyvillä kaveritaidoilla saa parhaiten kavereita. Laaja ystäväpiiri ja hyvät kaveritaidot luovat hyviä ystävyyssuhteita jotka kantavat monella lailla pitkälle. Ne joilla ei ole kun ne opettajan määräämät pakolliset kaverit (kaikkien kanssa pitää leikkiä) ovat valitettavasti yliedustettuina mielenterveyspuolella.
6) epämukavuusalueella lapsi kasvaa ja kehittyy. Jos lasta ei sinne saa pienestä pitäen niin kynnys on isompana hyvin korkea. Sinne kannustetaan ja painostetaan aina välillä. Jälkikäteen käydään läpi mitä opittiin ja kuinka hyvin kuitenkin selvittiin vaikka jännitti.
7) vanhemmat määrää lapsi tottelee tai itkee ja tottelee, tämä on hyvin vaikeaa mutta sodat valitaan huolella ja ne voitetaan. Aina.
8) rakkautta, rakkautta, rakkautta enemmän rakkautta, pusuja ja haleja.Tämä pettymysten sietämisen opetus on jäämässä kokonaan pois, ala-asteella, jossa työskentelin kiellettiin koenumeroiden kertominen ettei tule paha mieli sille, joka sai huonomman numeron. Liikunnassa ei ikinä pelattu mitään, missä joku olisi voinut voittaa, pisteitä ei saanut laskea ja jos joku lapsi esim heitti pallon kauimmas ja sanoi, että hän voitti niin heti tultiin torumaan, että ei kukaan voittanut kaikki on yhtä hyviä. Samaa meininkiä päiväkodissa, jossa olen töissä. Mitään asiaa ei saa vertailla, lapset eivät saa sanoa olevansa parempia asiassa x kuin joku toinen ja jopa se, että kumman reppu on isompi on kielletty puheenaihe, ettei tulisi paha mieli sille, jolla on pienempi reppu. Mielenkiintoista nähdä, miten tällaisessa suojauksessa eläneet lapset käsittelevät mainitsemiasi asioita tulevaisuudessa.
Suojauksessa elävät lapset? Vertaillaanko sinua työpaikallasi joka päivä toisiin työntekijöihin? Kuka oli nopein, kuka teki parhaat kirjaukset vasuun, kuka laski tänään nopeimmin ryhmässä olevien lasten määrän?
Kun teillä on tyhy-päivä, juoksetteko kilpaa kentän ympäri ja katsotaan, kuka voitti? Tai ehkä kenties teidän eväsreput laitetaan vierekkäin ja kehutaan häntä, jolla on hienoin reppu?
Koulujakin käydään siksi, että opitaan asioita. Kun meitä aikuisia ei vertailla koko ajan työpäivän aikana, niin miksi lapsia pitäisi? Lapsia pitää kasvattaa siihen, millaisista taidoista on hyötyä työelämässä (esim. tiimityötaidot, yhdessä tekeminen, yhteinen suunnittelu, itsensä johtaminen, itseohjautuvuus). On vain hyvä, ettei koenumeroita enää kailota ääneen tai kehuta lasten reppuja. Jos pelataan futista, mitä väliä sillä on, kumpi joukkue voittaa, kun joukkueet arvotaan. Liikuntatunnin tarkoitus on opettaa liikunnallisia taitoja ja liikunnallista elämäntapaa eikä syrjäyttää ja väheksyä heitä, jotka eivät loista joka lajissa. Liikuntatunnit ja opetus yleensäkin ovat aika paljon kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana.
Mun miehellä on tollanen lapsi, ei kylläkään enää päiväkodissa. Vanhempana pääsee helpommalla, kun ei komenna tai vedä rajoja ja lapsi saa kaiken periksi ja valmiiksi kannettuna nenän eteen. Varsinkin jos on voimakas tahtoinen lapsi, niin kuin tämä tapaus.
Siitähän se riemu repes kun mä astuin mukaan kuvioihin ja laitoin rajat siihen, ettei mun lasta, mua tai mun eläimiä lyödä, plus moneen muuhunkin asiaan..
Tossa siis selitys yhteen tapaukseen, miksi ei laiteta rajoja. Pääsee itse helpommalla, eikä tartte kuunnella kiukuttelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joissakin perheissä 2v määrää mitä syödään, milloin lähdetään hoidosta, kaupasta, kyläpaikasta jne. Mitäköhän se on sit 10v päästä?
Joo mutta toinen, lapsen itsetunnon murskaava ääripää on nämä huutajaäidit joilla on eritysagenda karjua lapsilleen ihan kaikki tavallisimmatkin arjen asiat. Näitä äitejä riittää. Leuhkivat sillä miten ovat "vahvoja ihmisiä". Todellisuudessa ovat narsistisia rasittavia ihmisiä.
Minä tunsin kerran tällaisen äidin. Hänellä oli silloin 6-vuotias poika. Pojalla oli tullut jotain riitaa eskarikaverin kanssa, ja poika oli tönäissyt eskarikaveria. No äiti huusi kun hyeena niin korviin sattui oikeasti, käski sen huoneeseensa. Sitten kun poika meni sinne, niin äiti rupesi hymyilemään ja sanoi että "Jes, hyvä kun oli väkivaltainen ja puolusti itseänsä" Eli oikeasti ei edes ollut vihainen vaan ylpeä kun lapsi oli ollut väkivaltainen. Sairas äiti!! En kunnioita tuollaisia pätkääkään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.
Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?
Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.
Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.
Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.
Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".
Asiantuntijat eivät ymmärrä, että lapsi ei ala useinkaan totella pelkästään siten, että lapselle opettaa mitä on hyvä käytös. Käytännön elämässä tarvitaan myös rangaistuksia painostuskeinoksi. Jäähy otettiin rangaistuksena käyttöön sen jälkeen, kun luunapit, tukistus ja piiska kiellettiin. Mutta nyt, kun jäähyäkään ei saisi enää käyttää, niin vanhemmat ovat tosi usein aivan keinottomia tottelemattoman lapsensa kanssa.
Niin olen tätä mieltä, että jokin rangaistus on hyvä olla. Mutta mikä ?
Puolisoni lapsi on alkanut kiroilla ja nimitellä vanhempia, sisarustaan ja ystäviään. On vasta 10v mutta kauhealta kuulostaa kirosanat mitä suusta tulee. Hän myös uhkailee jos ei saa mitä haluaa, teksti on kuin eri lapsen suusta. Koulupsykologilla käy. Hänelle on kuitenkin mahdotonta saada ymmärtämään sitä, miksi haukkuminen ja kiroilu on väärin. On kuin hän ei sisäistäisi ”käytöstapojen ideaa”. Eikä auta vaikka miten selittää, että kiusaajasta ei muutkaan tykkää ja tuollainen kielenkäyttö voi pelottaa muitakin lapsia ja muut lapset voi alkaa pelätä häntä, ei välttämättä halua olla enää hänen kaveri tms. Ei mitään vaikutusta asiaan näillä keskusteluilla. On yritetty että isovanhemmatkin pitää ”puhuttelun” - ei ole vaikutusta.
Minkälainen rangaistus olisi sitten toimiva? Rangaistukset on lieviä ja esim. Ei ole päässytkään harrastukseen tms. Jotain konkreetista yritetty. Mutta miten ihmeessä nykymaailmassa onnistuu kasvattamaan lapselle ajatuksen siitä, mitä on kunnioitus ja arvostus, mitä on käytöstavat? Sanotaan se lähtee kotoa, kyllä.. mutta miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.
Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?
Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.
Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.
Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.
Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".
Asiantuntijat eivät ymmärrä, että lapsi ei ala useinkaan totella pelkästään siten, että lapselle opettaa mitä on hyvä käytös. Käytännön elämässä tarvitaan myös rangaistuksia painostuskeinoksi. Jäähy otettiin rangaistuksena käyttöön sen jälkeen, kun luunapit, tukistus ja piiska kiellettiin. Mutta nyt, kun jäähyäkään ei saisi enää käyttää, niin vanhemmat ovat tosi usein aivan keinottomia tottelemattoman lapsensa kanssa.
Niin olen tätä mieltä, että jokin rangaistus on hyvä olla. Mutta mikä ?
Puolisoni lapsi on alkanut kiroilla ja nimitellä vanhempia, sisarustaan ja ystäviään. On vasta 10v mutta kauhealta kuulostaa kirosanat mitä suusta tulee. Hän myös uhkailee jos ei saa mitä haluaa, teksti on kuin eri lapsen suusta. Koulupsykologilla käy. Hänelle on kuitenkin mahdotonta saada ymmärtämään sitä, miksi haukkuminen ja kiroilu on väärin. On kuin hän ei sisäistäisi ”käytöstapojen ideaa”. Eikä auta vaikka miten selittää, että kiusaajasta ei muutkaan tykkää ja tuollainen kielenkäyttö voi pelottaa muitakin lapsia ja muut lapset voi alkaa pelätä häntä, ei välttämättä halua olla enää hänen kaveri tms. Ei mitään vaikutusta asiaan näillä keskusteluilla. On yritetty että isovanhemmatkin pitää ”puhuttelun” - ei ole vaikutusta.
Minkälainen rangaistus olisi sitten toimiva? Rangaistukset on lieviä ja esim. Ei ole päässytkään harrastukseen tms. Jotain konkreetista yritetty. Mutta miten ihmeessä nykymaailmassa onnistuu kasvattamaan lapselle ajatuksen siitä, mitä on kunnioitus ja arvostus, mitä on käytöstavat? Sanotaan se lähtee kotoa, kyllä.. mutta miten?
Mä laittaisin huoneeseensa rauhoittumaan ja saa tulla ulos kun on valmis pyytämään anteeksi. Jos jatkuu, niin jokaisesta kirosanasta lähtee viikkorahasta euro kiroilupurkkiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt että kun naapuri kasvattaa niin hyväkäytöksisiä lapsia että miten niille käy tuolla kaikkien rajattomien, kaikkimullehetinyt-lasten kanssa. Tullaanko näitä kiusaamaan, hyväksikäyttämään, pahoinpitelemään?
Ammattilaiset, miten ns. entisaikojen normaalit lapset pärjää tuolla noiden erikoislasten seassa? Ehtiikö niihin kiinnittää mitään huomiota.
Meidän ”entisaikojen normaali hyväkäytöksinen lapsi” on kaikkihetimullenyt-lasten hyväksikäyttämä. ”Voimakastahtoiset” kaverit käskyttävät, mankuvat ja pompottavat tätä mennen tullen. Eli nyt ottaisinkin vastaan ohjeita, miten kasvattaa vahva, mutta ystävällinen lapsi? Itsellänikin on miellyttäjän vikaa, joten onko kellään hyviä vinkkejä muutokseen, kun oma osaaminen ei kanna tämän pidemmälle?
Täällä yksi tavallinen äiti vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kävi KERRAN tälläinen rajaton seitsemän vuotias. Tytär oli samalla luokalla ja pidettiin synttärit meillä.
Tämä vapaan kasvatuksen helmi rikkoi aivan tahallaan tavaroita ja kun siitä huomautin, niin rikkoi vielä lisää. Varmastikin tulee olemaan hyvin miellyttävä ihminen aikuisena.
Ja kuten yleensäkin…Olet nähnyt lapsen käytöstä läheltä kerran, ja mielestäsi käytöksen syyt ovat nämä ja nämä. Mistä tiedät, ettei lasta pahoinpidellä kotona, käytetä hyväksi, ole jokin fyysinen sairaus, miksi tiedät heti, että vanhemmat ovat vaan kasvattaneet rajattomasti. En ole ikinä koskaan kuullut lapsesta, jonka vanhemmat oikeasti tunnettaisiin hyvin, joista sanottaisiin, että eivät nyt vaan viitsi kasvattaa ku on mukavampi ettei.
Kyllä ne lapset kertovat aika paljon sen -monilla yhdeksän tunnin- hoitopäivän aikana tutuille aikuisille kotielämästä. Kerrotaan riidoista, kerrotaan iloista ja kerrotaan suruista. Jotenkin hassua olettaa, että lapsi ei yhtään mitään kertoisi elämästään sellaiselle ihmiselle, joka häntä hoitaa viisi päivää viikosta työpäivän mittaisen ajan.
Aika moni 5-vuotias esimerkiksi osaa kertoa, että saavat pelata k12 peliä, katsoa väkivaltaisia ohjelmia ja osaavat kertoa myös, mistä kotona riidellään. Ihan niin kuin ne lapset osaavat siellä kotona sen illan parin tunnin aikana, kenen kanssa tuli päiväkodin leikeissä riitaa ja kuinka aikuinen sanoi jotain jollekin jne. Ruokatilanteissa kuullaan mitä kotona syödään, leikeissä kuullaan kuka viettää sen illan parin tuntia pääsääntöisesti yksin tai naapurin lasten kanssa pihalla ja viettää aikaa vanhemman kanssa käytännössä vain iltapalan ajan, kuullaan myös kuinka YouTubessa on sellaisia ja sellaisia videoita. Osan vanhemmat on tosi tarkkoja kaikesta, osalla sellaisia tavallisia (välillä lepsuja ja välillä tiukkoja, mutta lasten kanssa vietetään aikaa) ja sitten on ne lapset, jotka ovat käytännössä jatkuvasti omillaan niin rajojen kuin rakkauden suhteen. Nämä lapset on niitä, kotka tekevät usein pisimmät päivät päiväkodissa ja tulevat vaikka 40 asteen kuumeessa sinne aamusta.
Muistathan, että lapsilla on myös mielikuvitusta. Kun olin urani alussa varhaiskasvatuksessa 18 vuotta sitten, eräs tyttö kertoili, mitä he veljen kanssa puuhailivat. ”Me riideltiin niin että veri lensi”. Jonakin toisena kertana olivat lähteneet veljen kanssa kävellen mummilaan, koska isä ja äiti eivät olleet kotona. Kun aloin selvittää asioita, selvisi, että mitään veljeä ei ollut. Mummilakin oli 600 km päässä, joten ei sinne ehkä oltu kävelty.
Ei pidä aina uskoa kaikkea. Jos lapsi kehuu pelaavansa kotona k12-pelejä, hyvin usein hän haluaa kehuskella kavereille.
Totta kai tiedän tämän.
Jos lapsi kuitenkin osaa selittää sen k12 pelin kulun täysin oikein, on sitä peliä vähintään vierellä katsottu.
Ja ei ole "normaalia" sekään, että 5-vuotias kehuu veren lentelyllä, vaikka olisikin keksittyä.
Eikä ole normaalia, että se 5-vuotias osaa selittää ne YouTube videot, mitkä tiedetään olevan enemmän koululaisten juttuja. Vai luuletteko ettemme varhaiskasvatuksessa tiedä, mitkä videot ovat milloinkin pinnalla?
Eikä ole normaalia sekään, että 5-vuotias on joka päivä illasta kaverilla kylässä tai pihalla yksin omien sanojen mukaan. Asiat pitää osata suhteuttaa, mutta tietty määrä puheita lapsella jolla ei ole mitään diagnoosia, on viite siitä että vanhemmuudessa ei ole kaikki kunnossa.
Keskiverto 5-vuotias ei valehtele huvikseen ja erottaa myös toden ja mielikuvituksen eron. Kaverille kerskailun kyllä erottaa siitä oikeasta asiasta, kun on lapsi kyseessä. Eivät ole mitään mestarivalehtelijoita.
Itselläni on se tuntuma, että lasten saaminen on jokaisen etuoikeus ja yksi saavutus elämässä. Se, että onko itse vielä edes kasvanut aikuiseksi on sivuseikka, koska kiire. Olen nähnyt niin monet keskenkasvuiset vanhemmat, jotka eivät vaan kasva vanhemmiksi. Pitävät kiinni sisäisestä lapsestaan ja näin lapsetkaan eivät saat vanhempia vaan leikkikavereita, joilla ei ole mitään authoriteettia. Sääliksi käy noiden lasten elämä kun sitten koulussa viimeistään tulee niitä rajoja viimeistään ikätovereiden puolelta. Tulee hylkäämisen tunteita ja epäonnistumisia. Voi, voi.
Alue: Aihe vapaa
Kyllä ne lapset kertovat aika paljon sen -monilla yhdeksän tunnin- hoitopäivän aikana tutuille aikuisille kotielämästä. Kerrotaan riidoista, kerrotaan iloista ja kerrotaan suruista. Jotenkin hassua olettaa, että lapsi ei yhtään mitään kertoisi elämästään sellaiselle ihmiselle, joka häntä hoitaa viisi päivää viikosta työpäivän mittaisen ajan.
Aika moni 5-vuotias esimerkiksi osaa kertoa, että saavat pelata k12 peliä, katsoa väkivaltaisia ohjelmia ja osaavat kertoa myös, mistä kotona riidellään. Ihan niin kuin ne lapset osaavat siellä kotona sen illan parin tunnin aikana, kenen kanssa tuli päiväkodin leikeissä riitaa ja kuinka aikuinen sanoi jotain jollekin jne. Ruokatilanteissa kuullaan mitä kotona syödään, leikeissä kuullaan kuka viettää sen illan parin tuntia pääsääntöisesti yksin tai naapurin lasten kanssa pihalla ja viettää aikaa vanhemman kanssa käytännössä vain iltapalan ajan, kuullaan myös kuinka YouTubessa on sellaisia ja sellaisia videoita. Osan vanhemmat on tosi tarkkoja kaikesta, osalla sellaisia tavallisia (välillä lepsuja ja välillä tiukkoja, mutta lasten kanssa vietetään aikaa) ja sitten on ne lapset, jotka ovat käytännössä jatkuvasti omillaan niin rajojen kuin rakkauden suhteen. Nämä lapset on niitä, kotka tekevät usein pisimmät päivät päiväkodissa ja tulevat vaikka 40 asteen kuumeessa sinne aamusta.