Lue keskustelun säännöt.
Rajattomat lapset, äh en jaksa!
Pian alkaa taas työpäiväni varhaiskasvatuksessa. Olen jo valmiiksi uupunut kun mietin miten raskas se tulee olemaan. Ja syy: rajattomat lapset. Lapset joille ei ole kotona opetettu mikä on oikein ja mikä väärin. Lapset, jotka tuodaan päiväkotiin kasvatettavaksi, vaikka vanhempi olisi kotona. Ongelmana on vaan se, että he eivät kunnioita aikuista auktoriteettina.
Ja tarkoitan muuten normaalisti kehittyneitä lapsia, joskin jo tuon ikäisenä täysin kieroon kasvaneita. Miksi vanhemmat haluatte, että lapsenne kasvaa kieroon? Voisiko joku tällainen vanhempi vastata tai kommentoida. Näitä on niin paljon.
Kommentit (727)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus on ollut niinkin että kuria tarvittaisiin siellä varhaiskasvatuksessa. Meillä kävi niin että lapsesta alkoi hoitajat puhumaan että on hankala ja uhmaa. Kotona tälläistä ei näkynyt. Tuokin loppui kun kerran sattui hoitaja joka suuttui sopivasti ja teki lapselle selväksi että tuo loppuu nyt. Sen jälkeen ei mitään ongelmia.
Saman huomasi kun lasta kiusattiin koulussa, eihän siellä muuta tehdä kuin puhuta. Ja se puhekkin on niin pehmeää että en ihmettele ettei lapset ota sinä minään.
Juurikin tätä on! Meille valitettiin ekalla, että poika ottaa väkisin tyttöjä kiinni ja puristaa. Olimme aivan pihalla, että mitä helv...
No, selvisi, että kyseessä oli talvinen ulkoleikki. Pojat ja tytöt keskenään. Hippa, jossa napattiin vyötäisiltä kiinni. Yksi tyttö oli sitten suuttunut, kun ei
Mutta eihän hippaa leikitä tuolla tavalla, että laitetaan kädet toisen vyötärön ympärille. Hipassa kosketetaan kädellä. Tai niin ainakin tehdään täällä päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen lasten kasvatus oli onnistunutta ja hedelmällistä, kun oli käytössä risut ja remmi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen lasten kasvatus oli onnistunutta ja hedelmällistä, kun oli käytössä risut ja remmi.
Tämä on totta. Se oli vanhaan hyvään aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten vaikutusta on tutkittu paljon. Rangaistus on helpoin tapa saada joku toimimaan halutulla tavalla jossain tilanteessa.
Se ei valitettavasti kuitenkaan johda arvomaailman muutokseen. Lyöjä lopettaa lyömisen rangaistuksen pelossa, mutta jatkaa lyömistä salaa eli hän oppii väkivaltaisuuden lisäksi myös ovelaksi.
Tämän takia myös kiusaaminen menee pinnan alle piiloon eikä sitä saada loppumaan.Ei kuulu ihan tähän, mutta koirakoulituksessa tehokkain keino on palkitseminen. Rangaistu koira oppii pelkäämään eikä luota isäntäänsä. Palkinto taas motivoi sitä yrittämään yhä uudelleen.
Palkitseminen on vaativampi keino toteuttaa kuin rankaiseminen. Siksi moni haluaisi vain rangaista.
Myöskään palkitseminen ei johda ar
En tiedä näkyykö lainaus oikein, mutta tuohon että koiran ja lapsen ero olisi se, että koira haluaa miellyttää, niin kyllä lapsikin haluaa miellyttää! Se on lapseen evolutionaalisesta näkökulmasta ohjelmoituna, sillä siten lapsella on parhaat hengissäsäilymisen edellytykset. Jos lapsi käyttäytyy niinkuin ei haluaisi miellyttää, niin hänellä on jokin hätä, joka pitää selvittää.
Lapsessa on sekä miellyttämisen ominaisuuksia että itsekkyyden ominaisuuksia. Lapsilla on myös paljon ymmärtämättömyyttä kehittymättömyydestä johtuen. Ei siis ole niin, että lapsi pitää esimerkiksi viedä diagnosoitavaksi jos hän haastaa vanhempiaan.
Vierailija kirjoitti:
En usko milloinkaan, että kukaan ihminen tarvitsee kuria. Toki tekijä/ pahoinpitelijä, sitä tarvitsee, siksihän hän sitä käyttää. Sekä avuttomuuttaan.
ihmisillä on mahdollisuudet ihan muun laiseen vuorovaikutukseen, jos kykyä löytyy. Harvalta löytyy voimia tai kykyä ja väkivallan kierre vain jatkuu.
Kovin harva tätäkään ymmärtää. Surku juttu. Niin monelle.
Ihminen on yllättäen pahin vihollinen ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kurin pitäminen ei tarkoita fyysistä väkivaltaa lasta kohtaan. Kurin pitäminen tarkoittaa rajojen asettamista lapselle ja ihme kyllä, nämä rajat antavat lapselle myös turvallisuuden tunteen. Lapsen kanssa voi keskustella asioista ja selittää, miksi tehdään nyt niin kuin äiti/isä sanoo. Esim. Toppahousut jalkaan, koska on pakkasta.
Lapsi voi päättää ikätasonsa mukaan, laitetaanko tänään vihreä vai punainen paita päälle päivähoitoon, mutta se ei ole valittavissa laitetaanko päälle paitaa vai ei. Lapselta voi toisinaan ihan hyvin kysyä, maistuisiko tänään paremmin spagetti ja jauhelihakastike vai lihapullat. Valittavana ei kuitenkaan ole rajaton määrä vaihtoehtoja.
Jos lapselta ei koskaan kielletä mitään, sanota joskus tiukemmin kun ei mene perille kerralla tai vaadita käytöstapoja, niin miten uskotte jälkikasvun osaavan käsitellä pettymyksen tunteita tai tulevan toimeen koulumaailmassa, työuralla, parisuhteessa?
Ei eläinmaailmassakaan pennut/poikaset saa puuhailla ihan mitä mieleen juolahtaa, vaan emot palauttavat jälkeläiset ruotuun nopeasti. Vanhempien laumanjäsenten kunnioitus on itsestäänselvyys ja tietty hierarkia pätee, koska vanhemmilla yksilöillä on kokemusta ja tietoa vaaroista. Miksi ihmislajin nuorimmat jäsenet olisivat poikkeus?
Lapsi ei mene rikki siitä, että itkee ja kiukuttelee, koska ei saanut tahtoaan läpi. Negatiivisten tunteiden käsittely on huomattavasti helpompaa aloittaa pienistä pettymyksistä jo ihan pienenä kuin vasta murkkuikäisenä.
Ei rajojen asettaminen lapsen rakkautta vanhempiaan kohtaan vähennä, päin vastoin. Rajoja asetetaan siksi, että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja haluavat huolehtia heistä.
Nimim. Äiti, ei kaveri.
Tai sitten sillä "neurotyypillisellä" on myös jokin, mistä pitäisi saada diagnoosi, mutta kukaan ei vaan ole huomannut sitä hakea.