Rajattomat lapset, äh en jaksa!

Ohje: älkää tehkö lapsia. Jos erehdytte tekemään, niin muistakaa, että lapset tarvii rajoja, ruokaa, rakkautta ja myös ”risua”.

Useimmissa ADHD tapauksissa kyse rajattomista vanhemmista ja rajattomista lapsista ja se on suurin tabu että lapsia lääkitään vaikka vika on vanhemmissa. Piste.

t.neurologi

Rajaton vanhempi alapeukuttaa pahaan oloonsa.

Miksi niitä lapsia hankitaan jos ne vituttaa? Totta kai lapset huutaa ja vastustaa, katsokaa tätä maailmaa hetki. Joskus tekee itsekin mieli huutaa. Älkää hankkiko niitä.. aiheutatte vaan kärsimystä itsellenne, (etenkin) sille lapselle joka laitetaan tänne paskamyllyyn ja kaikille jotka sitä joutuu hoitamaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsi on lapsi vain pienen hetken. Vanhemman tärkein tehtävä on tuottaa pettymyksiä lapselle. Tämä valmentaa lasta oikeaan elämään ja aikuisuuteen.

1)Erinomaista todistusta/työpaikkaa/opiskelupaikkaa ei yleensä saa ilman kovaa työtä

2) Aina löytyy joku joka on sinua kauniimpi ja rikkaampi ja menestyneempi

3) elämässä tarvitaan resilienssiä eli sitä että selviytyy takaiskuista niitä elämässä tulee jokatapauksessa itselle tai lähipiirille ja niihin ei voi välttämättä itse vaikuttaa(työttömyys, syöpä, konkurssi, hometalo, riippuvuudet)

4) Vanhempien mielestä lapsi on maailman ihmeellisin ja upein olento. Naapuri, päiväkodin työntekijä tai jalkapallovalmentaja pitävät lasta todennäköisesti keskinkertaisena yhtenä monista tavallisista lapsista.

5) Toisten huomioon ottaminen on tärkeää, lapsi jolla on rajat ja kuri ymmärtää tämän paremmin. Hyvillä kaveritaidoilla saa parhaiten kavereita. Laaja ystäväpiiri ja hyvät kaveritaidot luovat hyviä ystävyyssuhteita jotka kantavat monella lailla pitkälle. Ne joilla ei ole kun ne opettajan määräämät pakolliset kaverit (kaikkien kanssa pitää leikkiä) ovat valitettavasti yliedustettuina mielenterveyspuolella.

6) epämukavuusalueella lapsi kasvaa ja kehittyy. Jos lasta ei sinne saa pienestä pitäen niin kynnys on isompana hyvin korkea. Sinne kannustetaan ja painostetaan aina välillä. Jälkikäteen käydään läpi mitä opittiin ja kuinka hyvin kuitenkin selvittiin vaikka jännitti.

7) vanhemmat määrää lapsi tottelee tai itkee ja tottelee, tämä on hyvin vaikeaa mutta sodat valitaan huolella ja ne voitetaan. Aina.

8) rakkautta, rakkautta, rakkautta enemmän rakkautta, pusuja ja haleja.

Tämä pettymysten sietämisen opetus on jäämässä kokonaan pois, ala-asteella, jossa työskentelin kiellettiin koenumeroiden kertominen ettei tule paha mieli sille, joka sai huonomman numeron. Liikunnassa ei ikinä pelattu mitään, missä joku olisi voinut voittaa, pisteitä ei saanut laskea ja jos joku lapsi esim heitti pallon kauimmas ja sanoi, että hän voitti niin heti tultiin torumaan, että ei kukaan voittanut kaikki on yhtä hyviä. Samaa meininkiä päiväkodissa, jossa olen töissä. Mitään asiaa ei saa vertailla, lapset eivät saa sanoa olevansa parempia asiassa x kuin joku toinen ja jopa se, että kumman reppu on isompi on kielletty puheenaihe, ettei tulisi paha mieli sille, jolla on pienempi reppu. Mielenkiintoista nähdä, miten tällaisessa suojauksessa eläneet lapset käsittelevät mainitsemiasi asioita tulevaisuudessa.

Suojauksessa elävät lapset? Vertaillaanko sinua työpaikallasi joka päivä toisiin työntekijöihin? Kuka oli nopein, kuka teki parhaat kirjaukset vasuun, kuka laski tänään nopeimmin ryhmässä olevien lasten määrän?

Kun teillä on tyhy-päivä, juoksetteko kilpaa kentän ympäri ja katsotaan, kuka voitti? Tai ehkä kenties teidän eväsreput laitetaan vierekkäin ja kehutaan häntä, jolla on hienoin reppu?

Koulujakin käydään siksi, että opitaan asioita. Kun meitä aikuisia ei vertailla koko ajan työpäivän aikana, niin miksi lapsia pitäisi? Lapsia pitää kasvattaa siihen, millaisista taidoista on hyötyä työelämässä (esim. tiimityötaidot, yhdessä tekeminen, yhteinen suunnittelu, itsensä johtaminen, itseohjautuvuus). On vain hyvä, ettei koenumeroita enää kailota ääneen tai kehuta lasten reppuja. Jos pelataan futista, mitä väliä sillä on, kumpi joukkue voittaa, kun joukkueet arvotaan. Liikuntatunnin tarkoitus on opettaa liikunnallisia taitoja ja liikunnallista elämäntapaa eikä syrjäyttää ja väheksyä heitä, jotka eivät loista joka lajissa. Liikuntatunnit ja opetus yleensäkin ovat aika paljon kehittyneet viimeisen vuosikymmenen aikana.

Useimmiten tilanne on ollut se, että lapset itse haluavat esim. Ottaa keskenään juoksukisan, mutta opettaja tulee väliin sanomaan, että ei saa kilpailla siitä, kumpi on nopeampi. Ymmärrän kyllä sen, että kaikesta ei kilpailla.

Yksi mieleen jäänyt hetki oli sekin, kun lapset saivat kotiin vietäväksi laput, joissa luki lapsen lukemisen taso. Kauhea höky, että kukaan lapsi ei saa kertoa, että oliko lappuun merkattu että osaa lukea sujuvasti, vai että vielä vaatii harjoittelua. Kuitenkin lapset oli jaettu luokassa ryhmiin "sujuvat lukijat eli omenat", "keskitason lukijat eli päärynät" ja "heikot lukijat eli mansikat" tyylisesti, ja näissä pieneyhmissä tehtiin öikän tehtäviä. Jokainen lapsi tasan tarkkaan tiesi, ketkä lukivat kirjan kappaleet ääneen luokalle kuin vettä vaan ja ketkä kävivät joka päivä käytävässä avustajan kanssa pänttäämässä tavutaulukoita. Silti ei saanut öäneen sanoa, että osaa lukea, koska se joka ei osaa, voi pahoittaa mielensä

Otettiin lapselta pelit pois pariksi päiväksi ja hän oli koulussa valittanut kaltoinkohtelusta. Sama juttu oli, kun en ostanut haluamiaan leluja tai piti syödä ruokaa, mitä laitoin. Meille tuli lastensuojelusta kaksi ämmää tarkistamaan, miten meillä asutaan ja eletään. Kummallakaan ämmällä ollut mitään muuta käsitystä lastenkasvatuksesta, mitä olivat "vapaakasvatus"-oppaista opetelleet "hienoja" fraaseja. Asia ratkaistiin niin, että pojan ei tarvitse tehdä läksyjä ettei vaan tule ahdistus. Pojan ei tarvitse syödä tai tehdä yhtään mitään, ettei vaan tule itku. Karkkeja saa syödä niin paljon kuin haluaa. Itse en karkkeja hänelle osta, että hankkikoon karkkinsa mistä haluaa. Poika lähtee ysiltä kouluun tai minne ikinä haluaakin. Ei iskalleta puuttua, koska tulee pojalle paha mieli ja sossuämmät änkeävät kotiimme. En kysele hänen koulustaan enkä yhtään mistään. Lopetimme kommunikoimasta koulun kanssa näiden sossuhyökkäysten jälkeen. Voivat itse kasvattaa pojan varsinkin nämä lapsettomat opettajat, kun tietävät kaiken kaikesta. Sen tein selväksi pojalle, että kun alkaa terrorisoimaan kotiamme tai tuo meille hampuuseja niin voi muuttaa nuorisokotiin tai minne ikinä haluaakin, jos ei osaa olla. On kyllä huomannut täydellisen väinpitämättömyytemme hänen asioitaan kohtaan ja on kiukutellut siitäkin. Sanottiin, että tätä halusit ja näillä mennään, kunnes muuttaa pois. Keskitymme ainoastaan tyttövauvaamme ja toivotaan, että lapsia saa lähivuosina taas kasvattaa.

Äiti-kasikaks kirjoitti:

Otettiin lapselta pelit pois pariksi päiväksi ja hän oli koulussa valittanut kaltoinkohtelusta. Sama juttu oli, kun en ostanut haluamiaan leluja tai piti syödä ruokaa, mitä laitoin. Meille tuli lastensuojelusta kaksi ämmää tarkistamaan, miten meillä asutaan ja eletään. Kummallakaan ämmällä ollut mitään muuta käsitystä lastenkasvatuksesta, mitä olivat "vapaakasvatus"-oppaista opetelleet "hienoja" fraaseja. Asia ratkaistiin niin, että pojan ei tarvitse tehdä läksyjä ettei vaan tule ahdistus. Pojan ei tarvitse syödä tai tehdä yhtään mitään, ettei vaan tule itku. Karkkeja saa syödä niin paljon kuin haluaa. Itse en karkkeja hänelle osta, että hankkikoon karkkinsa mistä haluaa. Poika lähtee ysiltä kouluun tai minne ikinä haluaakin. Ei iskalleta puuttua, koska tulee pojalle paha mieli ja sossuämmät änkeävät kotiimme. En kysele hänen koulustaan enkä yhtään mistään. Lopetimme kommunikoimasta koulun kanssa näiden sossuhyökkäysten jälkeen. Voivat itse kasvattaa pojan varsinkin nämä lapsettomat opettajat, kun tietävät kaiken kaikesta. Sen tein selväksi pojalle, että kun alkaa terrorisoimaan kotiamme tai tuo meille hampuuseja niin voi muuttaa nuorisokotiin tai minne ikinä haluaakin, jos ei osaa olla. On kyllä huomannut täydellisen väinpitämättömyytemme hänen asioitaan kohtaan ja on kiukutellut siitäkin. Sanottiin, että tätä halusit ja näillä mennään, kunnes muuttaa pois. Keskitymme ainoastaan tyttövauvaamme ja toivotaan, että lapsia saa lähivuosina taas kasvattaa.

Jos tämä on totta, niin mielestäni teitte ihan oikein. Toinen vaihtoehto voisi olla tehdä sellaiset säännöt, että jos poika vielä hommaa toimillaan lastensuojelun teidän peräänne, niin menkööt sinne nuorisokotiin. Lapsi ei selvästikään kunnioita vanhempiaan yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.

Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?

Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.

Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.

Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.

Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".

Asiantuntijat eivät ymmärrä, että lapsi ei ala useinkaan totella pelkästään siten, että lapselle opettaa mitä on hyvä käytös. Käytännön elämässä tarvitaan myös rangaistuksia painostuskeinoksi. Jäähy otettiin rangaistuksena käyttöön sen jälkeen, kun luunapit, tukistus ja piiska kiellettiin. Mutta nyt, kun jäähyäkään ei saisi enää käyttää, niin vanhemmat ovat tosi usein aivan keinottomia tottelemattoman lapsensa kanssa.

Niin olen tätä mieltä, että jokin rangaistus on hyvä olla. Mutta mikä ?

Puolisoni lapsi on alkanut kiroilla ja nimitellä vanhempia, sisarustaan ja ystäviään. On vasta 10v mutta kauhealta kuulostaa kirosanat mitä suusta tulee. Hän myös uhkailee jos ei saa mitä haluaa, teksti on kuin eri lapsen suusta. Koulupsykologilla käy. Hänelle on kuitenkin mahdotonta saada ymmärtämään sitä, miksi haukkuminen ja kiroilu on väärin. On kuin hän ei sisäistäisi ”käytöstapojen ideaa”. Eikä auta vaikka miten selittää, että kiusaajasta ei muutkaan tykkää ja tuollainen kielenkäyttö voi pelottaa muitakin lapsia ja muut lapset voi alkaa pelätä häntä, ei välttämättä halua olla enää hänen kaveri tms. Ei mitään vaikutusta asiaan näillä keskusteluilla. On yritetty että isovanhemmatkin pitää ”puhuttelun” - ei ole vaikutusta.

Minkälainen rangaistus olisi sitten toimiva? Rangaistukset on lieviä ja esim. Ei ole päässytkään harrastukseen tms. Jotain konkreetista yritetty. Mutta miten ihmeessä nykymaailmassa onnistuu kasvattamaan lapselle ajatuksen siitä, mitä on kunnioitus ja arvostus, mitä on käytöstavat? Sanotaan se lähtee kotoa, kyllä.. mutta miten?

Palkkiostahan se kaikki lähtee. Lapselle pitää olla hyötyä käyttäytyä hyvin. Miten te huomioitte ja palkitsette? Kun tekee oikein, siitä kehutaan ja puhutaan, annetaan palaute. Palkkio voi olla myös muuta kuin ääneen kehumista. Meillä on ollut perhehoidossa rikkinäisistä kodeista tulleita lapsia. Hyvin sujunut asia, hyvin tehty työ - voi taputtaa olalle, osoittaa yhteenkuuluvuutta, joskus voi luvata, että nyt me tehdään yhdessä vaikka uintireissu, kun tämä sujuu näin hyvin. Mikä meillä perhehoidossa olleita lapsia yhdistää, niin ei rangaistusten puute vaan se, ettei heitä ole muistettu kannustaa tai ei ole huomattu. Hyvin helposti on saatettu kyllä sanoa negatiivisia asioita, muttei niitä hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.

Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?

Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.

Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.

Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.

Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".

Asiantuntijat eivät ymmärrä, että lapsi ei ala useinkaan totella pelkästään siten, että lapselle opettaa mitä on hyvä käytös. Käytännön elämässä tarvitaan myös rangaistuksia painostuskeinoksi. Jäähy otettiin rangaistuksena käyttöön sen jälkeen, kun luunapit, tukistus ja piiska kiellettiin. Mutta nyt, kun jäähyäkään ei saisi enää käyttää, niin vanhemmat ovat tosi usein aivan keinottomia tottelemattoman lapsensa kanssa.

Niin olen tätä mieltä, että jokin rangaistus on hyvä olla. Mutta mikä ?

Puolisoni lapsi on alkanut kiroilla ja nimitellä vanhempia, sisarustaan ja ystäviään. On vasta 10v mutta kauhealta kuulostaa kirosanat mitä suusta tulee. Hän myös uhkailee jos ei saa mitä haluaa, teksti on kuin eri lapsen suusta. Koulupsykologilla käy. Hänelle on kuitenkin mahdotonta saada ymmärtämään sitä, miksi haukkuminen ja kiroilu on väärin. On kuin hän ei sisäistäisi ”käytöstapojen ideaa”. Eikä auta vaikka miten selittää, että kiusaajasta ei muutkaan tykkää ja tuollainen kielenkäyttö voi pelottaa muitakin lapsia ja muut lapset voi alkaa pelätä häntä, ei välttämättä halua olla enää hänen kaveri tms. Ei mitään vaikutusta asiaan näillä keskusteluilla. On yritetty että isovanhemmatkin pitää ”puhuttelun” - ei ole vaikutusta.

Minkälainen rangaistus olisi sitten toimiva? Rangaistukset on lieviä ja esim. Ei ole päässytkään harrastukseen tms. Jotain konkreetista yritetty. Mutta miten ihmeessä nykymaailmassa onnistuu kasvattamaan lapselle ajatuksen siitä, mitä on kunnioitus ja arvostus, mitä on käytöstavat? Sanotaan se lähtee kotoa, kyllä.. mutta miten?

Palkkiostahan se kaikki lähtee. Lapselle pitää olla hyötyä käyttäytyä hyvin. Miten te huomioitte ja palkitsette? Kun tekee oikein, siitä kehutaan ja puhutaan, annetaan palaute. Palkkio voi olla myös muuta kuin ääneen kehumista. Meillä on ollut perhehoidossa rikkinäisistä kodeista tulleita lapsia. Hyvin sujunut asia, hyvin tehty työ - voi taputtaa olalle, osoittaa yhteenkuuluvuutta, joskus voi luvata, että nyt me tehdään yhdessä vaikka uintireissu, kun tämä sujuu näin hyvin. Mikä meillä perhehoidossa olleita lapsia yhdistää, niin ei rangaistusten puute vaan se, ettei heitä ole muistettu kannustaa tai ei ole huomattu. Hyvin helposti on saatettu kyllä sanoa negatiivisia asioita, muttei niitä hyviä.

Mitä tekisit tilanteessa, jossa töissä yksi lapsi on suurimman osan ajasta ilkeä ka väkivaltainen niin lapsia kuin aikuisia kohtaam, karkailee, sylkee muita päin, ei suostu tekemään mitään esim. pukemaan, istumaan pöydän ääreen jne ja tuhoaa tahallaan päiväkodin omaisuutta. Aina jos tekee jotain hienosti, kehutaan. Tähän reaktio on alkaa välittömästi perseilemään. Esim. kehutaan miten hienosti on värittänyt --> alkaa piirtää tussilla pöytää ynm. Aidosti haluaisin kuulla ideoita, millaiset rangaistuskeinot voisivat auttaa oikomaan tällaista käytöstä.

Miten täällä voi olla niin epäkypsiä aikuisia, ettei ole mitään käsitystä lapsuudesta ja kehitysvaiheista? Lasten kasvattaminen ei ole vaikeaa. Ei siihen tarvita remmiä tai risua.

Jeps44 kirjoitti:

S.B. kirjoitti:

Ei ankara kurinpito vaikuta minusta olevan kovinkaan tehokas hyvin käyttäytyvien ihmisten luomiskeino. Maailmassa on paljon valtioita, joissa lasten fyysisen koskemattomuuden ja muiden oikeuksien taso ei ole suomen tasolla. Esimerkiksi itänaapurimme Venäjä ei ole kuuluisa lasten oikeuksiin liittyvästä woketuksesta, mutta siellä tapahtuu yli viisi kertaa enemmän murhia kuin Suomessa. Yleensäkin väkivaltarikollisuudesta tunnetut maat eivät ole niitä, jotka tulevat mieleen lasten hellästä kohtelusta. 

On myös epäselvää, halutaanko ihmisille iskostaa käsitystä auktoriteeteistä. Ehkä esimerkiksi "ideoiden markkinoita" kannattavat ihmiset olisivat sitä mieltä, että asiat pitää perustella, ja jos niiden perustelu ei ole riittävän hyvä, niin väkivallan sijaan tulisi ehkä kriittisesti tarkastella sitä, onko kyseinen asia välttämättä universaalisti mielekäs.

"Mä haluun lisää karkkia"

"Ei käy, koska se on epäterveellistä ja pilaa hampaat. Siksi pitää välillä syödä muutakin"

"Mut mä haluun silti"

Ja niin ideoiden markkinat ovat päättäneet, että karkkia on universaalisti mielekästä syödä aina ja joka päivä.

Ongelma on se, että rationaaliset perustelut eivät aina toimi, jos niitä vastassa on kova nautinnonhalu. Halun vastustaminen vaatii auktoriteettia - sisäistä tai ulkoista.

Tuo on loistava esimerkki tilanteesta, jossa voisi kriittisesti pohtia sitä, että olivatko perustelusi sittenkään niin päteviä tai relevantteja, jos ne eivät vakuuta kohdettaan.

Vaihtoehtoisesti voit tietenkin ajatella, että esittämiesi perustelujen täytyy olla relevantteja ja päteviä, mutta koska kohde ei muuttanut käytöstään, täytyy kohteen olla epärationaalinen tai esimerkiksi älyllisesti epärehellinen. Voit varmaan kuvitella, mitä ongelmia voi syntyä, jos oletat itsesi olevan järkevyyden tuomari, ja oletat muut kykenemättömäksi rationaaliseen ajatteluun, jos he eivät päädy kanssasi samoihin lopputuloksiin. Tai ei sitä ehkä tarvitse kuvitellakaan, sillä tällaista ajattelua esiintyy historiassa ja nykypäivänäkin hyvin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kun ei uskalleta edes kovempaa äänensävyä käyttää ettei lapsi vaan saa traumoja tai koe jotain negatiivisia tunteita, niin eihän se ole mikään ihme ettei lapset opi mikä on oikein tai väärin. Voi luoja että mä en jaksa näitä vanhempia jotka VAAN JA AINOASTAAN lässyttävät lapsilleen, riippumatta täysin siitä mitä lapsi on tehnyt. 

Ei se lapsi mene rikki jos välillä käyttää ihan oikeasti jyrkempää ääntä ja näyttää että on tosissaan. Ja sitten elää normaalia perhe-elämää, jossa rakastetaan ja näytetään että rakastetaan, pidetään huolta, tehdään asioita yhdessä ja ollaan lasten turvana.

Näin olen itse menetellyt omien lasteni kanssa ja outoa kyllä ei tässä mitään suurempia ongelmia ole. Kaksi alakouluikäistä poikaa kyseessä.

Niinpä. Näille lässyttelijöiden lapsille sitten tuleekin järkytyksenä aikuisena että esim poliisi ei sanoita tunteita vaan käyttää tarvittaessa juuri sitä VÄKIVALTAA.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Jos korotat ääntä, kiellät, rajoita, annat seuraamuksen, joku tekee lastensuojeluilmoituksen.

Karrikoitu ja valitettavasti joillekin todellinen esimerkki: Jos rajoita karkin tai muiden herkkujen ostelua ja syöntiä, olet todennäköisesti vaarallinen ja lapselle haitallinen terveysintoilija, joka pilaa lapselta kaikki ihanat kokemukset ja elämän. Hampaat ja terveys vain pysyisivät hyvinä. Psyykelke on parempi, että saa sokeria ja suolaa mahdollisimman paljon. Tulehtunut elimistö, hampaat ja aivot, niillä pysyy onnellisena. Vai miten päin se nyt meni?

Meillä on lapsilla herkkupäivä kerran viikossa. Muuten ei makeilla ja/tai epäterveellisillä jutuilla herkutella kuin erityistapauksissa. Herkkupäivä saattaa myös jäädä joissain erityistapauksissa välistä ns. rangaistukseksi. Ikinä en ole pelännyt lasua eikä sellaista mitä ilmeisimmin kukaan ole tehnytkään. Jos joku tekisi, kutsuisin viranomaiset mielelläni kylään keskustelemaan asiasta. En usko hetkeäkään, että herkkujen syönnin rajoittaminen kerta viikkoon olisi lastensuojeluviranomaisten mielestä minkäänlainen huolenaihe.

Eiköhän joku muu huolen aihe keksitä, mikäli joku sossuille soittaisi.

Kaikista löytyy jotsin vikaa, kun oikein kaivetaan. Jos ei löydy, niin pistetään löytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko koskaan sitä aikaa, kun et vielä ollut varhaiskasvattaja vaan olit tarhatäti? Siihen aikaan lapsille saattoi pitää kuria jos eivät totelleet. Usein lapsia jopa rangaistiin tai pideltiin kiinni jos eivät muuten alkaneet olla ihmisiksi.

Miten lapsia rankaistiin? Eikö nykyään rankaista enää mitenkään? Enkä tietenkään tarkoita mitään fyysistä väkivaltaa, mutta muuten?

Esim. jäähytettiin. Nykyisin sekin lasketaan väkivallaksi, eli niin ei saa tehdä.

Se jäähy on sillä tavalla huono keino, että se ei opeta lapselle muuta kuin että kun toimit väärin, sinut hylätään hetkeksi. Paljon rakentavampaa on käsitellä tilanne lapsen kanssa, kertoa mitä tämä teki väärin ja miksi ja kuinka lapsen tekemiset vaikuttavat toiseen ihmiseen. Sitä kautta kasvaa paremmin taju oikeasta ja väärästä.

Itselleni vanhempi teki lapsena sitä, että heitti omaan huoneeseen yksin huudon kera, kun tein jotain väärin. Tästä jäi käteen huono tunteidensäätely ja tunne omasta huonommuudesta. Aikuisena on pitänyt opetella sitten niitä ongelmanratkaisukeinoja ja tunnesääyelyä, kun ei kukaan lapsena opettanut, enkä aina tiennyt, mitä tein väärin. Pyrin vaan sitten varmuuden vuoksi miellyttämään kaikkia kaikkialla, ettei joku taas kilahda ja heitä yksin jonnekin.

Toki jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti, pakkohan häntä on pitää paikallaan, ettei hajota paikkoja tai lyö toisia. Ja rajat on asetettava. Jäähy on kuitenkin todettu asiantuntijoiden mukaankin aika toimimattomaksi keinoksi, jos pointtina on vaan jättää lapsi yksin, eikä sitä perustella lapselle niin, että "nyt ollaan tässä niin kauan kuin rauhoitut, ja tämä on sinun omaksi parhaaksesi".

Asiantuntijat eivät ymmärrä, että lapsi ei ala useinkaan totella pelkästään siten, että lapselle opettaa mitä on hyvä käytös. Käytännön elämässä tarvitaan myös rangaistuksia painostuskeinoksi. Jäähy otettiin rangaistuksena käyttöön sen jälkeen, kun luunapit, tukistus ja piiska kiellettiin. Mutta nyt, kun jäähyäkään ei saisi enää käyttää, niin vanhemmat ovat tosi usein aivan keinottomia tottelemattoman lapsensa kanssa.

Niin olen tätä mieltä, että jokin rangaistus on hyvä olla. Mutta mikä ?

Puolisoni lapsi on alkanut kiroilla ja nimitellä vanhempia, sisarustaan ja ystäviään. On vasta 10v mutta kauhealta kuulostaa kirosanat mitä suusta tulee. Hän myös uhkailee jos ei saa mitä haluaa, teksti on kuin eri lapsen suusta. Koulupsykologilla käy. Hänelle on kuitenkin mahdotonta saada ymmärtämään sitä, miksi haukkuminen ja kiroilu on väärin. On kuin hän ei sisäistäisi ”käytöstapojen ideaa”. Eikä auta vaikka miten selittää, että kiusaajasta ei muutkaan tykkää ja tuollainen kielenkäyttö voi pelottaa muitakin lapsia ja muut lapset voi alkaa pelätä häntä, ei välttämättä halua olla enää hänen kaveri tms. Ei mitään vaikutusta asiaan näillä keskusteluilla. On yritetty että isovanhemmatkin pitää ”puhuttelun” - ei ole vaikutusta.

Minkälainen rangaistus olisi sitten toimiva? Rangaistukset on lieviä ja esim. Ei ole päässytkään harrastukseen tms. Jotain konkreetista yritetty. Mutta miten ihmeessä nykymaailmassa onnistuu kasvattamaan lapselle ajatuksen siitä, mitä on kunnioitus ja arvostus, mitä on käytöstavat? Sanotaan se lähtee kotoa, kyllä.. mutta miten?

Palkkiostahan se kaikki lähtee. Lapselle pitää olla hyötyä käyttäytyä hyvin. Miten te huomioitte ja palkitsette? Kun tekee oikein, siitä kehutaan ja puhutaan, annetaan palaute. Palkkio voi olla myös muuta kuin ääneen kehumista. Meillä on ollut perhehoidossa rikkinäisistä kodeista tulleita lapsia. Hyvin sujunut asia, hyvin tehty työ - voi taputtaa olalle, osoittaa yhteenkuuluvuutta, joskus voi luvata, että nyt me tehdään yhdessä vaikka uintireissu, kun tämä sujuu näin hyvin. Mikä meillä perhehoidossa olleita lapsia yhdistää, niin ei rangaistusten puute vaan se, ettei heitä ole muistettu kannustaa tai ei ole huomattu. Hyvin helposti on saatettu kyllä sanoa negatiivisia asioita, muttei niitä hyviä.

Mitä tekisit tilanteessa, jossa töissä yksi lapsi on suurimman osan ajasta ilkeä ka väkivaltainen niin lapsia kuin aikuisia kohtaam, karkailee, sylkee muita päin, ei suostu tekemään mitään esim. pukemaan, istumaan pöydän ääreen jne ja tuhoaa tahallaan päiväkodin omaisuutta. Aina jos tekee jotain hienosti, kehutaan. Tähän reaktio on alkaa välittömästi perseilemään. Esim. kehutaan miten hienosti on värittänyt --> alkaa piirtää tussilla pöytää ynm. Aidosti haluaisin kuulla ideoita, millaiset rangaistuskeinot voisivat auttaa oikomaan tällaista käytöstä.

Eihän siihen rangaistukset tehoakaan, koska lapsella on paha olla ja huono itsetunto! Kun itseään pitää pahana ja kelpaamattomana, pitää tehdä jotain pahaa silloin kun kehutaan. Murskaa tahallaan sen käsityksen, että minä voisin olla hyvä. Nuoruusiässä astuu esiin itseinhon muoto nimeltään itsetuhoisuus. Ennen sitä olisi hyvä saada lapsi hakemaan huomio oikealla tavalla hyväksymään myös sen, että voi olla hyvä. Näiden lasten kanssa kehuminen hyvästä ei saa olla liioiteltua, ettei se olisi ristiriidassa vääristyneen minä-käsityksen kanssa.

Tunnetaidot. Niiden vahvistamisella saadaan hyvät tulokset.

Sääntöjen opettaminen vaatii vanhemmalta kärsivällisyyttä, mutta on sen vaivan arvoista. Tiukkana pysyminen kannattaa. Mutta niin kannattaa myös kehut ja kannustus, sekä lempeys.

Laiskuuden ääripäät ovat periksi antaminen ja fyysinen rankaiseminen. Jos jaksaisitte sen pienen vaivan selittää ja näyttää käytännössä rajat, niin kas, eipä olisi arki enää raskasta kun lapset ei rieku, kitise ja hypi silmille.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se tuntuma, että lasten saaminen on jokaisen etuoikeus ja yksi saavutus elämässä. Se, että onko itse vielä edes kasvanut aikuiseksi on sivuseikka, koska kiire. Olen nähnyt niin monet keskenkasvuiset vanhemmat,  jotka eivät vaan kasva vanhemmiksi. Pitävät kiinni sisäisestä lapsestaan ja näin lapsetkaan eivät saat vanhempia vaan leikkikavereita, joilla ei ole mitään authoriteettia. Sääliksi käy noiden lasten elämä kun sitten koulussa viimeistään tulee niitä rajoja viimeistään ikätovereiden puolelta. Tulee hylkäämisen tunteita ja epäonnistumisia. Voi, voi.

Suomessa ensisynnytetään keskimäärin noin 30 vuoden iässä. Eli milloin sitä ihminen on tarpeeksi aikuinen lapsien tekoon? :D 35-40 vuotiaalla alkaa olla jo kiire.

Ei kukaan vanhempi voi olla täydellinen, kaikilla on puutteensa. Jos nyt joku kasvatuksen pedagoginen osa tai jokin käytöstapa tai jotkin taidot jää oppimatta niin se on enemmän kuin normaalia. Ei vanhempi pysty kaikkea lapselleen opettamaan, osa tulee kantapään kautta, osan oppii päiväkodista/koulusta jne. Luulen, että nykyään lapsia tehdään niin vähän siksi, koska kriteerit lapsen saamiseen on nykyään ihan liian korkealla monessa asiassa, varsinkin taloudellisesti pitäisi olla saavutettu tietty piste, ennen kuin yleisesti hyväksyttävää lisääntyä.

Ei kirjoitti:

Ohje: älkää tehkö lapsia. Jos erehdytte tekemään, niin muistakaa, että lapset tarvii rajoja, ruokaa, rakkautta ja myös ”risua”.

Juu näin on, en tiedä kuinka ilman risua olisimme selvinneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tämä tällainen lapatossuvanhemmuus johtuu?

Jos korotat ääntä, kiellät, rajoita, annat seuraamuksen, joku tekee lastensuojeluilmoituksen.

Karrikoitu ja valitettavasti joillekin todellinen esimerkki: Jos rajoita karkin tai muiden herkkujen ostelua ja syöntiä, olet todennäköisesti vaarallinen ja lapselle haitallinen terveysintoilija, joka pilaa lapselta kaikki ihanat kokemukset ja elämän. Hampaat ja terveys vain pysyisivät hyvinä. Psyykelke on parempi, että saa sokeria ja suolaa mahdollisimman paljon. Tulehtunut elimistö, hampaat ja aivot, niillä pysyy onnellisena. Vai miten päin se nyt meni?

Meillä on lapsilla herkkupäivä kerran viikossa. Muuten ei makeilla ja/tai epäterveellisillä jutuilla herkutella kuin erityistapauksissa. Herkkupäivä saattaa myös jäädä joissain erityistapauksissa välistä ns. rangaistukseksi. Ikinä en ole pelännyt lasua eikä sellaista mitä ilmeisimmin kukaan ole tehnytkään. Jos joku tekisi, kutsuisin viranomaiset mielelläni kylään keskustelemaan asiasta. En usko hetkeäkään, että herkkujen syönnin rajoittaminen kerta viikkoon olisi lastensuojeluviranomaisten mielestä minkäänlainen huolenaihe.

Eiköhän joku muu huolen aihe keksitä, mikäli joku sossuille soittaisi.

Kaikista löytyy jotsin vikaa, kun oikein kaivetaan. Jos ei löydy, niin pistetään löytymään.

Syy voi olla vaikka sellainen että lapsella tulee koulussa useana päivänä pää kipeäksi ja häntä alkaa väsyttämään.

Koulu voi tehdä toisenkin lasun samasta syystä jos lääkäri löydä syytä toistuville päänsäryille.

Silloin vian on löydyttävä kotoa ja koulu tekee lasuja, lapsen parhaaksi tietenkin.

Otatko vielä silloinkin lastensuojeluviranomaiset mielelläsi vastaan, etsimään kotoa syytä tai huolenaiheita?

Olen itse käynyt tuon läpi. Se oli raskasta vaikka kotona ei ollutkaan "mitään vikaa". Vuosien päästä selvisi, että koulun valaistus aiheutti sen päänsäryn.

Onnea! Veljeni tyttärenpoika aloittaa hoidossa nyt 3 vuotiaana. Kasvatettu ohjeella: Ei saa kieltää.

Päätöntä menoa ja tuhon tekoa, korvia särkevästä kiljunnasta puhumattakaan!