Kamalin lahja jonka olet saanut tai kuullut jonkun saaneen?

Mieheltä kahvakuula äitienpäivälahjaksi, vaikka siitä sanoin, etten sellaista halua. Tuollainen lahja huutaa "laihduta akka" ja voin vastata jo nyt, että ihan normaalipainoinen olin ma silloinkin.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:22"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:14"]

sisareni sai synttäri lahjaksi aikoinaan pienen vauvan potkupuvun. Juuri kun siskolta oli jouduttu poistamaan kohtu viimeisimmän keskenmenon yhteydessä. Ja kyllä tämä oli tutuilla tiedossa.

[/quote]

Itsehän olisin ehkä työntänyt tuon potkupuvun antajansa kurkkuun. Ja sen jälkeen pistänyt välit poikki ikuisesti.
[/quote]

Sä oletkin hullu. Ha ha

15-vuotislahjaksi vanhempieni tutulta sellaisen koristekorin jossa jäkälää ja askarteltuja punatulkkuja. Kylläpä oli teinityttö onnellinen :D

Sain kerran syntymäpäivälahjaksi saippuaa. Eikä ollut edes mitään hienoa palasaippuaa, vaan joku xtran (tai muun vastaavan halpamerkin) pumppupullo.... Olisin voinut ottaa sen lievänä vittuiluna tai vihjauksena. Noh, ainakin oli käytännöllinen lahja.

Minä puolestani annoin alkuaikoina kumppanilleni ruusujen sijasta koristekaalin. Oli paljon halvempi ja muistuttaa etäisesti ruusua.

Ensimmäinen poikaystäväni antoi lahjaksi Koskenkorva-pullon, jonka joi sitten itse.

Joululahjaksi veljen vaimolta sain lumenen naamarasvan ja luhta-pyyhkeen (pieni naama/käsipyyhe). Muuten hyvä, mutta rasva oli jokin +50-vuotiaille oleva ryppyvoide ja olen 22... Lievästi loukkaannuin, minkä veli tajusi ja myöhemmin sanoi, että en näytä vanhalta ja pyyteli vaimonsa puolesta anteeksi. Annoin rasvan äidille ja pyyhkeen kaverille, jolla oli samanlaisia ja värisiä pyyhkeitä. 

Rippilahjaksi paperisia tulppaaneja papan uudelta vaimolta. Samana päivänä nimipäiviään viettänyt veli sai satasen rahaa samalta naiselta...

Joululahjaksi 2 pientä askarteluun takoitettua punatulkkua, joista toinen oli valmiiksi rikki. 

Poikaystävä antoi ensimmäisenä jouluna tuikkukipon ja pehmolelun... Toisena jouluna hiusharjan.. Nykyään ennen joka joulua ehdottaa ettei osteta toisillemme mitään, en muutenkaan ikinä saa mitään keltään. No anopilta sain kattilan ja omalta äidiltä muumipyjaman. Jippii

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 00:02"]Miehellä meni joskus synttärini aivan ohi. Kysäisin illalla puoliksi vitsinä, että eikö hän muistanut ollenkaan synttäreitäni. Mies vakuutti muistaneensa ja että saisin lahjan vähän myöhemmin, mainittakoon että hän on huono valehtelija. Kun tulin makuuhuoneeseen ennen nukkumaanmenoa, mies makaili alasti sängyllä pari kierrosta pakettinarua vehkeen ympärille kiedottuna.
[/quote]
Kuulostaa mun exältä, jonka dumppasin joku 15v sitten.

Lapsena isoveljet sai isältämme joululahjaksi kalliit hienot radiot, mä sain lahjaksi vain vihaisen katseen kun äiti kysyi isältä "etkö tytölle ostanut mitään"

Exä oli todellinen "mestari" lahjojen antamisessa ja muissakin ylläreissä. 3 vuotta oltiin yhdessä ja miehen lahjat oli aina niin vitun kaukaa haettuja että hohhoijakkaa. Kaikki lahjat oli kirppareilta ja vieläpä rikkinäisiä. Tai sitten se oli kaivanut jotain random rihkamaa äitinsä tavaroista ja antanut mulle.

Synttärilahjaksi sain kerran nämä: mustavioletti sametti/pitsihärpäkkeinen goottimainen kunnon VELHONHIHOILLA varustettu paita. Oli kuulemma mun tyyliä, voi luoja. Ei siis todellakaan...::::D
Aivan puhki kulutetut ja likaiset korkkarit, oikeaa kokoa oli sentään,mutta aivan käyttökelvottomat. Lisäksi vielä mies sanoi että kokkaa mulle ruokaa illalla. Olin innoissani koska lahjat olivat aivan järkyttäviä. Noh... mies ohjaa mut pöytään silmät sidottuina.... kun otan esteen pois,silmieni edestä, niin edessäni on mikrossa lämmitettyä intialaista "tikka masala"-ruokaa. Ja mitä vielä... puoliksi jäässä. Itku kurkussa yritin syödä mutta en vaan enää pystyny. Itkien painuin pihalle kävelylle. Sillä välin mies kävi kaupassa ja oli kokannut jauhelihasoosia ja makaroonia... :::::D kaikkea sitä. Ihan normaali äijä se oli, mutta huono tollasissa asioissa.

Joskus seurustelin yhden elämänkoululaisnaisen kanssa vähän aikaa. Sain häneltä kerran lahjaksi valokuvakansion jossa oli kuvia hänestä alusvaatteissa ja kerran leijonakorun. Kaiken huippu oli se että hän muistutteli minua joka päivä niistä lahjoista ja piti itseään niiden vuoksi aivan mahtavana tyyppinä. Ne päivät kuluivat äkkiä loppuun.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 01:37"]

Joskus seurustelin yhden elämänkoululaisnaisen kanssa vähän aikaa. Sain häneltä kerran lahjaksi valokuvakansion jossa oli kuvia hänestä alusvaatteissa ja kerran leijonakorun. Kaiken huippu oli se että hän muistutteli minua joka päivä niistä lahjoista ja piti itseään niiden vuoksi aivan mahtavana tyyppinä. Ne päivät kuluivat äkkiä loppuun.

[/quote]

Varmaan tuntuivat kuitenkin pitkiltä?

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:03"]Tästä on kauan. Tuttavat menivät naimisiin, ja morsiamen vanhemmat antoivat lahjaksi Tukholman-risteilyn oikein hienossa hytissä. Hintoja vertailtuaan he totesivat, että kannattaa ehdottomasti lähteä kaikki neljä. Niin sitten mentiin häämatkaristeilylle samassa hytissä tuore aviopari ja vaimon vanhemmat. Mies kertoi, että vaimon mielestä idea oli loistava, kun rahaa säästyi ja äidistä oli apuakin.
[/quote]

Mihin tuore aviopari tarvitsee häämatkalla äidin apua?

Sain vaariltani joululahjaksi kiviä ja vanhoja rikkinäisiä joulukoristeita. Olin kuitenkin aika otettu, koska olin seitsemästä lapsenlapsesta ainoa, joka sai lahjan! Siis milloinkaan. Lapsena siis keräsin hienoja kiviä, joten vaarin lahja oli aika hellyyttävän hauska :)

Shoppailin usein äitipuoleni kanssa joululahjoja muille ja rahaa paloi. Ja paloi varmasti paljon, koska mun lahjat olivat luokkaa halvin tokmannin kippo ja rainbow karkkipussi. No nykyään turha odottaa edes niitä :D

Veljeni sisko antoi kerran synttärilahjaksi avatun tamponipaketin. En ymmärrä miksi oi miksi antaa yhtään mitään, varsinkaan jos ei tiedä sopivaa lahjaa!

Up

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:24"]Mies ei juuri koskaan panosta mun lahjoihin, muille ihme kyllä keksii vaikka mitä hienoja juttuja lahjaksi.. Joskus jopa jättää lahjojen ostamisen kokonaan väliin. Miehen äiti on kyllä pahin, oikein kysyy mitä meidän tytölle ja minkälaisia ja tuo sitten aivan päinvastaista. Esim halusi tehdä lakanat pinnasänkyyn, kerroin värit jotka miellyttää ja mitkä ei niin tietty olivat niitä värejä joita ei voi sietää..... Tuliaisina tuo esim gluteenittomia keksejä eikä meistä kumpikaan ole gluteeni allergikkoja.
[/quote]
Ei gluteenille olla allergisia

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:06"]Wokkipannu. Ei siinä mitään vikaa ollut ja käyttöönkin päätyi, mutta annoimme juuri sen samaisen wokkipannun kyseiselle henkilölle muutama vuosi aikaisemmin lahjaksi. En todellakaan tiedä, oliko hän unohtanut, keneltä lahjan sai ja sitten vahingossa kierrätti sen meille takaisin vai antoiko sen takaisin vittuillakseen jostakin (kun vain tietäisi, mistä). Kun ostimme pannun, ostimme sen ihan ajatuksella, koska lahjan saaja oli hyvä kokkaamaan ja tykkäsi ruoanlaitosta.
[/quote] Jos se oli hänen mielestään niin hyvä pannu, että oli käynyt ostamassa teille samanlaisen?

Hhhmmm..

Yksi naapurin täti antoi siskoni vastasyntyneelle lahjaksi  mummomalliset lahkeelliset villahousut. Ei siinä muuten mitään, mutta kun nuo pöksyt olivat kokoa L! Mutta kun ne rouvan mielestä olivat niin pienen näköiset, niin kyllähän ne nyt vaippahousuina menee, eikös?

Itse sain joskus natiaisena mummilta lahjaksi sellaisen tuoksupaketin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun paketti oli varmaankin jo 20 vuotta vanha ja esim. "hajuvesi" haisi niiiiiin eltaantuneelta, ettei mitään rajaa. Ja käsivoide oli myöskin eltaantunut. Ja sitten ne kielolta haisevat saippuat (tai siis, niiden olisi pitänyt tuoksua kielolta!), jotenkin se haju oli muuttunut vuosien varrella :O 

No en kyllä ollut muutenkaan mummin suosikki. Esim. yhtenä jouluna tuo tietoisesti jätti mut ilman joulurahaa ja sinä jouluna jopa lapsenlapsenlapset saivat 300 markkaa.. Muina jouluina sain tyyliin 200 markkaa, kun siskot saivat 500 markkaa.

Ja toinen paha. Mummi antoi jokaiselle lapsenlapselle rippilahjaksi kultaisen kellon. Arvatkaapas mitä minä sain? No en ainakaan kelloa, sehän oli selvää :D Eiii eiii, mä sain sellaisen kämäsen ohuen ranneketjun, joka oli rihkamaa ja vieläpä liian pitkä ja mummi tiesi tasan tarkkaan, etten pysty pitämään rihkamakoruja + ranneketjut on muutenkin vähän siinä, koska lyhimmätkin ketjut tuppaavat olemaan liian isoja ja ketju tippuu vähän väliä kädestä :/