Kamalin lahja jonka olet saanut tai kuullut jonkun saaneen?

Rikas anoppi, joka ostelee miehen sisaren lapsille mm. tietokoneen sekä ulkomaanmatkan, on ostanut lapsellemme synttärilahjaksi puhallettavan rantapallon (Lidlistä), kirpparilta ostetun pehmolelun (mainostaa aina erikseen, että kirpparilta) ja kun lapsi oli muutaman kuukauden ja talvi tulossa, ilmoitti suurieleisesti ostavansa haalarin. Juu osti: Kirpparilta, ohueksi pestyn puvun. Jaoin kuvan puvusta täällä ja joku tunnisti sen 90-luvun äitiyspakkauksesta olevaksi. Anoppi on kova kutomaan ja erikseen ilmoitti kutovansa villapotkarit talveksi ja kysyi väritoivetta. Sanoin että pinkki, punainen tai oikeastaan mikä tahansa värikäs väri. Anoppi kutoi harmaat. Tätä listaa voisin jatkaa mutta en ihan uusimpia juttuja edes enää paina mieleeni. Nuo vauvan ollessa pieni tapahtuneet jutut kirpaisivat eniten. Syy anopin käytökseen on siinä, että mieheni erosi ekasta vaimostaan joka oli anopin mielestä niin mahtava, eikä ole koskaan hyväksynyt minua. Juu ja en ollut eron syy, mieheni ja exä olivat 5 vuotta aiemmin eronneet ennen kuin tulin kuvioihin.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:04"]

Exmieheni oli vallan tavattoman näppärä näissä:

Sain joululahjaksi tietokoneella tehdyn lahjakortin parturiin (meillä oli yhteiset rahat)

Äitienpäiväkukaksi petunian, joita oli parvekkeella useita metrejä.

Useimmin hän joko ei ostanut lahjaa lainkaan tai sitten teeskenteli koko päivän, että oli unohtanut ja vasta kun itku kusrkussa sanoin, että miksi hän ei ollut muistanut, hän marttyyrimäisesti kaivoi jonkun vastaavan älynväläyksen esiin.

Kerran hän osti Aholaidasta T-paidan äitienpäivälahjaksi. Kyseessä oli hyvätuloinen mies.

Lapsellemme hän ei ole ikinä ostanut lahjan lahjaa. Erosimme silloin kun lapsi oli pieni ja isän velvollisuudet loppuivat hänen mielestä siihen.

Myöskin hyvätuloinen exäni ei maksanut elatusmaksuja kuin ulosoton kautta ja lopulta maksoi vain puolet sovitusta.

Ajattelin, että olkoon, kunhan ei tarvitse ikinä enää nähdä koko nilviäistä.

Ai niin ja hänen äitinsä oli vähintään yhtä näppärä: sain mummopöksyjä läjän -> roskiin. Erilaisia käsitöitä, kun ihminen ei osaa niin, miksi pitää antaa niitä möykkyjä lahjaksi.

Useimmiten hän vielä nyysi langat näihin ihmeisiin minulta (tein villapaitoja) ja vasta kun olin katsellut tarpeeksi kauan jotain villalangasta tehtyä vessanpöntön päällistä tajusin, että saakeli tuossahan on minun kalliit langat tuhottuna.

Myös kankaita hän nyysi varastosta. Ja teki sitten itselleen niistä vaatteita. Oli todella kiva nähdä jokus silkki-villasekoituskangas hänen päällään. Itse kun säästi sitä kangasta johonkin aivan ihmeellisen ihanaan kaavaan.

[/quote]

Siis miten anoppisi edes pääsi käsiksi lanka- ja kangasvarastoosi... asuitteko yhdessä?

[/quote]

Lainasi rakkalta pojaltaan avainta ja kävi varastossa.

Sain synttärilahjaksi lautapelin, mitä olikin jo pelattu. Ei ihme että antoivat, sen verran kaamea peli :D

Jouluahjaksi sain jonkun todella kalliin ja hienon viinin jonka mummo toi Ranskasta. Syy siihen oli se, että hän oli pettynyt siskooni (viiniharrastaja) syystä x jota ei taida tietää kukaan muu kuin mummo ja halusi näpäyttää häntä sillä, että sisko sai kallista viiniä ja hän ei mitään. Muuten hyvä, mutta kun mä en juo, alkoholi on mulle laukaisija migreenikohtaukseen ja olin vielä raskaanakin. Mummo suuttui mullekin, kun hänen kysellessään maistuiko viini ja totesin, että tuntui maistuvan (tarjosin sitä meidän tupareissa) ja tajusi siskonikin sitä juoneen ja minä en edes maistanut. Ei olis kuulemma saanut hänelle tarjota yhtään.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:15"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:03"]

Tästä on kauan. Tuttavat menivät naimisiin, ja morsiamen vanhemmat antoivat lahjaksi Tukholman-risteilyn oikein hienossa hytissä. Hintoja vertailtuaan he totesivat, että kannattaa ehdottomasti lähteä kaikki neljä. Niin sitten mentiin häämatkaristeilylle samassa hytissä tuore aviopari ja vaimon vanhemmat. Mies kertoi, että vaimon mielestä idea oli loistava, kun rahaa säästyi ja äidistä oli apuakin.

[/quote] Kuinka uskomattoman ja ällistyttävän itsekästä, moukkamaista, ajattelematonta ja kertakaikkisen dorkaa! :D Vittu tunkea nyt häämatkalle mukaan ja vielä samaan hyttiin! Nyt mentiin niiiiin riman alta kun vaan voi mennä. Miten kenelläkään voi juolahtaa tuollainen edes mieleen. Mahtavat suorastaan vihata tytärtään?
[/quote]

Ehkä se tytärkään ei ollut katkaissut napanuoraa? Minkälainen ihminen ei saa sanottua vanhemmilleen, erteivät ole tervetulleita häämatkalle?

Kekkosen vaimo oli mukana poikansa häämatkalla.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:37"]

Kekkosen vaimo oli mukana poikansa häämatkalla.

[/quote]

Mutta oliko samassa hotellihuoneessa? :D

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:24"]

Ylioppilaslahjaksi sain ison, kirkkaan aalto-maljakon. Ei siinä mitään, mutta maljakon pohjassa oli lahjoittaja-perheen tyttären kaiverrus yo-päivältä parin vuoden takaa.

Ei ollut vissiin sitä vähää tykännyt että olisi ottanut lahjaansa edes laatikosta pois, laittoivat vaan kiertoon. Sinänsä mua ei haittaa lahjojen kierrättäminen, hyvä vaan jos itselle epämieluisa löytää jostain uuden kodin.

[/quote]

Mä oisin ehkä soittanu perään, että "hei, oliko teidän paketit vaihtunu, kun maljakon pohjassa oli tollanen kaiverrus"

Rippilahjaksi sain kummitädiltä karmean puisen korun joka roikkui haaruksissa asti ja itse koottavan korutelineen. Pitäisi olla kai kiitollinen, mutta ei ollut minulle mitenkään mielekäs lahja.

Tyttöni 12v sai syntymäpäivä lahjaksi muumien väritys kirjan "kaveriltaan" :(

Kekkosen poika matkusti muistaakseni perheen mökille häämatkalle. Pienessä tilassa olivat sitten kuitenkin.

Luulin ensin, etten ole koskaan saanut kamalaa lahjaa, mutta löytyipä yksi.

Entinen miesystäväni antoi minulle 30-vuotispäiväksi syvästi inhoamani naivistitaiteilijan tekeleiden kuvista kootun kirjan. Hän tiesi tarkalleen, mitä mieltä olin tuosta roskasta, ja osti kirjan muka hyvänä vitsinä. Loukkaantui ja alkoi rähistä, kun en tykännyt.

Sama mies toi minulle entiselle naisystävälleen ostamansa kaulakorun. Se oli kuulemma jäänyt hänelle, kun nainen ei huolinut sitä.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:11"]

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 16:04"]

Exmieheni oli vallan tavattoman näppärä näissä:

Sain joululahjaksi tietokoneella tehdyn lahjakortin parturiin (meillä oli yhteiset rahat)

Äitienpäiväkukaksi petunian, joita oli parvekkeella useita metrejä.

Useimmin hän joko ei ostanut lahjaa lainkaan tai sitten teeskenteli koko päivän, että oli unohtanut ja vasta kun itku kusrkussa sanoin, että miksi hän ei ollut muistanut, hän marttyyrimäisesti kaivoi jonkun vastaavan älynväläyksen esiin.

Kerran hän osti Aholaidasta T-paidan äitienpäivälahjaksi. Kyseessä oli hyvätuloinen mies.

Lapsellemme hän ei ole ikinä ostanut lahjan lahjaa. Erosimme silloin kun lapsi oli pieni ja isän velvollisuudet loppuivat hänen mielestä siihen.

Myöskin hyvätuloinen exäni ei maksanut elatusmaksuja kuin ulosoton kautta ja lopulta maksoi vain puolet sovitusta.

Ajattelin, että olkoon, kunhan ei tarvitse ikinä enää nähdä koko nilviäistä.

Ai niin ja hänen äitinsä oli vähintään yhtä näppärä: sain mummopöksyjä läjän -> roskiin. Erilaisia käsitöitä, kun ihminen ei osaa niin, miksi pitää antaa niitä möykkyjä lahjaksi.

Useimmiten hän vielä nyysi langat näihin ihmeisiin minulta (tein villapaitoja) ja vasta kun olin katsellut tarpeeksi kauan jotain villalangasta tehtyä vessanpöntön päällistä tajusin, että saakeli tuossahan on minun kalliit langat tuhottuna.

Myös kankaita hän nyysi varastosta. Ja teki sitten itselleen niistä vaatteita. Oli todella kiva nähdä jokus silkki-villasekoituskangas hänen päällään. Itse kun säästi sitä kangasta johonkin aivan ihmeellisen ihanaan kaavaan.

[/quote]

Siis miten anoppisi edes pääsi käsiksi lanka- ja kangasvarastoosi... asuitteko yhdessä?

[/quote]

Samaa jäin miettimään. Toiseksi mietin sitäkin että miten ihmeessä olet päätynyt moisen kuvatuksen kanssa lapsiakin tekemään?

Itselleni on jäänyt mieleen kummitädiltäni saama kirja 13-vuotiaana. Kertoi ostaneensa minulle vartavasten juuri kirjan syntymäpäivälahjaksi, kun äitini oli sanonut minun olevan kova lukemaan (kuten olinkin). Ei siinä muuten mitään, mutta kirja oli noin 6-vuotiaille tarkoitettu tavutettu satukirja. Kummitätini oma tytär on syntynyt samana vuonna kuin minä ja siinä vaiheessa luki sujuvasti englanninkielisiä teoksia. Ilmeisesti tämä tätini sitten piti minua jotenkin mahdottoman paljon omaa tytärtään lapsellisempana tapauksena (tai sitten tämä lahja oli jotain piilovittuilua omalle äidilleni, voi olla että äiti on koittanut muistuttaa että kummilapselle voisi edes kerran elämässä ostaa lahjan). Jäi kyllä mieleen.

Useampi vuosi sitten eksän kämppää siivotessa löysin sängyn alta pölypallojen keskeltä rannekorun. Tiedustelin tietenkin, mistä on kyse, kun ei voinut olla sellainen, että olisi joutunut sinne jo ennen kuin aloimme seurustella, koska eksä oli muuttanut suhteemme aikana asunnosta toiseen. Kielsi ensin tietävänsä korista mitään, mutta taisi itsekin pienen jännityksen jälkeen ymmärtää, miten huonoon valeeseen päätti turvautua, koska keksi yhtäkkiä korun olevan lahja minulle. Ei ollut lainkaan tyyliseni, siinä oli jotain vaaleanpunaisia muovihelmiä. Suuttui, kun sanoin valehtelijaksi ja niiskutti ylidramaattisena, miksen pidä hänen antamastaan lahjasta, vaikka hän niin kauhealla vaivalla oli sen valinnut. Olihan se tavallaan hyvä lahja - tajusin jättää sen sian.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 15:59"]

Tuo kaiverrus maljakon pohjassa oli hyvä. Siitä kannattaisi mainita antajalle. . Mua ärsyttää lahjojen kierrättäjät. Ei saatua lahjaa pidä antaa toiselle lahjaksi. . Itsekin estän kierrätystä laittamalla saaja nimen lahjaan, jos vain syinkin pystyy. .

[/quote]

Et sinä sitä estä vaan muutat muuten käyttökelpoisen (?) tavaran roskaksi. Nimikoitua on vaikea kierrättää mutta kuka hullu säästelisi jotain rojua kaapissaan vain siksi että sen antaja on ollut itsekeskeinen pälli? Roskiinhan nuo joutuvat, tai kierrätyskeskukseen josta ehkä joku ne puoli-ilmaiseksi huolii...

Tai no, jos todella tarkoitit että pyrit estämään kierrätystä etkä vain tavaran jatkosijoittamisesta, niin sitten. Se toki on aivan naurettavaa järjen köyhyyttä, kun ajattelee ympäristön kannalta, mutta en epäile etteikö joku sellaiseenkin tähtäisi.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 00:30"]Miten voit olla normaalien, hajustettuja tuotteita käyttävien seurassa?

[/quote]

Sanopa se ! En ole tuon kirjoittaja, mutta joissakin kokouksissa ja seminaareissa on ollut joskus pakko kävellä ulos, kun lähellä on ollut joku haiseva. On vaan olemassa niin kamalia hajuja, että niitä ei siedä millään.

Miksi hajusteyliherkkyys on joillekin niin mahdottoman vaikea ymmärtää ja uskoa?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 04:39"]

Veljeni sisko antoi kerran synttärilahjaksi avatun tamponipaketin.

[/quote]

Eikä veljesi sisko ole ihan vaan siskosi? ;D

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 04:39"]

Veljeni sisko antoi kerran synttärilahjaksi avatun tamponipaketin.

[/quote]

Eikä veljesi sisko ole ihan vaan siskosi? ;D
[/quote]
Hah, niinpä! En ollut huomannut XDDDD (en laittanut sitä viestiä)

Minulla voisi olla veli, jonka kanssa olisi vain yhteinen isä, ja tällä veljellä taas sisko, jonka kanssa tällä olisi yhteinen äiti. Minä siis en olisi mitään sukua veljeni siskolle. Käytännössähän nämä ovat veli- ja siskopuolia, mutta yleensä uusperheissä puhutaan ihan vaan veljistä ja siskoista. Voi toki myös olla, että kirjoittaja tarkoitti veljen vaimoa ja sekoitti, mutta ei minun veljeni sisko ole välttämättä minun siskoni.