Helppo korkeakoulututkinto?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP lähettää ristiriitaisia signaaleja.

Otsikossa puhutaan korkeakouluista ja itse tekstissä yliopistoista.

Tästä väännettiin tuolla aiemmin. "Mutta kun amk on korkeakoulu" ja ilmeisesti joku lopulta suuttui, kun ap halusi nimenomaan yliopistoon.

Tätä se on, kun hyvät vakiintuneet nimet hylättiin ja siirryttiin opistoista ammattikorkeakouluihin.

Omankin opinahjoni hyvä nimi Teknillinen korkeakoulu muuttui joksikin ihme Aalto yliopistoksi. Oli vissiin pakko, kun korkeakoulu oli terminä kokenut inflaation.

Kauppatieteet ovat hieman vaikeapääsyinen, mutta tutkinto on ilmeisesti kohtuullisen helppo suorittaa, ainakin jos valitsee sopivan helpot aineet.

Teologia on helpoin päästä sisään. Ainakin läntinen teologia. Vähän pitää opiskella kreikkaa. Sitten työpaikka jostain piruntorjuntavirastosta tai papiksi lässyttämään riparille tyhjänpäiväisiä asioita.

Ei tarvitse olla analyyttinen tai älykäs, erittäin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.

Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.

Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.

Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.

Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.

Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.

Jäin miettimään vielä tätä aloitusta. Siis miksi kuvitellaan, että korkeakoulututkinto pitäisi tai voisi olla helppo? Ei sen kuulu olla helppo. On nykyajan lieveilmiötä se, että korkeakouluista on tullut ”koko kansan peruskoulu”, joka vaan käydään läpi. Samalla on tapahtunut se, että vaatimuksia on pitänyt laskea ihan hirvittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, jotta valtaosa sisäänotetuista joskus valmistuisi.

Tavallaan ymmärrän, että yhreiskuntaa hyödyttää korkea koulutusaste, mutta ei saisi samalla näivettää korkeakoulutuksen tasoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.

Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.

Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.

Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.

Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.

Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.

Mainitsemasi linkittyy siis kliinistä psykologiaa vahvemmin sosiaalipsykologiaan, jossa teemoina yksilöiden ja ryhmien vuorovaikutus eri ympäristöissä. Kauppiksen kurssien sisältö on taas "on hyvä jos yrityksellä on asiakkaita" ja yleisesti tiedossa, että heiltä kannattaa ottaa sivuaineita jos mahdollisimman helpolla haluaa päästä. En itse opiskele psykologiaa, se ja sosiaalipsykologia sivuaineina yhteiskuntatieteissä. Sos.psyk. kansantajuista teoriaa jossa tentit läpäisee maalaisjärjellä lukematta, psykologian aivojen rakenteen yllättävän tiukasti pisteytetty monivalinta piti jopa uusia kun tottunut enemmän tai vähemmän sävellettäviin esseevastauksiin ja ei ollut kaikki aksonit ja muut tuoreessa muistissa lukiosta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.

Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.

Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.

Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.

Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.

Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.

Aivan, ja kaksi ensimmäistä kurssia lähtee ihan perusteista kuten arvata saattaa aivan kuin millä tahansa muullakin alalla.

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään vielä tätä aloitusta. Siis miksi kuvitellaan, että korkeakoulututkinto pitäisi tai voisi olla helppo? Ei sen kuulu olla helppo. On nykyajan lieveilmiötä se, että korkeakouluista on tullut ”koko kansan peruskoulu”, joka vaan käydään läpi. Samalla on tapahtunut se, että vaatimuksia on pitänyt laskea ihan hirvittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, jotta valtaosa sisäänotetuista joskus valmistuisi.

Tavallaan ymmärrän, että yhreiskuntaa hyödyttää korkea koulutusaste, mutta ei saisi samalla näivettää korkeakoulutuksen tasoa.

Ja tosiasia on se, että ensimmäinen hyppy tähän koulutusinflaatioon tehtiin silloin, kun opistoista tehtiin yhdessä yössä ammattikorkeakouluja. Toki yliopistojenkin vaatimustaso tuntuu laskevan. Mutta ennen kaikkea "korkeakoulutettu" termin ovat syöneet maamme lukuisten ammattikorkeakoulujen työmarkkinoille työntämät puolivillaisilla taidoilla olevat insinöörit ja nomit.

Vierailija kirjoitti:

Teologia on helpoin päästä sisään. Ainakin läntinen teologia. Vähän pitää opiskella kreikkaa. Sitten työpaikka jostain piruntorjuntavirastosta tai papiksi lässyttämään riparille tyhjänpäiväisiä asioita.

Ei tarvitse olla analyyttinen tai älykäs, erittäin helppoa.

Suorita ensin tutkinto teologiasta ja puhu sitten. Olisi kiva tietää sinun koulutuksesi.

Teolooki, kaikki pääsee sissään ja ns. tenteistä läpi ja töissä voit höpötellä ihan mitä lystäät  kirja kädessä.

Helppoo kun mikä. Kakki teolookeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.

Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.

Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.

Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.

Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.

Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.

Aivan, ja kaksi ensimmäistä kurssia lähtee ihan perusteista kuten arvata saattaa aivan kuin millä tahansa muullakin alalla.

Niin, varmasti itse psykologian opinnoissa ei käydä enää kertauksena lukion oppimäärää vaan nämä oletetaan olevan hallussa lähtötietoina. Itse opinnot ovat jo sitten näiden syventämistä. On monia aineita, jotka hyödyntävät psykologiaa, mutta se ei tarkoita itse aineen syvällistä ymmärrystä, vain pintaraapaisua.

Ihmisillä on yleisesti harha, ennenkuin aihepiireihin perehtyy, näyttävät ne yksinkertaisilta. Mitä enemmän tietää, sitä paremmin ymmärtää asioiden laajuuksia ja sitä, mitä ei vielä ymmärräkään. Uusiin ongelmiin törmää vasta sitä mukaa kun asiaan perehtyy. Tämä näkyy tässä keskustelussa vahvasti. Yksinkertaistetaan, oletetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP lähettää ristiriitaisia signaaleja.

Otsikossa puhutaan korkeakouluista ja itse tekstissä yliopistoista.

Tästä väännettiin tuolla aiemmin. "Mutta kun amk on korkeakoulu" ja ilmeisesti joku lopulta suuttui, kun ap halusi nimenomaan yliopistoon.

Ap itse suuttui kun teki virheen otsikossa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.

Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.

Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.

Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.

Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.

Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.

Aivan, ja kaksi ensimmäistä kurssia lähtee ihan perusteista kuten arvata saattaa aivan kuin millä tahansa muullakin alalla.

Niin, varmasti itse psykologian opinnoissa ei käydä enää kertauksena lukion oppimäärää vaan nämä oletetaan olevan hallussa lähtötietoina. Itse opinnot ovat jo sitten näiden syventämistä. On monia aineita, jotka hyödyntävät psykologiaa, mutta se ei tarkoita itse aineen syvällistä ymmärrystä, vain pintaraapaisua.

Ihmisillä on yleisesti harha, ennenkuin aihepiireihin perehtyy, näyttävät ne yksinkertaisilta. Mitä enemmän tietää, sitä paremmin ymmärtää asioiden laajuuksia ja sitä, mitä ei vielä ymmärräkään. Uusiin ongelmiin törmää vasta sitä mukaa kun asiaan perehtyy. Tämä näkyy tässä keskustelussa vahvasti. Yksinkertaistetaan, oletetaan.

Aivan. Muuten hyvä sivuaine tuo oli ja erilainen perspektiivi kuin yliopistolla. Tieteellinen vaatimustaso yliopistolla paljon tiukempi, tuo oli käytäntö-ja työelämälähtöisempi. Sama se on nuo kaikki tentistä on helpoo päästä läpi maalaisjärjellä- kommentit. Minusta yliopistoon ei kannata lähteä tuolla mentaliteetilla. Ainakaan sitä ainutta tutkintoa suorittamaan. En arvosta ”läpi tenteistä” putkitutkintoja. Vaikka se tekisi jokaisesta pääaineesta helppoa kunhan yliopistoon pääsee sisään, niin alimmat arvosanat osoittavat surkeaa osaamisen tasoa enkä haluaisi jättää osaamistani niin ohueksi.

Ei niistä mikään vaikea ole. Valitse semmoinen mikä sinua itseäsi kiinnostaa ja missä on hyvät työllistymismahdollisuudet. Jos aihe on kiinnostava, sisäinen motivaatio kantaa pitkälle. Jos asia ei kiinnosta sinua, lukeminen on helposti pakkopullaa ja tutkinnon suorittaminen muuttuu työlääksi. Esim kaupallinen ala tai hoitoala vetää hyvin, samoin monet insinöörialat, tietotekniikka erityisesti. Jos esim data science kiinnostaa, sinne työllistyy erittäin varmasti ja palkkataso on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.

Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.

Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.

Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.

Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.

Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.

Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.

Aivan, ja kaksi ensimmäistä kurssia lähtee ihan perusteista kuten arvata saattaa aivan kuin millä tahansa muullakin alalla.

Niin, varmasti itse psykologian opinnoissa ei käydä enää kertauksena lukion oppimäärää vaan nämä oletetaan olevan hallussa lähtötietoina. Itse opinnot ovat jo sitten näiden syventämistä. On monia aineita, jotka hyödyntävät psykologiaa, mutta se ei tarkoita itse aineen syvällistä ymmärrystä, vain pintaraapaisua.

Ihmisillä on yleisesti harha, ennenkuin aihepiireihin perehtyy, näyttävät ne yksinkertaisilta. Mitä enemmän tietää, sitä paremmin ymmärtää asioiden laajuuksia ja sitä, mitä ei vielä ymmärräkään. Uusiin ongelmiin törmää vasta sitä mukaa kun asiaan perehtyy. Tämä näkyy tässä keskustelussa vahvasti. Yksinkertaistetaan, oletetaan.

Aivan. Muuten hyvä sivuaine tuo oli ja erilainen perspektiivi kuin yliopistolla. Tieteellinen vaatimustaso yliopistolla paljon tiukempi, tuo oli käytäntö-ja työelämälähtöisempi. Sama se on nuo kaikki tentistä on helpoo päästä läpi maalaisjärjellä- kommentit. Minusta yliopistoon ei kannata lähteä tuolla mentaliteetilla. Ainakaan sitä ainutta tutkintoa suorittamaan. En arvosta ”läpi tenteistä” putkitutkintoja. Vaikka se tekisi jokaisesta pääaineesta helppoa kunhan yliopistoon pääsee sisään, niin alimmat arvosanat osoittavat surkeaa osaamisen tasoa enkä haluaisi jättää osaamistani niin ohueksi.

"Maalaisjärki" ei välttämättä tarkoita minimitasoa tai huonoja arvosanoja, vaan henkilön hyvää yleistiedon tasoa. Ja no, niiden omien aivojen tasoa, päättelykykyä. Jos vaikka sosiaalipsykologia esimerkkinä. Kun on itse huomioinut paljon ihmisten toimintaa ja huomannut niissä itsenäisesti toistumia ja lainalaisuuksia, on opeteltava teoria ikäänkuin vanhan toistoa uusilla termeillä. Eli asian tunnistaa jo vanhastaan ja siksi se on "itsestäänselvä". Ehkä siitä käytetty tieteellinen termi on korkeintaan uutuutta. Tällöin kokonaisuuden haltuunotto on helppoa, koska se sitoutuu jo tuttuihin konsepteihin, joita ei tarvitse erikseen pohtia. Jos aivot ovat taipuvaiset ja kykenevät näitä itsenäisesti miettimään, voi lopunkin yleensä päätellä, se on samaa jatkumoa.

Tarkkassa ulkoaopettelussa tästä ei ole hyötyä, koska asiat eivät niin helposti sitoudu jo ihmisen mielessä oleviin kokonaisuuksiin ja skeemoihin. Niitä ei voi päätellä ja johtaa muusta tiedosta. Toki vaikka vuosilukujen muistelussa hyvän yleistiedon omaava on edellä; kun lähes minkä vain ajanjakson voi sitoa johonkin muuhun tuttuun asiaan, mikä taas toimii muistin tukena. Mitä laajempi yleistieto, sitä enemmän mahdollisuuksia sitoa kokonaisuuksia irrallisen tiedon sijaan. Hyvä päättelykyky taas auttaa päättelemään asioita tiedonjyväsistä tuttujen konseptien avulla ja toimii lähes intuitiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään vielä tätä aloitusta. Siis miksi kuvitellaan, että korkeakoulututkinto pitäisi tai voisi olla helppo? Ei sen kuulu olla helppo. On nykyajan lieveilmiötä se, että korkeakouluista on tullut ”koko kansan peruskoulu”, joka vaan käydään läpi. Samalla on tapahtunut se, että vaatimuksia on pitänyt laskea ihan hirvittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, jotta valtaosa sisäänotetuista joskus valmistuisi.

Tavallaan ymmärrän, että yhreiskuntaa hyödyttää korkea koulutusaste, mutta ei saisi samalla näivettää korkeakoulutuksen tasoa.

Ja tosiasia on se, että ensimmäinen hyppy tähän koulutusinflaatioon tehtiin silloin, kun opistoista tehtiin yhdessä yössä ammattikorkeakouluja. Toki yliopistojenkin vaatimustaso tuntuu laskevan. Mutta ennen kaikkea "korkeakoulutettu" termin ovat syöneet maamme lukuisten ammattikorkeakoulujen työmarkkinoille työntämät puolivillaisilla taidoilla olevat insinöörit ja nomit.

Ja tässä taas yläpeukutettua AMK-vihaa, jonka olemassaolo äsken kiistettiin :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään vielä tätä aloitusta. Siis miksi kuvitellaan, että korkeakoulututkinto pitäisi tai voisi olla helppo? Ei sen kuulu olla helppo. On nykyajan lieveilmiötä se, että korkeakouluista on tullut ”koko kansan peruskoulu”, joka vaan käydään läpi. Samalla on tapahtunut se, että vaatimuksia on pitänyt laskea ihan hirvittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, jotta valtaosa sisäänotetuista joskus valmistuisi.

Tavallaan ymmärrän, että yhreiskuntaa hyödyttää korkea koulutusaste, mutta ei saisi samalla näivettää korkeakoulutuksen tasoa.

Ja tosiasia on se, että ensimmäinen hyppy tähän koulutusinflaatioon tehtiin silloin, kun opistoista tehtiin yhdessä yössä ammattikorkeakouluja. Toki yliopistojenkin vaatimustaso tuntuu laskevan. Mutta ennen kaikkea "korkeakoulutettu" termin ovat syöneet maamme lukuisten ammattikorkeakoulujen työmarkkinoille työntämät puolivillaisilla taidoilla olevat insinöörit ja nomit.

Ja tässä taas yläpeukutettua AMK-vihaa, jonka olemassaolo äsken kiistettiin :p

Se ei ole "vihaa", jos tarkastelee kriittisesti järjestelmää. Minulla on lukuisten muiden ihmisten tavoin sekä yliopisto että AMK tutkinto. Ja allekirjoitan täysin sen, että AMK järjestelmässä on ongelmia. Liittyen juuri opetuksen tasoon ja opiskelija-aineksen perustietoihin. Mentaliteetti on se, että kaikki päästetään kursseista läpi, jotta koulu saa rahaa. Opiskelijoiden kieliset valmiudet ja tekstin tuottamiseen taidot ovat verrattain heikkoja ym. Ja tämä lienee luonnollinen syy-seuraussuhde, koska jokainen pääsee johonkin Suomen amkeista, jos vain haluaa. Täydennyshaut poistavat karsinnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäin miettimään vielä tätä aloitusta. Siis miksi kuvitellaan, että korkeakoulututkinto pitäisi tai voisi olla helppo? Ei sen kuulu olla helppo. On nykyajan lieveilmiötä se, että korkeakouluista on tullut ”koko kansan peruskoulu”, joka vaan käydään läpi. Samalla on tapahtunut se, että vaatimuksia on pitänyt laskea ihan hirvittävästi viimeisen 20 vuoden aikana, jotta valtaosa sisäänotetuista joskus valmistuisi.

Tavallaan ymmärrän, että yhreiskuntaa hyödyttää korkea koulutusaste, mutta ei saisi samalla näivettää korkeakoulutuksen tasoa.

Ja tosiasia on se, että ensimmäinen hyppy tähän koulutusinflaatioon tehtiin silloin, kun opistoista tehtiin yhdessä yössä ammattikorkeakouluja. Toki yliopistojenkin vaatimustaso tuntuu laskevan. Mutta ennen kaikkea "korkeakoulutettu" termin ovat syöneet maamme lukuisten ammattikorkeakoulujen työmarkkinoille työntämät puolivillaisilla taidoilla olevat insinöörit ja nomit.

Ja tässä taas yläpeukutettua AMK-vihaa, jonka olemassaolo äsken kiistettiin :p

Se ei ole "vihaa", jos tarkastelee kriittisesti järjestelmää. Minulla on lukuisten muiden ihmisten tavoin sekä yliopisto että AMK tutkinto. Ja allekirjoitan täysin sen, että AMK järjestelmässä on ongelmia. Liittyen juuri opetuksen tasoon ja opiskelija-aineksen perustietoihin. Mentaliteetti on se, että kaikki päästetään kursseista läpi, jotta koulu saa rahaa. Opiskelijoiden kieliset valmiudet ja tekstin tuottamiseen taidot ovat verrattain heikkoja ym. Ja tämä lienee luonnollinen syy-seuraussuhde, koska jokainen pääsee johonkin Suomen amkeista, jos vain haluaa. Täydennyshaut poistavat karsinnan.

Tämä on täysin totta. Itselläni on sellainen historia, että menin aikanaan ensin AMK:iin. Siellä tuli ekan vuoden aikana fiilis, että ei ole mun paikka. Vaatimustaso ja porukan motivaatio oli yllättävän matalalla. Hain tekn. yliopistoon ja se oli oikea valinta. Porukka oli huomattavasti motivoituneempaa ja opiskelussa vaatimukset ihan eri tasolla.

Lue naistutkimusta ja sitten vain töihin johonkin Veikkaus -rahoilla rahoitettuun yhdistykseen pätemään kolmannen asteen feministinä.

Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.