Lue keskustelun säännöt.
Helppo korkeakoulututkinto?
Haluaisin näin keski-iässä hankkia kunnon koulutuksen kun ei duunarielämää pätkäsopimuksilla tylsässä työssä paskalla palkalla enää jaksa. Mihin Yliopistoon ja mille alalle pääsee helposti ja opiskelu ei vaadi ihan mahdottomia?
Kommentit (1199)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppatieteet ovat hieman vaikeapääsyinen, mutta tutkinto on ilmeisesti kohtuullisen helppo suorittaa, ainakin jos valitsee sopivan helpot aineet.
Kauppatieteen tutkinnon arvostus vaan on hyvin matala. Kauppatiedettä ei arvosteta akateemisissa piireissä, sillä se ei ole kunnon tiedettä ollenkaan. Mutta jos ihmisestä ei vaativampaan ole, niin saapa esiintyä maisterina, vaikkakin pilipalialalta.
Kauppatieteen tutkintoa arvostetaan sen sijaan työelämässä, KTM:n palkat ovat huipputasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvatustieteet varmaan helpoin tutkinto, millä myös työllistyy. Opettajan työ vaan ei ole todellakaan mikään helppo tapa tienata rahaa. Henkisesti todella raskasta.
Kasvatustieteet ja psykologia ovat varmaankin helpoimmat tutkinnot, mutta työ on rastasta, ainakin opettajalla.
Tuli muuten mieleen kun psykologiaa pidetään täälä helppona tutkintona. Se on itseasiassa 30 noppaa laajempi tutkinto kuin perusmaistereilla ja ohjeellinen suoritusaika 5,5 vuotta. Sisältäen pakollisen 5 kk harjoittelun. Eli nopein se ei ainakaan ole.
Itseltä meni kaikki arvostus psykologiaan, kun suoritin pakollisen työpsykologian kurssin Otaniemessä. Kurssin eka osa käsitti lukion psykologian, joten lainasin kaverilta sen vanhat kirjat ja luin tenttiin.
Toinen osa käsitti kaksi kirjaa. En valitettavasti ehtinyt lukemaan tenttiin, mutta lähdin kuitenkin katsomaan, että minkälaisia kysymyksiä siellä olisi. Vastasin niihin ns maalaisjärjellä.
Sain molemmista tenteistä saman arvosanan. No eipä tarvinnut onneksi sen enempää psykologiaan tuhlata aikaa.
Eihän jollain tuotantotalouden työpsykologian kursseilla ole mitään tekemistä psykologian pääaineen kanssa. Menee samaan kastiin kauppatieteiden johtamisopintojen kanssa. Psykologian laitokselta sivuaineoikeuttakin haetaan erikseen.
Aivan, ja kaksi ensimmäistä kurssia lähtee ihan perusteista kuten arvata saattaa aivan kuin millä tahansa muullakin alalla.
Niin, varmasti itse psykologian opinnoissa ei käydä enää kertauksena lukion oppimäärää vaan nämä oletetaan olevan hallussa lähtötietoina. Itse opinnot ovat jo sitten näiden syventämistä. On monia aineita, jotka hyödyntävät psykologiaa, mutta se ei tarkoita itse aineen syvällistä ymmärrystä, vain pintaraapaisua.
Ihmisillä on yleisesti harha, ennenkuin aihepiireihin perehtyy, näyttävät ne yksinkertaisilta. Mitä enemmän tietää, sitä paremmin ymmärtää asioiden laajuuksia ja sitä, mitä ei vielä ymmärräkään. Uusiin ongelmiin törmää vasta sitä mukaa kun asiaan perehtyy. Tämä näkyy tässä keskustelussa vahvasti. Yksinkertaistetaan, oletetaan.
Aivan. Muuten hyvä sivuaine tuo oli ja erilainen perspektiivi kuin yliopistolla. Tieteellinen vaatimustaso yliopistolla paljon tiukempi, tuo oli käytäntö-ja työelämälähtöisempi. Sama se on nuo kaikki tentistä on helpoo päästä läpi maalaisjärjellä- kommentit. Minusta yliopistoon ei kannata lähteä tuolla mentaliteetilla. Ainakaan sitä ainutta tutkintoa suorittamaan. En arvosta ”läpi tenteistä” putkitutkintoja. Vaikka se tekisi jokaisesta pääaineesta helppoa kunhan yliopistoon pääsee sisään, niin alimmat arvosanat osoittavat surkeaa osaamisen tasoa enkä haluaisi jättää osaamistani niin ohueksi.
"Maalaisjärki" ei välttämättä tarkoita minimitasoa tai huonoja arvosanoja, vaan henkilön hyvää yleistiedon tasoa. Ja no, niiden omien aivojen tasoa, päättelykykyä. Jos vaikka sosiaalipsykologia esimerkkinä. Kun on itse huomioinut paljon ihmisten toimintaa ja huomannut niissä itsenäisesti toistumia ja lainalaisuuksia, on opeteltava teoria ikäänkuin vanhan toistoa uusilla termeillä. Eli asian tunnistaa jo vanhastaan ja siksi se on "itsestäänselvä". Ehkä siitä käytetty tieteellinen termi on korkeintaan uutuutta. Tällöin kokonaisuuden haltuunotto on helppoa, koska se sitoutuu jo tuttuihin konsepteihin, joita ei tarvitse erikseen pohtia. Jos aivot ovat taipuvaiset ja kykenevät näitä itsenäisesti miettimään, voi lopunkin yleensä päätellä, se on samaa jatkumoa.
Tarkkassa ulkoaopettelussa tästä ei ole hyötyä, koska asiat eivät niin helposti sitoudu jo ihmisen mielessä oleviin kokonaisuuksiin ja skeemoihin. Niitä ei voi päätellä ja johtaa muusta tiedosta. Toki vaikka vuosilukujen muistelussa hyvän yleistiedon omaava on edellä; kun lähes minkä vain ajanjakson voi sitoa johonkin muuhun tuttuun asiaan, mikä taas toimii muistin tukena. Mitä laajempi yleistieto, sitä enemmän mahdollisuuksia sitoa kokonaisuuksia irrallisen tiedon sijaan. Hyvä päättelykyky taas auttaa päättelemään asioita tiedonjyväsistä tuttujen konseptien avulla ja toimii lähes intuitiivisesti.
Kyse juuri samasta ilmiöstä, mistä ketjussa on koko ajan puhuttu. Jokaiselle joku on helpompaa kuin toiselle. Se, mikä luontaisesti kiinnostaa ja mihin on harjaantunut tuntuu helpommalta myös yliopistotasolla ja muuttuu osaltaan itsestäänselvyyksiksi. Kuten ne jotka ovat lahjakkaita matematiikassa kokevat pystyvänsä päättelemään asioita matematiikan kielellä eli heille asiasta on muodostunut myös osa maalaisjärkeä. Silti en menisi väittämään, että on helppoa saada hyvät tai erinomaiset arvosanat maalaisjärjellä päättelemällä missään yliopistotutkinnossa paitsi johdantokursseista. Paljon pystyy soveltamaan, mutta nykyään tenttejäkin on yhä vähemmän ja painopiste on siirtynyt muihin suoritustapoihin, joiden eteen saa nähdä tuplasti vaivaa. Ei siis helppoa, mutta tekemällä hallittavissa kuten missä tahansa tutkinnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP lähettää ristiriitaisia signaaleja.
Otsikossa puhutaan korkeakouluista ja itse tekstissä yliopistoista.
Tästä väännettiin tuolla aiemmin. "Mutta kun amk on korkeakoulu" ja ilmeisesti joku lopulta suuttui, kun ap halusi nimenomaan yliopistoon.
Tätä se on, kun hyvät vakiintuneet nimet hylättiin ja siirryttiin opistoista ammattikorkeakouluihin.
Omankin opinahjoni hyvä nimi Teknillinen korkeakoulu muuttui joksikin ihme Aalto yliopistoksi. Oli vissiin pakko, kun korkeakoulu oli terminä kokenut inflaation.
Myös se nykyään Aalto-yliopistoon kuuluva Teknillinen korkeakoulu on entinen Polyteknillinen opisto.
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Vielä lisäkommentti: AMK-tutkinnon suorittaneilla sosionomeilla (kuten yliopistosta valmistuneilla sosiaalityöntekijöilläkin) on myös aivan naurettavan pienet palkat verrattuna työn vaatimaan vastuuseen, lainsäädännön asettamiin velvoitteisiin sekä sote-puolen resurssien vähäisyyteen. Useat työntekijät jäävät burnout-sairaslomille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Samaa olen miettinyt. Suurin osa yliopistoissa opiskelevista käy van tekemässä jonkin tutkinnon, että pääsee töihin. Esimerkiksi luokanopettaja ja lastentarhanopettaja on kyllä ihan työelämää palvelevia ammatteja. Ok, ne on ylempiä korkeakoulutukintoja ja AMK-tutkinnot on alempia korkeakoulututkintoja, se on ero, mutta ei niistä suurin osa sen akateemisempia ole kuin jotkut insinöörit tai sairaanhoitajat. Ero on hyvin veteen piirretty viiva, keinotekoinen. Kannattaisi laskea, mitä säästäisi kustannuksissa jos purkaisi tuplahallinnon.
Helppoja tutkintoja ei ole Suomessa missään. Jos haluaa yliopistotutkinnon helpolla, kannattaa katsella ulkomaisia yliopistoja netistä ja tehdä tutkinto verkossa helposti ja nopeasti.
- Opetan sekä yliopistossa että AMK:ssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko yliopistoon vai käykö ammattikorkeakoulu? Amkin koulutusaloista helpoimman tuntuinen on mielestäni tradenomi, mutta tämä on vain mielikuva.
Itse pidän sosionomia helpoimpana. Lääkelaskut kyllä on, mutta vähemmän niitä on kuin tradenomilla muita. Olettaen, että ei ole hyvä matikkapää.
Ei todellakaan ole helppo tutkinto tuo sosionomi (AMK). Vaikea edes päästä sisään Helsingissä ja vaikeaa myös työelämässä. Lainsäädäntö pitää tuntea hyvin, vastuu työelämässä on todella suuri ja palkka pieni. Sama sosiaalityöntekijöillä. Kuntien sote-resurssit lisäksi aivan riittämättömät. Ihmiset suorastaan vaarassa, kun työtä ei voi tehdä lain edellyttämällä huolellisuudella. Lakia rikotaan jatkuvasti sosiaalialan töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Samaa olen miettinyt. Suurin osa yliopistoissa opiskelevista käy van tekemässä jonkin tutkinnon, että pääsee töihin. Esimerkiksi luokanopettaja ja lastentarhanopettaja on kyllä ihan työelämää palvelevia ammatteja. Ok, ne on ylempiä korkeakoulutukintoja ja AMK-tutkinnot on alempia korkeakoulututkintoja, se on ero, mutta ei niistä suurin osa sen akateemisempia ole kuin jotkut insinöörit tai sairaanhoitajat. Ero on hyvin veteen piirretty viiva, keinotekoinen. Kannattaisi laskea, mitä säästäisi kustannuksissa jos purkaisi tuplahallinnon.
Helppoja tutkintoja ei ole Suomessa missään. Jos haluaa yliopistotutkinnon helpolla, kannattaa katsella ulkomaisia yliopistoja netistä ja tehdä tutkinto verkossa helposti ja nopeasti.
- Opetan sekä yliopistossa että AMK:ssa.
Joo, niin se varmaan on ettei mikään korkeakoulututkinto tule helpolla. Ainakaan Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.
Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.
Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.
Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.
Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turhan monta vuotta Suomessa uhrautuu kun kaikista pitää tulla maistereita, eikä painoteta nopeaa reittiä työelämään. Siinä vaiheessa on tuhrautunut vuosia ja työelämä ei ehkä vastaakaan omia odotuksia tai tutkintoaan ei pääse täysmitallisesti ikinä hyödyntämään. Tämä tekee ihmisistä katkeria. Kaikkien ei tarvi olla maistereita, mieluummin laadukkaasti sen mitä tekee ja työelämään, kuten esim. Britanniassa. Täällä valmistutaan lähempänä 30 ja siellä päälle 20 jo täysillä mukana työelämässä kun kandin tutkinto katsotaan riittäväksi.
Olen seurannut läheltä oikiksen ja hallintotieteiden opiskelua ja täytyy sanoa, että oikis on todella paljon vaativampaa, kuin hallintotiede!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.
Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t.
Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.
Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.
Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita.
AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät.
Vierailija kirjoitti:
Turhan monta vuotta Suomessa uhrautuu kun kaikista pitää tulla maistereita, eikä painoteta nopeaa reittiä työelämään. Siinä vaiheessa on tuhrautunut vuosia ja työelämä ei ehkä vastaakaan omia odotuksia tai tutkintoaan ei pääse täysmitallisesti ikinä hyödyntämään. Tämä tekee ihmisistä katkeria. Kaikkien ei tarvi olla maistereita, mieluummin laadukkaasti sen mitä tekee ja työelämään, kuten esim. Britanniassa. Täällä valmistutaan lähempänä 30 ja siellä päälle 20 jo täysillä mukana työelämässä kun kandin tutkinto katsotaan riittäväksi.
Kyllähän Suomessakin on panostettu noihin alempiin korkeakoulututkintoihin, mutta ne, millä pääsee suoraan töihin, järjestetään tosiaan meillä useimmiten ammattikorkeakouluissa. Voisi ne järjestää yliopistossakin. Ei olisi vaikeaa järjestää samassa tiedekunnassa sekä työelämälähtöisempiä että teorialähtöisempiä opintoja samasta aiheesta. Sen voisi toteuttaa vaikka saman tutkinnon eri suuntautumisvaihtoehtoina.
Iso ero Britteihin on, että britit aloittavat koulunkäynnin aikaisemmin ja valmistuvat myös peruskoulusta aikaisemmin ja pääsevät aloittamaan korkeakouluopinnot 16-vuotiaina. Meillä mennään siinä vaiheessa vasta lukioon. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhan monta vuotta Suomessa uhrautuu kun kaikista pitää tulla maistereita, eikä painoteta nopeaa reittiä työelämään. Siinä vaiheessa on tuhrautunut vuosia ja työelämä ei ehkä vastaakaan omia odotuksia tai tutkintoaan ei pääse täysmitallisesti ikinä hyödyntämään. Tämä tekee ihmisistä katkeria. Kaikkien ei tarvi olla maistereita, mieluummin laadukkaasti sen mitä tekee ja työelämään, kuten esim. Britanniassa. Täällä valmistutaan lähempänä 30 ja siellä päälle 20 jo täysillä mukana työelämässä kun kandin tutkinto katsotaan riittäväksi.
Kyllähän Suomessakin on panostettu noihin alempiin korkeakoulututkintoihin, mutta ne, millä pääsee suoraan töihin, järjestetään tosiaan meillä useimmiten ammattikorkeakouluissa. Voisi ne järjestää yliopistossakin. Ei olisi vaikeaa järjestää samassa tiedekunnassa sekä työelämälähtöisempiä että teorialähtöisempiä opintoja samasta aiheesta. Sen voisi toteuttaa vaikka saman tutkinnon eri suuntautumisvaihtoehtoina.
Iso ero Britteihin on, että britit aloittavat koulunkäynnin aikaisemmin ja valmistuvat myös peruskoulusta aikaisemmin ja pääsevät aloittamaan korkeakouluopinnot 16-vuotiaina. Meillä mennään siinä vaiheessa vasta lukioon. Siinä on hyvät ja huonot puolensa.
Niin, ne on muuallakin yleensä saman tutkinnon suuntautumisvaihtoehtoja. Meillä niihin tarvitaan erilliset oppilaitokset, kaksi rehtoria, vararehtoria, tuplajoukko suunnittelijoita ja sihteereitä, kahdet eri opintojärjestelmät ja kaikkea muutakin tuplasti. Myös rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut läheltä oikiksen ja hallintotieteiden opiskelua ja täytyy sanoa, että oikis on todella paljon vaativampaa, kuin hallintotiede!
Muutaman lakimiehen olen tavannut ja yhteinen tekijä näillä oli tuulitunneli korvien välissä. Siinä vaiheessa opiskelu voi tuntua rankalta mutta nämäkin sankarit olivat onnistuneet kuitenkin valmistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.
Minusta tämä ei kuulosta kovin suurelta osuudelta. Eli jos kaikki menisi niin kuin pitää, ei joka toinen vastaantulija olisi käynyt edes amkia. Ehkä olen kuplassa, mutta lähes kaikilla läheisillä on vähintään yksi yliopistotutkinto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauppatieteet ovat hieman vaikeapääsyinen, mutta tutkinto on ilmeisesti kohtuullisen helppo suorittaa, ainakin jos valitsee sopivan helpot aineet.
Kauppatieteen tutkinnon arvostus vaan on hyvin matala. Kauppatiedettä ei arvosteta akateemisissa piireissä, sillä se ei ole kunnon tiedettä ollenkaan. Mutta jos ihmisestä ei vaativampaan ole, niin saapa esiintyä maisterina, vaikkakin pilipalialalta.
Kauppatieteen tutkintoa arvostetaan sen sijaan työelämässä, KTM:n palkat ovat huipputasoa.
No, riippuu vähän töistä. Markkinahommissa merkonomi tai KTM voi ollakin haluttu kaveri, mutta jos vähän vaativampiin hommiin pyrkii, niin parempi hankkia kovempi tutkinto.
Kauppatieteen tutkinnon arvostus vaan on hyvin matala. Kauppatiedettä ei arvosteta akateemisissa piireissä, sillä se ei ole kunnon tiedettä ollenkaan. Mutta jos ihmisestä ei vaativampaan ole, niin saapa esiintyä maisterina, vaikkakin pilipalialalta.