Helppo korkeakoulututkinto?

Tuntuu, että tässä keskustelussa menee aina monta asiaa sekaisin.

AMK:n ja sitä edeltäneiden opistojen idea oli ja on opettaa ihmiset suunnittelemaan ja organisoimaan erilaisia asioita. Insinööriopiskelijat oppii laskemaan annetuilla kaavoilla erilaisia arvoja, mitoittamaan ja piirtämään. Tai oppivat miten jotain liiketoimintaa käytännössä pyöritetään, voivat toimia työnjohtajana, suunnittelijana, myymäläpäällikkönä jne.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uusia asioita kehittäviä ihmisiä. Siellä perehdytään asioiden perimmäisiin lähtökohtiin ja opetellaan tieteen tekemistä. Yliopiston lähtökohta on opiskelija oppii ymmärtämään maailmaan omalla alallaan sen verran perusteellisesti, että pystyy joskus urallaan kehittämään jotain ihan uutta. Tutkimusten kautta jalostuu sitten pikkuhiljaa sitä asioita, joita voidaan joskus ottaa käyttöön.

Mutkat suoriataen: yliopistossa kehitetään laskukaavat ja periaatteet, AMK:ssa sitten opetetaan kuinka niitä käytetään, jotta voit laskea ja piirtää se sillan tai talon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.

En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.

Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t. 

Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.

Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.

Britanniassa ja Sveitsissä on yli puolet ikäluokasta korkeakoulutettuja. Myös Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa huomattavasti suurempi osa nuorista on korkeakoulutettuja kuin Suomessa. Suomi on jäänyt jälkeen jopa OECD:n keskiarvosta, noin 45%. Jos ei haluat yksityistä rahoitusta lisätä, niin kulurakennetta voisi helposti tehostaa. Ei tarvita pitkiä maisteritutkintoja kaikille ei tarvita erikseen amkeja ja yliopistoja, eikä tarvita kolmen kuukauden kesälomia. Jos työelämässä muuten on neljän viikon kesälomat, niin miksi koulutuksessa pitää olla se kolme kolmen tai joillakin aloilla jopa neljän kuukauden tauko? - Aikas tehotonta. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä keskustelussa menee aina monta asiaa sekaisin.

AMK:n ja sitä edeltäneiden opistojen idea oli ja on opettaa ihmiset suunnittelemaan ja organisoimaan erilaisia asioita. Insinööriopiskelijat oppii laskemaan annetuilla kaavoilla erilaisia arvoja, mitoittamaan ja piirtämään. Tai oppivat miten jotain liiketoimintaa käytännössä pyöritetään, voivat toimia työnjohtajana, suunnittelijana, myymäläpäällikkönä jne.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uusia asioita kehittäviä ihmisiä. Siellä perehdytään asioiden perimmäisiin lähtökohtiin ja opetellaan tieteen tekemistä. Yliopiston lähtökohta on opiskelija oppii ymmärtämään maailmaan omalla alallaan sen verran perusteellisesti, että pystyy joskus urallaan kehittämään jotain ihan uutta. Tutkimusten kautta jalostuu sitten pikkuhiljaa sitä asioita, joita voidaan joskus ottaa käyttöön.

Mutkat suoriataen: yliopistossa kehitetään laskukaavat ja periaatteet, AMK:ssa sitten opetetaan kuinka niitä käytetään, jotta voit laskea ja piirtää se sillan tai talon.

Opistojen ja AMK:ien ideat ei ole samat. Nykyään opiskelu- tai työurat ei ole staattisia kuten ennen. Maailma on muuttunut. Moni tekee ensin AMK:ssa alemman korkeakoulutukinnon, koska sillä pääsee nopeammin töihin, ja jatkaa siitä maisteriopintoihin yliopistoon, koska haluaa tietää perusteellisemmin teoriaa ja edetä urallaan myös uutta kehittäviin tehtäviin. Ei nuo sulje pois toisiaan, ja molemmista lähtökohdista voidaan hyvin järjestää koulutusta samoilla laitoksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä keskustelussa menee aina monta asiaa sekaisin.

AMK:n ja sitä edeltäneiden opistojen idea oli ja on opettaa ihmiset suunnittelemaan ja organisoimaan erilaisia asioita. Insinööriopiskelijat oppii laskemaan annetuilla kaavoilla erilaisia arvoja, mitoittamaan ja piirtämään. Tai oppivat miten jotain liiketoimintaa käytännössä pyöritetään, voivat toimia työnjohtajana, suunnittelijana, myymäläpäällikkönä jne.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uusia asioita kehittäviä ihmisiä. Siellä perehdytään asioiden perimmäisiin lähtökohtiin ja opetellaan tieteen tekemistä. Yliopiston lähtökohta on opiskelija oppii ymmärtämään maailmaan omalla alallaan sen verran perusteellisesti, että pystyy joskus urallaan kehittämään jotain ihan uutta. Tutkimusten kautta jalostuu sitten pikkuhiljaa sitä asioita, joita voidaan joskus ottaa käyttöön.

Mutkat suoriataen: yliopistossa kehitetään laskukaavat ja periaatteet, AMK:ssa sitten opetetaan kuinka niitä käytetään, jotta voit laskea ja piirtää se sillan tai talon.

Tämä tilanne, mitä kuvasit, oli näin 1980-luvulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.

Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.

Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.

Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.

Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.   

Siten, että näillä eri koulutuksilla esimerkiksi pk-seudulla jopa ”pääsee” tai joutuu tekemään toimistotyössä täysin samoja työtehtäviä. Palkka ainut ero. Sosiaaliohjaaja saattaa opettaa ja perehdyttää sosiaalityöntkeijälle, mitä lainsäädäntö (useita eri lakeja) sanoo ja millaisia päätöksiä tulee tehdä ja miten. Kokemus on osoittanut, että ero käytännön työtehtävissä voi olla häviävän pieni. Jopa laissa sosiaalityöntekijälle määritellyt tehtävät on saatettu laittomasti siirtää sosionomille. Koska hän tekee ne halvemmalla.

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.

Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.

Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.

Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.

Sosionomit eivät tee viranomaispäätöksiä virkasuhteessa, joten en lähtisi siltä pohjalta arvioimaan tehtyjen päätöksien perusteita tai oikeellisuutta. Varsinkaan laittomuutta. Sosiaalityöntekijät ovat henkilökohtaisessa virkavastuussa tekemistään päätöksistä itsenäisinä oikeushenkilöinä, joten jos esimiehen laittomia ohjeistuksia noudattaa, on oikeudessa kuitenkin itse virkavelvollisuuden rikkomisesta ja selittelyt turhia. Sillälailla vielä erityisen vastuullinen itsenäinen ammatti, kuten lääkärilläkin, vaikka esimiehet heilläkin on.

Sosiaalityöntekijöiden koulutus on lähes puolet pidempi maistereina ja läpi koulutuksen korostetaan työn vastuuta ja velvollisuuksia sekä roolia viranomaisvallan toimeenpanijana. Myös asiakkaiden asioiden ajajan ja puolesta puhujan roolia korostetaan muiden eettisten (sosiaalityön etiikka yksi opintojakso) seikkojen kanssa. Joten vieraalta omien kokemuksien mukaan tuntuu, että heikommassa asemassa olevat asiakkaat jätettäisiin oman onnensa nojaan. Yleensä päin vastoin, esimerkiksi Kelan päätöksiä katsotaan hyvinkin usein yhdessä asiakkaiden kanssa ja päätökset ihmeellisesti oikenevat kun sinne soittaa toinen viranomainen joka etuuksien lakipykälät tietää.

Mikään ala ei tietenkään ole täydellinen ja resurssipula on tosiasia. Mutta ei siellä kyllä ihan sama -meiningillä toimita todellakaan, eikä siihen ole varaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä keskustelussa menee aina monta asiaa sekaisin.

AMK:n ja sitä edeltäneiden opistojen idea oli ja on opettaa ihmiset suunnittelemaan ja organisoimaan erilaisia asioita. Insinööriopiskelijat oppii laskemaan annetuilla kaavoilla erilaisia arvoja, mitoittamaan ja piirtämään. Tai oppivat miten jotain liiketoimintaa käytännössä pyöritetään, voivat toimia työnjohtajana, suunnittelijana, myymäläpäällikkönä jne.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uusia asioita kehittäviä ihmisiä. Siellä perehdytään asioiden perimmäisiin lähtökohtiin ja opetellaan tieteen tekemistä. Yliopiston lähtökohta on opiskelija oppii ymmärtämään maailmaan omalla alallaan sen verran perusteellisesti, että pystyy joskus urallaan kehittämään jotain ihan uutta. Tutkimusten kautta jalostuu sitten pikkuhiljaa sitä asioita, joita voidaan joskus ottaa käyttöön.

Mutkat suoriataen: yliopistossa kehitetään laskukaavat ja periaatteet, AMK:ssa sitten opetetaan kuinka niitä käytetään, jotta voit laskea ja piirtää se sillan tai talon.

Opistojen ja AMK:ien ideat ei ole samat. Nykyään opiskelu- tai työurat ei ole staattisia kuten ennen. Maailma on muuttunut. Moni tekee ensin AMK:ssa alemman korkeakoulutukinnon, koska sillä pääsee nopeammin töihin, ja jatkaa siitä maisteriopintoihin yliopistoon, koska haluaa tietää perusteellisemmin teoriaa ja edetä urallaan myös uutta kehittäviin tehtäviin. Ei nuo sulje pois toisiaan, ja molemmista lähtökohdista voidaan hyvin järjestää koulutusta samoilla laitoksilla. 

Tuttu ilmiö ainakin insinöörialoilla, kaupallisella alalla ja hoitoalalla. Parhaat tyypit tekevät ensin insinöörin, tradenomin tai sairaanhoitajan tutkinnon, valmistuvat 23-vuotiaina, menevät töihin ja jatkavat opiskeluja yliopistossa maisteriohjelmassa. 25-vuotiaina ovat jo valmiiksi hyvissä asemissa työelämässä kun saavat maisterinpaperit tehdyksi. Etenevät urallaan nopeammin kuin ne, jotka aloittivat suoraan yliopistossa. Pelkkiä terveystieteen tai tekniikan kandeja ei oikein työelämässä arvosteta juuri mihinkään tehtävään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.

Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.

Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.

Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.

Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.   

En ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta miksei voisi? Molemmathan ovat sosiaalialan korkeakoulututkintoja, ja monessa paikassa näillä tutkinnoilla tehdään ihan samoja työtehtäviä. Molempiin on vaikea päästä. Tunnen ihmisiä, jotka hakivat 1. toiveenaan saman kunnan AMK:hon sosionomiksi sekä vasta 2. toiveena yliopistoon, mutta eivät päässeet sosionomitutkintoon. Pisteet riittivät vain yliopistoon sosiaalityöntekijän pätevyyttä suorittamaan tai sitten varasijaa tarkastellessa yliopistolle pääsy oli paljon lähempänä kuin AMK:n opiskelupaikka. Kertoo sosionomitutkinnon suosiosta. Olen itse siis sekä pätevä sosionomi että sosiaalityöntekijä. Paljon samoja asioita opinnoissakin on. Toki yliopistotutkinto on laajempi ja hieman teoreettisempi koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.

Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.

Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.

Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.

Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.   

Siten, että näillä eri koulutuksilla esimerkiksi pk-seudulla jopa ”pääsee” tai joutuu tekemään toimistotyössä täysin samoja työtehtäviä. Palkka ainut ero. Sosiaaliohjaaja saattaa opettaa ja perehdyttää sosiaalityöntkeijälle, mitä lainsäädäntö (useita eri lakeja) sanoo ja millaisia päätöksiä tulee tehdä ja miten. Kokemus on osoittanut, että ero käytännön työtehtävissä voi olla häviävän pieni. Jopa laissa sosiaalityöntekijälle määritellyt tehtävät on saatettu laittomasti siirtää sosionomille. Koska hän tekee ne halvemmalla.

Eikun vastuu on se ero. Ja vastuusta usein maksetaan. Vaikka sosiaaliohjaaja sanelisi, mitä päätökseen tulee, ei hän sitä allekirjoita eikä ole siitä vastuussa. Hän ei ole edes vastuussa, tehdäänkö päätöksiä ylipäätään ja voi jättää myös neuvomatta. Sossu ei voi jättää lakisääteisiä päätöksiä tekemättä/muille. Hulluutta kyllä vastuulliselta olisi olla itse asiaa olla tarkastamatta, koska muidenkin virheistä maksaa itse. Jos sosiaaliohjaaja hoitaa laittomasti tehtäviä, on tämä taas esimiehen vastuulla oikeudellisesti, joten edelleenkin todellinen seuraamusvastuu tekemisistä on muilla. Että on muutakin eroa kuin palkka ja myös pidempi vaadittava koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä keskustelussa menee aina monta asiaa sekaisin.

AMK:n ja sitä edeltäneiden opistojen idea oli ja on opettaa ihmiset suunnittelemaan ja organisoimaan erilaisia asioita. Insinööriopiskelijat oppii laskemaan annetuilla kaavoilla erilaisia arvoja, mitoittamaan ja piirtämään. Tai oppivat miten jotain liiketoimintaa käytännössä pyöritetään, voivat toimia työnjohtajana, suunnittelijana, myymäläpäällikkönä jne.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uusia asioita kehittäviä ihmisiä. Siellä perehdytään asioiden perimmäisiin lähtökohtiin ja opetellaan tieteen tekemistä. Yliopiston lähtökohta on opiskelija oppii ymmärtämään maailmaan omalla alallaan sen verran perusteellisesti, että pystyy joskus urallaan kehittämään jotain ihan uutta. Tutkimusten kautta jalostuu sitten pikkuhiljaa sitä asioita, joita voidaan joskus ottaa käyttöön.

Mutkat suoriataen: yliopistossa kehitetään laskukaavat ja periaatteet, AMK:ssa sitten opetetaan kuinka niitä käytetään, jotta voit laskea ja piirtää se sillan tai talon.

Tämä tilanne, mitä kuvasit, oli näin 1980-luvulla. 

Oli samanlainen vielä omana opiskeluaikanani 2000-luvulla. Selitä ja perustele toki miten opetusjärjestelmä on mielestäsi muuttunut. Mielelläni haluaisin ymmärtää muitakin näkemyksiä.

Itse olen DI, alaa en kerro jotta pysyy meidän vaiettu salaisuutemme piirin sisällä. Opinnot ns. ”läpsyttelyä”, aikaa kului muistaakseni noin kaksi tuntia viikossa. Diplomityö oli ainut poikkeus johon jouduin kirjottelemaan 40 sivua täyttä höpinää.

Nyt tienaan 7000e/kk tekemättä käytännössä yhtään mitään. Oikeastaan oikeaa työntekoa on edelleen tuo 2 tuntia/viikko. Siirsin taas tuhansia rahastoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauppatieteet ovat hieman vaikeapääsyinen, mutta tutkinto on ilmeisesti kohtuullisen helppo suorittaa, ainakin jos valitsee sopivan helpot aineet.

Kauppatieteen tutkinnon arvostus vaan on hyvin matala. Kauppatiedettä ei arvosteta akateemisissa piireissä, sillä se ei ole kunnon tiedettä ollenkaan. Mutta jos ihmisestä ei vaativampaan ole, niin saapa esiintyä maisterina, vaikkakin pilipalialalta.

Hyvin niillä kuitenkin työllistyy ja palkatkin hyvät. Omasta kiinnostuksestahan työurat tietenkin riippuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.

En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.

Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t. 

Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.

Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.

Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita. 

AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät. 

Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.

Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?

Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.

Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.

Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.

Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.

Sosionomit eivät tee viranomaispäätöksiä virkasuhteessa, joten en lähtisi siltä pohjalta arvioimaan tehtyjen päätöksien perusteita tai oikeellisuutta. Varsinkaan laittomuutta. Sosiaalityöntekijät ovat henkilökohtaisessa virkavastuussa tekemistään päätöksistä itsenäisinä oikeushenkilöinä, joten jos esimiehen laittomia ohjeistuksia noudattaa, on oikeudessa kuitenkin itse virkavelvollisuuden rikkomisesta ja selittelyt turhia. Sillälailla vielä erityisen vastuullinen itsenäinen ammatti, kuten lääkärilläkin, vaikka esimiehet heilläkin on.

Sosiaalityöntekijöiden koulutus on lähes puolet pidempi maistereina ja läpi koulutuksen korostetaan työn vastuuta ja velvollisuuksia sekä roolia viranomaisvallan toimeenpanijana. Myös asiakkaiden asioiden ajajan ja puolesta puhujan roolia korostetaan muiden eettisten (sosiaalityön etiikka yksi opintojakso) seikkojen kanssa. Joten vieraalta omien kokemuksien mukaan tuntuu, että heikommassa asemassa olevat asiakkaat jätettäisiin oman onnensa nojaan. Yleensä päin vastoin, esimerkiksi Kelan päätöksiä katsotaan hyvinkin usein yhdessä asiakkaiden kanssa ja päätökset ihmeellisesti oikenevat kun sinne soittaa toinen viranomainen joka etuuksien lakipykälät tietää.

Mikään ala ei tietenkään ole täydellinen ja resurssipula on tosiasia. Mutta ei siellä kyllä ihan sama -meiningillä toimita todellakaan, eikä siihen ole varaakaan.

Nyt olet kyllä ihan pihalla 😂. Pk-seudulla on paljon sosionomi (AMK) -tutkinnon suorittaneita sosiaaliohjaajia, jotka tekevät itsenäisesti vastuullisia viranhaltijapäätöksiä. Itsekin teen useihin eri lakeihin perustuvia viranhaltijapäätöksiä sosiaalitoimistossa. Jopa itsenäisesti hyväksyn uusien sosiaalityöntekijöidemme valmistelemia viranhaltijapäätöksiä (ja teen niihin juridisista syistä korjauksia) 😁.

Toisekseen, useita ihmisiä jää valitettavasti vaille tarvitsemiaan palveluja, koska kiireessä ei aikaa hoitaa tehtäviä kunnolla. Koskee sossuja sekä sosiaaliohjaajia.

Rahaa on takaan sen kirjoitti:

Itse olen DI, alaa en kerro jotta pysyy meidän vaiettu salaisuutemme piirin sisällä. Opinnot ns. ”läpsyttelyä”, aikaa kului muistaakseni noin kaksi tuntia viikossa. Diplomityö oli ainut poikkeus johon jouduin kirjottelemaan 40 sivua täyttä höpinää.

Nyt tienaan 7000e/kk tekemättä käytännössä yhtään mitään. Oikeastaan oikeaa työntekoa on edelleen tuo 2 tuntia/viikko. Siirsin taas tuhansia rahastoon.

Arvaan, että valmistuit tutalta tai vastaavasta.

Poliisi. Tehtäviä monenlaisia ja merkityksellinen työ. Koulun penkillä reilu vuosi ja sitten loppu opiskelu palkallista työharjoittelua. Töitä saa kyllä aika varmasti jos osoittaa olevansa pätevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä keskustelussa menee aina monta asiaa sekaisin.

AMK:n ja sitä edeltäneiden opistojen idea oli ja on opettaa ihmiset suunnittelemaan ja organisoimaan erilaisia asioita. Insinööriopiskelijat oppii laskemaan annetuilla kaavoilla erilaisia arvoja, mitoittamaan ja piirtämään. Tai oppivat miten jotain liiketoimintaa käytännössä pyöritetään, voivat toimia työnjohtajana, suunnittelijana, myymäläpäällikkönä jne.

Yliopiston perimmäinen tehtävä on tuottaa uusia asioita kehittäviä ihmisiä. Siellä perehdytään asioiden perimmäisiin lähtökohtiin ja opetellaan tieteen tekemistä. Yliopiston lähtökohta on opiskelija oppii ymmärtämään maailmaan omalla alallaan sen verran perusteellisesti, että pystyy joskus urallaan kehittämään jotain ihan uutta. Tutkimusten kautta jalostuu sitten pikkuhiljaa sitä asioita, joita voidaan joskus ottaa käyttöön.

Mutkat suoriataen: yliopistossa kehitetään laskukaavat ja periaatteet, AMK:ssa sitten opetetaan kuinka niitä käytetään, jotta voit laskea ja piirtää se sillan tai talon.

Opistojen ja AMK:ien ideat ei ole samat. Nykyään opiskelu- tai työurat ei ole staattisia kuten ennen. Maailma on muuttunut. Moni tekee ensin AMK:ssa alemman korkeakoulutukinnon, koska sillä pääsee nopeammin töihin, ja jatkaa siitä maisteriopintoihin yliopistoon, koska haluaa tietää perusteellisemmin teoriaa ja edetä urallaan myös uutta kehittäviin tehtäviin. Ei nuo sulje pois toisiaan, ja molemmista lähtökohdista voidaan hyvin järjestää koulutusta samoilla laitoksilla. 

Pointtini oli selvittää, että mikä on AMK:n ja yliopiston perimmäinen idea. Se joskus unohtuu, kun ihmiset väittelee tutkintojen ja oppilaitoksen eroista. Tietenkin osa ihmisistä suorittaa tutkintoja molemmista. Ongelma joillakin aloilla tuppaa olemaan siinä, että työmarkkinoilla ei ole riittävästi niitä tehtäviä mihin koulutusta tarvittaisiin ja koulutus menee osin hukkaan. Ei AMK:n suorittanut välttämättä ole motivoitunut kassatyöntekijä tai tarjoilija eikä siihen koulutettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosionomiksi (AMK) ei todellakaan pääse noin vain opiskelemaan. Sisäänpääsy Helsingissä on erittäin vaikeaa todella korkeiden pisterajojen vuoksi. Haluttu ala. Jopa kovemmat sisäänpääsyn pisterajat kuin sosiaalityön opiskelijoilla yliopistossa.

Kokemuksesta voin kertoa, että sosiaalialan töissä (sosionomi AMK) ei todellakaan pääse helpolla. Työtehtävissä vaaditaan psykologisten ilmiöiden ymmärtämisen lisäksi usein vahvaa lainsäädännön osaamista, jotta esim. lastensuojelutyössä tai viranomaistehtävissä pärjää. Eikä lainsäädännön osaaminenkaan riitä, sillä resurssit ovat surkeat. Sosionomilla (esim. sosiaaliohjaajan tehtävissä käytännön ohjautyössä tai ihan sosionomin toimistotyössäkin) on yleensä tosi suuri vastuu ihmisistä, ja kilpaillun korkeakoulututkinnon suorittanut työntekijä joutuu jatkuvasti laiminlyömään lainsäädännön (ja organisaation näennäisesti velvoittamat) perusasiat esim. lastensuojelussa, vammaissosiaalityössä ja vanhustyössä. Lakia valitettavasti rikotaan alalla jatkuvasti.

Monet sosiaalitoimistojen asiakkaat ovat tyytymättömiä ja p***aa tuleekin niskaan heiltä sekä omaisilta, koska kuntien rahat ovat lopussa ja resurssit eivät mitenkään riitä kunnolla työn tekemiseen. Viranhaltijapäätöksiä pitää hutaista kiireessä perehtymättä käytännössä kunnolla heikossa asemassa olevan ihmisen tilanteeseen. Virheellisiä (lue: laittomia) päätöksiä tehdään sellaisille ihmisille, jotka eivät voi kunnolla pitää huolta itsestään. Esimiehet lukuisissa toimistoissa ja laitoksissa yms. ohjaavat jatkuvasti laittomien päätösten ja käytäntöjen toteuttamiseen. Sosionomit (AMK) ja sosiaalityöntekijät kyllä haluaisivat noudattaa lakia ja tehdä työnsä kunnolla sekä auttaa ihmisiä. Nykyresurssit ovat vain niin vähäisiä, ettei se onnistu. Valitettavaa kyllä.

Itse vaihdoin alaa muutaman vuoden jälkeen, kuten moni muukin on tehnyt. Koulutukseni siis sosionomi (AMK). Olen loistava ihmisten parissa, mutta työn kunnolla tekemiseen ei valitettavasti Suomessa ole enää nykyään mahdollisuutta. Kunnat säästävät näissä ”turhissa” palveluissa.

Miten voit verrata kahden eri tason (yliopisto/amk) ja tutkinnon (sosionomi/sossu) pisterajoja keskenään. Kyse on eri koulutuksesta. Et kertakaikkiaan voi. Sosiaalityöhön on paljon hakijoita ja pisterajat ovat todella korkealla. Mahdollisesti myös sosionomeilla, mutta ei niitä voi silti toisiinsa verrata koska eivät ole verrannollisia keskenään.   

Siten, että näillä eri koulutuksilla esimerkiksi pk-seudulla jopa ”pääsee” tai joutuu tekemään toimistotyössä täysin samoja työtehtäviä. Palkka ainut ero. Sosiaaliohjaaja saattaa opettaa ja perehdyttää sosiaalityöntkeijälle, mitä lainsäädäntö (useita eri lakeja) sanoo ja millaisia päätöksiä tulee tehdä ja miten. Kokemus on osoittanut, että ero käytännön työtehtävissä voi olla häviävän pieni. Jopa laissa sosiaalityöntekijälle määritellyt tehtävät on saatettu laittomasti siirtää sosionomille. Koska hän tekee ne halvemmalla.

Eikun vastuu on se ero. Ja vastuusta usein maksetaan. Vaikka sosiaaliohjaaja sanelisi, mitä päätökseen tulee, ei hän sitä allekirjoita eikä ole siitä vastuussa. Hän ei ole edes vastuussa, tehdäänkö päätöksiä ylipäätään ja voi jättää myös neuvomatta. Sossu ei voi jättää lakisääteisiä päätöksiä tekemättä/muille. Hulluutta kyllä vastuulliselta olisi olla itse asiaa olla tarkastamatta, koska muidenkin virheistä maksaa itse. Jos sosiaaliohjaaja hoitaa laittomasti tehtäviä, on tämä taas esimiehen vastuulla oikeudellisesti, joten edelleenkin todellinen seuraamusvastuu tekemisistä on muilla. Että on muutakin eroa kuin palkka ja myös pidempi vaadittava koulutus.

Ei pidä paikkansa. Sosiaaliohjaajalla on virkavastuu. Hän on virkasuhteessa ja tekee vastuullisena itsenäisiä päätöksiä. On paljon sosionomeja, jotka tekevät viranhaltijapäätöksiä päätyötehtävänään. Kannattaa joskus katsoa työpaikkailmoituksia, joissa haetaan sosiaaliohjaajia tekemään päätöksiä sosiaalitoimistoihin. Esim. vanhus- ja vammaispalveluihin.

Ei, älä ikinä harkitse farmaseutin opintoja. Jatko-opinto mahdollisuudet ovat minimaaliset, eivätkä kaikki halua välttämättä jatkaa proviisoreiksi asti. Palkkaus on äärimmäisen huono työn sisältöön nähden, eikä apteekkareiden kanssa voi pahemmin paikallisesti sopia paremmasta palkasta. Saat jatkuvasti olla lääkäreiden/muiden terveydenhuollon ammattilaisten hampaissa, etkä myöskään saa arvostusta työnantajalta taikka työtovereilta. Yhteishenki farmasian alalla on mielestäni äärimmäisen huono ja moni harkitsee alan vaihtoa. Tälläkin hetkellä on runsaasti työpaikkoja auki, sillä kukaan ei ole halukas jäämään pitkäaikaisesti koiran työhön. Työajat ovat surkeat, ellet sitten halua elää "ahneelle" apteekkarillesi tekemällä iltoja, viikonloppuvuoroja ja pyhiä, kun muut nauttivat vapaista ja sosiaalisesta elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ylipäätänsä, jos puolet ikäluokasta pitäisi saada korkeakoulutetuiksi: tämä tapahtuu lisäämällä aloituspaikkoja lähinnä ammattikorkeakouluihin. Niin kuinka taataan, että puolella ikäluokasta on todelliset valmiudet korkeakouluttatua? Nythän lähinnä on lähdetty helpottamaan korkeakoulua, että ihmiset ylipäätänsä valmistuvat.

En mä tuosta niin huolissani olisi, koska kyllähän muissakin läntisissä sivistysmaissa on puolet ikäluokasta korkeakouluttautuneita. Miksi sen tutkinnon saaminen pitäisi meillä olla yhtään sen vaikeampaa kuin muuallakaan? Muualla ei ole edes tällaista jakoa ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin kuin Suomessa, eli tosiaan vähintään puolet porukasta opiskelee yliopistoissa jonkin Bachelor-tason tutkinnon.

Eikä muualla ole mikään ongelma kouluttaa yliopistoissa sekä työelämää palvelevia että teoreettispainotteisempia tutkintoja samassa yliopistossa. Kun asiaa vähänkään miettii, niin ei voi käsittää yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t. 

Missä läntisissä maissa puolet ikäluokasta on korkeakoulutettuja? Lisäksi Amk järjestelmä on käytössä ympäri Eurooppaa. Ja tähän keskuteluun lienee turha vetää USA:n koulutusjärjestelmää, missä tasoerot oppilaitosten välillä ovat valtavia.

Tässä on sinänsä hyvä pointti: "yhtään järkevää perustetta sille, että Suomessa tarvitaan muka erikseen yliopistot ja AMK:t". Nii-in, miksi aiempi selkeästi ammatillinen opisto piti lopettaa ja lähteä Eurooppalaiseen duaalimalliin mukaan. Lähtökohtana yliopistolle on tutkijakoulutuksen antaminen, sen tarkoituksena ei ole tuottaa "ammatillisia käytännön osaajia". Jos yliopiston perustehtävä romutetaan, on lopputuloksena suomessa jenkkien kaltainen romahdus.

Eihän myöskään AMK:n tarkoituksena ole tuottaa ammatillisia käytännön osaajia. Sitä varten on ammattiopistot (amikset). AMK:ssa järjestetään alempia ja ylempiä korkeakoulututkintoja ja tarkoituksena on tuottaa työelämän tarpeisiin vastaavia asiantuntijoita. 

AMK on peruja vanhasta opistosysteemistä, joka säilyi Suomessa vähän pitempään kuin monissa muissa Euroopan maissa. Siksi nyt myös AMK:t ovat vielä meillä vaikka ne on jo muualla lopetettu. Jos mennään samaa tietä kuin vaikka Saksa tai Britannia, niin seuraavaksi luovutaan duaalimallista. Käytännössä voi tarkoittaa esim. että tutkintonimikkeet yhtenäistetään, oppilaitosten kokonaismäärä vähenee yhteensulautumisten seurauksena, osa yliopistoista voi kouluttaa myös entisiä AMK-opintoja ja osaan entisistä AMK:eista tulee oikeus jatko-opintojen järjestämiseen. Tämä on myös täysin looginen kehityssuunta kun ikäluokat pienenevät. 

Olen vahvasti erimieltä. Esimerkiksi liikunnanohjaajan, sairaanhoitajan, fysioterapeutin, toimintaterapeutin ja rakennusmestarin ammattikorkeakoulututkinnot ovat klassinen esimerkkejä käytännön ammateista. Lisäksi tällä hetkellä kaikki ammattikorkeakoulut eivät tarjoa niin laadukasta opetusta, että "asiantuntijoiden" valmistuminen olisi mahdollista. Ja edelleen, Saksankielisissä maissa (ml. Saksa), Tanskassa jne. ammattikorkeakoulu on edelleen olemassa.

Itse haen enemmänkin ymmärrystä sille, miksi jotkut ammattikorkeakoulututkinnot ovat olemassa, kuten parjattu tradenomi? Käytännössä sille on oma akateeminen vastineensa kauppatieteen kandidaatti. Lisäksi suurin osa tradenomeista työllistyy ihan muuhun kuin koulutustaan vastaavaan työhön. Mitä lisäarvoa maamme saa siitä, että jokainen kassamyyjä on "korkeakoulutettu"?

Ja kaiken lisäksi, vielä Euroopasta. Suomessahan yliopistoon on keskimäärin vaikea päästä. Muuallahan käytännössä jokainen voi päästä, kunhan vain sitten pärjää opinnoissa ettei tule pois potkituksi. Täällä taas osa kiertää yliopistoon ammattikorkeakoulun kautta, ja taas opintoaika pitenee, koska itse amk ei anna valmiuksia akateemiseen opiskeluun.

Saksassa Fachhochschulet muuttuivat Hochschuleiksi jo kauan sitten. Tutkintoja voi edelleen suorittaa sekä työelämälähtöisinä että teorialähtöisinä.