Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miehen pojalla lakkiaiset lauantaina, en ole kutsuttu...
26.05.2015 |
... enkä tiedä, saanko loukkaantua moisesta... Ainakin se tuntuu häijyltä. Ollaan kihloissa oltu jonkin aikaa, yhdessä parisen vuotta, mutta minä en ole kutsuttu pojan lakkiaisiin.
Juhlat pidetään miehen eksän luona (heidän entisessä yhteisessä kodissaan), ovat eronneet reilu 10 vuotta sitten. Eksä ei ole voinut sulattaa kumpaakaan miehen edellisistä naisystävistä eikä siis minuakaan, ja tuo sen hyvin selvästi julki.
En ole mieheltä kysynyt syytä, miksi hän menee sinne yksin, oikeastaan se selvisi vasta äskettäin, että tosiaan minä en ole lähdössä mukaan.
No... olen kyllä loukkaantunut ja asiasta pitää mieheltä kysyä, mutta olisiko minulla tässä tilanteessa oikeutta tuntea itseni loukatuksi... mene ja tiedä.
Kommentit (102)
No, itse en TODELLAKAAN suostu siihen, että isäni naisystävä tulisi lakkiaisiini. T. 18v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tulossa vanhimman lapsen rippijuhlat eikä tulisi mieleenkään jättää kutsumatta kummankaan vanhemman nykyisiä puolisoita, riippumatta siitä, missä juhlat pidetään. Erosta meillä vajaa kolme vuotta aikaa...
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:32"]
Etiketin mukaan ylioppilasjuhliin ei kutsuta ihmisiä, vaan ovet ovat avoimet!
[/quote]
Ei kyllä tässä tilanteessa voi soveltaa!
Voi herran jumala mikä ongelma tästäkin on tehty! Mitä jos lapsi itse ei halua sinua juhliinsa vaan sinne vain lähimmät perheensä. HÄnen juhlansa hänen päätös, eikä siitä kannata ottaa nokkiinsa. En ymmärrä miksi ihmiset jaksaa valittaa tällaisestakin. Toivottavasti et tunge mukaan.
Voit halutessasi olla loukkaantunut mutta myös helpottunut. Vai oikeastiko haluaisit varta vasten mennä sellaisen ihmisen kotiin, joka (omien sanojesi mukaan) ei voi sulattaa sinua ja vieläpä tuo sen hyvin selvästi julki?
Itse en menisi edes siinä tapauksessa, että kutsuttaisiin. Sen verran haluan suojella juhlatunnelmaa ja myös omaa mielenterveyttäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:33"]
Voi luoja! Me kutsuimme toissavuonna ex-mieheni puolisoineen lapsen rippijuhliin. En ollut edes täysin varma onko heillä miten vakava suhde, mutta kutsu meni miehen nimellä +avec. Noloahan se kutsumatta jättäminen olisi. Selvisi sitten juhlissa, että vajaan vuoden ovat seurustelleet ja yhteistä asuntoa etsivät. Meidän erosta oli jo lähemmäs 7 vuotta
[/quote]
No niinpä, voi luoja. : ) Fiksusti teillä on asiat hoideltu. Selitäpä suomalaisille, miten teillä on tuollaista. Katkeruushan ja itsekkyys sen tekee, että ei päästä edellisestä puolisosta yli, eikä suvaittaisi toiselle hyvää elämää.
[/quote]
Mutta ihmiset, suhteet ja erot ovat erilaisia. Lapsellisuus eroasioissa ei ole mikään hyve, mutta joillekin erot ottavat koville enkä menisi sanomaan, että heillä ei ole oikeutta tuntea niin. Hienoa toki, jos asiat menevät eron jälkeen osapuolilla niin hyvin, että välit säilyvät hyvinä ja voidaan olla onnellisia toisten puolesta.
Vaikea tilanne... mies varmasti ei halua pahoittaa kummankaan mieltä, siis sinun tai poikansa äitiä.
Tärkeintä tässä tapauksessa kuitenkin, kuten itsekin mainitsit, ovat poika ja hänen juhlansa. Ei varmasti olisi kenellekkään hyvä jos tunnelma olisi "kiristynyt" siksi että sinä olet paikalla.
Niele ylpeytesi vaikka täytyykin todeta että miehesi eksällä ei kaikki ole ihan kohdallaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korostan vielä sitä, että en siis todellakaan ole sinne menossa, ymmärränhän minä sen, että en ole kutsuttu enkä toivottu vieras miehen eksän taholta, olkoonkin, että mies saattaisi minut sinne kanssaan halutakin. Eikä pointti ollut se, että alkaisin rissaamaan asiasta kenenkään kanssa, mutta mietinpä vain "oikeutta omiin tunteisiini", eli saanko loukkaantua...
No jaa, voihan se olla, että tässä minua nyppii myös hieman sekin, että mies ei ole asiaa ottanut lainkaan puheeksi, ei ole siis maininnut, että minua ei ole kutsuttu, on vaan sivuuttanut puheenaiheen totaalisesti (ehkä välttääkseen siitä mahdollisesti aiheutuvia keskusteluita).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No olitko sitten olettanut, että saat kutsun? Onko miehen eksä aiemmin kutsunut sua kylään?
Onko se jollain lailla verrannollista, käydäänkö noin muuten vain kyläilemässä ja lakkiaisissa??? Mun mielestä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut miesystäväni lapsen lakkiaisissa "pakosta kutsuttuna vieraana" eli ylioppilas katsoi velvollisuudekseen kutsua. Miehen ja exän erosta oli kulunut yli 10 vuotta, minulla ja miehellä yhteiseloa siinä vaiheessa vähän yli vuosi.
Ne olivat kamalat juhlat! Jopa miehen sukulaiset keksivät sanoa miehelle, että" tämmöinen tällä kertaa, eikös se edellinen ollut blondi" ja tietty miehen exän suku ei ottanut mitään kontaktia, enhän kuulunut "heihin". Mies meni siellä kuin kala vedessä rupatteli ja nautti juhlista, minä olin kuin outo koriste väärässä paikassa. Muutama kanssani jutellut muisteli miehen esikoisen juhlia, joissa miehellä oli mukana Mirja tai Marja, joku kiva nainen kuitenkin.
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:03"]
Korostan vielä sitä, että en siis todellakaan ole sinne menossa, ymmärränhän minä sen, että en ole kutsuttu enkä toivottu vieras miehen eksän taholta, olkoonkin, että mies saattaisi minut sinne kanssaan halutakin. Eikä pointti ollut se, että alkaisin rissaamaan asiasta kenenkään kanssa, mutta mietinpä vain "oikeutta omiin tunteisiini", eli saanko loukkaantua...
No jaa, voihan se olla, että tässä minua nyppii myös hieman sekin, että mies ei ole asiaa ottanut lainkaan puheeksi, ei ole siis maininnut, että minua ei ole kutsuttu, on vaan sivuuttanut puheenaiheen totaalisesti (ehkä välttääkseen siitä mahdollisesti aiheutuvia keskusteluita).
ap
[/quote]
No onhan sulla oikeus tuntea olos hieman loukkaantuneeks. Onhan se inhimillistä tuollaisessa tilanteessa. Mutta älä jää vellomaan tunteeseen. Tilanne johtuu olosuhteista, tuskin siitä että sinussa olisi mitään vikaa. Miehesi käytös vaikuttaa, että tilanne on ikävä/vaikea hänellekin, kun asiaa välttelee. Mutta suosittelen puhumaan/mainitsemaan tunteista avoimesti miehellesi, ketään turhaan syyllistämättä ja sen jälkeen asiaa on turha jäädä miettimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:26"]Jos minä eroaisin, ei mieheni tulevilla puolisoilla olisi meille mitään asiaa.
[/quote]
Edes 10 vuotta eron jälkeen?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:55"]
No, itse en TODELLAKAAN suostu siihen, että isäni naisystävä tulisi lakkiaisiini. T. 18v
[/quote]Siis miksi et? Eikö isälläsi ole oikeutta onneen?
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 13:10"]
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:26"]Jos minä eroaisin, ei mieheni tulevilla puolisoilla olisi meille mitään asiaa. [/quote] Edes 10 vuotta eron jälkeen?
[/quote]
Ei ikinä.
Ensisijainen ongelma näköjään lienee sinun ja miehesi välillä, kun ette keskustele vaikeistakin asioista. Aloittakaa siitä ja sitten kun koette olevanne vahvempia yhdessä, näkyy se muillekin.
Kiitos asiallisista kommenteista... =) Tätä kun sai vähän vatvoa ja purkaa ja lukea "palautetta", sai omaa päätäkin vähän jäsenneltyä ja on helpompi puhua miehen kanssakin asiasta.
ap
Olen pahoillani, kurjalta varmasti tuntuu. Tosi hienoa tuo miten aiot toimia, olet kyllä todella kypsä ja fiksu ihminen. Poika ei varmasti inhoa sinua mutta tuon ikäiset voivat olla aika hukassa siinä, miten tulisi monimutkaisissa ihmissuhteissa toimia ja äitinsäkin ehkä häärää siellä taustalla.
Itse en kutsunut äitini pitkäaikaista puolisoa (isäpuoltani) omaan väitöskaronkkaani. Etikettivirhe, juu, mutta koen toimineeni oikein, mutta se on ihan toinen tarina.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 12:33"]
Voi luoja! Me kutsuimme toissavuonna ex-mieheni puolisoineen lapsen rippijuhliin. En ollut edes täysin varma onko heillä miten vakava suhde, mutta kutsu meni miehen nimellä +avec. Noloahan se kutsumatta jättäminen olisi. Selvisi sitten juhlissa, että vajaan vuoden ovat seurustelleet ja yhteistä asuntoa etsivät. Meidän erosta oli jo lähemmäs 7 vuotta
[/quote]
No niinpä, voi luoja. : ) Fiksusti teillä on asiat hoideltu. Selitäpä suomalaisille, miten teillä on tuollaista. Katkeruushan ja itsekkyys sen tekee, että ei päästä edellisestä puolisosta yli, eikä suvaittaisi toiselle hyvää elämää.