Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että vastikään kuolleet käyvät jättämässä hyvästit?
21.01.2022 |
Tuli tosi spooky olo kun istuessani yksin odottelemassa autossa ja selatessani nettikukkakaupan surukimppujen kuvia syttyi yhtäkkiä sisävalo palamaan. Avaimet ei olleet paikoillaan edes
Kommentit (105)
Olen kyllä tämän kokenut.
Kerran hiukan epämiellyttävällä tavalla, toisen kerran kiinnostavalla tavalla. Molemmat kuvastivat edesmenneen luonnetta, edellinen myös suhdettamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut kahdesti. Uskon siis
Ihana ja surullinen ajatus yhtä aikaa.
Kertokaa tarkemmin niistä kokemuksista!!!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa tarkemmin niistä kokemuksista!!!!!
Miksi kertoa, jokaiselle meistä kokemus on omansa ja arvokas. Täällä saa heti lokaa niskaansa, jos ei osaa valita oikein sanojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko. Puolisoni teki itsemurhan vuonna 1992 ollessani 21 vuotias.
Odotin vuosia jotain merkkiä, selitystä tai mitä tahansa.. ei ikinä tullut merkkiä.
Tässä oma kokemukseni: isäni kuoli, kun asuin itse Ruotsissa. Äidin soitettua isän kuolemasta tulin tyttären kanssa laivalla Suomeen. Mieheni tuli muutaman päivän päästä. Kun menimme miestäni vastaan satamaan ja jäimme pois ratikasta Etelä-satamassa, ylitimme kadun, jossa oli tietyömaa. Tietyömaan kuopasta kömpi ylös mies työhaalareissaan ja sanoi nimeni. Tuijotin häntä hämmentyneenä ja hän kertoi tunteneensa isäni ja muisti minut ajalta, kun olin pieni tyttö. Hän kysyi mitä isälle kuului. Edelleen hämmentyneenä kerroin, että isä kuoli viikko sitten. Hän otti osaa ja kerroin vielä hänelle, että olen miestäni vastassa ja minun pitää mennä. Läksin työntämään lastani rattaissa terminaaliin. Kun tulimme takaisin, miestä ei enää näkynyt missään. Kerroin tapauksesta äidilleni eikä hänellä ollut harmainta hajuakaan siitä, kuka mies olisi voinut olla. Mieheni, joka uskoi erilaisiin yliluonnollisiin asioihin, sanoi, että mies oli isäni, joka tuli hyvästelemään. Itse en usko yliluonnollisiin, mutta silti ajatus oli minusta kaunis. Niinkuin se Coleridgen runo, jossa näkee unta kukasta ja herää se kukka kädessään. Oh, what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko. Puolisoni teki itsemurhan vuonna 1992 ollessani 21 vuotias.
Odotin vuosia jotain merkkiä, selitystä tai mitä tahansa.. ei ikinä tullut merkkiä.
Itsemurhaajat eivät ilmoittele itsestään, eivät ennen eivätkä jälkeen.
Muuten kyllä vanhastaan tunnettua, että eläimet tuovat kuolinsanomia.
N57 kirjoitti:
Tässä oma kokemukseni: isäni kuoli, kun asuin itse Ruotsissa. Äidin soitettua isän kuolemasta tulin tyttären kanssa laivalla Suomeen. Mieheni tuli muutaman päivän päästä. Kun menimme miestäni vastaan satamaan ja jäimme pois ratikasta Etelä-satamassa, ylitimme kadun, jossa oli tietyömaa. Tietyömaan kuopasta kömpi ylös mies työhaalareissaan ja sanoi nimeni. Tuijotin häntä hämmentyneenä ja hän kertoi tunteneensa isäni ja muisti minut ajalta, kun olin pieni tyttö. Hän kysyi mitä isälle kuului. Edelleen hämmentyneenä kerroin, että isä kuoli viikko sitten. Hän otti osaa ja kerroin vielä hänelle, että olen miestäni vastassa ja minun pitää mennä. Läksin työntämään lastani rattaissa terminaaliin. Kun tulimme takaisin, miestä ei enää näkynyt missään. Kerroin tapauksesta äidilleni eikä hänellä ollut harmainta hajuakaan siitä, kuka mies olisi voinut olla. Mieheni, joka uskoi erilaisiin yliluonnollisiin asioihin, sanoi, että mies oli isäni, joka tuli hyvästelemään. Itse en usko yliluonnollisiin, mutta silti ajatus oli minusta kaunis. Niinkuin se Coleridgen runo, jossa näkee unta kukasta ja herää se kukka kädessään. Oh, what?
Kiitos että jaoit tämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kello on pysähtynyt lopullisesti kuolin aikana
Vierailija kirjoitti:
Kello on pysähtynyt
lopullisesti kuolin aikana
Meillä ei ole ihmisten aikaa. Ymmärrät vielä silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni isoisä oli hänelle hyvin rakas ja tärkeä ihminen ja kun tämä kuoli, mieheni lähti isoisän mökille viikonlopuksi ja oli hyvin pettynyt kun isoisä ei ollut antanut mitään merkkiä itsestään.
Unessa olen nähnyt vastaikään kuolleita monta kertaa.
Ovat tulleet ikään kuin antamaan raportin uudesta olotilasta. Ovat joko kertoneet olevansa onnellisia nyt, tai että nyt on jo vähän parempi olo kuin sairaana.
Yksikään ei ole ollut onnettomalta vaikuttava, päin vastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko. Puolisoni teki itsemurhan vuonna 1992 ollessani 21 vuotias.
Odotin vuosia jotain merkkiä, selitystä tai mitä tahansa.. ei ikinä tullut merkkiä.
Itsemurhaajat eivät ilmoittele itsestään, eivät ennen eivätkä jälkeen.
Muuten kyllä vanhastaan tunnettua, että eläimet tuovat kuolinsanomia.
Ei vastaa omaa kokemustani. Menetin isäni tällä tavalla, ja koin hänen kuolemansa jälkeen vahvasti että hän kävi jättämässä hyvästit, ja halusi jollain tavalla ilmoittaa etten murehtisi, sillä kaikki on nyt hyvin. Tuo on myös ainoa kerta kun olen kokenut mitään vastaavaa, vaikka muita läheisiä on lähtenyt ympäriltä paljon.
Tämä on vähän asian sivusta, mutta tukee teoriaa että ihmisen polku ei pääty kuolemaan. Minulla ei ole henkilökohtaisias nderf- tai muita yliluonnollisia kokemuksia. Sivustolta löytyy tuhansia near-death-experience -kokemuksia, lähes poikkeuksetta tilanteessa jossa henkilö on ollut kliinisesti kuollut tai hyvin lähellä sitä. Useissa tapauksissa ovat tavanneet kokemuksen aikana edesmenneitä läheisiään. Joissakin tapauksissa ovat kertoneet tulevia asioita, jotka ovat henkilön myöhemmässä elämässä toteutuneet.
En jaksa uskoa, että sivuston tapaukset olisivat (pelkästään) hallusinaatioita tai trollien kirjoittamia. Kirjoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia. Tarinoiden lukeminen on ainakin kohdallani poistanut kuoleman pelon lähes kokonaan, ja saanut minut ajattelemaan hyvin syvällisesti niitä syitä, miksi olemme täällä.
Sitä vain, että uskon monen henkilön läheisen voineen todella käydä maan päällä kertomassa, että kaikki on hyvin, helpottaakseen läheisen surua.
Menetin vanhempani, isän ja äidin , muutaman vuoden välein nuorena.
Voitte ymmärtää kuinka tulevaisuus pelotti ja olo oli hämmentynyt.
Äidin hautajaisten jälkeen menin sydän raskaana lepäämään, veljeni oli luvannut tulla luokseni ja odotellessani häntä torkahdin.
Näin erittäin todentuntuisen valveunen missä ovikello soi äänekkäästi ja nousin unestani ja menin avaamaan.
Isäni ja äitini olivat oven takana , juhlavaatteet yllään, iloisina ja nuorekkaina.
Ilahduin tavattomasti ja kerroin että tulisivat toki sisään sillä veljeni olisi tulossa aivan kohta.
He kertoivat ettei se (odottaminen ja sisään astuminen) valitettavasti olisi mahdollista, pokkesivat vain tervehtimään ja näyttäytymään, että kaikki on oikein hyvin eikä meidän tarvitsisi yhtään surra heitä, mutta heitä odotetaan jo.
Herätessäni oli tokkurassa ja raskas paino sisimmässä oli pois.
Kerroin tapauksesta myös veljelleni, kun hän saapui, ja häntä se myös silminnähden lohdutti nähdessään etten ollut läheskään niin murtunut kuin aiemmin.
Millainen olotila on suomeksi spooky?
Minkä takia ei voi kirjoittaa suomeksi?
Kyllä uskon.