Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että vastikään kuolleet käyvät jättämässä hyvästit?
21.01.2022 |
Tuli tosi spooky olo kun istuessani yksin odottelemassa autossa ja selatessani nettikukkakaupan surukimppujen kuvia syttyi yhtäkkiä sisävalo palamaan. Avaimet ei olleet paikoillaan edes
Kommentit (105)
Minun läheinen isäni kuoli ollessaan jo lähes toimintakyvytön ja varmaan aivotoiminnatonkin pitemmän aikaa voinnin siis heikentyen. Kuoli ihan siis vanhuuteen ja heikkouteen ja muistisairauskin oli. Hän ei käynyt ilmoittamassa lähtöään. Onko mahdollista, että koska hän oli itse melkein tajuton, en tällaista ilmoitusta häneltä saanut? Voi toki olla muitakin syitä… mutta itse uskon telepatiaan mm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En, mutta uskon että monen psyyke jättää jäähyväiset jollakin tuollaisella kokemuksella.
En usko. Olen jo yli 60 joten aikaa moni läheltäni on kuollut eikä kukaan ole tullut sen jälkeen hyvästelemään. Poissa ovat, Piste.
Vierailija kirjoitti:
En, mutta uskon että monen psyyke jättää jäähyväiset jollakin tuollaisella kokemuksella.
Vahvoja kertomuksia on ja kunnioitan niitä, itsekin kokenut, mutta luulen, että paljon näissä on juuri alitajunnan, aliminän muodostamia mielikuvia, jotka varmasti tuntuvat todelta. Katri-Helenan viestit tuonpuoleisesta tuntuvat samankaltaisilta voimakkaasti aisoissa pidetyn alitajunnan puskemilta tunteilta.
Isosiskollani tapahtui tämä, oli ajamassa pyörällä kun yhtäkkiä hän tunsi käden koskettavan häntä. Vaari oli menehtynyt pikku hetki sitten. Uskoi sen olevan vaari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani kuoli hiljattain, ja todella odotin että tulee antamaan jonkun viestin itsestään. Ei mitään. Mutta se vietti viimeisen yönsä sylissäni. Ehkä se ajatteli, että tajusin sen lähtevän kauas pois. Olin todella sekaisin monta päivää sen kuoleman jälkeen, ja olisin halunnut jotain lohtua. Samoin muut perheenjäsenet.
Isoisäni kuoli ollessani 14-vuotias. Serkkuni kertoi ylpeänä ja innoissaan, miten heillä kotona oli herätyskello pudonnut yöpöydän reunalta kyseisenä iltana. "Ukki kävi jättmässä meille jäähyväiset."
Olin hyvin surullinen ukin kuoleman vuoksi ja ihmettelin, miksi ukki ei käynyt meillä pudottelemassa kelloja. Eikö hän oikeasti välittänytkään minusta? Tätä sitten kypsymättömässä, epävarmassa mielessäni itsekseni pohdin.
Kun olin vielä avioerolapsi, toisin kuin serkkuni, aloin yhdistellä, että olin jotenkin huonompi lapsenlapsi.
Tämä on olkut ehä parhaita opetuksia siitä, miten ihmisen mieli toimii. Rupesin kyseenalaistamaan ja puhtimaan asioita. Kokemukseni mukaan oli ukilleni olkut rakas. Entä, jos serkkuni herätyskello putosi, koska se oli pöydän reunalla huolimattomasti, ei siksi, että se olisi merkki. Tai serkku halusi pönkitää omaa itsetuntoaan olemalla se,joka saa "merkkejä" Tai mitään kelloepisodia ei ollut, vain toive siitä?
Siis:Entä jos serkkuni, oli minulle kateellinen, koska olin ukin luona useammin.
Miten tahansa, huomasin miten ihmise mieli toimii. Merkityksettömät huomiot ja häivähtävät tunteet rakentavat jopa minäkuvaa, ja jos ei niitä, siis omia huomioitaan ja ajatuksiaan, opi tunnistamaan mieli laukkaa kuin pillastunut hevonen ilman turvallista ohjausta.
Kun tämän silloin 14-vuotiaana oivalsin, opin jotain hyvin tärkeää. Ei pidä aina uskoa omia ajatuksiaan totuudeksi.
Ajatkset ovat totta. Mutta usein kovin virheellisiä sisällöltään.
Kiitos, serkkuni, kiitos ukkini, kiitos herätyskello. Herätyksestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät käy. Mahdotonta. Pelkkää omaa mielikuvituksen tuotosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kokenut sen itse kerran, joten uskon.<3
Kun isä kuoli seuraavana päivänä istui iso perhonen (en muista nimeä, isä oli keräillyt niitä lapsena) istumaan talon seinälle pitkäksi alkaa. Ajattelin että isä tuli meitä tervehtimään. Sinä kesänä näin niitä perhosia todella usein. Loppukesästä oli isän syntymäpäivä, kun muistin sen katsoin taivaalle ja toivotin hyvää syntymäpäivää. Samalla hetkellä sellainen perhonen lensi aivan edestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko koska kuolleet eivät ole enää elossa.
Voi vaan rukoilla etteivät pahissukulaiset ja muut pahikset mene ihmisten luo hengaamaan ja jättämään hyvästejä. Manaaja paikalle ja pappi. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni kuunteli aina Kari Tapion kappaleita. Kun hän kuoli, kuuntelin radiota jouluna ja olin surullinen isän poismenosta. Radiosta joka oli eteisessä ja minä keitiössä alkoi kuulua Kari Tapion enkelparventie.... Yhtä äkkiä se meni TÄYSILLE. Ilmeisesti isäni kävi moikkaamassa minua ja sain kyllä melkein itsekkin slaakin. :o) kaippa se iskä oli.
En usko.
En usko tuonpuoleiseen, kun ihmisen aivot sammuvat, häntä ei ole.
Olen kokenut kuitenkin ap:n kaltaisia tuntemuksia, joskaan tuollaista sisävalon syttymistä en osaisi sähköalan ihmisenä pitää muuna kuin toimintahäiriönä.
Ihmiset ovat läsnnä ajatuksissamme sa tulkitsemme monenlaiset epämääräiset havaintomme läheisen läsnäoloksi, vaikka ne olisivat ihan jotain muuta.
Kun sitten taas kerran ajattelen, että mummo se taas käänsi seinän takana kylkeä ja sitten huomaankin, että mummohan juuri kuoli, tulee tuollainen kummittelukokemus.
Vaikka se narahdus oli jotain ihan muuta.
Myös itselleen tuntemattoman, mutta itselleen läheistä vainajaa muistuttavan henkilön vilaukselta näkeminen saattaa lennättää sydämen kurkkuun.
Uskon jollain tapaa. Menetin Isäni pian vuosi sitten ja pian hautajaisten jälkeen näin todella todentuntuisen ja lohduttavan uninäyn jossa hän oli siinä huoneessa jossa nukuin. Samoin näin mummini aikanaan. On minulta kuollut isovanhemmat jne...nämä kaksi rakkainta ovat tuoneet lohtua.
Ei. Kristus on herättävä viimeiselle tuomiolle. Mitään hyvästejä ei tule. Suunta on ylös taivaaseen tai alas helvettiin. Muuta ei tuu. Thank God I'm not and atheist.
Kyllä uskon. SukulaisenI kuolin yönä minulle käytiin unessa kertomassa kuolemasta ja kuollut henkilö on sen jälkeen käynyt jättämässä minulle hyvästit.
Sry, liika kanssakäyminen suvun nuorison kanssa aiheuttaa ajoittaista kielellistä rappiota. Lupaan parantaa tapani.
Nousitko ylös väärällä jalalla tänään?