Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko, että vastikään kuolleet käyvät jättämässä hyvästit?
21.01.2022 |
Tuli tosi spooky olo kun istuessani yksin odottelemassa autossa ja selatessani nettikukkakaupan surukimppujen kuvia syttyi yhtäkkiä sisävalo palamaan. Avaimet ei olleet paikoillaan edes
Kommentit (105)
En usko. Odotin sellaista, mutta mitään ei tapahtunut,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meitä EI KIINNOSTA
a. mistä koiran ruoka tehdään
b. sinun outo painajaisunesi
c. isäsi tapa päättää päivänsä
Täällä keskustellaan rakkaiden luonnollisesti poistuneiden kunnon ihmisten yhteydenotoista rajan takaa.
Ole hyvä ja poistu
Minua kiinnostaa. Kertokaa vapaasti mitä haluatte
Olen nähnyt unia, joissa edesmennyt on ollut hyvinvoiva ja iloinen. Unet ovat lohduttaneet surun keskellä.
Kun isäni kuoli, istuin surullisena yksin kotona ja tuijotin kynttilän liekkiä. Ajattelin isää. Sanoin itsekseni, että anna nyt edes joku merkki, että sinulla on nyt asiat hyvin. Yhtäkkiä kynttilän liekki alkoi lepattaa aivan vinossa vaakasuoraan, kuin siihen olisi puhallettu kovaa (mutta se ei silti mennyt pieneksi eikä sammunut, ei edes "yrittänyt" sammua) ja sen jälkeen se nousi isona ylöspäin, ja taas meni normaaliksi. Tämä kesti siis ehkä 3 sekuntia. Asuin silloin kaupungissa , vedottomassa kerrostaloasunnossa, eikä ikinä kynttilät olleet noin käyttäytyneet. Olen varma että se oli merkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on vähän asian sivusta, mutta tukee teoriaa että ihmisen polku ei pääty kuolemaan. Minulla ei ole henkilökohtaisias nderf- tai muita yliluonnollisia kokemuksia. Sivustolta löytyy tuhansia near-death-experience -kokemuksia, lähes poikkeuksetta tilanteessa jossa henkilö on ollut kliinisesti kuollut tai hyvin lähellä sitä. Useissa tapauksissa ovat tavanneet kokemuksen aikana edesmenneitä läheisiään. Joissakin tapauksissa ovat kertoneet tulevia asioita, jotka ovat henkilön myöhemmässä elämässä toteutuneet.
En jaksa uskoa, että sivuston tapaukset olisivat (pelkästään) hallusinaatioita tai trollien kirjoittamia. Kirjoitukset ovat hyvin henkilökohtaisia. Tarinoiden lukeminen on ainakin kohdallani poistanut kuoleman pelon lähes kokonaan, ja saanut minut ajattelemaan hyvin syvällisesti niitä syitä, miksi olemme täällä.
Sitä vain, että uskon monen henkilön läheisen voineen todella käydä maan päällä kertomassa, että kaikki on hyvin, helpottaakseen läheisen surua.
Ootko miettinyt koskaan että miksi meillä kaikilla on ERI kokemus tuonpuoleisesta? Luulis olevan yksi ja sama paikka
Yliluonnollinen maailma on olemassa, mutta ei ole ihmiselle hyödyksi ottaa yhteyttä siihen. Se mitä emme voi ymmärtää sekoittaa ajatuksiamme syvästi.
Jos näkee unen tms, ehkä se vain selventää omaa toivetta kuolleen suhteen tms ja se toki sellaisenaan on hyvä asia.
Kuitenkin mediolla käynti jne ovat aktiivista kuolleiden etsimistä, ja voi olla yhtä hyvin valhetta, tai jokin portti johonkin, jota ei enää kykene hallitsemaan. En usko että se on ihmiselle hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kello on pysähtynyt lopullisesti kuolin aikana
Pitää paikansa tuo kello asia. Kuin esim.Henkilön omena puu kuolee.Omalla kaunilla tavalla kuole on käynyt luonani hyvästelemässä.Saatan myös nähdä katu ja häviää.Omat merkit anto henkilö,joka kuoli alzmer ja olin läsnä 5v.kun muut ei jaksaneet. Vida katsoin joulkortteja,aina tuli pinosta selatessa kellastunnut kirkon kuva.Koska kortti vanha.Lopulta tutkein korttia. Koiviston kirkko,vainaja sieltä Koiviston kylästä sotaa pakoa tuli äitinsä kanssa Suomeen.Toivotti hyvää joulua henkilö kortilaan uskon,ostin sen..Seuraava vuosi ,maassa heijastin ja katsoin sitä sen sisällä oli hänen nimi.Otin sen ja roikuu takissa pimeä aika.Paljon muutakin, on vainajien kohtamisia tai merkejä läsnäolosta.Kuoleet on läsnä suojelusenkeleinä.
Höpö höpö... Kuollut on kuollut eikä mitään merkkejä jätä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun ukkini kuoli, näin unen jossa olimme ihanassa kesäpäivässä kahdestaan ja hän antoi minulle erään hyvin vanhanaikaisen herkun joka ei ole tavanomainen tänä päivänä ja jota hän ei antanut minulle eläessään. Tunnelma oli hyvin rakastava ja ihana. Otin unessa tuon yllättävän herkun vastaan. Kerroin unesta myöhemmin minua vanhemmalle sukulaiselleni joka jähmettyi ja sanoi että ukkini oli ostanut aina tuon saman herkun hänelle lapsena markkinoilta tai kun oli saanut jostain kaupoista rahaa. Emme olleet koskaan puhuneet asiasta aiemmin. Uskon että ukkini kävi tervehtimässä minua unessa ja muisti minua nuoruuteensa kuuluvalla herkuilla.
Toinen kohtaaminen liittyy minullakin kissaan. Yksi edesmenneistä kissoista oli minulle tosi läheinen ja mies kertoi että se tuli aina eteiseen odottamaan minua jo ennen kuin ihminen kuuli että olisin tulossa. Esim. ennen kuin auto oli pihassa. Se nukkui aina jaloissani ja tiesin että se sairastui kun ei enää hypännyt sängynpäätyyn nukkumaan. Kun raskas päätös oli tehty mutta olimme vielä kotona, se hyppäsi viimeisenä yönä ennen eläinlääkärikäyntiä sängylle. Vuosia kului ilman kissaa kunnes tuli hirveä kissakuume ja olin valmis uuteen kissaan. Aloin havahtua siihen että tunsin kuinka kissa hyppäsi sängyn jalkopäähän, sama pikku tömähdys ja tunne. Sytytin valojakin että mitä ihmettä. Tätä kesti jonkin aikaa ja ajattelin että edesmennyt rakas kissa kävi kertomassa että ota vaan uusi kissakaveri, tänne jalkopäähän mahtuu kyllä. Kamala ikävä vieläkin tuota eläinystävää, meillä oli iso yhteys. Nyt sylissä kehrää uusi tulokas ja nuo yölliset mysteerihypyt ovat loppuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä ajattelette sen riippuvan, jättääkö kuollut hyvästejä vai ei? Onko vain osalla ihmisillä "kyky" vastaanottaa näitä merkkejä, vai riippuuko se vain siitä haluaako/voiko kuoleva niitä jättää? Tämä kysymys siis niille, jotka uskovat merkkien olevan todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ajattelette sen riippuvan, jättääkö kuollut hyvästejä vai ei? Onko vain osalla ihmisillä "kyky" vastaanottaa näitä merkkejä, vai riippuuko se vain siitä haluaako/voiko kuoleva niitä jättää? Tämä kysymys siis niille, jotka uskovat merkkien olevan todellisia.
*kuollut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan usko. Sama kuin joulupukkiin uskoisi.
Muistakaa ihmiset, että jos oikeasti kuulette tai näette kuolleita/enkeleitä/Jeesuksen/mitä tahansa tuollaista vastaavaa oikeasti, niin ne ovat psykoottisia oireita ja vaativat heti lääkäriin menoa. On eri asia tuntea asioita sydämessään, kuin alkaa nähdä harhoja. Vaikka ne kuinka kuuluisivat uskonnollisiin asioihin, niin harhojen kuuleminen ja näkeminen on merkki vakavasta sairaudesta.
Kun rakas koirani kuoli, näin, kuulin ja tunsin sen läsnäolon parin viikon ajan kuoleman jälkeen. Yölläkin heräsin siihen että koirani kömpi viereeni nukkumaan tavalliseen tapaansa kunnes taas muistin, ettei se ole totta. En usko olleeni psykoottinen tai että koirani olisi täällä kummitellut. Uskon, että kokemus oli niin iso kriisi, että aivot tekivät tepposia yrittäessään sopeutua uuteen tilanteeseen. Koira sairasti ennen kuolemaansa ja vahdin hänen vointiaan haukkana 24/7, koska tarvitsi oireenmukaista lääkitystä ja valvontaa. Yhtäkkiä kaikki tämä oli pois ja koti liikkumattoman hiljainen. Nämä kokemukset olivat siis ihan normaali aivojen sopeutumishäiriö muuttuneessa tilanteessa johon liittyi suru rakkaan koiran menetyksestä. Koskaan muulloin en ole kokenut vastaavaa vaikka rakkaita ihmisiä olen menettänytkin.
En tiedä vastausta mutta itsekin mietin samaa. Uskon ukkini ja yhden kissani käyneen tervehtimässä ja kirjoitin aiemmin. Miksei esim hyvin läheinen mummini ole antanut kuulua itsestään - ehkä en ollut valmis ottamaan vastaan ja pelkäsin. Uskon että pelko ja tietoinen torjunta toimii esteenä näille kohtaamisille. Mietin myös että Mummi oli pahasti dementoitunut kuollessaan. Ukki sen sijaan aivan skarppi kun fyysinen sairaus vei. Voiko tässä olla eroa. Voihan se hyvin olla että olen kuvitellut mielessäni kissan hyppäykset vaikka ne hyvin todelta tuntuivat. En ole psykoottinen enkä ole muuten nähnyt harhoja. Uskon että ne kokemukset olivat todellisia. Mutta eihän näitä voi mitenkään todistaa, eikä tarvitsekaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä ajattelette sen riippuvan, jättääkö kuollut hyvästejä vai ei? Onko vain osalla ihmisillä "kyky" vastaanottaa näitä merkkejä, vai riippuuko se vain siitä haluaako/voiko kuoleva niitä jättää? Tämä kysymys siis niille, jotka uskovat merkkien olevan todellisia.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut kahdesti. Uskon siis
Minä olen ihminen, joka en usko ”hömpötyksiin”. Silti olen myös kokenut kahden ihmisen ”palanneen” erittäin kauniilla tavoilla. Pakko se on uskoa. Ehkä on jotain, mitä järjellä ei voi ymmärtää.
Mietin erään läheiseni kuoltua, että olinkohan riittävän hyvä hänelle. Kun hän oli kuollut, näin unen, jossa olimme saman sairaalasängyn äärellä kuin hänen viimeisien päivien aikana. Hän sanoi tuossa unessa minulle, että hänestä tuntuu, että olen hänen enkeli. Tämä lohdutti suunnattomasti, kun ikävä oli valtava.
Ihmisistä en tiedä, mutta ainakin edellisen kissani kuoltua, oli läsnäolonsa selvästi havaittavissa kunnes saimme ajan eläintuhkaamoon. Sillä hetkellä, kun tulimme sieltä takaisin oli myös kisu lopullisesti lähtenyt.
En tarkoita että suru, muistot ja ikävä olisi poistuneet, vaan kissa oli lopullisesti pois.
Vieläkin tulee kyynelet, nytkin kun kirjoitan vaikka aikaa on jo yli 15v.
Muutaman v. kuluttua on sama edessä, nykyinen rakas kisumme on 12v.