Anoppi jätti minulle perinnöksi
yhteiseen keräilyharrastukseen kuuluvia asioita mitä olemme yhdessä keränneet monta vuotta, hän siis omaa kokoelmaansa ka minä omaani.
Nyt hän jätti minulle perinnöksi oman kokoelmansa joka on kyllä arvokas, sitä en kiellä mutta tästä on nyt noussut muiden mieheni sisarusten kesken kauhea haloo. Tuo kuulemma pitäisi erikseen laskea miehen perinnöksi ja sisaret sitten saisivat saman summan rahana. Mies ei tähän suostu koska ei välitä kokoelmasta ja minäkin sanoin että en halua että minun takia miehen ”perintö” vähenee.
Minä olin kuitenkin se kuka anopin hoiti loppuun asti ja anoppi minulle itse sanoi että tuo kokoelma on sitten sinun.
Miehen sisarusten kanssa ei olla juurikaan tekemisissä jos ei nyt riidoissakaan mutta ikäeroa ja välimatkaa on sen verran että ei vaan olla tultu läheiseksi.
Antaisitteko perinnön olla vai pitäisittekö itsellänne riidasta huolimatta?
Kommentit (167)
Pidät ilman muuta perinnön. Älä nyt ihmeessä siitä luovu. Miehen sisarukset saa takuta itsensä kipeiksi asian kanssa jos haluavat, anoppi on tahtonut sulle tuon perinnön jättää joten sulle se kuuluu. Kunnioita anopin toivetta ja tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
Mitäs sitä juristeilta kysymään, kun vauva-palstalta löytyy Suuri Totuus.
Eivät miehen sisarukset ehkä edes välitä kokoelman esineistä vaan haluavat vain osoittaa mieltä. Heidän pahan olonsa syy voi olla muu asia, se on nyt vain purkautunut ikävästi sinuun.
Anoppi on halunnut antaa kokoelman sinulle ja tietää että välität siitä. Hän on halunnut myös kiittää sinua. Totta kai otat perinnön vastaan. Sinun testamentilla saamasi perintö vähennetään koko pesästä, ei miehesi osuudesta.
Tottakai otat perinnön vastaan! Anoppihan on jo asian ajatellut loppuun asti, kun perintö on testamenttiinkin lisätty.
Toisekseen, aika jättää sinustakin. Jos sinulla on lapsia, se jää heille. Tai miehellesi (jos ei ole avioehtoa), jos menentyisit ennen.
Ja sinäkin voit tehdä testamentin.
Tai myydä kokoelman.
Piupaut sisaruksille, vainajan tahtoa tulee kunnioittaa. Sen vuoksi asia on testamentissa.
Ei kyllä sopua edistävä asia suvussa, mutta mikä olisi, jos se rahaan liittyy.
Voisitko kompromissina ottaa kokoelmasta vain ne osat, jotka sinulta puuttuu? Ja antaa loput kokoelmasta sisaruksille?
Noin ykskaks ajateltuna minun mielestäni sinun kannattaisi luopua perinnöstäsi miehesi hyväksi, Näin saisit kokoelman kuitenkin hallintaasi ja säästäisitte mahdollisesti hieman perintöverossakin? Tietääkseni alle 20 000 euron perintöä ei veroteta? Mikä tärkeintä, näin säilyttäisitte sukulaisuussuhteet vähintään ennallaan.
Vierailija kirjoitti:
Noin ykskaks ajateltuna minun mielestäni sinun kannattaisi luopua perinnöstäsi miehesi hyväksi, Näin saisit kokoelman kuitenkin hallintaasi ja säästäisitte mahdollisesti hieman perintöverossakin? Tietääkseni alle 20 000 euron perintöä ei veroteta? Mikä tärkeintä, näin säilyttäisitte sukulaisuussuhteet vähintään ennallaan.
Ei perinnöstä voi luopua kenenkään hyväksi. Perintö joko otetaan vastaan tai ei oteta, jos ei oteta, se menee sille, joka sen olisi saanyt ilman testamenttia. Eli tässä tapauksessa jakoon sisarusten kesken, jolloin siitä riidellään taas.
Perintö vastaan vaan ja sisarukset tapelkoot lopusta omaisuudesta, kyllä ne siitä aikanaan toipuvat ja rauhoittuvat.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kompromissina ottaa kokoelmasta vain ne osat, jotka sinulta puuttuu? Ja antaa loput kokoelmasta sisaruksille?
Perinnöstä ei myöskään vou vain napsia mieluisia päältä. Se joko otetaan kokonaan tai sitä ei oteta ollenkaan. Tuossa kuviossa olisi kyse perinnön saajan antamasta lahjasta näille sisaruksille. En nyt näkisi sitä varsinaisena "kompromissina".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
No mikä täs oli siiten sellainen ongelma että päätit täältä kysyä neuvoa?
No, ei tuo nyt niin suuri raha ole, että siitä kannattaisi toisten haloota nostaa
Se on sinun, kun sinulle luvattu, muut nuolkoon näppejään
Minulle anoppi jätti perinnöksi vittumaisen tyttönsä
Juristina tunnen morbidia viehtymystä tällaisiin ketjuihin. Kaikki mahdolliset ja joskus mahdottomatkin väärinkäsitykset, puolitotuudet ja seinähulluudet koottuina samoihin kansiin.
Silloin tällöin joku kollega yrittää vääntää rautalankaa ja ratakiskoa, mutta kun halua viestin vastaanottamiseen ei ole, ei auta, vaikka kykyä olisikin.
Kokoelma on jätetty sulle, se on nyt sun. Eihän se mitenkään voi vähentää miehesi osuutta perinnöstä.
Jos kokoelma olisi jätetty naapurustossa vaeltavalla juopolle, kenen perintö olisi silloin pienemässä niiden siskojen mukaan?
anoppisi olisi voinut antaa astiaston eläessään sinulle, jos olisi halunnut sen sinulle annettavan. hoidatti itseään ilmaiseksi sinulla ja ei jättänyt sinulle laillisesti mitään. laita lasku miehellesi ja miehen sisarruksille kaikista niistä tunneista, mitä hoidit anoppiasi. sano, että sovit anopin kanssa 150e tuntihnnan hoivasta ja siivouksesta/kaupassa käynnistä 45e/h. eräpäivä 2 viikkoa tästä. pistä pihtarit ja toisen ilmaisen työnkäyttäjät selkä seinää vasten. ota se mikä sinulle kuuluu laillisin keinoin, älä luota tuossa suvussa hyvyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kompromissina ottaa kokoelmasta vain ne osat, jotka sinulta puuttuu? Ja antaa loput kokoelmasta sisaruksille?
Perinnöstä ei myöskään vou vain napsia mieluisia päältä. Se joko otetaan kokonaan tai sitä ei oteta ollenkaan. Tuossa kuviossa olisi kyse perinnön saajan antamasta lahjasta näille sisaruksille. En nyt näkisi sitä varsinaisena "kompromissina".
Eiköhän tuolla kommentilla nyt kuitenkin tarkoitettu että ottaisi perinnön kokonaan vastaan ja sitten epävirallisesti antaisi sisaruksille niitä osia siitä päältä pois mitä ei itse tarvitse. Ei niitä kukaan voi vahtia kelle omia "muumimukejaan" antaa (siis mitä nyt ikinä oikeasti keräileekään, ei ole tainnut käydä ilmi).
Ei tosin minusta tarvi tai kannata niitä sisaruksia lahjoa, ihan on vakaassa tahdossa tahtonut vainaja antaa perinnön ap:lle kun testamentinkin tehnyt, ei tässä pitäisi olla mitään epäselvää että kokoelma kuuluu ap:lle niin juridisesti kuin moraalisestikin.
Vierailija kirjoitti:
Pidät kokoelman ja miehen sisarukset suksikoot suolle.
Ne, jotka vainajan tahtoa vastaan alkavat kiukuttelemaan tekisivät sen joka tapauksessa. Kauhulla odotan sitä, kun omista appivanhemmista aika jättää. Siellä on niin sotkuinen lähtöasetelma jo valmiiksi, että perintöriita on taattu vaikka mitään testamenttia ei olisi ja kaikki menisi "oikein".
"perintöriita on taattu vaikka mitään testamenttia ei olisi" no tuolloin kyllä riita tulee takuuvarmasti.
laita lasku hyväksikäyttäjille kirjoitti:
anoppisi olisi voinut antaa astiaston eläessään sinulle, jos olisi halunnut sen sinulle annettavan. hoidatti itseään ilmaiseksi sinulla ja ei jättänyt sinulle laillisesti mitään. laita lasku miehellesi ja miehen sisarruksille kaikista niistä tunneista, mitä hoidit anoppiasi. sano, että sovit anopin kanssa 150e tuntihnnan hoivasta ja siivouksesta/kaupassa käynnistä 45e/h. eräpäivä 2 viikkoa tästä. pistä pihtarit ja toisen ilmaisen työnkäyttäjät selkä seinää vasten. ota se mikä sinulle kuuluu laillisin keinoin, älä luota tuossa suvussa hyvyyteen.
Mitä ihmettä oikein selität? Miten niin ei jättänyt laillisesti, sehän oli tehnyt testamentin. Ei sen laillisemmin paljoa voi jättääkään. Ei voi ainakaan tulla sisarukset kitisemään että on omin lupineen vienyt.
Tuntihintaa ja laskutusta taas ei voi enää mielivaltaisesti veloittaa.
Meidän suvussa isovanhempien kuollessa ehdotettiin, että kaikille lastenlapsille sama summa. Epäreilua perhekunnittain, kun lapsia 1-4. Eli tasan vaan ja vainajan tahto. Älytöntä vainajan tahtoa kiistää, ahneat sukulaiset. Kyse ei kuitenkaan ollut 40 000 vaan n. 4 tonnin tavaroista. Lakiosa on ainoa lapsille kuuluva, muusta päättää ihminen halutessaan aivan itse kun aika jättää. PLUS että olit se joka häntä hoiti.
Jos Ap olet useamman vuoden tai kuukausia pompannut anopin luona hoitamassa hänen asioitaan useamman kerran viikossa tai jopa päivittäin, voit mielestäni hyvillä mielin pitää kokoelman ihan itselläsi palkkana.
Ja tämän pitää miehen sisarten ymmärtää. Sisaret ilmeisesti ahneesti ajattelivat saavansa jakavansa kokoelman keskenään ja nettoavanda siitäkin tonnin pari /pää.
Toki jos olet anopin auttamiseen käyttänyt elämäsi aikana vähemmän kuin 50 tuntia, niin sitten noin iso palkkio on arveluttava ainakin sisarten näkökulmasta.
Pidät kokoelman ja miehen sisarukset suksikoot suolle.
Ne, jotka vainajan tahtoa vastaan alkavat kiukuttelemaan tekisivät sen joka tapauksessa. Kauhulla odotan sitä, kun omista appivanhemmista aika jättää. Siellä on niin sotkuinen lähtöasetelma jo valmiiksi, että perintöriita on taattu vaikka mitään testamenttia ei olisi ja kaikki menisi "oikein".