Lue keskustelun säännöt.
Anoppi jätti minulle perinnöksi
19.01.2022 |
yhteiseen keräilyharrastukseen kuuluvia asioita mitä olemme yhdessä keränneet monta vuotta, hän siis omaa kokoelmaansa ka minä omaani.
Nyt hän jätti minulle perinnöksi oman kokoelmansa joka on kyllä arvokas, sitä en kiellä mutta tästä on nyt noussut muiden mieheni sisarusten kesken kauhea haloo. Tuo kuulemma pitäisi erikseen laskea miehen perinnöksi ja sisaret sitten saisivat saman summan rahana. Mies ei tähän suostu koska ei välitä kokoelmasta ja minäkin sanoin että en halua että minun takia miehen ”perintö” vähenee.
Minä olin kuitenkin se kuka anopin hoiti loppuun asti ja anoppi minulle itse sanoi että tuo kokoelma on sitten sinun.
Miehen sisarusten kanssa ei olla juurikaan tekemisissä jos ei nyt riidoissakaan mutta ikäeroa ja välimatkaa on sen verran että ei vaan olla tultu läheiseksi.
Antaisitteko perinnön olla vai pitäisittekö itsellänne riidasta huolimatta?
Kommentit (167)
Tietenkin teette testamentin mukaan. Perintötilanteet ovat niitä, joissa monesti näkee minkälaisia ihmiset oikeasti ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se oli testamentissa, se ei ole osa puolisosi perintöä, mutta jos se ei ollut testamentissa, niin ilman todistajia annettu suullinen lupaus ei ole kovinkaan pitävä. Toki sitä kokoelmaa voidaan pitää osana puolisosi perintöä.
Se on täysin selvästi eritelty muusta perinnöstä ja selkeästi minulle testamentattu. Tästä ei ole mitään epäselvää. Ainoastaan sisarusten mielestä kuulemma epäreilua että minä saan tuon perinnön koska se on niin arvokas ja hekin sen olivat mielellään halunneet.
Ap
Ei kai tuossa ole mitään ongelmaa? Selkeästi kirjattu testamentissa, kokoelma on sinun vainajan tahdon mukaisesti. Jos sukulaiset kokevat epäreiluna, se on heidän harminsa, ei sinun.
Sinulle testamentissa määrätty kokoelma ei vähennä miehesi osuutta perinnöstä. Tämän voi lakimies vahvistaa miehesi sisaruksille. Sinä saat kokoelman, ja lopun omaisuuden jakavat perilliset.
Totta kai pidät kokoelman perintönä! Älä edes mieti muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
Kumpi teille on tärkeämpää vainajan kunnioittaminen vai raha?
Niin no vainaja toivoi minun saavan sen joten en oikein ymmärrä kysymystä!
Ap
Ei painostukseen tarvitse alistua, se on sulle määrätty ja thätsit. Teet mitä haluat, myyt tai pidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hintaluokasta puhutaan?
Rahallinen arvo varmaan myytäessä 4000€ mutta tunnearvo ja jos oikea ostaja löytyisi niin voisi olla enemmänkin.
Ap
Tunnearvosta ei kukaan maksa yhtään ylimääräistä. Sitä ei ainakaan kannata myydessä mainita.
Pidä perintö, sinähän sen olet saanut. Ja se oli anopin tahto.
Kovin tuttua on se, että he, jotka eivät ole anopin hyväksi "rikkaa ristiin laittaneet", vaativat sitten sitä sun tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
laita lasku hyväksikäyttäjille kirjoitti:
anoppisi olisi voinut antaa astiaston eläessään sinulle, jos olisi halunnut sen sinulle annettavan. hoidatti itseään ilmaiseksi sinulla ja ei jättänyt sinulle laillisesti mitään.
Sähän hyvin ymmärrät lukemaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisi tietää mikä tämä kokoelma on? Onko anoppi sen ostanut itselleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hintaluokasta puhutaan?
Rahallinen arvo varmaan myytäessä 4000€ mutta tunnearvo ja jos oikea ostaja löytyisi niin voisi olla enemmänkin.
Ap
Rahallinen arvo pitäisi tuossa kohtaa arvioida perintöveroa varten. Ja sinulle se on tietenkin korkeampi, kun et ole rintaperillinen.
Jos sen kokoelman arvo on 4.000 €, siitä ei mene perintöveroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hintaluokasta puhutaan?
Rahallinen arvo varmaan myytäessä 4000€ mutta tunnearvo ja jos oikea ostaja löytyisi niin voisi olla enemmänkin.
Ap
Rahallinen arvo pitäisi tuossa kohtaa arvioida perintöveroa varten. Ja sinulle se on tietenkin korkeampi, kun et ole rintaperillinen.
Niin, peräti 100 euroa toisessa veroluokassa 40 000 euroon saakka. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hintaluokasta puhutaan?
Rahallinen arvo varmaan myytäessä 4000€ mutta tunnearvo ja jos oikea ostaja löytyisi niin voisi olla enemmänkin.
Ap
Rahallinen arvo pitäisi tuossa kohtaa arvioida perintöveroa varten. Ja sinulle se on tietenkin korkeampi, kun et ole rintaperillinen.
Niin, peräti 100 euroa toisessa veroluokassa 40 000 euroon saakka. :)
Niin, unohdin sanoa 20 000 eurosta ylös päin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin ykskaks ajateltuna minun mielestäni sinun kannattaisi luopua perinnöstäsi miehesi hyväksi, Näin saisit kokoelman kuitenkin hallintaasi ja säästäisitte mahdollisesti hieman perintöverossakin? Tietääkseni alle 20 000 euron perintöä ei veroteta? Mikä tärkeintä, näin säilyttäisitte sukulaisuussuhteet vähintään ennallaan.
Ei perinnöstä voi luopua kenenkään hyväksi. Perintö joko otetaan vastaan tai ei oteta, jos ei oteta, se menee sille, joka sen olisi saanyt ilman testamenttia. Eli tässä tapauksessa jakoon sisarusten kesken, jolloin siitä riidellään taas.
Perintö vastaan vaan ja sisarukset tapelkoot lopusta omaisuudesta, kyllä ne siitä aikanaan toipuvat ja rauhoittuvat.
Perinnöstä luopuminen luultavasti johtaisi siihen, että sisarukset ryhtyisivät riitelemään esineistä, kelle heistä mikäkin esine.
Helpoin tapa katkaista riita on sanoa, että mennään vainajan tahdon mukaan. Ota perintö vastaan, vainaja on halunnut antaa sen sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Jos se on testamentissa mainittuna, niin se on sinun. Lakiosa on puolet omaisuudesta, joka menee lapsille, toisen puolen voi testamentata kenelle haluaa. Jos kerran hoidit anoppia, niin ei kannata edes huonoa omatuntoa potea.
Toisaalta jos se EI ole testamentissa niin se lisätään miehesi osuuteen realistisesta myyntihinnastaan - edellyttäen että mies suostuu siihen.
Tässä edellytetään vielä että myyntihinta on realistinen, ehkä näin riidanalaisessa tilanteessa kannattaa sopia muiden pesän osakkaiden kanssa sen arvioimisesta.
Oikeasti sinun ja miehesi kannattaa unohtaa tuollainen "tämä kuuluu minulle"-asenne ja pyrkiä sopuratkaisuun. Olen ihan hirveän tyytyväinen että me sisarusten kanssa päästiin kaikesta sopuun ja perinnön jako vain lujitti meitä. Heti kun joku osoittaa suurpiireteisyyttä ja kohtuullisuutta niin se tarttuu kyllä muihinkin. Se on vainajan kunnioitusta ettei hänen perinnöstään riidellä. Riitely on sopimatonta.
tuohan jää alle lahjan arvon eli otata sen lahjana pois pesästä. Toteutuu vainajan toive eikä tarvii mitään juristeja.
Ottaisin näiden tietojen perusteella perinnön vastaan, miehesi tukee sinua ja sinulla on perintöön, tässä tilanteessa legaattiin, täysi oikeus. En pidä tuota arvoa kovin korkeana, eli sisarukset vaikuttavat siltä, että riitaa tulee tekee niin tai näin. Ja miksipä sellaisten ihmisten kanssa täytyisi edes tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noin ykskaks ajateltuna minun mielestäni sinun kannattaisi luopua perinnöstäsi miehesi hyväksi, Näin saisit kokoelman kuitenkin hallintaasi ja säästäisitte mahdollisesti hieman perintöverossakin? Tietääkseni alle 20 000 euron perintöä ei veroteta? Mikä tärkeintä, näin säilyttäisitte sukulaisuussuhteet vähintään ennallaan.
Ei perinnöstä voi luopua kenenkään hyväksi. Perintö joko otetaan vastaan tai ei oteta, jos ei oteta, se menee sille, joka sen olisi saanyt ilman testamenttia. Eli tässä tapauksessa jakoon sisarusten kesken, jolloin siitä riidellään taas.
Perintö vastaan vaan ja sisarukset tapelkoot lopusta omaisuudesta, kyllä ne siitä aikanaan toipuvat ja rauhoittuvat.
Perinnöstä luopuminen luultavasti johtaisi siihen, että sisarukset ryhtyisivät riitelemään esineistä, kelle heistä mikäkin esine.
Helpoin tapa katkaista riita on sanoa, että mennään vainajan tahdon mukaan. Ota perintö vastaan, vainaja on halunnut antaa sen sinulle.
Ja että kokoelman hän ilmeisesti tarkoitti säilyvän ehjänä ei niin että kipale sinne toinen tänne jaettuna. Siksi testamenttasi yhdelle joka arvostaa. Ei sillä arvoa hajanaisena oliskaan.
Vierailija kirjoitti:
tuohan jää alle lahjan arvon eli otata sen lahjana pois pesästä. Toteutuu vainajan toive eikä tarvii mitään juristeja.
Johan on neuvo ja termit kohdallaan. Jotta tuon voisi ottaa lahjana, pitäisi ensin luopua perinnöstä ja sen jälkeen joko kuolinpesän osakkaat päättävät lahjoittaa ko. tavarat tai se menee ensin osituksessa joll64ekin osakkaalle, joka sitten lahjoittaisi sen. Mitä järkeä? Eikä se minkään lahjan arvon alle jää, vaan verotettavan suuruisen lahjan arvon. Ihmeellinen käsitys, että olisi viisaampaa ottaa lahjana kuin perintönä, jonka saa testamentin perusteella, eikä siitä tarvitse maksaa veroa (alle 20.000 arvo). Lahjaveron alaisen lahjan arvon alaraja on muuten paljon matalampi kuin perintöveron.
Ei siinä ole mitään arveluttavaa. Vainaja itse on tahtonut näin, miksi ihmeessä hänellä ei olisi oikeus testamentata omaa omaisuuttaan kelle itse haluaa vaikka ei olisi päivääkään hoitanut? Ja miksi vainajan tahtoa ei kunnioitettaisi?