Lue keskustelun säännöt.
Anoppi jätti minulle perinnöksi
19.01.2022 |
yhteiseen keräilyharrastukseen kuuluvia asioita mitä olemme yhdessä keränneet monta vuotta, hän siis omaa kokoelmaansa ka minä omaani.
Nyt hän jätti minulle perinnöksi oman kokoelmansa joka on kyllä arvokas, sitä en kiellä mutta tästä on nyt noussut muiden mieheni sisarusten kesken kauhea haloo. Tuo kuulemma pitäisi erikseen laskea miehen perinnöksi ja sisaret sitten saisivat saman summan rahana. Mies ei tähän suostu koska ei välitä kokoelmasta ja minäkin sanoin että en halua että minun takia miehen ”perintö” vähenee.
Minä olin kuitenkin se kuka anopin hoiti loppuun asti ja anoppi minulle itse sanoi että tuo kokoelma on sitten sinun.
Miehen sisarusten kanssa ei olla juurikaan tekemisissä jos ei nyt riidoissakaan mutta ikäeroa ja välimatkaa on sen verran että ei vaan olla tultu läheiseksi.
Antaisitteko perinnön olla vai pitäisittekö itsellänne riidasta huolimatta?
Kommentit (167)
Ehdotan, että otat vaan perinnön vastaan ja muistat anoppia lämmöllä.
Miehesi sisarusten tunteet ovat ihan sallittuja sinänsä, että sellaisia luonnollisesti tulee.
Voit osoittaa heitä kohtaan myötätuntoa ja nähdä heidän harmin, muttei sinun tarvitse perinnöstä luopua tai mitenkään hyvitellä heitä asiassa.
Joskus voi joutua rauhan saavuttaakseen pahoittelemaan asiaa, johon ei ole itse mitenkään osallinen tai syyllinen, mutta se voi olla hinta siitä, että asiat kääntyy paremmin päin.
Kun ihmiselle tulee tunne, että hänen tunteet on nähty ja hänet on kuultu eikä niitä tunteita ole kielletty tai mitätöity, niin olo usein helpottaa.
Tässä on kirjoitus, jossa puhutaan siitä miten voi kohdata vihaisen ihmisen. Siitä voi löytyä j otain ajatuksia miten mennä tilanteeseen, jossa on näitä harmistuneita sukulaisia tai miten kohdata se harmi, joka ei ole mitenkään sinun aiheuttamaa.
https://hidastaelamaa.fi/2021/06/miten-kohdata-kiihtynyt-ihminen/#9e007…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tuossa ole mitään miettimistä tai neuvoteltavaa.
Testamentti määrää k.o. tavaroiden omistusoikeuden ap:lle.
Ne eivät liity puolison eli rintaperillisen perintöosaan mitenkään.
Eikä muillakaan kuolinpesän osakkailla ole nokan koputtamista.
Onhan anoppi voinut tehdä muitakin testamentteja. Omaisuudestaan saa määrätä eläessään miten haluaa.
Minäkin olen testamentannut kaikki 3 asuntoani kolmelle lapselleni. Vaikka heille ne menisivät muutenkin. Mutta näin asia on jämpti eikä tarvi kenenkään pohtia, menikö oikein tai miten jaetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se on testamentissa mainittuna, niin se on sinun. Lakiosa on puolet omaisuudesta, joka menee lapsille, toisen puolen voi testamentata kenelle haluaa. Jos kerran hoidit anoppia, niin ei kannata edes huonoa omatuntoa potea.
Toisaalta jos se EI ole testamentissa niin se lisätään miehesi osuuteen realistisesta myyntihinnastaan - edellyttäen että mies suostuu siihen.
Tässä edellytetään vielä että myyntihinta on realistinen, ehkä näin riidanalaisessa tilanteessa kannattaa sopia muiden pesän osakkaiden kanssa sen arvioimisesta.
Oikeasti sinun ja miehesi kannattaa unohtaa tuollainen "tämä kuuluu minulle"-asenne ja pyrkiä sopuratkaisuun. Olen ihan hirveän tyytyväinen että me sisarusten kanssa päästiin kaikesta sopuun ja perinnön jako vain lujitti meitä. Heti kun joku osoittaa suurpiireteisyyttä ja kohtuullisuutta niin se tarttuu kyllä muihinkin. Se on vainajan kunnioitusta ettei hänen perinnöstään riidellä. Riitely on sopimatonta.
Niin että röyhkeämmät vie testamentilla määrätyn osan perinnöstä vai? Tilanne on täysin selvä, ei yhtään riidanalainen.
Aika ahdistava ajatus, että joku näkee vaivan tehdä testamentti, ilmaisee sillä selkeästi tahtonsa ja sitten näinkin moni on esittämässä ihme kiemuroita, mitä muuta pitäisi tehdä kuin se, mitä testamentissa sanotaan.
Kyllä minä toivon, että minua jälkeen jäävät sen verran kunnioittavat, että tekevät, kuten olen testamentissa ilmoittanut, eivätkä ala säätämään omiaan.
Anoppi on halunnut antaa kokoelman sinulle eikä se vaikuta miehen saamaan osuuteen perinnöstä mitenkään. Turha siitä on miehen sisaruksilla alkaa tappelemaan. Kuulostavat kyllä ahneilta nämä sisarukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika ahdistava ajatus, että joku näkee vaivan tehdä testamentti, ilmaisee sillä selkeästi tahtonsa ja sitten näinkin moni on esittämässä ihme kiemuroita, mitä muuta pitäisi tehdä kuin se, mitä testamentissa sanotaan.
Kyllä minä toivon, että minua jälkeen jäävät sen verran kunnioittavat, että tekevät, kuten olen testamentissa ilmoittanut, eivätkä ala säätämään omiaan.
Harkitsen jo, että lisään kirjekuoreen, missä testamentit ovat, jonkin tuollaisen lausunnon. Että olen tietoisesti näin päättänyt ja toivon, että päätöstäni ei arvostella.
Jos testamenttia vastaan ryhdytään oikeistoimiin, sehän tulee kalliiksi.
Tuossa ei edes ole mitään kiistanalaista.
Olen ollut osakakaana kuolinpesässä, jossa osa perillisistä (tyhmyyttään ja tietämättömyyttään) vaati pesää selvittämään virallisenpesänjakajan.
Tämän loppulasku oli yli 150.000€. Eli tuommoinen siivu lähti vainajan varallisuudesta.
Me kp:n osakkaat maksoimme perintöveroa myös tuosta summasta, jota emme saaneet.
Kyllä saat pitää kokoelman, se kuuluu sinulle.
Ja siis oikeastiko ihmiset haluavat tapelle jostain tonnin osuudesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole pesän osakas, joten teatamentattu omaisuus on sinun. Muu omaisuus jaetaan perillisten kesken.
Höh. Minulle anoppi ei jättänyt perinnöksi kuin hepatiitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
Tietenkin pidät itse perinnön. Älä ole lammas
Jos missään ikinä paljon riidellään niin pesänjaoissa. Nähty on.
Turhaan ap edes mietit vaihtoehtoja. Pidät anopin antamat astiat ja annat muiden ahneuksissaan pilata loputkin välinne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Otan osaa menetyksesi johdosta, Ap.
Kaukaa viisas anoppi. Kokoelma, joka arvoltaan kuitenkin suhteellisen vähäinen, on oikein erikseen mainittu testamentissa - eiköhän juuri siksi, että anoppi arveli, että suullista lupausta eivät kaikki rintaperilliset kunnioittaisi. Anopin viimeinen tahto oli, että Ap saa kyseisen kokoelman. Pidä kokoelma ja muistele lämmöllä anoppia ja yhteisiä hetkiä harrastuksen parissa. Riitaa et voi täysin välttää. Voit ajatella, että jos eivät riitelisi tästä, niin jostain muusta sitten.
Kummallista, että ap edes ajattelee, että loukkaisi anopin muistoa kieltäytymällä testamentatusta kokoelmasta. Elävien kanssa on elettävä, mutta minkälainen suhde rehellisesti heidänkään kanssaan rakennetaan tuollaiselle pohjalle.
Se, miten sisarukset välinsä sopivat, on heidän asiansa = jos apn mies on niin herkkis, että kokee tarpeekseen tiskin alta sovitella asiaa jotenkin, sen tehköön, mutta tässä tapauksessa taitaa olla niin, että ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos että muutenkaan ole tekemisissä niin onko väliä mitä ajattelevat.
4000 e on niin pieni summa, se ei muuta kenenkään elämää. Ellei ole juuri ulosottoon menossa ton verran.
Veljeni tyttö pitää tosi paljon yhdestä taulusta, joka on vanhemmillani.
Asia on puhuttu, hän saa sen perinnöksi, riippumatta mikä sen arvo on.
Anna heidän olla vihaisia. Heiltä on kuollut äiti.
Osanottoni
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko kompromissina ottaa kokoelmasta vain ne osat, jotka sinulta puuttuu? Ja antaa loput kokoelmasta sisaruksille?
Perinnöstä ei myöskään vou vain napsia mieluisia päältä. Se joko otetaan kokonaan tai sitä ei oteta ollenkaan. Tuossa kuviossa olisi kyse perinnön saajan antamasta lahjasta näille sisaruksille. En nyt näkisi sitä varsinaisena "kompromissina".
Siitähän se vasta vuosisadan tappelu syntyisi, kun ap hyvän hyvyyttään alkaisi "sisarellisesti" jakaa perintöään.
Jos nyt oletetaan, että kysymys on muumimukeista, niin nehän eivät keskenään ole ollenkaan samanarvoisia. Joukossa voi olla esim. useiden satasien harvinaisuuksia sekä muutaman kympin sälää.
Joo ei. Ap tyydyt nyt anopin päätökseen ja kunnioitat vainajan viimeistä tahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
Kumpi teille on tärkeämpää vainajan kunnioittaminen vai raha?
Niin no vainaja toivoi minun saavan sen joten en oikein ymmärrä kysymystä!
Ap
Jaa, miksi et? Kysyjähän on sinun puolellasi,, että ottaisit sen, minkä anoppi sinulle testamenttasi.
Omituisia lapsia sillä anopillasi on. Todella omituisia.
Toisaalta tio on tyypillistä käyttäytymistä niille, jotka ovat olleet kauempana, eivätkä ole nähneet eivätkä hoitaneet. Sitten vaan kyyläävät ja vaativat rahaa.
Minusta sinä teet itseäsi kohtaan ja anoppivainaata kohtaan väärin, jos et ota perintöä. Sinun osasi on ihan erillinen ja sinulle suotu teidän yhteisestä jutusta. Arvosti yhteistä aikaanne.
Anoppi tunsi lapsensa… rahaa vaan vaativat.
Kyllä he asettuvat. Tajuavat jossain vaiheessa ahneuteensa. Voivat olla niin häpeissäänkin, etteivät osaa olla tai sitten ovat vaan moukkia. Anteeksipyynnön paikka heillä olisi.
Että mitä menetät jos otat sinulle suunnatun perinnön tai mitä voitat, jos et ota? 💁🏼♀️
Ei oo sinulle helppo, ja silti toisaalta on hyvin selkeä… täältä ulkopuolisena on helppo…miten minä näen, että olisi sopivin toimia.
.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
Sano, että se oli kiitokseksi, kun hoidit häntä vaikka et ole sukua.
Vierailija kirjoitti:
Höh. Minulle anoppi ei jättänyt perinnöksi kuin hepatiitin.
Liittyi varmaan yhteiseen harrastukseen.
Sano sisaruksille että jos tästä tulee riitaa, niin teet laskun anopin hoidosta ja että se tulee olemaan vähintään 10k€.