Anoppi jätti minulle perinnöksi
yhteiseen keräilyharrastukseen kuuluvia asioita mitä olemme yhdessä keränneet monta vuotta, hän siis omaa kokoelmaansa ka minä omaani.
Nyt hän jätti minulle perinnöksi oman kokoelmansa joka on kyllä arvokas, sitä en kiellä mutta tästä on nyt noussut muiden mieheni sisarusten kesken kauhea haloo. Tuo kuulemma pitäisi erikseen laskea miehen perinnöksi ja sisaret sitten saisivat saman summan rahana. Mies ei tähän suostu koska ei välitä kokoelmasta ja minäkin sanoin että en halua että minun takia miehen ”perintö” vähenee.
Minä olin kuitenkin se kuka anopin hoiti loppuun asti ja anoppi minulle itse sanoi että tuo kokoelma on sitten sinun.
Miehen sisarusten kanssa ei olla juurikaan tekemisissä jos ei nyt riidoissakaan mutta ikäeroa ja välimatkaa on sen verran että ei vaan olla tultu läheiseksi.
Antaisitteko perinnön olla vai pitäisittekö itsellänne riidasta huolimatta?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Noin ykskaks ajateltuna minun mielestäni sinun kannattaisi luopua perinnöstäsi miehesi hyväksi, Näin saisit kokoelman kuitenkin hallintaasi ja säästäisitte mahdollisesti hieman perintöverossakin? Tietääkseni alle 20 000 euron perintöä ei veroteta? Mikä tärkeintä, näin säilyttäisitte sukulaisuussuhteet vähintään ennallaan.
Siskotko ne siellä?
Omituista on perillisten kuvitelma oikeuteen vainajan omaisuuteen. Alkuosa on selkeä, mutta muuten vainaja päättää vielä kuolemankin jälkeen (jos testamentti) kenelle HÄNEN omaisuutensa menee. Perillisten on aivan turha itkeä, jos ei saa itse kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysykää juristilta.
Ei tähän mitään juristia tarvita, tuo kokoelma on minun ja se on selkeästi testamentissa mainittu ja eritelty.
Kyse on vain siitä mitä itse päätän perinnön suhteen.
Ap
Kumpi teille on tärkeämpää vainajan kunnioittaminen vai raha?
Niin no vainaja toivoi minun saavan sen joten en oikein ymmärrä kysymystä!
Ap
Niin vainaja toivoi sinun saavan sen ja nyt sinä mietit otatko sitä vastaan. Miksi? Eihän tuossa ole mitään epäselvää. Miehen sisarukset on nyt väärässä.
Mietin siksi koska tämän vuoksi sisaret pahoittivat mielensä ja heidän mielestään on epäreilua että minä saan sen koska hekin olisivat sen halunneet.
Siksi mietin kun en halua tästä mitään isompaa riitaa ja eripuraa kenenkään välille. Mies on sitä mieltä että minä otan vastaan perinnön ja sillä sipuli. Itseä harmittaa tämä ”riitely”
Ap
No mutta voi sanoa, että tuo oli heidän äidin oma tahto. Jos sen vertaa eivät osaa häntä kunnioittaa, niin unohda nuo sisarukset ja ota se perintö vastaan.
Vierailija kirjoitti:
...
Oikeasti sinun ja miehesi kannattaa unohtaa tuollainen "tämä kuuluu minulle"-asenne ja pyrkiä sopuratkaisuun. Olen ihan hirveän tyytyväinen että me sisarusten kanssa päästiin kaikesta sopuun ja perinnön jako vain lujitti meitä. Heti kun joku osoittaa suurpiireteisyyttä ja kohtuullisuutta niin se tarttuu kyllä muihinkin. Se on vainajan kunnioitusta ettei hänen perinnöstään riidellä. Riitely on sopimatonta.
Niin, eli nämä sisarukset ovat nyt tässä tapauksessa epäkunnioittavia. Kyllä vainajan tahtoa pitää kuunnella.
Muumimukeista ei ole kyllä kuin riesaa
Vierailija kirjoitti:
Juristina tunnen morbidia viehtymystä tällaisiin ketjuihin. Kaikki mahdolliset ja joskus mahdottomatkin väärinkäsitykset, puolitotuudet ja seinähulluudet koottuina samoihin kansiin.
Silloin tällöin joku kollega yrittää vääntää rautalankaa ja ratakiskoa, mutta kun halua viestin vastaanottamiseen ei ole, ei auta, vaikka kykyä olisikin.
Vihjaise niille vauvapalstalle kirjoittaville kollegoillesi, että laittaisivat myös linkin lakipykäliin.
Anopilla on kyllä oikeus jättää kokoelmansa testamentilla ihan kenelle tahtoo. Mitään hoitamisia ei tarvitse sekoittaa asiaan ollenkaan.
Sisarilla on rintaperillisinä oikeus vain lakiosaan. Kaiken muun saa vainaja testamentata kenelle haluaa, vaikka kuinka muita arveluttaisi.