Riitaa huoneista
Meitä on siis kaksi lasta ja äiti.
Vanhempi lapsi 19 ja nuorempi 17
Asumme kolmiossa jossa minulla on sänky olohuoneessa, tämä on toiminut ok.
Vanhempi lapsista muutti aiemmin viime vuonna pois, opiskelemaan muualle. Minä otin yhden huoneen itselleni ja nuorempi sai sisaruksensa vanhan huoneen.
Nyt vanhempi sisarus palasi kotiin, koska etäopinnot ja vaatii saada itselleen tuon hänellä aiemmin olleen huoneen, nuorempi sisarus ei halua huoneestaan luopua.
Mä olen periaatteessa jäävi ja mullehan se on ihan sama- jatkuva inttäminen ja väittely siitä kumpi tarvitsee, ehkä neliön suurempaa huonetta enemmän väsyttää ja vituttaa.
Mitä mieltä olette ja jos jaksatte perustelkaa?
Kommentit (85)
Esikoinen sai vuosikaudet nauttia isommasta huoneesta, nyt on nuoremman vuoro.
Opiskelijat on nyt oikeasti todella lujilla. Minusta vähibtä mitä voi tehdä on ottaa kotiin ja kannustaa kaikin keinoin.
Nuoremmalle tämä huonejako oli ok.
Ei ollut ongelmaa. Ja huoneet ovat kauttaaltaan lähes saman kokoisia kuten tuolla aluksi kerron.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on nyt oikeasti todella lujilla. Minusta vähibtä mitä voi tehdä on ottaa kotiin ja kannustaa kaikin keinoin.
Samaa mieltä!
Voihan siitä opiskelemaan lähteneestä tuntua pahalta että oma huone on viety heti kun on muuttanut opiskelemaan muualle. Siis koska joutui tulemaan takaisin kotiin. Nyt kotona ei ole enää sitä omaa huonetta, vaan pitää tyytyä toiseen huoneeseen.
Mieheni lapsi kun muutti 16-vuotiaana opiskelemaan, niin hänen äitinsä laittoi lapsen huoneen lihoiksi saman tien. Kun lapsi sitten meni äitinsä luokse viikonloppuna, niin sohvaa oli tarjolla. Muutti sitten meille kirjoille siihen asti että täytti 18v eikä nukkunut kahteen vuoteen äitinsä sohvalla kertaakaan.
En olisi todellakaan pitänyt huonetta ennallaan, oli päivän selvää että minä otan yhden makuuhuoneen itselleni kun sellainen vapaana on.
Nyt toki tarjoan tilaa siihen että takaisin voi tulla.
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on nyt oikeasti todella lujilla. Minusta vähibtä mitä voi tehdä on ottaa kotiin ja kannustaa kaikin keinoin.
No eikös lukiolainenkin ole opiskelija, eikö häntä tarvitse kannustaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opiskelijat on nyt oikeasti todella lujilla. Minusta vähibtä mitä voi tehdä on ottaa kotiin ja kannustaa kaikin keinoin.
No eikös lukiolainenkin ole opiskelija, eikö häntä tarvitse kannustaa?
Onko se lukiolainen jossain vieraalla paikkakunnalla yksikseen jossakin opiskelija-asuntoloukossa? Ei tainnut olla.
Minulla on täällä lukion ekaluokkalainen ja yliopiston ekan vuoden opiskelija ja kyllä se kuule aika haljua on se yo-opiskelu etänä. Yksin kökötät 9 neliön kopissa vieraassa paikassa. Onneksi hän pääsi kotiin pariksi kuukaudeksi.
Minut siivottiin pois lapsuudenkodista heti. Jopa arpajaisvoittona saamani jopo oli annettu naapurin lapselle. Kaikki tavarat poissa, pikkusisko huoneessani ja minä sain nukkua laverilla hallissa.
En ole paljon lapsuudenkodissa käynyt tai äitiäni tavannut aikuisena. Noin 30 vuoteen.
No jopas se otti sulle koville, kurjaa toki.
Meille on tietenkin tervetullut, kaikki hänen tavaransa on tallessa jne. On oma sänky ja hyllyt tms
Miten helvetissä sinä olet jäävi omassa kodissasi?
Takaisin tuleva ottaa sen mikä vapautuu, ja sinä päätät koska omistat asunnon tai maksat vuokran. 19v voi palata kotiin mutta ei omilla ehdoilla vaan asunnossa asuvien ehdoilla.
Vierailija kirjoitti:
Pistä poika pihalle ja vaihda lukot. Aikuisen pitäisi vastata omasta elämisestään.
Ei varmasti ole poika.
Ymmärrän ap fiiliksesi. Yleensä lasten kanssa on kivaa ja sutvakkaa, mutta sitten joskus iskee vaan se uupunut hetki kun tuntuu että yksin päättäminen ja hoitaminen on älyttömän rankkaa, ja ois vaan niiiiiiiiiin ihanaa kun olisi edes se toinen aikuinen talossa, jolta kysyä ja saada tukea.
Esikoisella ehkä koronastressi ja tulevan huoli painaa ja purkaa turhaumiaan tilanteessa sinuun, mutta teet ihan oikein. Nyt on juniorin vuoro nauttia omasta huoneestaan. Tsemppiä, kyllä se ymmärrys sieltä tulee vielä hänellekin!
Kiitos tästä kommentista.
Väsy varmaan todella painaa minuakin enkä jaksaisi asiasta edes kovin keskustella.
Täällä tulee paljon sellaisia ohjeita että ilmoita vaan miten asiat on.
Näin olen tehnyt, siltä ei oo kysymys.
Mutta jos ja kun asia tulee uudestaan puheeksi ja pysyn kannassani, vastaukset ovat ” sulla ei oo mitään kunnon perusteluja / miksi mua ei kuunnella / Suosit toista / jne”
Jos taas lähden vaan pois, tulee kommenttia kuinka mun kanssa ei voi keskustella.
Ja kyllä, ei pidä välittää mutta se tuntuu kurjalta kun omia voimavaroja ei juuri ole ja koen tekeväni paljonkin molempien eteen.
Toivon että joskus ratkaisuni ymmärrettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistä poika pihalle ja vaihda lukot. Aikuisen pitäisi vastata omasta elämisestään.
Ei varmasti ole poika.
Sinä todella heittäisit lapsen pihalle? Aikamoista?
Parempi on, ettet enää perustele hänelle mitään. Annat vaan asian olla. Päätös on tehty. Ajattele asiaa kuopuksen kannalta. Hänelle olisi vahingollista, jos nyt antaisit esikoiselle periksi.
Just näin- en anna periksi.
Kiva kun on ollut asiallista keskustelua
Älä perustele. Ilmoita, että asia on näin ja piste.