Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riitaa huoneista
19.01.2022 |
Meitä on siis kaksi lasta ja äiti.
Vanhempi lapsi 19 ja nuorempi 17
Asumme kolmiossa jossa minulla on sänky olohuoneessa, tämä on toiminut ok.
Vanhempi lapsista muutti aiemmin viime vuonna pois, opiskelemaan muualle. Minä otin yhden huoneen itselleni ja nuorempi sai sisaruksensa vanhan huoneen.
Nyt vanhempi sisarus palasi kotiin, koska etäopinnot ja vaatii saada itselleen tuon hänellä aiemmin olleen huoneen, nuorempi sisarus ei halua huoneestaan luopua.
Mä olen periaatteessa jäävi ja mullehan se on ihan sama- jatkuva inttäminen ja väittely siitä kumpi tarvitsee, ehkä neliön suurempaa huonetta enemmän väsyttää ja vituttaa.
Mitä mieltä olette ja jos jaksatte perustelkaa?
Kommentit (85)
Meillä lähti myös esikoinen opiskelemaan. Huone on ihan ennallaan ja hän palasikin koronan takia kotiin. Nyt on taas palaamassa ryhmätöihin.
Huone odottaa siihen asti kun oikeasti muuttaa omaan kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
19-vuotiasta ahdistaa muuttaa takaisin kotiin ja mutenkin vituttaa, kun korona pilaa nuoruusvuosia. Ei se silti ole hyvä syy aiheuttaa eripuraa oman perheen kesken. Muistan myös, miten oudolta tuntui mennä lapsuudenkotiin ensimmäsiä kertoja sen jälkeen, kun olin muuttanut pois. 19-vuotias on vielä nuori, kasvaminen ei aina tapahdu helposti ja miellyttävästi.
Itse katkaisen turhat kiistat ilmoittamalla lapsille, että he ovat riittävän fiksuja käsitelläkseen todellista ongelmaa, sen sijaan että purkavat turhautumista riitelemällä keskenään.
Hyvä huomio, kiitos tästä. Olemme kaikki keskellä kasvuprosessia ja paluu kotiin ei varmasti ole helppo. Ei myöskään minulle. Olen luopunut ja käsitellyt sen tuskan mikä tulee lapsen muuttaessa pois ja olin valmis uuteen elämän vaiheeseen. Kuitenkin koen juuri niin että pitää aina saada palata mikäli siltä tuntuu ja muuta vaihtoehtoa ei ole.
Nämä on viimeisiä hetkiä yhdessä tällaisenaan.
Meillä on kaikilla takana todella paljon vaikeuksia omalla alueella, henkisesti ja juuri Koronan ja olosuhteiden aiheuttamaa. Siksi voimia ei juurikaan nyt ole ja syytökset tuntui kovemmalta kuin yleensä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti myös esikoinen opiskelemaan. Huone on ihan ennallaan ja hän palasikin koronan takia kotiin. Nyt on taas palaamassa ryhmätöihin.
Huone odottaa siihen asti kun oikeasti muuttaa omaan kotiin.
Se on toki kivaa ja hienoa jos siihen on mahdollisuus.
Meillä on tosiaan kolmio ja isompaa en ole koskaan edes harkinnut.
Olemme mahtuneet tähän hyvin.
Esikoisen piti alunperin palata mahdollisesti vain kesäksi mutta nyt suunnitelmat muuttuivat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti myös esikoinen opiskelemaan. Huone on ihan ennallaan ja hän palasikin koronan takia kotiin. Nyt on taas palaamassa ryhmätöihin.
Huone odottaa siihen asti kun oikeasti muuttaa omaan kotiin.
Kaikilla ei ole mahdollisuutta museoida yhtä tai useampaa huonetta vuosikausiksi.
Jos eivät osaa ratkaista tilannetta sovussa,arpokaa.Minusta oikein olisi antaa poismuuttaneelle tilaa sieltä missä sitä on,ei hänen tarvitse entistä huonettaan saada,kun kerran toinen on sen saanut omakseen ja sisustanut mieleisekseen.Pois muuttaneen pitäisi olla kiitollinen ,että yleensä pääsee takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tiedän yhden perheen joka edelleen, viiden vuoden jälkeen pitää esikoisen huonetta ennallaan vaikka hänen ei ole tarkoitus muuttaa enää takaisin.
Se tuntui jotenkin säälittävältä ja surulliselta.
Mutta eihän se minun asiani ole
Esikoisesi käyttäytyy nyt todella itsekkäästi. Eikö hän osaa yhtään asettua sisaruksensa asemaan ja miettiä, miltä hänestä tuntuu? Onko hän edes kiittänyt siitä, että sai palata takaisin kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti myös esikoinen opiskelemaan. Huone on ihan ennallaan ja hän palasikin koronan takia kotiin. Nyt on taas palaamassa ryhmätöihin.
Huone odottaa siihen asti kun oikeasti muuttaa omaan kotiin.
Se on toki kivaa ja hienoa jos siihen on mahdollisuus.
Meillä on tosiaan kolmio ja isompaa en ole koskaan edes harkinnut.
Olemme mahtuneet tähän hyvin.
Esikoisen piti alunperin palata mahdollisesti vain kesäksi mutta nyt suunnitelmat muuttuivat.
Korona on ollut täällä kaksi vuotta. Oli enemmän kuin todennäköistä wttä hän palaa aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti myös esikoinen opiskelemaan. Huone on ihan ennallaan ja hän palasikin koronan takia kotiin. Nyt on taas palaamassa ryhmätöihin.
Huone odottaa siihen asti kun oikeasti muuttaa omaan kotiin.
Se on toki kivaa ja hienoa jos siihen on mahdollisuus.
Meillä on tosiaan kolmio ja isompaa en ole koskaan edes harkinnut.
Olemme mahtuneet tähän hyvin.
Esikoisen piti alunperin palata mahdollisesti vain kesäksi mutta nyt suunnitelmat muuttuivat.Korona on ollut täällä kaksi vuotta. Oli enemmän kuin todennäköistä wttä hän palaa aiemmin.
No jos viime vuonna muutti pois niin miten niin on todennäköistä että palaa aiemmin?? Ihan samanlainen koronatilanne oli viime vuonna. ?!??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kyllä myös vähän esikoisen puolella. Ensin hänellä muuttui tilanne, lapsuuden kodista muutto pois ja kohta taas sinne takaisin. Jalka jo osin muualla, mutta ei kuitenkaan. Kipuilua aikuisuuden ja lapsuuden välillä, toisaalta on itsenäinen ja toisaalta vasta harjoittelee sitä.
Lapsuuden koti ja oma huone on varmaan symboloinut tuttua ja turvallista ja nyt toisessa huoneessa oleminen voi tuntua siltä että on vieraana lapsuuden kodissa.
Muistan miten pahalta itsestäni olisi tuntunut jos kotoa muuton jälkeen olisi pitänyt luopua "omasta" huoneesta lähes saman tien, vasta parin vuoden jälkeen en ajatellut sitä ensi sijaisena kotina.
Varsinaiseen kysymykseen en osaa antaa vastausta, se on niin kiinni teidän perheestä ja miten kukanenkin kokee asian ja mahdolliset muutokset. Ehkä itse miettisin, että miten pitkään kuopus on asunut uudessa huoneessa, miten pitkään esikoinen ehkä nyt asuu kotona jne. Ja paljon ymmärrystä ja lasten kuuntelua, löydätte varmasti hyvän ratkaisun ja vaikka se ei miellytä kaikkia, niin se jo auttaa että kaikki kokee tulleensa kuulluiksi.
Hienoa kuitenkin että esikoisen oo mahdollista palata takaisin lapsuuden kotiin!
Ei ollut todellakaan odotettavissa että palaa jo Nyt. Kesäksi vasta oli tarkoitus tai maalia- huhtikuussa. Ei todella nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen, että molemmat asuvat ainoastaan tämän vuoden ehkä vain kesän loppuunkin ja sitten molemmat lähtevät opintojen pariin ja omilleen.
Esikoinen osaa olla välillä vaativa ja on hänellä pointtinsakin.
Kuopus on herkkä vanhemman toiveille ja antaa helposti periksi mutta suree sitten sisällään.
Myös kuopuksella ollut rankka tilanne viime kesästä lähtien omassa elämässään enkä halua hänen kärsivän/ stressaavan nyt.
Esikoinen taas on myös osaltaan herkillä- tämä on vaikeaa aikaa kun on jo aikuinen mutta ei vielä kykene täysin itse huolehtimaan itsestään ja on riippuvainen.
Kotitöitä vaaditaan molemmilta. Välillä koen että teen niin tai näin noin niin teen jommalle kummalle väärin tai niin he sen kokevat.
Kuinka monta vuotta esikoinen asui isommassa huoneessa? Eli kuinka monta vuotta suosit esikoista? Koska tokihan tuolloin suosit esikoista, jos kerran nyt suosit kuopusta.
Millä esikoinen perustelee sitä, että tarvitsisi isomman huoneen? Jos hän opiskelee etänä, niin hän voi käyttää etäopiskeluihinsa olohuonetta ja keittiötäkin. Olettaen että sinä olet päivisin töissä ja kuopus koulussa. Esikoisella oli kuitenkin mahdollisuus asua omillaan, mutta päätti että se ei ollut paras ratkaisu. Jos hän olisi tarvinnut enemmän tilaa, niin hänen olisi pitänyt jäädä omilleen asumaan, vaikka se olisi ollut kuinka kurjaa olla kaukana kavereista.
Tuonikäisen pitäisi osata edes näytellä aikuista käytöstä. Aikuista käytöstä ei ole valittaa tuollaisesta asiasta, varsinkin kun se olisi pitänyt ola hän, joka siellä olohuoneen nurkassa asuu.
ja kyllä, olen samaa mieltä kuin sinä, että kotiin saa tulla aina, ja kotiin pitää tulla aina, jos turvaa tarvitsee. Turva ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi kaikkien hemmottelema.
Voiko olla niin, että esikoinen jotenkin on epävarma paluustaan takaisin? Pelkää mitä sinä ajattelet? Ajattelee, sinun ajattelevan, että hän on epäonnistunut? Ja huone on vahvistus sille hänen ajattelukuviolleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti myös esikoinen opiskelemaan. Huone on ihan ennallaan ja hän palasikin koronan takia kotiin. Nyt on taas palaamassa ryhmätöihin.
Huone odottaa siihen asti kun oikeasti muuttaa omaan kotiin.
Se on toki kivaa ja hienoa jos siihen on mahdollisuus.
Meillä on tosiaan kolmio ja isompaa en ole koskaan edes harkinnut.
Olemme mahtuneet tähän hyvin.
Esikoisen piti alunperin palata mahdollisesti vain kesäksi mutta nyt suunnitelmat muuttuivat.Korona on ollut täällä kaksi vuotta. Oli enemmän kuin todennäköistä wttä hän palaa aiemmin.
No jos viime vuonna muutti pois niin miten niin on todennäköistä että palaa aiemmin?? Ihan samanlainen koronatilanne oli viime vuonna. ?!??
Hyvin todennäköistä. Kaikki opiskelijat on seilanneet koko korona-ajan epämääräisesti lähinä ja etänä. Osa opiskelee ulkomaille etänä - kuten minunkin esikoiseni juuri tälläkin hetkellä ja osa on jopa "vaihdossa" vaikka oikeasti ovat etänä lapsuudenkodissaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi etäily vaikuttaa siihen missä asuu? Miksi muutto takaisin kotiin, kun omassa kotona olisi ollut täysi opiskelurauha?
Osasta asuntoloista joutui uasukkaat ulos koronan takia. Naapurin lapsikin muutti takaisin kotiin, kun asuntolassa ei saa oleskella etäkoulun aikana.
En usko että hän kokee olevansa epäonnistunut. Tai voihan se olla. Minä kannustin häntä tulemaan kotiin paikasta jossa hän ei selkeästi voinut hyvin.
Alunperin he sopivat huoneiden saannista yhdessä, silloin kun muutettiin siis.
Esikoinen on enemmän kotona, sillä perustelee isompaa huonetta. Kaikki omat tavarat on saanut siis sieltä vanhasta huoneesta itselleen kyllä.
Jos sinulla on perhe, ystävät, harrastukset ja koko elinpiiri Helsingissä, mutta opiskelet esim Ivalossa? Sitten kaikki koulu loppuu, opiskelukaverit sieltä lähtevät. Jäisit yksin huoneeseen vaikka voisit huonosti? Wow
Vierailija kirjoitti:
En usko että hän kokee olevansa epäonnistunut. Tai voihan se olla. Minä kannustin häntä tulemaan kotiin paikasta jossa hän ei selkeästi voinut hyvin.
Alunperin he sopivat huoneiden saannista yhdessä, silloin kun muutettiin siis.
Esikoinen on enemmän kotona, sillä perustelee isompaa huonetta. Kaikki omat tavarat on saanut siis sieltä vanhasta huoneesta itselleen kyllä.
Teet virheen jo siinä, että lähdet edes keskustelemaan asiasta. Entinen huone on nyt sisaruksen ja piste, siitä ei tarvitse neuvotella eikä perustella yhä uudelleen ja uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
Nuorempi ehti siis juuri laittaa tämän huoneen omakseen, sisustaa ja asettua aloilleen. Siksi mua harmittaa että joutuisi heti siitä luopumaan.
Vaikka tiedän toimivani oikein ja ihan maalaisjärjellä, tuo esikoisen syyllistäminen siitä että suosin nuorempaa tuntuu pahalta.
Äitinä olo on joskus haastavaa, sitä kai mä tässä haen.
Sanopas sille vanhemmalle, että koet syyllisyyttä kun annoit hänen pitää kauan sitä isompaa huonetta, olisi ollut reilua, että sisarukset olisivat vuosittain vaihtaneet huoneet vaikkapa uudenvuodenpäivä.
Miksi et tunne syyllisyyttä siitä että nuorempi kärsi ahtaudesta kauan? Nih!
Sanot esikoiselle, että nyt on asia näin, ja jos jatina ei lopu palatkoon omaan asuntoonsa.
Alue: Aihe vapaa
Nuorempi sisarukseni asui useamman vuoden kotona vielä sen jälkeen kun olin muuttanut. Asui isoimmassa makkarissa, tai vanhempien makkari oli tietenkin isoin, mutta siis isoimmassa saatavilla olevista. Sitten hänkin muutti pois.
Äidille kuopus ollut aina jotenkin sydän lähinnä. Olin tullut kotiin kyläilemään ja majoittunut siihen isompaan makkariin, ja kuopus oli tulossa myös. Äiti ehdotti että minä siirtyisin pienempään huoneeseen, jotta kuopus saisi ”oman” huoneensa.
No, onneksi isä piti ehdotusta ihan käsittämättömänä.
Eli minäkin komppaan että huoneita ei vaihdella.
Esikoinen ehkä kipuilee tilannetta, suuri poismuutto ja oman elämän alku tyssähti (toivottavasti pian helpottaa tämä tilanne) ja kotonakin tuntuu eriltä..ehkä kokee tilanteen vaikeaksi, vaikka syyttömiä te kaikki siihen olette. Voisiko tilanne avautua tätä kautta?