Lue keskustelun säännöt.
Turkulaiset ja niiden "huumori"
12.05.2015 |
Olen nyt tovin asunut Turussa ja edelleen kummastelen sitä, kuinka väärinymmärretyksi jatkuvasti tulen..samoin huumorin kanssa. Vitsejäni ymmärtävät vain ne, jotka ovat kotoisin muualta kuin Turusta (enkä nyt tarkota mitään turkulais-vitsejä!) Ystäväni ihmettelimme erään ravintolan asiakaspalvelua, kun asiakkaiden kysyessä istumapaikkojen puutetta tarjoilia käski istumaan vaikka lattialla..
Monesti nämä heidän vitsinsä kohdistuvat ihmiseen ja ovat suhteellisen loukkaavia. Ulkonäköä ja pieniä virheitä paisutellaan ja niistä revitään vitsejä loputtomiin. Ja muualta tulleena olen saanut kuulla kotiseudustani, murteestani IHAN JOKA PÄIVÄ viimeisen puolen vuoden ajan. Tuntuu kuin he selittelisivät haukkumisensa vitseinä. Tämä on siis todettu myös muiden ihmisten toimesta, ei pelkästään omasta puolestani.
Ymmärrän, että turkulaiset saavat muualla ollessaan kuulla jatkuvasti parjausta ja läpän heittoa kaupungistaan ja murteestaan, mutta eivätkö he todella osaa muuta? Asioita, joista muualla ei huomauteltaisi, lauotaan täällä ilman pienintäkään häpeää..
Onko kellään muualla samankaltaisia fiiliksiä tai kokemuksia?
Kommentit (126)
En ole kyllä ikinä törmännyt tuollaiseen. Olen asunut Turussa nyt 3 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mulla oli ihan sama juttu Rovaniemellä. Minun Lounais-Suomen vitsejä ei oikein tajuttu ja ne otettiin loukkauksina ja suoranaisina vittuiluina vastaan. Useimmiten meinasin saada turpaani, kuin samalla sanalla takaisin, kun heitin ihan normaalia läppää. Myös turunmurteesta naljailtiin hyväntahtoisesti koko ajan. En ole turkulainen, vaikka aika naapurissa silloin joskus elinkin.
Oli kyllä ahdistavaa, kun ei voinut enää samalla tavalla vitsailla ja olla itseironinen, kuin ennen. Eikä pohjoisen vitsit kolahtaneet taas minulle. En tosin ole varma, että vitsailtiinko siellä ollenkaan. Muutin sitten muutaman vuoden päästä häntä koipien välissä takaisin.
Nyt on kiva asua Helsingissä, kun töissä on virolaisia, joilla on sama huumorintaju kuin meikällä. Heitellään välillä rankkaakin huumoria toisillemme. Uudet työntekijät aina kyselee, että vihataanko me toisiamme, kun noin rumasti puhutaan. Ja sitten nauretaan entistä kovemmin. Rankan menneisyyden omaavat taitaa omata rankemman huumorin. Ja onhan se aika rankkaa asua Suomen persreijässä ;)
Turkulaiset ovat itsessään huumoria.
En ole tuollaista kohdannut, olen asunut 20 vuotta Turussa.
Ap on päättänyt, että Turku on peestä, ja kuulee asiat sen suodattimen läpi. Tosin itsekään en asu Turussa, vaan Naantalissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen asunut Turussa nyt yli kolme vuotta ja kaikki uudet ystäväni ovat myös muualta muuttaneita. Valitettavan suuri osa syntyperäisistä turkulaisista on helvetin töykeitä. Onneksi voin koulun päätyttyä jatkaa matkaani muualle.
30 v turkulaisuutra takana ja nyt vasta selvisi että tämä minun ironinen huumorintaju johtunee turkulaisuudestani :D No ainakin osaan nauraa itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19 vuotta Turussa enkä moisesta ole kuullut.
Tutulta kuulostaa. Ylipäänsä täällä lännessä voi olla muutenkin melko kovaa ja toisiin kohdistuvaa huumoria. Idempänä taas vitsaillaan enemmän itsensä kustannuksella. Mielestäni kuvaavaa on se, että turkulaiset puhuvat usein negaation kautta, esim kaupassa voidaan kysyä "Ei teillä maitoa ole?". Nimim ympäri Suomea asunut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:50"]
Joo, mulla oli ihan sama juttu Rovaniemellä. Minun Lounais-Suomen vitsejä ei oikein tajuttu ja ne otettiin loukkauksina ja suoranaisina vittuiluina vastaan. Useimmiten meinasin saada turpaani, kuin samalla sanalla takaisin, kun heitin ihan normaalia läppää. Myös turunmurteesta naljailtiin hyväntahtoisesti koko ajan. En ole turkulainen, vaikka aika naapurissa silloin joskus elinkin.
Oli kyllä ahdistavaa, kun ei voinut enää samalla tavalla vitsailla ja olla itseironinen, kuin ennen. Eikä pohjoisen vitsit kolahtaneet taas minulle. En tosin ole varma, että vitsailtiinko siellä ollenkaan. Muutin sitten muutaman vuoden päästä häntä koipien välissä takaisin.
Nyt on kiva asua Helsingissä, kun töissä on virolaisia, joilla on sama huumorintaju kuin meikällä. Heitellään välillä rankkaakin huumoria toisillemme. Uudet työntekijät aina kyselee, että vihataanko me toisiamme, kun noin rumasti puhutaan. Ja sitten nauretaan entistä kovemmin. Rankan menneisyyden omaavat taitaa omata rankemman huumorin. Ja onhan se aika rankkaa asua Suomen persreijässä ;)
[/quote]
ap täällä,
Juuri tätä tarkoitin! Tuntuu kuin huumorin "sävyt" Turussa ja kotipuolessani olisivat ihan erilaiset! Vitsini eivät uppoa turkulaisiin ja heidän vitsinsä minuun ja muihin muualta tulleisiin. Itse olen sellainen ihminen, että pidän läpän heitosta..täällä se ei vain onnistu, joka on harmi :(
Ja sinulle, joka sanoit että olen päättänyt Turun olevan perseestä..Paikka on kaunis ja viihtyisä, mutta paikallisiin tutustuminen ja kommunikointi on suhteellisen haastavaa..
Veikkaan muuten, että pitkään täällä asuneet eivät tätä enää huomaa. Itsekin turtunut näiden vuosien aikana jonkun verran. 11
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon paljasjalkainen turkulainen 36v eikä kuulosta lainkaan tutulta.
Olet kuule ap niin asian ytimessä! Vuosia olen kokenut samaa kohtelua. Ja ihan varmasti 100%:lla voin sanoa, että muualla ja muualta tulleiden kanssa ei ole samaa ongelmaa, eikä muutakaan probleemaa. On paljon työkavereita ehtinyt Turussa olla, joten kokemus on kattava. Ainoastaan hankaus on juuri turkulaisten kanssa. Kaverit eivät tykkää turkulaisista lainkaan, niin tylyä on esim. käytös baarissa ym. eli pari tapausta...
Kerran mentiin pubiin ja yksi ainoa tyyppi heitteli tikkaa. Kaverini kysyivät puolen tunnin kuluttua, jos he saisivat myös heittää. Joo, ei käy. Tämä fiksu jatkoi sitten heittämistään yksinään varmaan pari tuntia :O
Toinen merkittävä huomio on se, että vaikka parilla tyypillä on käytössään kuuden hengen pöytä, ei siihen istuta, vaan he pitävät hallussaan useaa paikkaa. Tämä on sitä tyypillisintä, eli itsekkyys on päivän sana. Nämä esimerkit kymmenien joukosta vaan...
Kaunis kaupunki, jossa niin itserakkaat ihmiset PÄÄOSIN, että muuallakin se tiedetään. Ja suosittelen epäilijöitä lukemaan esim. Turun Sanomia, sieltä löytyy yleisöpalstalta aikamoista mielipidettä täällä käyneiltä, tyyliin: Tässä vastaus eräänkin kysymykseen Turun pöyhkeästä liikennekulttuurista: "Vittuaks mä mitään vilkutan, ku mitä helvettiä se sulle kuuluu mihin olen kääntymässä"?
Turkulainen naamioi haukkumisensa huumoriin. Esim. työkaverini (muualta muuttanut) kertoi heittäneensä omalla huumorillaan ihan vitsinä töissä (hoitoala) mennessään taukohuoneeseen, että "Missäs missäs mun asiakkaan antama suklaarasia oikein lymyää, ettei vaan olis likat maiskuttaneet" ja lisäsi vielä, että olisi siitä tarjonnut mielellään. -Vastaukseksi sai hyvin tylyn lausunnon, kuinka "MEILLÄ asiakkaan antamat suklaat ovat yhteisiä, ja me LIHOTAAN täällä yhdessä". Ystäväni oli sijaisena ja ylipainoinen...Huumoria??? Ja varmasti ei ystäväni varkaaksi syyttänyt ketään, kukapa sellaista nauraen sanoisi?
Ja lopuksi kaikki se, mikä ei välttämättä mene enää huumorina läpi, muutetaan tuota pikaa sarkasmiksi.
Kieroja ja omaa etuaan ajavia selkäänpuukottajia, ja vielä ylpeitä siitä :O
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.05.2015 klo 18:51"]
Turkulaiset ovat itsessään huumoria.
[/quote]
mutta huonoa sellaista, ei naurata. :(
uusturkulainen
Voisiko joku antaa ihan konkreettisen esimerkin tällaisesta "turkulaisesta huumorista"? Musta tietty itseironia on leimallisin piirre turkulaisissa, mutta sitä ei tässä nyt voida tarkoittaa kun eihän se voi muita loukata. Joten avatkaas nyt meille junantuomillekin turkulaisille tätä asiaa?
Ei ole huumoria ja jos sellaista yrittävät viljellä, se ei onnistu koska kuulijaa alkaa pelottamaan liikaa
Olen asunut Turussa kohta 30v mutta nyt en tajunnut oliko liika huumori vai huumorittomuus se ongelma?
Ja päälle sanotaan että helsinkiläiset on mauttomia ja loukkaavia moukkia.
Opiskelin kauan sitten Helsingissä samalla kurssilla parin turkulaisen tytön kanssa. Kaikkiaan kurssillamme oli opiskelijoita ympäri Suomen, kun tätä alaa voi opiskella vain Hesassa. Nuo turkulaiset tytöt olivat kaikkein 'koleimmat' ja huumorintajuttomimmat. Toki heillä keskenään oli hauskaa. Mutta itse herkkänä nuorena koin heidät jopa uhkaavina kylmine katseineen. Minulle kumpikaan ei tainnut puhua koko 6 v aikana, ellei ollut jotain oikeaa asiaa tai huomauttaneet tylysti, kun olin vain oma itseni eli vähän hervoton ja hassuhuumorinen. Nykyään nämä tytöt ovat hyvin paikalliseen sosieteettiin etabloituneita luokkatietoisia tätejä, palasivat aikoinaan takaisin Turkuun, kuinkas muuten.
Toisekseen, olen tavannut pari mukavan avointa ja rentoa turkulaistakin. He itsekin mieltävät, etteivät edusta tyypillistä turkulaista, joka on varautunut ulkopuolisia kohtaan ja jokseenkin kylmäkiskoinen.
Ei taida olla, ja olen kohta viiden vuoden ajan asunut Turuus. Tai sitten olen jo niin turkulaistunut etten enää tajua.