Vaimoni on huono äiti.

Jos joutuisin sairaalaan, pitäisi kirjoittaa lappu että äitiä ei saa missään tapauksessa päästää sairaalahuoneeseen. Hätätapauksessa henkilökunnan jatkuvasti läsnä ollessa. Sinne pitäisi sitten järjestää vain jotkut raavaat miehet lynkkaamaan hänet, kun yrittää päästä huoneeseen.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:41"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]

Kuulostaa samalta, mitä meillä oli kodssamme kun olin lapsi. Kuolisin mieluummin, kuin alle viikoksikaan palaisin lapsuudenkotiin katselemaan narsistiäidin käytöstä. Onneksi oli isä, joka välitti, kunnes isä ei saanut olla enää lasten kanssa. On jättänyt traumaatiiset jäljet tuo lapsuudenkoti elämääni.

[/quote]

No niin on täälläkin puoliso, jolta äitiys syvältä. Vapaata kasvatusta, itse etunenässä ja tietysti miellyttää osaa ulkopuolisia. Lähtisin, mutta ajatus, että lapsi tuollaisen armoilla tuntuu pahalta.

Heh, lipsahti ihan suoraan että on keksitty.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 22:45"]

Please ignoorataan toi hyysäri, menee ketju piloille.

[/quote]

Hei c'moon... MINÄ olen 45-vuotias, kahden aikuisen ja kahden teinin äiti. Olen ollut suurimman osan ajasta yh ja käynyt koko ajan töissä kahdessa vuorossa, enkä varmasti jaksanut istua hiekkalaatikolla tai kulkea perässä pihalla. JOSKUS kävimme puistoissa, uimahallissa, autoreissuilla Suomen halki. Pääosin lapset olivat kotipihassa kavereidensa kanssa ja kun harrastivat, kulkivat sinne itse... Olen silti tehnyt lähes aina "oikeaa" ruokaa, vain harvoin on ollut varaa pitsaan tai hampurilaisaterioihin, mutta ne onkin olleet juhlapäiviä. Olen leiponut sämpylät mustikkapiirakat ja kakut, järjestänyt synttärit... Lapset ovat olleet todella paljon telkkarin edessä alle 5-vuotiaina, eli ennenkuin osasivat olla itsekseen pihalla. Siivota en aina jaksanut ja pyykkivuori saattoi kasvaa. En KOSKAAN tehnyt läksyjä lasten kanssa ja hyvin harvoin kävin vanhempainilloissa. En aina kuunnellut mitä lapsella oli asiaa. SILTI lapseni sanovat minua maailman parhaaksi äidiksi, niin teinit kuin aikuisetkin. Aikuinen tytär sanoi, ettei hän muista enää että meillä olisi ollut sotkuista tai etten olisi viettänyt tarpeeksi aikaa heidän kanssaan. Hän muistaa, että meillä oli aina hyvä ja turvallinen koti, äiti ei istunut tietokoneella eikä räplännyt puhelinta ja kuulemma "aina" tehtiin kaikkea kivaa minun ystävieni kanssa ympäri Suomea. Nyt kun on jo lapsenlapsikin, niin huomaa, miten eri tavalla jaksaa ja osaa olla lapsen kanssa, kun se ei ole jokapäiväistä. Olen ollut rakastettu äiti, ja nyt olen rakastettu mummu.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1431433525145.html

Ei oo totta. Taitaa olla hiljainen uutispäivä.

Samanlaisia kokemuksia minulla. Äitiä ei ihan kiinnosta. Joskus on pyrähdyksia kun kiinnostaa, useimmiten ei. Ei kotitalouksen pyörittäminen onnistu. Esim on ollut koko päivän kotona, joskus lasten kanssa, joskus ilman, kun on vuorotyötä. Itse tulen viideltä kotiin ja kuudelta ihmettelee että mitä pitäisi laittaa ruoaksi ja mitään järkevää ei sitten yllättäin löydy.

Lasten kanssa aivan mahdotonta mennä kauppaan vaikka se minulta on onnistunut hyvin. 

On koko päivän kotona ja joudun hakemaan lapset koska on nukahtanut sohvalle. Tulen kotiin heidän kanssaan ja hän sitten menee suihkuun tunniksi. Tunti menee sitten vielä hiuksia laittaessa ja kappas! Nukkumaanmenon aika.

Joskus sitten keksii että tilataan viikon ruoat kotiin. Kivoja ruokia jotka on mukava maistella ja hankala tehdä. Ei sitten kiinnosta tekeminen vaan itse joudun siinä tunnin ahertamaan jotain juures kookos chili muhennosta jota lapset ei syö. Ai miksi en itse keksi ruoat? Hän on kotona ja keksii ihan itse.

Aamut hoidan yksin. Olen koittanut sanoa monta kertaa kiltisti että jospa edes vähän voisi auttaa. Edes ottamaan lasten vaatteet esiin? Mutta ei. On niin kiire. Hyvin ehtii lukea HS ja juoda kahvit kuitenkin puoli tuntia. Ei kiinnosta.

Ei ota syliin kuin vain pakosta.

Loppujen lopuksi ei yhtä paha kuin ap:n ja muiden kokemukset mutta kuitenkin. Tiedän monia naisia joilla on omia lapsia ja jotka oikeasti ovat äitejä. Täydellisiä aina? No ei. Hyvin paljon useammin kuin minun yksilö.

Ai miksikö sitten tein lapsia hänen kanssaan? Ei hän aina ollut tällainen.

Olisiko pitänyt käyttää kortsua? Ehkä. Vaikea kuitenkin saada lapsia silloin. Yhteinen oli päätös. En ymmärrä miten jotkut romahtaa noin.

Kolmattakin haluaisi... Näin meillä.

Meinasitko että tuolla psyyken näytöllä saat huoltajuuden, ei millään pahalla… Sairas mieli.

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 11:30"]

Sillä, onko hyvä aviomies ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko toinen vanhemmista läsnä ja tukena omille lapsilleen. Kyllä tässä maassa näitä prinsessoja riittää. Itsekeskeisiä "naisia" jotka on kasvatettu uskomaan, että he ovat niin ainutlaatuisia ja erikoisia, että koko maailman pitää heitä paapoa ja kumartaa. AP: kerää todistusaineisto valmiiksi - kirjaa tapahtumat, näyttöjä, sähköposteja, valokuvia, videota. Kaikki mitä tapahtuu ja sitten haet yksin eroa, haastat samantien oikeuteen ja vaadit yksinhuoltajuutta. T. toinen kunnon isä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 20:41"]

Kyllä tämä viestiketju osu ja uppos. Mullakin oli vaimo, joka oli olevinaan perheenäiti. Mutta enemmän kiinnosti juhlinta ja jalkovälin jakaminen. Kun kaikki paljastui, helppo oli hänen lähteä viettämään sinkkuelämää. Mulle jäi lapset, joista yksi ei ole edes omani vaan exän poika. Hänkin halusi jäädä minun luokseni asumaan. Viimeiset vuodet minä tein ruuat, siivosin lasten kanssa, leikin, kuljetin harjoituksiin. Mutta exälle ei tuntunut mikään riittävän. Läheisyyden saaminen oli työn takana. Seksi kyllä sujui, mutta siinäkin olisi pitänyt harrastaa parinvaihtoa jne. Minua hän alisti syytöksillä, haukkumalla minun sukulaiset ja mitä muuta, vaikka mitä. Ehkäpä tästä erosta kun taloudellisesti ja henkisesti selviää, niin voitoksi tämä vielä muuttuu... Mikä nykynaisia vaivaa?

[/quote]hali <3

Hyvin on suunniteltu elämä juu.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:17"]

Niin on minunkin vaimoni. Olen aina ollut sitä mieltä, jo 20-vuotiaana tavatessamme, että hän ei ole äitityyppiä eikä lapsen saaminen ollutkaan silloin ajankohtaista. Myöhemmin hän sitten alkoi haluta lasta. Olin kauhuissani. Hänkö, tuo lyhytpinnainen, häijy, ilkeä, törkeästi kiroileva, ei-lempeä, itsekeskeinen, äidiksi? Lapsi sitten tuli, vaikka toivoin ettei. En tiedä, millainen aikuinen pojastamme kasvaa (12v). Toivottavasti pysyy järjissään.

[/quote]

Olis kannattanut tehdä muutakin kuin vain toivoa. Laittaa vaikka se kondomi

[/quote]

Alkoholistin kanssa ei pidä olla.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 17:29"]

Itselläni vähän vastaavanlainen ongelma. Vaimoni on äitinä ihan hyvä, eikä seksielämässämmekään ole valittamista. Hän nyt sattuu vaan juomaan kun sieni ja tekee minule killereitä lapsenhoidon  suhteen, eli lähtee kapakkiin ryyppäämään ja on poissa  vuorokauden tai kaksi, vaikka hänen pitäisi vahtia pieniä lapsiamme, kun olen töissä. Olen joutunut saikuttelemaan kerran jos toisenkin hänen takiaan. Ei ole ollut pätevää syytä olla pois, niin olen joutunut keksimään tekosyitä. Työantajani antaa aina vähintäänkin varoituksen luvattomista poissaoloista, että kiva kiva.

[/quote]

Tuo asioiden kirjoittaminen muistiin talteen narsistin jäljiltä on niin luhistava ajatuksena, kun ensin jotenkin yrittää pysyä elossa näiden hyökkäysten jäljiltä, ja sitten  vielä pitäisi kyetä muistelemaan mitä on tapahtunut ja kirjoittaa se? Kerta toisensa jälkeen? Kun fysiikkakin meinaa pettää? Kun hoitaa muiden asioita eri ammattilaisten kanssa niin koskaan ei voi kertoa itsestään. Pitäisi olla joku standardikysymys ihmisille, vaikka vain yksi, minkä ammattilaiset aina kysyvät. Voisi pelastaa ihmisiä, jopa henkiä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 18:31"]

Olin 11 vuotta narsistin kanssa naimisissa. Seurusteluaika meni hyvin. Jälkeenpäin on helppo nähdä tilanteen kehitys kohti katastrofia. Ensimmäise oireet tulivat pintaan heti hääpäivän iltana. Seuraava dramaattinen vaihe oli lapsen syntymän jälkeen ensimmäisten kuukautisten aikoihin, jonka jälkeen koko elämä lähti vaimoltani käsistä. Selvisi että jo avioliittomme alussa tällä oli vielä vomassa suhde toiseen mieheen.Lisäksi selvisi neuvolakäynnin yhteydessä psyykkisesti hoitamaton abortti.  Irtosuhteita oli ainakin kaksi, ja kahdeksan vuoden kuluttua vaimoni alkoi seurustella aktiivisesti kolmannen, väkivaltaisen, vieraan miehen kanssa. Vaimoni oli myös väkivaltainen minua ja lastamme kohtaan. Kun viimeinen vieras mies paljastui, lapsemme halusi erota äidistä, kun äiti petti kaikessa ja valehteli kaikessa. En halunnut erota yhtäältä  samasta syystä  kuin aloittaja, toisaalta en halunnut Jumalan vihaa päälleni. Annoin vain jatkuvasti anteeksi. Lopulta vaimoni haki eroa, ja perusteli sitä kaikilla omilla tekemillään kauheuksilla, mutta pani kaiken minun syyksi ja minun tekemiksi. Ulospäin hän käyttäytyi voi sanoa hurmaavasti, jolla rakensi oman hovin pienelle paikkakunnalle, ja manipuloi koko hovinsa minun kimppuuni koulun rehtorista terveyskeskuksen lääkäriin kautta kunnan talon viranhaltijoihin. Jne. Nyt hän manipuloi lastamme myös oman hovinsa avustuksella kääntymään minua vastaan. Narsistin elämä pysyy pystyssä vain ja ainoastaan patologisen valehtelun ansiosta. Lyhyt neuvoni jonka itse sain: Pakene tai kuole! Jos luulet pärjääväsi, kirjoita jokainen vaimosi "rikos" päiväkirjaasi, ja tee varmuuskopiot sellaiseen paikkaan josta vaimosi ei niitä saa käsiinsä. Jokainen narsistin valhe on rikos ihmisyyttä vastaan, ja varaudu siihen että narsisti ei parane koskaan.  

[/quote]

Kuuluin hetken aikaa Isät lasten asialla -ryhmään, kunnes sinne liittyi naapurikylän pedofiilimies ihan pokkana vuodattamaan sitä kuinka hän on hyvä ja rakastava isä ja mitä mielikuvituksellisimmin sanakääntein kertoi pitkän tarinan siitä kuinka vaimonsa on hullu narsisti ja kuinka kaikki sossutädit ovat aina äitien puolella ja isejä sorretaan. Tuon kyseisen pedomiehen tarina on tässäkin ketjussa sanasta sanaan, tosi upeaa :( Ap:ta en tarkoita, vaan erästä kommentoijaa. 

Huomaamme ketjusta, että aihe on universaali vaikka kyse ei olisikaan ydinperheestä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:30"]

Huomaamme ketjusta, että aihe on universaali vaikka kyse ei olisikaan ydinperheestä.

[/quote]

tai sukupuolesta. Tosi monella on jo pelkästään omasta lapsuudestaan karvas kokemus siitä että isä on välinpitämätön, mutta uutiskynnystä se tuskin ylittää, koskaan.

Niin minullakin, saa raivareita , pahoinpitelee lapsia ja käy päälle.  Ilkeä ja pahansuopa ihminen, kukaan ei käy meillä kylässä.  Aapua

Kuullostaa surulliselta ja kamalalta tilanne. Asiasta on tosin esitetty vain toinen puoli. Vaimosi vaikuttaa masentuneelta ja uupuneelta, tosin voi olla persoonallisuushäiriöinen. On voinut kokea pahoja pettymyksiä parisuhteessanne, väsynyt lastenhoitoon jne ja siksi oireilee noin. Toisaalta, saattaa olla itse narsistin uhri, jos jatkuvasti kuulee olevansa huono, osallistumaton ja tekee kaiken "väärin". Valitettavasti lapset usein kuormittavat äitiä enemmän kuin isää, en osaa sanoa miksi. Äidit usein hoitavat enemmän käytännön asioita ja isillä riittää virtaa hassutteluun ja leikkeihin. Huonoa vanhemmuutta ja kumppanuutta on myös avautua negatiivisesti puolisosta palstalla ja esittää itse täydellistä vanhempaa, hakematta apua perheen tilanteeseen ja suojella lapsia. Olet jo saanut lapset puolellesi, siinä puoli voittoa, mikäli haluat erota. Eron yhteydessä lapsille vuoroviikkoasumista vahingollisempaa on puolen ottaminen ja toista vanhempaa vastaan manipuolinen, mihin sinä isänä olet nyt syyllistynyt. Voimia kuitenkin tilanteeseen.

http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1431433525145.html

Tämä avaus on päässyt iltasanomiin.

Näitä ikuisia teini-iän tasiolle jääneitä ns. "mulkku-haukkoja" on 5%  naisista, mutta ravintoklat täynnä koska 95% naisista on kotona ?

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 19:27"]

Kuuluin hetken aikaa Isät lasten asialla -ryhmään, kunnes sinne liittyi naapurikylän pedofiilimies ihan pokkana vuodattamaan sitä kuinka hän on hyvä ja rakastava isä ja mitä mielikuvituksellisimmin sanakääntein kertoi pitkän tarinan siitä kuinka vaimonsa on hullu narsisti ja kuinka kaikki sossutädit ovat aina äitien puolella ja isejä sorretaan. Tuon kyseisen pedomiehen tarina on tässäkin ketjussa sanasta sanaan, tosi upeaa :( Ap:ta en tarkoita, vaan erästä kommentoijaa. 

[/quote]

Taisin tunnistaa saman tyypin vuodatuksen muutamastakin kommentista, kun käytti sanasta sanaan samoja juttuja ILA:ssa, tosin enää ei ole siellä, onneksi.

Näissä anonyymeissa vuodatuksissa on aina se ongelma, että todellisuutta ei kukaan pysty tarkistamaan.

Minun ex- mies oli huono isä, aivan kuten vaimosi. Hän ei myöskään enää kiinnostunut minustakaan, toinen nainen oli mielessä. Kun erottiin, isä näki lapsiaan aluksi joka toinen viikonloppu. Pikkuhiljaa siitä kuoriutui se isä mikä sen piti olla alusta asti. Tajusi vasta kun oli menettämässä heidät , lasten omasta tahdosta, että on muututtava. Apaattinen se mies on vieläkin, ei se toinen nainenkaan jaksanut sohvalla vaan makaavaa miestä katella, mutta alkaa olla isänä jo ihan kelpo. Ehkä ero olisi teillekin hyvä. Lapset voi hyvin, kun molemmat aikuiset voi hyvin.