Vaimoni on huono äiti.
Siis todella huono. Jotakin aivan järkyttävää.
Ainoa syy miksen ole vielä eroa ottanut, on se että pelkään huoltajuuden menevän suoraan tuolle pikku narsistille.
Eipä tässä muuta. Hyvää äitienpäivää vaan!
Kommentit (225)
Vaimosi kuulostaa ihan mun mieheltä. Minä teen käytännössä kaiken. Häntä useimmiten väsyttää tai hänellä on jotain helkkarin paljon tähdellisempää tekemistä. Miksi isille tämä sallitaan? Kysyn vaan?
Kehtaa vielä arvostella mun arjenhallintataitoja sohvalta. Ja ei, tuo mies ei todellakaan ollut aina tuollainen ja hän oli se joka halusi lapsia. Jep jep.
No ei siinä, mä ja lapset pärjätään, kävi miten kävi. Koitan joskus käsitellä sisälläni sen surun kun perhe-elämä eikä mies ollutkaan sitä mitä piti. Se katkeruus mun sisältä pitää sulattaa, muuten kaikki kyllä selviää ja jaksetaan jotenkin painaa päivästä toiseen.
Haluaisin muutaman ajatuksen heittää aloittajalle. En jaksanut ihan koko ketjua lukea, enkä tiedä onko asiasta jo puhuttu. Mutta jäin pohtimaan, millainen parisuhde teillä on, oletteko vaimon kanssa viettäneet kahdenkeskistä aikaa lasten syntymien jälkeen? Oletko huomioinut VAIMOASI muutoin kuin äidin roolissa? Millaista on arkenne, pyöriikö kuvionne samaa rataa vai teettekö irtiottoja, yllättäviä juttuja yhdessä ja erikseen? Voisiko vaimosi olla sillä tavalla lapsellinen, että odottaa myös itse saavansa syliä ja hellyyttä, että voisi sitä antaa ja osoittaa lapsille? Voiko olla, että lapsiperheen arki yksinkertaisesti puuduttaa tai väsyttää? Mainitsit jossain, että vaimosi ei osaa (?) laittaa terveellistä ruokaa, voisitteko tehdä sitä yhdessä? Tai ohjaa vaimosi leikkimielisesti Marttoihin tai jonnekin kokkikurssille.
Ei se arki lasten kanssa ole aina helppoa ja arjen pyörittäminen samanlaisine, toistuvine rutiineineen on välillä tosi raskasta ja masentavaa. Toisenlaisten toimintamallien kokeileminen voi joskus tuottaa tulosta ja jokaisen on tehtävä se muutos ensin itse.
Tämä ketju on aloitettu vuosi sitten. Ettekö te huomaa jatkavanne vanhaan ketjuun? Olisi kiva, jos se, joka jatkaa johonkin vanhaan juttuun, laittaisi viestiinsä, että ketju on vanha, mutta kommentoin kuitenkin tms.
Keskustelun aloittaja tässä. En olis kyllä ikinä uskonu että tästä tehdään juttua lehteen asti - keskustelu olis jäänyt alottamatta jos sen olisin tienny.
Kiitos kuitenkin kaikille jotka on tarinaansa jakanu. Toisaalta "mukava" tietää että on ihmisiä jotka on samassa tilanteessa.
Kusi sukassa nyt täällä jatkan elämääni ja odottelen että tunnistaako vielä useampiki tuttava minut.