Vaimoni on huono äiti.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:39"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:26"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:16"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:13"] [quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"]No kerro nyt millä tavalla hän on huono äiti. [/quote] Viesti 12 avaa asiaa vähäsen. [/quote] Meinaatko ap, että hän kuitenkin jotenkin vahingoittaa lapsia? Vai on vain huono täyttämään tarpeita. Jaksatko itse niitä täyttää? Vai onko teillä keskinäisiä ongelmia, jonka takia et jaksa perheessä? [/quote] Ei todellakaan fyysisesti, sitä minä en katsoisi sekuntiakaan. Ei vain huomioi lapsia. Lapsi haluaa syliin - hänet työnnetään hellästi pois. Lapsi haluaa että luetaan kirjaa - äiti ei nyt ehdi. Lapsi haluaa pihalle kiikkumaan - vaimo kehottaa mielummin katsoon telkkaria. Jne. Lapset harvoin enää kysyvät äidiltä mitään. Ja se on vaimon mielestä vaan hyvä juttu. Itse jaksan. Ja nautin siitä, meidän lapset on "helppoja" tapauksia ja oikein hauskoja ja leppoisia pikkutyyppejä. Keskinäisiä ongelmia löytyy myös, vaimoa ei kiinnosta mikään ja ite en jaksa enää yrittää.

[/quote]Tuohan on ihan normaalia, mutta toisinpäin yleensä. Eli äiti on se joka leikkii ja huomioi.Isä ei ehdi, eikä kiinnosta. Ja ei niitä isiä sen takia jätetä, koska ne on kuitenkin ihan hyviä ihmisiä. Eli eivät lyö ja juo. Mutta naiselle ja äidille ne ominaisuudet eivät riitä(siis juomattomuus ja lyömättömyys) vaan pitäisi jaksaa venyä joka suuntaan. Vaimo olisi varmaan ihan normi isämä, mutta äitinä se ei riitä. Naisten on aina oltava superäitejä että kelpaavat:(
[/quote] No perus normi on se että äiti jää äitiyslomalle ja isä menee töihin. Mitäs helvettiä se Isä sitten voi kun paahta 10h päivää kun äiti laiminlyö lapsiaan silloin kun isä töissä. Olet kapeamielinen juntti.

Sää oot iltasanomis :D

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:17"]

Niin on minunkin vaimoni. Olen aina ollut sitä mieltä, jo 20-vuotiaana tavatessamme, että hän ei ole äitityyppiä eikä lapsen saaminen ollutkaan silloin ajankohtaista. Myöhemmin hän sitten alkoi haluta lasta. Olin kauhuissani. Hänkö, tuo lyhytpinnainen, häijy, ilkeä, törkeästi kiroileva, ei-lempeä, itsekeskeinen, äidiksi? Lapsi sitten tuli, vaikka toivoin ettei. En tiedä, millainen aikuinen pojastamme kasvaa (12v). Toivottavasti pysyy järjissään.

[/quote]

Olis kannattanut tehdä muutakin kuin vain toivoa. Laittaa vaikka se kondomi

Itselläni vähän vastaavanlainen ongelma. Vaimoni on äitinä ihan hyvä, eikä seksielämässämmekään ole valittamista. Hän nyt sattuu vaan juomaan kun sieni ja tekee minule killereitä lapsenhoidon  suhteen, eli lähtee kapakkiin ryyppäämään ja on poissa  vuorokauden tai kaksi, vaikka hänen pitäisi vahtia pieniä lapsiamme, kun olen töissä. Olen joutunut saikuttelemaan kerran jos toisenkin hänen takiaan. Ei ole ollut pätevää syytä olla pois, niin olen joutunut keksimään tekosyitä. Työantajani antaa aina vähintäänkin varoituksen luvattomista poissaoloista, että kiva kiva.

Täällä myös vaimolla sellainen rooli, että istuu parvekkeella tupakalla, tai sohvalla, viinilasi kädessä kokoajan. Minä vien lapset päiväkotiin (2v ja 6v), ja haen heidät sieltä myös. Vaimo eu kykene siihen, koska on naukkaillut jo viiniä lasten ollessa päiväkodissa. Vien lapset ruuan jälkeen puistoon, suihkuun ja nukkumaan, rouvan ollessa tupakalla puhuen kavereiden kanssa puhelimessa vinkkuhöyryissään. Kun mainitsen alkoholin käytöstä tai taloudenhoidosta, osottaa vaimo ovea ja huutaa että ero tuli nyt. Myös hänen vanhempansa ovat maininneet asiasta, jolloin välit katkesivat heihin vuodeksi. Vaimoni kyllä pystyy arvostelemaan muita, mutta ei näe peilissä mitään vikaan. Eroa olen harkinnut ja kohta katkeaa kamelin selkä, ja tulee minusta yh-isä. Lapset eivät viihdy äitinsä seurassa.

Surullista että näin käy.

Täällä on monikin puhunut että ihmiset menevät avioliittoon asti kriteereinä lompakko tai missin ulkonäkö? Haloo, on kyse tilanteesta jossa hankitaan lapsia. Aika uskomatonta alkaa puhua jollain pinnallisilla kriteereillä! Aivan kuin ihmiset olisivat jotain idiootteja.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:15"]

Kyllä se lapsiperheen arki voi yllättää molemmat vanhemmat ja monella tavalla, varsinkin, jos ei itse ole lähtöisin mistään monilapsisesta perheestä. Miten siihen perhelämään oikein ihmisiä valmistetaan, opetetaan? Surullista kyllä, usein ei mitenkään. Korkeintaan puhutaan jotain ehkäisystä ja että kyllä sen abortinkin saa helposti, jos suunnitelmat ei mene niinkuin itse on pilvilinnojaan rakennellut. Rakastuminen on huumaa, pelkkä hormonipiikki, jonka vaikutus on niin suuri, että sen seurauksena ihmiset joskus lyövät hynttyyt yhteen alta aikayksikön ja sitten kas kummaa, miten se sitten yllättääkin...nimittäin rakkaan arkiminä. Yhtenä yllättävänä päivänä sitä ajattelee, että "Kuka tuo vierelläni kulkija ihan oikeasti on? Kuka minä olen?". Se arkiminä kun ei välttämättä ole yhtä kuin hienot koulutukset, hieno työura, paksu lompakko, missivartalo tai enkelikasvot, päinvastoin ne saattavat jopa peittää sen todellisen minän. Lapsiperheen arki, jos mikä, on mitä mahtavin kasvunpaikka ihmiselle. Siinä lapsiperheen keskellä opetellaan epäitsekkyyttä, itsehillintää, kärsivällisyyttä, anteeksiantoa, pyyteetöntä rakkautta jne. kaikkia niitä tylsiä, vanhoja konservatiivisia kristillisiä arvoja. Joka päivä on mahdollisuus valita hyvä pahan sijaan, harjoittaa lähimmäisen rakkautta ihan siellä arkisissa kotiympyröissä unohtamatta myös rakastaa itseään. "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi." Helpommin sanottu kuin tehty vai onko sittenkään niin?

[/quote]

Hyvä jumala, onko tuollaisia miehiä oikeasti, että katseleevat juoppoa äitiä ja hoitavat lapset tullen mennen töissä käydessään?

Siksi puutuin tähän koska tilanteeni on kylmä tunteeton rahan ja hyödyn näkevä avomies, joka kyllä haluaa kulissit, mutta työparina pelkästään olemme seinien sisäpuolella. Pitäisi näytellä onnellista perhettä ulkopuolelle ja tämä ei istu minuun ollenkaan. Olen ollut terveet elämän tavat omaava, itsestään huolehtiva nainen, joka haluaa tehdä kaikkensa lasten onnellisuuden eteen. Täytyy sanoa että jaksaminen on todella koetuksella, kun toinen, narsisti, paistattelee päivän valossa, kun olen pedannut vuosikaudet tässä lasten eteen ja nyt todella väsynyt. En siltikään juo tai petä, mutta kaikkea on mielessäni pyörinyt, että mitä tässä tilanteessa ja pitäisikö vaan lähteä. Ole taloudellisesti heikommassa asemassa ja mies ei narsistisesti halua luopua millään tavalla jälkikasvustaan. Ollaan yritetty nämä terapiat jne. Mies on sitä mieltä ja sanonutkin ulkopuolisille asiantuntijoille, ettei mitkään terapiat auta. Olen yrittänyt puhua, että jos tämä suhde ei etene positiiviseempaan suuntaan, tässä ei voida yhdessä tällaista jatkaa. Lapset vaistoavat tämän rakkaudettoman liiton ja nuorin kärsii tästä asiasta. Vaistoaa, että äiti kärsii suhteessa. Olisikin mukava saada joskus miehen näkökulma ja perspektiiviä tilanteeseen. Tääll äyttää avautuvan yksi jos toinenkin mies, ihan asialinjalla. Hieno juttu sinänsä, havahtuu siihen että hienoja, tuntevia miehiä on vielä olemassa jotka tekee kaikkensa pesueen eteen. 

Vauvasta asti hoidettu ja ruokittu lapset, käytetty leikkipuistoissa ja ulkona muutenkin, luettu ja leikitty lasten leikit isän kanssa. Lasten äiti on saanut tehdä uraansa miten parhaaksi on katsonut, lojunut sängyssä ja sohvalla lasten lapsuudesta nuoruuteen ja pian aikuisuuteen asti katsellen viihdesarjoja ja milloin mitäkin hätistellen lapset että saa rauhassa katsella. Lasten kanssa ei juuri koskaan mitään leikkinyt, ei käyttänyt ulkona jne. Lapset lentävät kohta (toivottavasti) omille teilleen ja niin kai minäkin. En vaan jaksa uskoa yhteiseen vanhuuteen sellaisen ihmisen kanssa jonka "palvelijana" olen suuren osan elämästäni viettänyt. Lasten takia en ole uskaltanut lähteä... Kaikki on hyvin ja mikään ei ole hyvin...

Jos heittelee maitoa nyt, kannattaa miettiä mitä tekee lapselle myöhemmin ja koko elämän aikana.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]

Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.

Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.

Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.

Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40

m

[/quote]

Samanlaista on täälläkin meno kuin ap:lla. Perhe ei kiinnosta, mutta kavereita suorastaan palvoo. Puhelin menee aina lasten edelle, eikä oikeastaan koskaan leiki lasten kanssa. Onneksi lapsilla on isä.

Tiliotteita, bonuksia? Miksi? En mitenkään voi uskoa että olisi olemassa perhe jossa nainen ei ostaisi ruokaa kotiin ja vaatteita lapsille. Mieskö sen muka tekee? Viiltelevät, heittelevät ja mieleltään joka vuosikymmeneltä sairaammat  äidit, olivat he minkä ikäisiä tahansa, ovat kauheita, mutta yrittäkää pysyä rakentavina näissä ehdotuksissanne!

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"]

Faktat ovat faktoja, joten nyt vain kirjoittamaan kaikkea paperille ylös. Mietit sinne miten arkenne menee, kuka huolehtii lapsista (ovatko päiväkodissa? Kuka vie, kuka hakee, kuka on vanhempien tapaamisissa, mitä juttelette hoitajien kanssa jne.), kirjaat ylös kaikki henkilöt joilla voisi olla tietoa ja näkemystä asioihin jne. Neuvolatäti, vanhempasi, naapurit, ystävät, tutut.. Printtaat tiliotteita, kauppojen plus/bonus otteet mistä näkee karkeasti mitä on ostanut, kaupan kuitit, kaiken mahdollisen. Yli omien valtuuksien ei pidä mennä, vain tällaiset arkeen liittyvät. Äänitä puhelimellasi arkea, ota kuvia JA ole sinä kunnollinen hyvä isä.

[/quote]

Lasten hankinta on valinta. Valinta! Uskomattomia nämä tapaukset jotka ajattelevat että vauvaikäisen äitinä pääsee kampaajalle ja bailaamaan ja syömään rauhassa, jotkut puhuvat jopa jostain avioparin treffi-illoista. Herätys. Jos hankitte lapsia, hankitte lapsia. Silloin pitää oma elämä olla eletty, ei kesken.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:11"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:08"] Miksi naiset tekee lapsia kusipäiden kanssa? Ei se vaimo ole aina ollu kammottava ämmä, ennen oli oikein hurmaava persoona. Lasten myötä muuttu kylmäksi ja tilanne vaan pahenee. [/quote] Siihen on palstalla ollut vastauksia useamminkin mm. tuo sama että ennen se oli jotakin muuta. Mikä sai tilanteen muuttumaan? [/quote] Lasten syntymä. Arki lasten kanssa ei ilmeisesti vastannutkaan odotuksia.

[/quote]

On näemmä miehillä pienet murheet. Lapset sattuvat muutamaan asioita syntymästä lähtien eikä arki ole samanlaista kuin silloin joskus kun tutustutaan toisiin ja ihastutaan. Sovitetaan siihen uudet ihmiset, ehkä entiset lapset, työt ja talous niin aina jossakin on jotain säätöä. Äiti antaa vastuun miehelle lasten hoidossa osoittaa jo suunnatonta luottamusta naiselta miestä kohtaan ja samalla saavat näin aikaa itselleen jota tarvitsevat. Varsinkin sitten kun se vauva-taapero vaihe on jäänyt taakse päin eikä roikuta kiinni kuin takiainen. Olkaa onnellisia siitä että lapset pitävät teistä noin suuresti, kyllä sekin vaihe tulee kun saatte soitella perään....Ehkä kannattaisi etsiä se kipinä sieltä mihin ihastuitte toisissanne alkujaan, keskustella kahdestaan asiasta eikä raapustaa murheitaan näille palstoille mikäli ei meinaa loukata puolisoaan vielä pettämällä toista. Yhteishuoltajuus tulee automaattisesti mikäli päätätte erota ellei toinen vanhempi ole oikeasti kykenevä huolehtimaan lapsesta. ( Alkoholisti, narkkari, väkivaltainen, mielenterveysongelma jne.) Että semmosta.

Olin 11 vuotta narsistin kanssa naimisissa. Seurusteluaika meni hyvin. Jälkeenpäin on helppo nähdä tilanteen kehitys kohti katastrofia. Ensimmäise oireet tulivat pintaan heti hääpäivän iltana. Seuraava dramaattinen vaihe oli lapsen syntymän jälkeen ensimmäisten kuukautisten aikoihin, jonka jälkeen koko elämä lähti vaimoltani käsistä. Selvisi että jo avioliittomme alussa tällä oli vielä vomassa suhde toiseen mieheen.Lisäksi selvisi neuvolakäynnin yhteydessä psyykkisesti hoitamaton abortti.  Irtosuhteita oli ainakin kaksi, ja kahdeksan vuoden kuluttua vaimoni alkoi seurustella aktiivisesti kolmannen, väkivaltaisen, vieraan miehen kanssa. Vaimoni oli myös väkivaltainen minua ja lastamme kohtaan. Kun viimeinen vieras mies paljastui, lapsemme halusi erota äidistä, kun äiti petti kaikessa ja valehteli kaikessa. En halunnut erota yhtäältä  samasta syystä  kuin aloittaja, toisaalta en halunnut Jumalan vihaa päälleni. Annoin vain jatkuvasti anteeksi. Lopulta vaimoni haki eroa, ja perusteli sitä kaikilla omilla tekemillään kauheuksilla, mutta pani kaiken minun syyksi ja minun tekemiksi. Ulospäin hän käyttäytyi voi sanoa hurmaavasti, jolla rakensi oman hovin pienelle paikkakunnalle, ja manipuloi koko hovinsa minun kimppuuni koulun rehtorista terveyskeskuksen lääkäriin kautta kunnan talon viranhaltijoihin. Jne. Nyt hän manipuloi lastamme myös oman hovinsa avustuksella kääntymään minua vastaan. Narsistin elämä pysyy pystyssä vain ja ainoastaan patologisen valehtelun ansiosta. Lyhyt neuvoni jonka itse sain: Pakene tai kuole! Jos luulet pärjääväsi, kirjoita jokainen vaimosi "rikos" päiväkirjaasi, ja tee varmuuskopiot sellaiseen paikkaan josta vaimosi ei niitä saa käsiinsä. Jokainen narsistin valhe on rikos ihmisyyttä vastaan, ja varaudu siihen että narsisti ei parane koskaan.  

Ihminen joka haluaa pitää kulissit kunnossa on erittäin tuhoisa sekä itselleen että ympäristölleen, eikä se pääty siihen kun lapset lähtevät kotoa. Pahimmassa tapauksessa käsillä voi olla erittäin suuri ongelma, joka voi tuoda äärimmäisen pahoja ongelmia ihan konkreettisella tasolla. Siellä on se psyyke ja sen mekanismit takana. Tarkkana – siis mikäli puhut totta.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:33"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:25"][quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:22"]Yhdessä siis alotettiin uus arki. Vauva ei millään tapaa ollu erityisen itkuinen tms. Esikoisen ollessa 9kk, minä jäin kotiin ja olin kotona siihen asti kun vaimo jäi kuopuksesta äitiyslomalle. Meillä on myös toiset isovanhemmat melkein naapurissa, aina valmiita auttamaan. Laatuaikaa kahdestaan myös saatiin helposti. Mutta vaimoa ei enää jossain vaiheessa vaan kiinnostanut. Ja jossain vaiheessa minä lopetin yrittämisen. [/quote] Miten se arki yllätti? Mitkä oli erityisesti arkeen yllättyneen vanhemman odotukset vanhenmuudesta ja miten todellisuus ei niitä vastannut? [/quote] Vaimo ei ole ikinä kestänyt sitä lasten tarvetta huomiolle. Mutta en voi ymmärtää miten se olisi ollu yllätys. Hän päässään kuvitteli kaiken helpommaksi, minä taas vaikeammaksi. Hän yllätty negatiivisesti, minä positiivisesti. Myöhemmin vaimo kyllä sanoi itsekin ettei hän taidakaan olla äiti-materiaalia. Haluaa vaan pitää kulissit kunnossa.

[/quote]

Hyvin vaikea asiaa selvittää kun vaimo ei siitä suostu puhumaan. Viimeisimmässä keskustelussa totesi että perhe-elämä "ei vaan kiinnosta" ja "koko perheen perustus oli virhe"
[/quote]
Miksi hänen ei siitä halua puhua jos aikaisemmin on puhunut avoimesti mm. odotuksista perheen suhteen?
[/quote]

Ei hajuakaan. Häntä ei vaan huvita puhua enää mistään. Ennen oli toisin.
[/quote]

Meillä se että lasten jälkeen kun rintaruokitus loppui alkoi meno jalka väpättää vaimolla. Kun tuli töistä niin sitten kahville kavereille ym. Piti päästä pois kotipiiristä mikä on ihan normaalia ja ymmärrettävää.

Lähetä vaimosi viikoksi tai kahdeksi selvittämään päänsä. Jos ei kaipaa kotia tai on ikävää sinua tai lapsia niin vähintään keskustelu asiasta saadaan ja vähän enemmän tietoja asioista ja tuntemuksista toiselta puolelta... Niin sinullakin mahdollisesti saada omat asiat mietitty

Tuollaiset tapaukset ovat niin sairaita ja pyörittävät niin isoja kokonaisuuksia tottuneella sairaalla taidollaan ja valehtelullaan, että he vaientavat isot joukot vaikka vuosikymmeniksi. Ajattelitko että joku pystyy vain menemään jonnekin ja kertomaan jostain ihmisestä, joka on oikeasti sairas? Tästä tapauksesta ei tietenkään tiedetä mitään, yhtä hyvin isä voi teoriassa olla vain keksinyt koko jutun, käyttäytyy itse kuin mielipuoli joka tekee vuosien saatossa tehtävänsä, tai tapausta ei edes ole olemassa. Mutta todella, varokaa sairaita ja pahoja.

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:37"]

[quote author="Vierailija" time="10.05.2015 klo 20:15"]

Minunkin vaimolla on äitiys ihan hukassa.
Vaimona, tai elämänkumppanina, hän on hyvä.
Rakastajana mukavan ja hyvän välissä.

Tuo äiti juttu ei sovi kyllä hänelle ollenkaan. Ei tykkää komentaa/ohjastaa vaan olettaa että lapset osaavat ja tekevät kaiken oikein ilman opastusta. Sitten kun ei kaikki mene ok niin rauhalisen keskustelu voi muuttua htkessä siihen että heittaa maidot kymmenen vuotiaan naamalle kun ei osaa laskea, tai ei halua osaa matikkaa.

Ei usko rangaistuksiin mutta voi vaikka vain mitään sanomatta jättää lapset kauppaan ja marsia ulos.

Kolme lasta, vanhin teini. Minusta tuntuu, että elän kahden teinin ja kahden lapsen kanssa. Toinen teini on vain jo 40

m

[/quote]

Vaimosi käytös kuulostaa sairaalta, tekee henkistä väkivaltaa lapsia kohtaan. Puutu tilanteeseen, ohjaa valmosi terapiaan tms. , mene itse mukaan kertomaan faktat, kun todennäköisesti vaimosi muutoin valehtelee itsensä hyväksi äidiksi.

[/quote]

Minun narsisti vaimoni oli ensi väkivaltainen minua kohtaan, sitten lastamme kohtaan ja lopulta meitä molempia kohtaan. Eikä sekään riittänyt, Aviolittomme aikana hän petti ja rikkoi perheemme, ja eron jälkeen vielä yllytti jollakin valheella pettäjä miehen minun kimppuuni ja lapsemme kimppuun. Kun puhumme narsismista, emme voi suhtautua kuoleman vakavaan luonnehäiriöön romantisoimalla tai selittämällä pahaa hyväksi joillakin mielikuvituksellisillä tyhjillä ja asiaan kuulumattomillaverukkseilla. Kun keskustellaan narsismista, silloin on keskusteltava narsismista.  

Minulla samantapaisia kokemuksia, voisin kertoa lukemattomia asioita... Ikävä on vain se tosiasia että viranomaiset ovat äidin puolella!! Tässä yksi hyvä esimerkki: lapseni äiti huitasi minua lapsen ja viranomaisten nähden mutta asia painettiin villasella. Narsistinen persoonallisuus häiriöiden ihminen pyörittää viranomaisia 100-0. Sad, but true!!!

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 16:59"]Tää on niin tuttua ja täysin samaa mieltä kaikessa mitä topicin avaaja sanoo. Naiset täysin hukassa nykypäivänä. Tehdään lapsia ja sit yhtäkkiä halutaan vapautta. Sama juttu tässä pihalla olossa äitiydessä. Nykynaiset tunneköyhiä ja johtuu monesta eri asiasta. Kädettömistä äideistä ja isänrakkauden puutteesta. Lapset on jokin statusjuttu ei niinkään et niistä tulis pitää huolta. Tai niin sitävartenhan se kulissiukko on siin et se hoitelee lapset. Roolit vaihtuneet ja tietyl taval murros et naiset tuppaa tekemään mitä huvittaa ja miehet saa säälipalat...tää aihe on tabu...ja koomista et joku tääl kehtaa kysyy ja saivarella et mitä se on tehny? Vastaus ku ei mitään ei yksinkertaisesti mitään.....
[/quote]
Jepulis... Mies hoitaa illat ja viikonloput koska hänen pitää olla lasten kanssa myös työ lasketaan myös samalla tavalla kun olla kavereiden kanssa shoppailemassa tai ravintolassa ym.