Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Taas tyypillinen maasta pois karannut, joka on unohtanut kielensä.

Maksoitko velkasi yhteiskunnalle (koulutus, terveydenhoito, etc...) ennen kuin lähdit maanpakoon?

Joo maksoin. Aika paljon oli mutta selvisin rikkaan mieheni tuella. Haluttais muuttaa joskus minun synnyinmaahan Suomeen mutta ei voida kun meidän pitäisi sitten maksaa velkamme tänne Saksaan ja se se vasta iso olisikin. Katsos kun koulu on täälläkin ilmainen ja lapsilisät paljon suuremmat ja terveydenhoito edullisempi mutta parempi. Tulisi niin iso lasku ettei meidän miljoonatkaan riitä. Eiku..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Itse puolestani en voisi elää itseni kanssa, jos ajelisin sadantonnin autolla ja puoliso tonnin ruostekasalla. Ei meillä kyllä ole nytkään tuollaista autoa, vaikka varaa siihen olisi, koska ei ole mitään järkeä ostaa sadantonnin autoa ruostumaan enimmän kotipihalle. Se on vähän surullista, jos tarvitsee kallista tavaraa tunteakseen itsensä onnelliseksi.

Kuinka pihalla te osa-aikatyökäiset ja kotirouvat oikein olette? Jos perheen aikuisten tulot on 6000 ja 2000 euroa niin harva täysjärkinen siihen mitään sadantonnin autoa miettii, elleivät asu jossain ilmakseksi. Ja miksi aina nuo vastaparit tonnin ruoska vs. ökyauto?

Miksei voi ajatella että se 2000 tienaava nainen (ainahan se on näissä esimerkeissä nainen) ostaa sellaisen auton kun noilla nettotuloilla ostaisi muutenkin = auton johon hänellä on varaa? Ja se 6000 tienaava ostaa sellaisen auton johon hänellä on varaa? Vaikka tulot olisi mitä, toisille riittää ihan perus toyota. Puolisot voi toki puolin ja toisin ajella toistensa kärryillä jos sitä vaimoa vaikka hävettää ajaa oman tulotasonsa mukaisella autolla.

Eiköhän se ole järkevää - jos perhe tarvitsee autoa / autoja - hankkia sellaisia kulkupelejä jotka sopivat perheen budjettiin. En ymmärrä näitä "oman tulotasonsa mukaan" juttuja. Minusta perhe on yhdessä köyhä tai rikas, tai jotain siltä väliltä, eikä yksittäisillä tulotasoilla ole väliä, kunhan kokonaisuus toimii reilusti.  

Tapaus 80-luvulta jäi mieleen tuohon rakastamiseen vedoten nainen  vaati avaimia miehen asuntoon.  Mies oli oppinut jo yhtäjatoista eikä antanut.  Heillä oli seurustelusuhde.  Nainen raivostui niin että sanoi ei mieskään voi sitten tulla hänen taloonsa.

Ihan kuin pelättäisiin suunnittelua ja omia puoliaan pitävää ihmistä.  On itsensä elättämisestä ja huolenpidosta joku lain kirjain siitäkin.

Sovitetaan perheen menot sen pienempituloisen palkan mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minulla ole ongelmaa vaikka asuinkumppanini, naisystävä, tienaa vähemmän kuin minä. Meillä on yhteiset tulot ja yhteiset menot. Menojen jälkeen katsomme mitä meillä on käytettävissä ja elämme yhdessä niiden rahojen kanssa. Nainen käyttää luonnollisesti enemmän rahaa kosmetiikkaan, vaatteisiin, itsensä ehostamiseen ynnä muuhun, ja se on täysin normaalia. Minulla menee taas rahaa harrastuksiin yms.

Ja sitten meillä menee myös yhteisiin harrastuksiin, matkoihin yms.

Itselläni ei ole tullut koskaan mieleenkään että alkaisin jotenkin laskemaan tai erittelemään meidän henkilökohtaisia menoja tai tuloja, koska kaikki ne ovat meidän yhteisiä. Pelaamme kahden ihmisen joukkueena, samaan maaliin.

Joku voisi kutsua sitä jopa tasa-arvoksi?

Ah, mikä sovinistinen tuulahdus jälleen; naisen rahat meikkeihin ja vaatteisiin, miehen rahat harrastuksiin. Nainen ei ilmeisesti harrasta mitään. Eikä tarvitse koskaan uutta läppäriä, kännykkää, pädiä. Ei vaihda autoa eikä käy yksin elokuvissa, ravintoloissa tms. Hän vain meikkaa ja pukeutuu.

Ymmärsitkö tahallaan vai vahingossa väärin? Tarkoitan sitä että me molemmat laitamme tulomme meidän yhteiselle tilille, ja myös käytämme ne yhdessä. Omiin ja yhteisiin menoihimme, hyvin tasa-arvoisesti ja tasapuolisesti. Kumminkaan sen enempää laskematta että onko toinen osapuoli käyttänyt omiin menoihin jossain vaiheessa enemmän tai vähemmän.

Ja kyllä, jos nyt takerrut niihin vaatteisiin, kosmetiikkaan yms joista kirjoitin, minä en käytä alkuunsakaan samaa rahamäärää niihin asioihin kuin puolisoni. Eikä se asia häiritse minua millään tavalla. Eikä puolisoani häiritse sen enempää minun harrastuksien menoerät. Kumpikin on tyytyväinen tähän talouden hoitoon ja kumpikin tietää realiteetit paljonko voi tuhlata. Laskut hoituu ajallaan ja jää vielä yhteisiinkin harrastuksiin.

Asiat voi näköjään ymmärtää väärin, joko tahallaan tai tahtomattaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

Paljon tuntuu tosiaan olevan ihmisissä niitä, joiden tunnemaailma on jäänyt kehittymättä. Materia on kaikki kaikessa, ja toiset ihmiset koetaan vain esineinä, joilla hyödytetään omaa olemista. Jopa lapset ovat joillekin vain kuluerä, joka pitää kuitenkin olla statussyistä mutta joihin ei ole eikä edes haluta mitään tunnesidettä. Siksipä heidän hyvinvointinsakaan ei kiinnosta vaan heidät voi jättää elämään köyhästi kun itse pröystäilee.

Kaipa näitä on aina ollut, ei liene uusi ilmiö.

Materia on tosiaan kaikki kaikessa, sen huomaa tästä ketjusta. Sivukaupalla jankutusta siitä kuinka mies pitää jättää jos hänen rahansa ei ole naisen vapaassa käytössä.

En ole havainnut tuollaista ajattelua, vaan yleinen mielipide kritisoi ihmisiä, jotka ovat itsekkäitä ja asettavat oman etunsa selvästi perheen edun yläpuolelle. Itse paremmin tienaavana puolisona huolehdin mielelläni siitä, että vaimollani on parempi pankkitilin saldo kuin itselläni, koska yritän mahdollistaa sen, että hänellä ei olisi rahahuolia (vaikka emme missään tapauksessa rikkaita ole). Uskon itse sietäväni paremmin taloudellista epävarmuutta ja pärjään pienemmälläkin saldolla, mutta en halua rakkaani kokevan stressiä siitä, riittävätkö hänen rahansa tässä tai ensi kuussa tarpeellisiin hankintoihin. Uskon tällaisen puolisosta huolehtimisen kiertävän myös takaisin positiivisella tavalla. Tyytyväinen (eikä raha-asioista stressivatsan ja huonot unet saanut) vaimo on varmasti mukavampi myös miestään kohtaan. Ja päinvastoin, silloin kun roolit ovat toisin päin.

Ei sellainen ole mikään perhe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Taas tyypillinen maasta pois karannut, joka on unohtanut kielensä.

Maksoitko velkasi yhteiskunnalle (koulutus, terveydenhoito, etc...) ennen kuin lähdit maanpakoon?

Joo maksoin. Aika paljon oli mutta selvisin rikkaan mieheni tuella. Haluttais muuttaa joskus minun synnyinmaahan Suomeen mutta ei voida kun meidän pitäisi sitten maksaa velkamme tänne Saksaan ja se se vasta iso olisikin. Katsos kun koulu on täälläkin ilmainen ja lapsilisät paljon suuremmat ja terveydenhoito edullisempi mutta parempi. Tulisi niin iso lasku ettei meidän miljoonatkaan riitä. Eiku..

Ai sä olet ehtinyt tekemään velkaa siellä Saksassakin? Taidat elää pelkästään muiden siivellä?

Vierailija kirjoitti:

Sovitetaan perheen menot sen pienempituloisen palkan mukaan.

Kuten todettu en koe tätä järkeväksi. Joutuisimme muuttamaan sähköttömään kämppään jonnekin metsään ilman autoa. Mies joutuisi siis luopumaan työstään, jos mitottaisimme elämämme minun tulojen mukaan. Minäkään en sitten sieltä metsästä pääsisi nollatuntisopparitöihini, joihin nyt voin kävellä.

Kuka tässä voittaisi? Joku periaate että molempien pitää maksaa euroissa saman verran eikä prosenteissa 😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Taas tyypillinen maasta pois karannut, joka on unohtanut kielensä.

Maksoitko velkasi yhteiskunnalle (koulutus, terveydenhoito, etc...) ennen kuin lähdit maanpakoon?

Joo maksoin. Aika paljon oli mutta selvisin rikkaan mieheni tuella. Haluttais muuttaa joskus minun synnyinmaahan Suomeen mutta ei voida kun meidän pitäisi sitten maksaa velkamme tänne Saksaan ja se se vasta iso olisikin. Katsos kun koulu on täälläkin ilmainen ja lapsilisät paljon suuremmat ja terveydenhoito edullisempi mutta parempi. Tulisi niin iso lasku ettei meidän miljoonatkaan riitä. Eiku..

Ai sä olet ehtinyt tekemään velkaa siellä Saksassakin? Taidat elää pelkästään muiden siivellä?

Sulla pitää kyllä olla ittes kanssa ihan hlvetin huono olla, kun olet noin äärettömän negatiivinen ja typerä ilkeilijä.

-ohis

Tässä ketjussa näkee hyvin, että raha-asiat ovat ongelma perheissä, joissa rahaa on hyvin vähän. Varakkaammat kertovat yksi toisensa jälkeen miten perheessä on yhteiset rahat ja kukaan ei laske miten toinen rahaa käyttää. Umpiköyhät sen sijaan varjelevat pieniä ropojaan kuin maailman pankkia ja laskevat joka rovon, jonka vaimo käyttää suurin piirtein varkaudeksi. Olen itse työssä sosiaalialalla ja huomannut, että patologisimmat eroriidat rahan kohdalla käydään perheissä, joissa rahaa ei ole. Sitä voi aikuiset ihmiset tapella vuosia elatusmaksuista kun tulot kummallakin ovat alle kaksi tonnia kuussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Taas tyypillinen maasta pois karannut, joka on unohtanut kielensä.

Maksoitko velkasi yhteiskunnalle (koulutus, terveydenhoito, etc...) ennen kuin lähdit maanpakoon?

Joo maksoin. Aika paljon oli mutta selvisin rikkaan mieheni tuella. Haluttais muuttaa joskus minun synnyinmaahan Suomeen mutta ei voida kun meidän pitäisi sitten maksaa velkamme tänne Saksaan ja se se vasta iso olisikin. Katsos kun koulu on täälläkin ilmainen ja lapsilisät paljon suuremmat ja terveydenhoito edullisempi mutta parempi. Tulisi niin iso lasku ettei meidän miljoonatkaan riitä. Eiku..

Ai sä olet ehtinyt tekemään velkaa siellä Saksassakin? Taidat elää pelkästään muiden siivellä?

Lapsilisiä saa kaikki, koulu on maksutonta kaikille jne. Nehän niitä on, joita sinä velaksi määrittelet.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oleellinen tuli ketjun ekassa vastauksessa, eli kyse on taloudellisesta väkivallasta ja kaikki muu asian ympäriltä on turhaa sössötystä.

Olisitko siis sinä se joka perustelisi se että miten se on väkivaltaa jos rikkaampi ei anna omaisuuttaan köyhemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Taas tyypillinen maasta pois karannut, joka on unohtanut kielensä.

Maksoitko velkasi yhteiskunnalle (koulutus, terveydenhoito, etc...) ennen kuin lähdit maanpakoon?

Joo maksoin. Aika paljon oli mutta selvisin rikkaan mieheni tuella. Haluttais muuttaa joskus minun synnyinmaahan Suomeen mutta ei voida kun meidän pitäisi sitten maksaa velkamme tänne Saksaan ja se se vasta iso olisikin. Katsos kun koulu on täälläkin ilmainen ja lapsilisät paljon suuremmat ja terveydenhoito edullisempi mutta parempi. Tulisi niin iso lasku ettei meidän miljoonatkaan riitä. Eiku..

Ai sä olet ehtinyt tekemään velkaa siellä Saksassakin? Taidat elää pelkästään muiden siivellä?

Sulla pitää kyllä olla ittes kanssa ihan hlvetin huono olla, kun olet noin äärettömän negatiivinen ja typerä ilkeilijä.

-ohis

Kukahan sen ilkeilyn aloitti? Hierottiin oikein naamaa, että "minä olen niin fiksu, että lähdin sieltä paska-Suomesta pois ja asun maassa, joka niin ihana ja moderni" ja muuta paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitetaan perheen menot sen pienempituloisen palkan mukaan.

Kuten todettu en koe tätä järkeväksi. Joutuisimme muuttamaan sähköttömään kämppään jonnekin metsään ilman autoa. Mies joutuisi siis luopumaan työstään, jos mitottaisimme elämämme minun tulojen mukaan. Minäkään en sitten sieltä metsästä pääsisi nollatuntisopparitöihini, joihin nyt voin kävellä.

Kuka tässä voittaisi? Joku periaate että molempien pitää maksaa euroissa saman verran eikä prosenteissa 😂😂

Sinähän siinä voitat reilusti kun nollatunti sopparilla on tulosi paljon pienemmät kuin puolisosi joka ilmeisesti käy vakisopimuksella töissä

Ennen koronaa käytin rahaa ulkonäköön.

Nyt pitää yläosa olla siisti, vähän meikkiä ja jotkut housut jalassa.

Olin äitiyslomalla karsinut koria konmarin oppien mukaan.

Muutettiin n 5 v sitten isompaan asuntoon. Lapset silloin nukkui samassa huoneessa, oli työhuone.

Mies tekee työtä olohuoneessa, minä makkarissa, joskus jopa saunassa.

Koronan myötä en enää ostanut vastteita, kosmetiikka vähissä, teen aamulla puuroa, syön vihanneskeittoa lounaaksi.

Meillä on tällä hetkellä aivan eri elintaso.

Eikä mua haittaa tippaakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Taas tyypillinen maasta pois karannut, joka on unohtanut kielensä.

Maksoitko velkasi yhteiskunnalle (koulutus, terveydenhoito, etc...) ennen kuin lähdit maanpakoon?

Joo maksoin. Aika paljon oli mutta selvisin rikkaan mieheni tuella. Haluttais muuttaa joskus minun synnyinmaahan Suomeen mutta ei voida kun meidän pitäisi sitten maksaa velkamme tänne Saksaan ja se se vasta iso olisikin. Katsos kun koulu on täälläkin ilmainen ja lapsilisät paljon suuremmat ja terveydenhoito edullisempi mutta parempi. Tulisi niin iso lasku ettei meidän miljoonatkaan riitä. Eiku..

Ai sä olet ehtinyt tekemään velkaa siellä Saksassakin? Taidat elää pelkästään muiden siivellä?

Sulla pitää kyllä olla ittes kanssa ihan hlvetin huono olla, kun olet noin äärettömän negatiivinen ja typerä ilkeilijä.

-ohis

Kukahan sen ilkeilyn aloitti? Hierottiin oikein naamaa, että "minä olen niin fiksu, että lähdin sieltä paska-Suomesta pois ja asun maassa, joka niin ihana ja moderni" ja muuta paskaa.

Höpöhöpö, Suomi on ihana maa. Tässä on kyse perheen tulojen jakamisesta.

kahta tulotasoa? ha hah haa. eikö mennyt mammalla elintason nosto miehen rahoilla loisimalla ihan putkeen?

Mikä ihme siinä on että jotkut ihmiset eivät tajua sitä mitä tarkoittaa parisuhde ja yhteinen talous. 

Yhteinen talous tarkoittaa sitä että jos toisella on elintaso tasolla 2 ja toisella tasolla 6, niin yhteisen talouden eli perheen elintaso on silloin tasolla 4.  Yhteinen talous on sama asia kuin vaikka yrityksessä, samalla tavalla kaikki tulot ja menot lasketaan yhteen ja katsotaan paljonko jää viivan alle.

Lähes kaikki sosiaalituetkin maksetaan talouden tulojen ja menojen mukaan, ei yksilön, joten jo pelkästään se pitäisi kertoa mikä on yhteinen talous.

En käsitä kumpaakaan ajatusta, sitä että köyhempi ajattelee ettei halua käyttää toisen tienaamia rahoja hyödykseen tai sitä että rikkaampi ajattelee että haluaa käyttää itse tienaamansa rahat vain itseensä. Miten voi jakaa syvimmät tunteensa, mietteensä, arkensa ja ruumiinsakin, kaikista yksityisimmät ja intiimimmät asiat, mutta sitten raha, joka on vaan rahaa, on se mitä ei voida jakaa? Rahaa tulee ja menee, se on täysin maallista, vain väline jolla saa tavaraa, ei sillä saa rakkautta, luottamusta, huumoria tai edes aitoa kumppanuutta tai ystävyyttä, miksi kuitenkin rahasta ollaan niin tarkkoja?

Mun mies sanoi aikoinaan kun yhteen mentiin että hän antaa vaikka paidan päältään perheen eteen, ja niin hän on tehnytkin. Kumpikin tekee sen mitä kykenee, niin kotitöitä kuin tuo rahaa talouteen, se vaihtelee vuosien varrella, mutta pääasia on että meillä on katto pään päällä ja lapset saavat kaiken kasvaakseen tasapainoisiksi tyytyväisiksi aikuisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki oleellinen tuli ketjun ekassa vastauksessa, eli kyse on taloudellisesta väkivallasta ja kaikki muu asian ympäriltä on turhaa sössötystä.

Olisitko siis sinä se joka perustelisi se että miten se on väkivaltaa jos rikkaampi ei anna omaisuuttaan köyhemmälle?

En kun olet niin tyhmä ettet ole vieläkään tajunnut, vaikka täällä on lähes 50 sivua asiasta jauhettu. Keskinkertaisetkin ymmärsivät jo ennen kuin avasivat ketjun.