Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe on kuitenkin yksikkö missä kaikilla on sama elintaso.

Jos on jollekin vaikeaa käsittää niin sitten eletään pienempituloisen määrittelemän elintason mukaan. Pyyhkiköön rikkaampi rahoillaan vaika takapuolensa mutta ei pröystäile yksinään niillä kun perhe näkee nälkää.

Meillä vaimo tienaa enemmän ja hänelle on perintörahoja. Minä maksan lasten kuluja minkä pystyn ja kituutan.

Vaimo ja lapset matkustavat, minulla ei  ole siihen varaa. Kauhistuttaa jäädä joskus eläkkeelle, narunjatkoksi?

Vaimosi harrastaa taloudellista väkivaltaa. Kuten huomaat, ei ole reilu eikä kiva tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on työnteolla vaurastunut, ja on pystynyt elättämään minut, eikä minun tarvitse toimeentulosta huolehtia.

Tämä. Maailman jokaisessa maassa naisen saa helpoiten ostamalla. Olen huomannut että nämä tasa-arvon kannattajat ovat usein sinkkuja.

Miten hän minut "osti", kun oli käyhä kuin kirkon rotta? Eipä ole enää, ja nyt pystyy vaimonkin elättämään.

Siis miksi sua pitää jotenkin elättää kuin lasta? Tässäkin ketjussa on sitä paitsi useasti selitetty kuinka, jos teillä on lapsia ja olet hoitanut niitä kotona, sulle kuuluu tästä ajasta osa puolison tuloa, eli ei se sua hyvää hyvyyttään "elätä". Jokainen vastaa omasta taloudestaan itse. Kun lasten takia ei tarvitse enää olla kokopäiväisesti kotona, on aika miettiä miten tienaa sitä yhteistä ja omaa rahaa.

Ei pidä, vaan pystyy ja haluaa. Ei me tarvita enempää rahaa, eikä yhteisessä rahassa ole merkintää kumman se on. Lasten takia ei kumpikaan ole kotiin jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Itse puolestani en voisi elää itseni kanssa, jos ajelisin sadantonnin autolla ja puoliso tonnin ruostekasalla. Ei meillä kyllä ole nytkään tuollaista autoa, vaikka varaa siihen olisi, koska ei ole mitään järkeä ostaa sadantonnin autoa ruostumaan enimmän kotipihalle. Se on vähän surullista, jos tarvitsee kallista tavaraa tunteakseen itsensä onnelliseksi.

Kuinka pihalla te osa-aikatyökäiset ja kotirouvat oikein olette? Jos perheen aikuisten tulot on 6000 ja 2000 euroa niin harva täysjärkinen siihen mitään sadantonnin autoa miettii, elleivät asu jossain ilmakseksi. Ja miksi aina nuo vastaparit tonnin ruoska vs. ökyauto?

Miksei voi ajatella että se 2000 tienaava nainen (ainahan se on näissä esimerkeissä nainen) ostaa sellaisen auton kun noilla nettotuloilla ostaisi muutenkin = auton johon hänellä on varaa? Ja se 6000 tienaava ostaa sellaisen auton johon hänellä on varaa? Vaikka tulot olisi mitä, toisille riittää ihan perus toyota. Puolisot voi toki puolin ja toisin ajella toistensa kärryillä jos sitä vaimoa vaikka hävettää ajaa oman tulotasonsa mukaisella autolla.

Meillä on kolme autoa. Se ei ole ollut tavoite alun alkaen vaan käytännön sanelema ratkaisu, kun maalla asumme. On yhteinen auto, jolla tehdään yhteiset reissut, eniten sille on käyttöä tietysti kesällä mutta myös kun käymme lähikaupungeissa ostoksilla. Sitten on minun autoni, jolla käyn töissä silloin, kun en voi olla etänä. Työmatka on työpisteestä vaihdellen 20-40 km, joten minulle riittää pieni ja kompakti auto. En yksikseni harrasta juurikaan huviajelua. Miehen oma auto puolestaan on farmari, koska hän joutuu työnsä puolesta joskus kuskaamaan tavaraa. On yrittäjä, joten se on samalla hänen yrityksensä auto.

Yhteisen auton kulut maksamme puoliksi, omien autojemme kulut ja niiden hankkimiset ja vaihtamiset ovat ihan henkilökohtainen asia. Ei minulla ole aavistustakaan hänen farkkunsa arvosta.

Kiva suhde teillä, ette paljon ilmeisesti ainakaan juttele?

Mistä niin päättelet? Kävimme juuri tänään ihan vain vaihtelun vuoksi kävelyllä eräässä pikkukaupungissa noin 30 km:n päässä ja kyllä koko kolmetuntinen reissu meni jutellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten mammat olisi reilua tässä tilanteessa: nainen opiskelee 10 vuotta ja menee kovapalkkaisiin töihin. Työ edellyttää pitkää päivää, stressi ja tulosvastuu painaa. Nainen menee yhteen varaosamyyjän kanssa. Mies tykkää kun voi tehdä välillä osa-aikaista, työ on rentoa ja hänen ei tarvitse olla stressaantunut ja kiukkuinen työpäivän jälkeen.

Syntyy pari lasta, mies jää mielellään hoitovapaalle. Esikoinen tietysti jatkaa päiväkodissa ja hoitomaksut ylimmän luokan mukaan kun naisen tulot hyvät.

Miestä harmittaa kun hänen säästötilillään ei ole yhtä isoa summaa rahaa kuin naisella ja kokee tämän taloudellisena väkivaltana. Naisella on myös työmatkoja varten hankittu uudehko auto, mies ajaa vanhemmalla.

Oikeestiko olette sitä mieltä että nainen ei rakasta miestä jos ei hanki tälle uutta autoa (vertaa ”äiti ja lapset joutuu ajelemaan vanhalla vaarallisella kotterolla”) ja tasaa säästötilien saldoa tasan?

Eihän tuossa ratkaisu ole ostaa uutta autoa tai tasata säästötilien saldoa vaan todeta, että perheessä on kaksi autoa, joilla molemmat vanhemmat saavat ajaa ja laittaa säästötileille kaksi käyttöoikeutettua. Näinhän perheissä toimitaan. Mihin kukaan erikseen perheessä säästää? Ihmiset säästävät lomamatkoihin, lapselle tms. Yhdessähän nuo hankitaan niin lapset kuin reissutkin, joten miksi se säästötili pitäisi olla erikseen jonkun nimissä?

”Mihin kukaan perheessä erikseen säästää?” Voi hyvä taivas, taloudenhallintakurssi pakolliseksi peruskouluun.

Niin erikseen? Perheessä säästetään yhteisiin asioihin. Yhteiseen lomamatkaan, isompaan asuntoon, uuteen autoon tai vaikkapa lapsille. Mutta mihin aikuinen perheenjäsen säästää vain itseään varten?

Kyllä meillä matkustellaan myös erikseen. Ja säästää voi moottoripyörään, autoon tai vaikka veneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten mammat olisi reilua tässä tilanteessa: nainen opiskelee 10 vuotta ja menee kovapalkkaisiin töihin. Työ edellyttää pitkää päivää, stressi ja tulosvastuu painaa. Nainen menee yhteen varaosamyyjän kanssa. Mies tykkää kun voi tehdä välillä osa-aikaista, työ on rentoa ja hänen ei tarvitse olla stressaantunut ja kiukkuinen työpäivän jälkeen.

Syntyy pari lasta, mies jää mielellään hoitovapaalle. Esikoinen tietysti jatkaa päiväkodissa ja hoitomaksut ylimmän luokan mukaan kun naisen tulot hyvät.

Miestä harmittaa kun hänen säästötilillään ei ole yhtä isoa summaa rahaa kuin naisella ja kokee tämän taloudellisena väkivaltana. Naisella on myös työmatkoja varten hankittu uudehko auto, mies ajaa vanhemmalla.

Oikeestiko olette sitä mieltä että nainen ei rakasta miestä jos ei hanki tälle uutta autoa (vertaa ”äiti ja lapset joutuu ajelemaan vanhalla vaarallisella kotterolla”) ja tasaa säästötilien saldoa tasan?

Eihän tuossa ratkaisu ole ostaa uutta autoa tai tasata säästötilien saldoa vaan todeta, että perheessä on kaksi autoa, joilla molemmat vanhemmat saavat ajaa ja laittaa säästötileille kaksi käyttöoikeutettua. Näinhän perheissä toimitaan. Mihin kukaan erikseen perheessä säästää? Ihmiset säästävät lomamatkoihin, lapselle tms. Yhdessähän nuo hankitaan niin lapset kuin reissutkin, joten miksi se säästötili pitäisi olla erikseen jonkun nimissä?

”Mihin kukaan perheessä erikseen säästää?” Voi hyvä taivas, taloudenhallintakurssi pakolliseksi peruskouluun.

Niin erikseen? Perheessä säästetään yhteisiin asioihin. Yhteiseen lomamatkaan, isompaan asuntoon, uuteen autoon tai vaikkapa lapsille. Mutta mihin aikuinen perheenjäsen säästää vain itseään varten?

Eli mun pitää vaatia käyttöoikeus pienempipalkkaisen mieheni säästöihin...se on niin *tanan pihi, että säästää puolet pienemmåstä palkasta enempi kuin minä :) Ostanko tekoripset itselleni vai miehelle uuden auton (jota se ei koe tarvitsevansa, vaikka musta se ois jo paikallaan)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten mammat olisi reilua tässä tilanteessa: nainen opiskelee 10 vuotta ja menee kovapalkkaisiin töihin. Työ edellyttää pitkää päivää, stressi ja tulosvastuu painaa. Nainen menee yhteen varaosamyyjän kanssa. Mies tykkää kun voi tehdä välillä osa-aikaista, työ on rentoa ja hänen ei tarvitse olla stressaantunut ja kiukkuinen työpäivän jälkeen.

Syntyy pari lasta, mies jää mielellään hoitovapaalle. Esikoinen tietysti jatkaa päiväkodissa ja hoitomaksut ylimmän luokan mukaan kun naisen tulot hyvät.

Miestä harmittaa kun hänen säästötilillään ei ole yhtä isoa summaa rahaa kuin naisella ja kokee tämän taloudellisena väkivaltana. Naisella on myös työmatkoja varten hankittu uudehko auto, mies ajaa vanhemmalla.

Oikeestiko olette sitä mieltä että nainen ei rakasta miestä jos ei hanki tälle uutta autoa (vertaa ”äiti ja lapset joutuu ajelemaan vanhalla vaarallisella kotterolla”) ja tasaa säästötilien saldoa tasan?

Eihän tuossa ratkaisu ole ostaa uutta autoa tai tasata säästötilien saldoa vaan todeta, että perheessä on kaksi autoa, joilla molemmat vanhemmat saavat ajaa ja laittaa säästötileille kaksi käyttöoikeutettua. Näinhän perheissä toimitaan. Mihin kukaan erikseen perheessä säästää? Ihmiset säästävät lomamatkoihin, lapselle tms. Yhdessähän nuo hankitaan niin lapset kuin reissutkin, joten miksi se säästötili pitäisi olla erikseen jonkun nimissä?

”Mihin kukaan perheessä erikseen säästää?” Voi hyvä taivas, taloudenhallintakurssi pakolliseksi peruskouluun.

Niin erikseen? Perheessä säästetään yhteisiin asioihin. Yhteiseen lomamatkaan, isompaan asuntoon, uuteen autoon tai vaikkapa lapsille. Mutta mihin aikuinen perheenjäsen säästää vain itseään varten?

Kyllä meillä matkustellaan myös erikseen. Ja säästää voi moottoripyörään, autoon tai vaikka veneeseen.

Se venekö on vaan yhden perheenjäsenen? Yksinään veneilee ja puoliso ja lapset on rannalla? Meillä tehdään perhelomia, kaikki kolme matkustavat yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten mammat olisi reilua tässä tilanteessa: nainen opiskelee 10 vuotta ja menee kovapalkkaisiin töihin. Työ edellyttää pitkää päivää, stressi ja tulosvastuu painaa. Nainen menee yhteen varaosamyyjän kanssa. Mies tykkää kun voi tehdä välillä osa-aikaista, työ on rentoa ja hänen ei tarvitse olla stressaantunut ja kiukkuinen työpäivän jälkeen.

Syntyy pari lasta, mies jää mielellään hoitovapaalle. Esikoinen tietysti jatkaa päiväkodissa ja hoitomaksut ylimmän luokan mukaan kun naisen tulot hyvät.

Miestä harmittaa kun hänen säästötilillään ei ole yhtä isoa summaa rahaa kuin naisella ja kokee tämän taloudellisena väkivaltana. Naisella on myös työmatkoja varten hankittu uudehko auto, mies ajaa vanhemmalla.

Oikeestiko olette sitä mieltä että nainen ei rakasta miestä jos ei hanki tälle uutta autoa (vertaa ”äiti ja lapset joutuu ajelemaan vanhalla vaarallisella kotterolla”) ja tasaa säästötilien saldoa tasan?

Eihän tuossa ratkaisu ole ostaa uutta autoa tai tasata säästötilien saldoa vaan todeta, että perheessä on kaksi autoa, joilla molemmat vanhemmat saavat ajaa ja laittaa säästötileille kaksi käyttöoikeutettua. Näinhän perheissä toimitaan. Mihin kukaan erikseen perheessä säästää? Ihmiset säästävät lomamatkoihin, lapselle tms. Yhdessähän nuo hankitaan niin lapset kuin reissutkin, joten miksi se säästötili pitäisi olla erikseen jonkun nimissä?

”Mihin kukaan perheessä erikseen säästää?” Voi hyvä taivas, taloudenhallintakurssi pakolliseksi peruskouluun.

Niin erikseen? Perheessä säästetään yhteisiin asioihin. Yhteiseen lomamatkaan, isompaan asuntoon, uuteen autoon tai vaikkapa lapsille. Mutta mihin aikuinen perheenjäsen säästää vain itseään varten?

Kyllä meillä matkustellaan myös erikseen. Ja säästää voi moottoripyörään, autoon tai vaikka veneeseen.

Se venekö on vaan yhden perheenjäsenen? Yksinään veneilee ja puoliso ja lapset on rannalla? Meillä tehdään perhelomia, kaikki kolme matkustavat yhdessä.

Tehkää kaikin mokominen perhelomia, riittää kun ymmärrät, että me muut matkustelemme myös erikseen. Enkä sanonut missään, että vene olisi yhden perheenjäsenen, mutta voi olla, että vain yksi perheenjäsen haluaa sen. Jos oma puolisoni yhtäkkiä ilmoittaisi, että hän haluaa moottoriveneen, niin tottakai hän saisi sellaisen hankkia. En usko, että itse innostuisin siitä niin paljon, että haluaisin sijoittaa siihen omaa rahaani, veneilykausi on Suomessa kuitenkin melko lyhyt. Sen sijaan matkailuautoon voisin laittaakin ja siitä jo on puhuttukin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitetaan perheen menot sen pienempituloisen palkan mukaan.

Kuten todettu en koe tätä järkeväksi. Joutuisimme muuttamaan sähköttömään kämppään jonnekin metsään ilman autoa. Mies joutuisi siis luopumaan työstään, jos mitottaisimme elämämme minun tulojen mukaan. Minäkään en sitten sieltä metsästä pääsisi nollatuntisopparitöihini, joihin nyt voin kävellä.

Kuka tässä voittaisi? Joku periaate että molempien pitää maksaa euroissa saman verran eikä prosenteissa 😂😂

Sinähän siinä voitat reilusti kun nollatunti sopparilla on tulosi paljon pienemmät kuin puolisosi joka ilmeisesti käy vakisopimuksella töissä

Et ehkä ymmärtänyt mitä kirjoitin. Tarkoitin että kuka voittaisi jos eläisimme pienituloisemman eli minun tulojen mukaan. Kukaan ei voittaisi vaan molemmat häviäisimme ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Taloudellista väkivaltaahan tuo on.

Vähän niin kuin pihtaaminen on seksuaalista väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten mammat olisi reilua tässä tilanteessa: nainen opiskelee 10 vuotta ja menee kovapalkkaisiin töihin. Työ edellyttää pitkää päivää, stressi ja tulosvastuu painaa. Nainen menee yhteen varaosamyyjän kanssa. Mies tykkää kun voi tehdä välillä osa-aikaista, työ on rentoa ja hänen ei tarvitse olla stressaantunut ja kiukkuinen työpäivän jälkeen.

Syntyy pari lasta, mies jää mielellään hoitovapaalle. Esikoinen tietysti jatkaa päiväkodissa ja hoitomaksut ylimmän luokan mukaan kun naisen tulot hyvät.

Miestä harmittaa kun hänen säästötilillään ei ole yhtä isoa summaa rahaa kuin naisella ja kokee tämän taloudellisena väkivaltana. Naisella on myös työmatkoja varten hankittu uudehko auto, mies ajaa vanhemmalla.

Oikeestiko olette sitä mieltä että nainen ei rakasta miestä jos ei hanki tälle uutta autoa (vertaa ”äiti ja lapset joutuu ajelemaan vanhalla vaarallisella kotterolla”) ja tasaa säästötilien saldoa tasan?

Eihän tuossa ratkaisu ole ostaa uutta autoa tai tasata säästötilien saldoa vaan todeta, että perheessä on kaksi autoa, joilla molemmat vanhemmat saavat ajaa ja laittaa säästötileille kaksi käyttöoikeutettua. Näinhän perheissä toimitaan. Mihin kukaan erikseen perheessä säästää? Ihmiset säästävät lomamatkoihin, lapselle tms. Yhdessähän nuo hankitaan niin lapset kuin reissutkin, joten miksi se säästötili pitäisi olla erikseen jonkun nimissä?

”Mihin kukaan perheessä erikseen säästää?” Voi hyvä taivas, taloudenhallintakurssi pakolliseksi peruskouluun.

Niin erikseen? Perheessä säästetään yhteisiin asioihin. Yhteiseen lomamatkaan, isompaan asuntoon, uuteen autoon tai vaikkapa lapsille. Mutta mihin aikuinen perheenjäsen säästää vain itseään varten?

Eli mun pitää vaatia käyttöoikeus pienempipalkkaisen mieheni säästöihin...se on niin *tanan pihi, että säästää puolet pienemmåstä palkasta enempi kuin minä :) Ostanko tekoripset itselleni vai miehelle uuden auton (jota se ei koe tarvitsevansa, vaikka musta se ois jo paikallaan)?

 Kannattanee erota ennenku homma leviää käsiin. Ilmeisesti rakkautta ei ole.

Meillä on ollut yhteiset rahat yli 30 vuotta, eikä ole pahemin rahasta riidelty. Kumpikin saa ostaa mitä tarvii ja suuremmista hankinnoista sovitaan yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Onpa outoa, että ihmiset ei sovi raha-asioista, ennen kuin muuttavat yhteen ja perustavat yhteistä kotia jonkun kanssa. Ei olisi tullut aikoinaan mieleenkään muuttaa yhteen mieheni kanssa, ellei kustannusten jaosta olisi sovittu etukäteen ja raha-asioista yleensäkin keskusteltu. Puolisonsa saa Suomessa ihan itse valita ja kannattaa valita sellainen, jonka arvomaailma miellyttää.

Mietin juuri että ei meillä ole tarvinnut talusasioista mitenkään sopia. Raha-asiat ovat vaan aina sujuneet aika helposti. 

Olen kyllä aina ollut sitä mieltä että kannattaa naida samasta sosioekonomisesta lokerosta. Kiipijöillä ja viettiensä viemillä taitaa aina tulla ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni tarkkaa Asuin kulut puoliksi. Mulle jäi lasten vaatetus ja ruokakulut ym. Aina piti pyytää toistakin käymään ruokakaupassa.

Yritin keskustella asiasta, mutta ei.

Siinä vaiheessa mieli muuttui kun perin ison summan rahaa. Sitten olisi voinut pitää yhteistä taloutta.

Juttu on tuore, niin katkerana tänne avauduin.

Lokki mikä lokki.

Ja menit sitten lisääntymään tämän aarteen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä meni tarkkaa Asuin kulut puoliksi. Mulle jäi lasten vaatetus ja ruokakulut ym. Aina piti pyytää toistakin käymään ruokakaupassa.

Yritin keskustella asiasta, mutta ei.

Siinä vaiheessa mieli muuttui kun perin ison summan rahaa. Sitten olisi voinut pitää yhteistä taloutta.

Juttu on tuore, niin katkerana tänne avauduin.

Lokki mikä lokki.

Ja menit sitten lisääntymään tämän aarteen kanssa?

Naiset ne vaatteita ostelee muutenkin kun niin ihana oli ja halvalla vaikka niitä olisi kaapit täynnä ja väittävät että tarpeeseen tulee jotta saadaan perusteltua oma tuhlailu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No miten mammat olisi reilua tässä tilanteessa: nainen opiskelee 10 vuotta ja menee kovapalkkaisiin töihin. Työ edellyttää pitkää päivää, stressi ja tulosvastuu painaa. Nainen menee yhteen varaosamyyjän kanssa. Mies tykkää kun voi tehdä välillä osa-aikaista, työ on rentoa ja hänen ei tarvitse olla stressaantunut ja kiukkuinen työpäivän jälkeen.

Syntyy pari lasta, mies jää mielellään hoitovapaalle. Esikoinen tietysti jatkaa päiväkodissa ja hoitomaksut ylimmän luokan mukaan kun naisen tulot hyvät.

Miestä harmittaa kun hänen säästötilillään ei ole yhtä isoa summaa rahaa kuin naisella ja kokee tämän taloudellisena väkivaltana. Naisella on myös työmatkoja varten hankittu uudehko auto, mies ajaa vanhemmalla.

Oikeestiko olette sitä mieltä että nainen ei rakasta miestä jos ei hanki tälle uutta autoa (vertaa ”äiti ja lapset joutuu ajelemaan vanhalla vaarallisella kotterolla”) ja tasaa säästötilien saldoa tasan?

Eihän tuossa ratkaisu ole ostaa uutta autoa tai tasata säästötilien saldoa vaan todeta, että perheessä on kaksi autoa, joilla molemmat vanhemmat saavat ajaa ja laittaa säästötileille kaksi käyttöoikeutettua. Näinhän perheissä toimitaan. Mihin kukaan erikseen perheessä säästää? Ihmiset säästävät lomamatkoihin, lapselle tms. Yhdessähän nuo hankitaan niin lapset kuin reissutkin, joten miksi se säästötili pitäisi olla erikseen jonkun nimissä?

”Mihin kukaan perheessä erikseen säästää?” Voi hyvä taivas, taloudenhallintakurssi pakolliseksi peruskouluun.

Niin erikseen? Perheessä säästetään yhteisiin asioihin. Yhteiseen lomamatkaan, isompaan asuntoon, uuteen autoon tai vaikkapa lapsille. Mutta mihin aikuinen perheenjäsen säästää vain itseään varten?

Kyllä meillä matkustellaan myös erikseen. Ja säästää voi moottoripyörään, autoon tai vaikka veneeseen.

Veneeseen ei kannata säästää. Veneily on vähän kuin menisi vaatteet päällä kylmään suihkuun ja vetäisi samalla sadan euron seteleitä vessanpöntöstä alas.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Nooh, jos ja jos. Isompi palkka ei välttämättä yksin takaa mitenkään tasokkaampaa elämää. Käytännössä meidän perheen 8000 euroa tienaavat mies ei ehdi ruokakauppaan tai pizzaa tilaamaan. Ei se iso palkka tule ilmaiseksi. Hän joutuu uhraamaan vapaa-aikaa työlleen ja on kyllä tyytyväinen että minä tilaan kotiin ruokaa ja joskus pizzaakin. Maksan myös yleensä kaikki laskut. Tilaan miehelle myös vaatteita ja kenkiä. Olisi minusta väärin, jos joutuisin tekemään ensin kaikki kodin hommat ja vielä maksamaan kaikki kulutkin omasta 4000 euron palkastani. Kerran kuukaudessa saan tasausta mieheltä. Enkä kyllä yhtään koe olevani käsi ojossa toisen lompakolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovitetaan perheen menot sen pienempituloisen palkan mukaan.

Kuten todettu en koe tätä järkeväksi. Joutuisimme muuttamaan sähköttömään kämppään jonnekin metsään ilman autoa. Mies joutuisi siis luopumaan työstään, jos mitottaisimme elämämme minun tulojen mukaan. Minäkään en sitten sieltä metsästä pääsisi nollatuntisopparitöihini, joihin nyt voin kävellä.

Kuka tässä voittaisi? Joku periaate että molempien pitää maksaa euroissa saman verran eikä prosenteissa 😂😂

Sinähän siinä voitat reilusti kun nollatunti sopparilla on tulosi paljon pienemmät kuin puolisosi joka ilmeisesti käy vakisopimuksella töissä

Et ehkä ymmärtänyt mitä kirjoitin. Tarkoitin että kuka voittaisi jos eläisimme pienituloisemman eli minun tulojen mukaan. Kukaan ei voittaisi vaan molemmat häviäisimme ja paljon.

Ei siinä kukaan voittaisi, mutta se olisi oikeuden mukaista. Nyt sinä saat paljon paremman elintason mitä itse pystyisit maksamaan ja on varmasti paljon muitakin kuin elintaso mistä hyödyt kun kumppanilla on rahaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Nooh, jos ja jos. Isompi palkka ei välttämättä yksin takaa mitenkään tasokkaampaa elämää. Käytännössä meidän perheen 8000 euroa tienaavat mies ei ehdi ruokakauppaan tai pizzaa tilaamaan. Ei se iso palkka tule ilmaiseksi. Hän joutuu uhraamaan vapaa-aikaa työlleen ja on kyllä tyytyväinen että minä tilaan kotiin ruokaa ja joskus pizzaakin. Maksan myös yleensä kaikki laskut. Tilaan miehelle myös vaatteita ja kenkiä. Olisi minusta väärin, jos joutuisin tekemään ensin kaikki kodin hommat ja vielä maksamaan kaikki kulutkin omasta 4000 euron palkastani. Kerran kuukaudessa saan tasausta mieheltä. Enkä kyllä yhtään koe olevani käsi ojossa toisen lompakolla.

Todennäköisesti suuttuisit jos joutuisit pyytämään rahaa koska se olisi nöyryyttävää kun näin nyt saat rahaa automaattisesti pyytämättä. Toisin sanottuna olet maksullinen kumppani jonka kummppanuudesta rikkaamman pitää maksaa

Ei parisuhteen tarkoituksena ole rikastua toisen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut yhteiset rahat yli 30 vuotta, eikä ole pahemin rahasta riidelty. Kumpikin saa ostaa mitä tarvii ja suuremmista hankinnoista sovitaan yhdessä.

Ootko koskaan aatellut millaista elämä olisi jos sun ei tarvitsisi aina tehdä kompromissia niistä suuremmistakaan hankinnoista kun ne voisi tehdä ihan oman mielen mukaan?

Kyllähän mäkin miehen kanssa hankinnoista keskustelen auton ja sijoitusasuntojen suhteen, mutta päätökset (ja niiden seuraukset) on ihan omia. Pitää vaan huolehtia että saa kuukausittain maksettua puolet yhteisistä kuluista, että vielä ei oo varaa liisata ferraria.

Sijoituksista ei edes keskustella, mies tietää että niitä on, muttei ole asiasta kiinnostunut. Ei se ole kiinnostunut mun viikottaisesta lottorivistäkään.