Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti on ehkä enemmän siinä, että parempipalkkainen ostaa paremman auton ja ajelee sillä vain itsekseen, kun se pienempipalkkainen ajelee sillä huonommalla autolla ja kyyditsee sillä myös niitä lapsia. Mitä tehdään tilanteessa, jossa se huonompi auto vaatisi remppaa, mutta omistajalla ei rahat riitä?

Ei kai tällaista nyt oikeasti voi olla missään perheessä?

Itse ainakin nostaisin kytkintä välittömästi. Miksi edes olla naimisissa, jos tilanne on tuo?

Niin. Miksipä olla hyväpalkkaisen miehen kanssa naimisissa, jos miehen rahoista ei hyödy mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pointti on ehkä enemmän siinä, että parempipalkkainen ostaa paremman auton ja ajelee sillä vain itsekseen, kun se pienempipalkkainen ajelee sillä huonommalla autolla ja kyyditsee sillä myös niitä lapsia. Mitä tehdään tilanteessa, jossa se huonompi auto vaatisi remppaa, mutta omistajalla ei rahat riitä?

Ei kai tällaista nyt oikeasti voi olla missään perheessä?

Itse ainakin nostaisin kytkintä välittömästi. Miksi edes olla naimisissa, jos tilanne on tuo?

Niin. Miksipä olla hyväpalkkaisen miehen kanssa naimisissa, jos miehen rahoista ei hyödy mitään.

Voihan mies kyyditä lapsia ja hoitaa kauppareissut, jos naisella ei ole autoa käytössään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen on aina tavalla tai toisella maksullinen

Kuka sulle tämmösen jutun on opettanut? Oliko sulla hirveän takapajuinen hima?

No tässä nyt on 43 sivun verran todistusta sulle siitä maksullisuudesta.

Että närkästytään kun mies ei syydäkään kaikki rahojaan naiselle.

Tyypillistä miehistä liioittelua, tosi lapsellista. Nainen ei koskaan halua miehen KAIKKIA rahoja eikä tyypillisesti edes itselleen vaan KOKO perheen hyväksi. Oon miettinyt monesti että miten miehet on niin taitavia joukkuepelaajia urheilussa että voittavat parhaimmillaan MM- kisoja, mutta sitten arkisessa perhe-elämässä ihan totaalisen uunoja tiimipelaajia, ajatellen vain ja ainoastaan itseään, vaikka ihan itse ovat tuohon tilanteeseen itsensä laittaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanissahan ei miehet mene nykyään naimisiin ollenkaan kun elämä ilman kotona odottavaa rahareikää on paljon parempi. Ja Japanissa naiset ei edes eroa.

Tähän se tulee Suomessakin menemään. Nelikymppiset miehet on jo Japanin tiellä eli jonkun lehmän elintason nostaminen keskiluokkaan ei kiinnosta.

Niin, ja jos perehdyt asiaan niin itse asiassa tätä selittää tutkimusten mukaan eniten se, että naiset eivät halua naimisiin tai lapsia vaan opiskelevat ja panostavat työelämään. Ja tutkimusten mukaan miesten kohdalla syy ovat lähinnä taloudelliset vaikeudet ja se, että he eivät koe pystyvänsä elättämään perhettään, joka on kuitenkin kulttuurinen normi.

No nimenomaan. Pojat eivät halua elää isänsä elämää joka on käynyt kotona vain nukkumassa ja kaiken muun ajan uhrannut työlle.

Naisia sensijaan vanhanaikainen kotitäitiys houkuttaisi. Työuransa aloittavan naisen palkka on niin paska, että vuokra-asunto, johon on varaa, löytyy 2 tunnin työmatkan päästä. Kun siihen vielä lisätään se, että työpäivät loppuvat yhdeksältä illalla niin siinä ei jää tarpeeksi aikaa edes nukkumiseen saatika harrastuksiin.

Junan ikkunasta vilahtavat äidit leikkimässä lasten kanssa herättävät kateutta mutta mistä löytyisi se kaiken kustantava mies kun kukaan ei halua enää naimisiin.

Työuraa aloittavailla miehillä palkka on kuitenkin niin iso, että sillä elättää myös vaimon? Miksi Japanissa on noin isot palkkaerot misten ja naisten välillä? Naiset voi sielläkin hommata parin kaverin kanssa kimppakämpän, niin työmatkasta ei tule niin pitkä. Tai sitten ainahan voi asua lapsuudenkodissaan, niinhän ne pojatkin tekee.

Ei kyseessä ole mikään uusi ilmiö, mutta silti kyllä ihmetyttää, että sellaista edelleen tapaa, jopa koulutetun väen keskuudessa. Ennen ilmiö oli ehkä tavallisempikin, ainakin maalla vähäväkisten pienviljelijöiden keskuudessa. Mies otti rahat ja käytti, miten tahtoi, usein viinaan, ja vaimo ja lapset kitkuttelivat, miten parhaiten kykenivät. Onhan näitä nähty vuosikymmenten aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi miehet sitten haluatte parisuhteeseen ja naimisiin, elää yhdessä samassa taloudessa, jos kuitenkin tehdään selkeä ero "minun rahat ja sinun rahat"? Jos ei ole halua jakaa omastaan, kannattaa varmaan pysyä sinkkuna. Etenkin jos lapsia tehdään ja nainen luopuu urastaan, palkastaan, vapaa-ajastaan, joskus jopa terveydestään, mies pääsee hemmetin vähällä jos tarvitsee vain maksaa rahaa vähän enemmän perheen menoihin. Mutta kun sekin on liikaa. Mies haluaa itselleen kaiken panostamatta yhteiselämän mitenkään. Eli taas tullaan tähän että mies pitää vaimoaan äitinään, joka uhrautuu kaikessa. Mies tekee mitä haluaa, nainen luopuu kaikesta. Pysykää sinkkuna jos ei voi yhteen hiileen puhaltaa edes rahallisesti avioliitossa.

Kuka tammoisia miehia kasvattaa? Naiset, havetkaa!

Miehet kasvattaa, tai niiden kuuluisi kasvattaa, puolet ajasta.

Shokeeraavaa kuinka vanhakantaisia miehiä, ja joitain naisiakin, tässä ketjussa on. Luulin että ihmisten ajatusmaailma olisi ajan tasalla, mutta näin ei näytä olevan. Eletään mielessä jotain kolkytlukua.

Tämä. En tunne yhtäkään naista omasta ikäluokasta, jota mies olisi alunperin kosinut. Nainen on aina vongannut. Miksi pidetään yllä myyttiä miesten kosinnasta. Parempi olisi hyväksyä tosiasiat.

Lisäksi meillä pyörii yliopiston tapahtumissa välillä näitä humanistilokkeja jotka kertovat minulle tulleensa iskemään sinne hyvätuloista miestä, oletuksena että olen itsekin samoissa puuhissa.

Sovinismi on naisiinkin koodattu niin syvälle etteivät tajua että saatan itsekin pärjätä niin vaikealla alalla.

Oletkohan tulkinnut nyt väärin toisten sanomisia? Jos et, täytyy todeta että olet eksynyt kyllä tosi erikoisten ihmisten pariin.

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Itse puolestani en voisi elää itseni kanssa, jos ajelisin sadantonnin autolla ja puoliso tonnin ruostekasalla. Ei meillä kyllä ole nytkään tuollaista autoa, vaikka varaa siihen olisi, koska ei ole mitään järkeä ostaa sadantonnin autoa ruostumaan enimmän kotipihalle. Se on vähän surullista, jos tarvitsee kallista tavaraa tunteakseen itsensä onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei kyseessä ole mikään uusi ilmiö, mutta silti kyllä ihmetyttää, että sellaista edelleen tapaa, jopa koulutetun väen keskuudessa. Ennen ilmiö oli ehkä tavallisempikin, ainakin maalla vähäväkisten pienviljelijöiden keskuudessa. Mies otti rahat ja käytti, miten tahtoi, usein viinaan, ja vaimo ja lapset kitkuttelivat, miten parhaiten kykenivät. Onhan näitä nähty vuosikymmenten aikana.

https://digi.kansalliskirjasto.fi/teos/binding/1907999?page=1

Minna Canth tarttui aiheeseen näytelmässään Työmiehen vaimo. Luettavissa näköispainoksena tuon linkin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Itse puolestani en voisi elää itseni kanssa, jos ajelisin sadantonnin autolla ja puoliso tonnin ruostekasalla. Ei meillä kyllä ole nytkään tuollaista autoa, vaikka varaa siihen olisi, koska ei ole mitään järkeä ostaa sadantonnin autoa ruostumaan enimmän kotipihalle. Se on vähän surullista, jos tarvitsee kallista tavaraa tunteakseen itsensä onnelliseksi.

Kuinka pihalla te osa-aikatyökäiset ja kotirouvat oikein olette? Jos perheen aikuisten tulot on 6000 ja 2000 euroa niin harva täysjärkinen siihen mitään sadantonnin autoa miettii, elleivät asu jossain ilmakseksi. Ja miksi aina nuo vastaparit tonnin ruoska vs. ökyauto?

Miksei voi ajatella että se 2000 tienaava nainen (ainahan se on näissä esimerkeissä nainen) ostaa sellaisen auton kun noilla nettotuloilla ostaisi muutenkin = auton johon hänellä on varaa? Ja se 6000 tienaava ostaa sellaisen auton johon hänellä on varaa? Vaikka tulot olisi mitä, toisille riittää ihan perus toyota. Puolisot voi toki puolin ja toisin ajella toistensa kärryillä jos sitä vaimoa vaikka hävettää ajaa oman tulotasonsa mukaisella autolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

Paljon tuntuu tosiaan olevan ihmisissä niitä, joiden tunnemaailma on jäänyt kehittymättä. Materia on kaikki kaikessa, ja toiset ihmiset koetaan vain esineinä, joilla hyödytetään omaa olemista. Jopa lapset ovat joillekin vain kuluerä, joka pitää kuitenkin olla statussyistä mutta joihin ei ole eikä edes haluta mitään tunnesidettä. Siksipä heidän hyvinvointinsakaan ei kiinnosta vaan heidät voi jättää elämään köyhästi kun itse pröystäilee.

Kaipa näitä on aina ollut, ei liene uusi ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Itse puolestani en voisi elää itseni kanssa, jos ajelisin sadantonnin autolla ja puoliso tonnin ruostekasalla. Ei meillä kyllä ole nytkään tuollaista autoa, vaikka varaa siihen olisi, koska ei ole mitään järkeä ostaa sadantonnin autoa ruostumaan enimmän kotipihalle. Se on vähän surullista, jos tarvitsee kallista tavaraa tunteakseen itsensä onnelliseksi.

Kuinka pihalla te osa-aikatyökäiset ja kotirouvat oikein olette? Jos perheen aikuisten tulot on 6000 ja 2000 euroa niin harva täysjärkinen siihen mitään sadantonnin autoa miettii, elleivät asu jossain ilmakseksi. Ja miksi aina nuo vastaparit tonnin ruoska vs. ökyauto?

Miksei voi ajatella että se 2000 tienaava nainen (ainahan se on näissä esimerkeissä nainen) ostaa sellaisen auton kun noilla nettotuloilla ostaisi muutenkin = auton johon hänellä on varaa? Ja se 6000 tienaava ostaa sellaisen auton johon hänellä on varaa? Vaikka tulot olisi mitä, toisille riittää ihan perus toyota. Puolisot voi toki puolin ja toisin ajella toistensa kärryillä jos sitä vaimoa vaikka hävettää ajaa oman tulotasonsa mukaisella autolla.

En ole kotirouva, osa-aikatyöläinen tai edes nainen, että tuli aika hiton monta hutia. :D Hyvintienaavana miehenä varallisuus ei edelleenkään määrittele arvomaailmaani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos minä tienaisin 2000 euroa ja toinen vaikkapa 6000 euroa, niin en minä kehtaisi olla edes ajatuksen tasolla vaatimassa tuloja puoliksi. Sitä toivon, että toinen maksaisi hieman enemmän menoja, kuten ruokakaupan ostoksia tms, tai tarjoaisi pizzat sun muut kun päätetään vähän herkutella. Muutoin en kyllä olisi käsi ojossa toisen lompakolla. Mitä v i t u n hyötyä olisi edes olla parisuhteessa, jos yksinään eläisi tasokkaammin, kun toinen lokkeilee puolet tuloista.

Itse puolestani en voisi elää itseni kanssa, jos ajelisin sadantonnin autolla ja puoliso tonnin ruostekasalla. Ei meillä kyllä ole nytkään tuollaista autoa, vaikka varaa siihen olisi, koska ei ole mitään järkeä ostaa sadantonnin autoa ruostumaan enimmän kotipihalle. Se on vähän surullista, jos tarvitsee kallista tavaraa tunteakseen itsensä onnelliseksi.

Kuinka pihalla te osa-aikatyökäiset ja kotirouvat oikein olette? Jos perheen aikuisten tulot on 6000 ja 2000 euroa niin harva täysjärkinen siihen mitään sadantonnin autoa miettii, elleivät asu jossain ilmakseksi. Ja miksi aina nuo vastaparit tonnin ruoska vs. ökyauto?

Miksei voi ajatella että se 2000 tienaava nainen (ainahan se on näissä esimerkeissä nainen) ostaa sellaisen auton kun noilla nettotuloilla ostaisi muutenkin = auton johon hänellä on varaa? Ja se 6000 tienaava ostaa sellaisen auton johon hänellä on varaa? Vaikka tulot olisi mitä, toisille riittää ihan perus toyota. Puolisot voi toki puolin ja toisin ajella toistensa kärryillä jos sitä vaimoa vaikka hävettää ajaa oman tulotasonsa mukaisella autolla.

Meillä on olosuhteiden pakosta kaksi autoa, joska asumme haja-asutusalueella. Molemmat perushyviä ja luotettavia perheautoja. Kummallakaan ei ole tarvetta egonjatkeelle, joten toimiva ja käyttökelpoinen kelpaa molemmille.

Kukahan ne ökyautot Suomessa mahtaa ostaa? Kyllä niitä kuitenkin tuolla liikenteessä näkee. Pääosin niiden ratissa näyttäisi olevan yksin liikenteessä oleva mies, mutta omistajahan siitä ei toki selviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

Paljon tuntuu tosiaan olevan ihmisissä niitä, joiden tunnemaailma on jäänyt kehittymättä. Materia on kaikki kaikessa, ja toiset ihmiset koetaan vain esineinä, joilla hyödytetään omaa olemista. Jopa lapset ovat joillekin vain kuluerä, joka pitää kuitenkin olla statussyistä mutta joihin ei ole eikä edes haluta mitään tunnesidettä. Siksipä heidän hyvinvointinsakaan ei kiinnosta vaan heidät voi jättää elämään köyhästi kun itse pröystäilee.

Kaipa näitä on aina ollut, ei liene uusi ilmiö.

Materia on tosiaan kaikki kaikessa, sen huomaa tästä ketjusta. Sivukaupalla jankutusta siitä kuinka mies pitää jättää jos hänen rahansa ei ole naisen vapaassa käytössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia ei kumppaniksi oteta ihmistä jolla on parempi tulotaso. Siinä saa sitten jokainen yli 5000e kuukaudessa tienaava mies kilpailla niistä muutamasta naisesta jotka tienaa sen yli 5000e kuussa, mutta minkäs sille voi. Ne voi perustaa vaikkapa varakkaille naisille polyamorisia kommuuneja jossa on yhtä naista kohti 100 miestä tai jotain.

Elämää ei vain voi ennustaa. Toinen voi joutua työttömäksi tai sairastua. Tiedän Suomen rikkaimpia, joissa vaimo tienaa tosi vähän, nämä ovat olleet yhdessä jo teinistä.  Yleensä se vaimon kotihengettäryys on mahdollistanut miehen uran. 

Tämä on naisille auki oleva vaihtoehto.

Nainen voi päästä ökypuolison kanssa suhteeseen ilman erityislahjakkuutta- tai ansioita, mutta mies ei. 

Ei sillä edes ole väliä, kuka tienaa, vaan kuka käyttää rahoja. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä kieli, jota te puhutte, on minulle omituista. Onneksi asun poissa Suomesta. Modernissa maassa, jossa ei puhuta lokeista ja elätettävistä vaan perheistä. Jossa on itsestäänselvyys, että perheessä kaikki on yhteistä.

Meillä on miehen kanssa molemmilla samantasoiset koulutukset. Lapsia on useampi ja näinollen myös työtä ja tekemistä kotonakin. Mies olisi myös ollut valmis jäämään kotiin, mutta ei se taloudellisesti toiminut koska hänellä oli huippupaikka ja tienasi moninkertaisesti minuun nähden. Minä jäin, mutta 3-vuotiaana kukin lapsi meni aamupäiviksi tarhaan. Kun mulla oli aamupäivät vapaita, aloin taas tekemään töitä mutta vain muutaman tunnin. Tällä tiellä olen yhä. Yhden aikuisen on oltava kotona iltapäivisin jiotta kaikki sujuu niin kuin toivomme (koulumenestys, harrastukset ym) Mies on edennyt urallaan ja tienaa niin, että pärjäisimme ioikein hyvin lman minunkin palkkaa. Kaikki rahat ovat yhteisiä. En pelkästään käytä hänen palkkatulojaan kuin omiani vaan ne ovat sekä miehen että minun mielestäni omia rahojani.

Kuvailet tuossa siis elämää, jossa nainen on kotona ja mies töissä. Melko isolla todennäköisyydellä mies ei pidä työstään, vaan kompensoi sillä (raha) geenejään. Naista todennäköisesti taas kiinnostaa kotona oleskelu ja omat lapset ainakin vähän. 

Mies uhraa siis vapaa-aikansa ja rahansa ja nainen vain osan ajastaan. Tekstisi perusteella nainen käyttää miehen rahaa mihin haluaa ja sen verran, kuin haluaa. Naisella taas ei ole mitään sellaista, mitä mies voisi samalla tavalla käyttää. Jos tähän joku vastaa, että lapset, niin ne lapset ovat loppujen lopuksi naisen päätös, koska naisella on itsemääräämisoikeus ja jos vastaus on naisen vartalo lasten teon jälkeen, niin sehän vain todistaa siitä, että mies kompensoi geenejään rahalla eli maksaa seksistä. 

Jos todella varakkaalla miehellä on piikki auki eikä huomaa naisen tekemiä loveja tiliinsä, niin voihan tuo silti toimia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

Paljon tuntuu tosiaan olevan ihmisissä niitä, joiden tunnemaailma on jäänyt kehittymättä. Materia on kaikki kaikessa, ja toiset ihmiset koetaan vain esineinä, joilla hyödytetään omaa olemista. Jopa lapset ovat joillekin vain kuluerä, joka pitää kuitenkin olla statussyistä mutta joihin ei ole eikä edes haluta mitään tunnesidettä. Siksipä heidän hyvinvointinsakaan ei kiinnosta vaan heidät voi jättää elämään köyhästi kun itse pröystäilee.

Kaipa näitä on aina ollut, ei liene uusi ilmiö.

Materia on tosiaan kaikki kaikessa, sen huomaa tästä ketjusta. Sivukaupalla jankutusta siitä kuinka mies pitää jättää jos hänen rahansa ei ole naisen vapaassa käytössä.

Miksi haluat vääntää kaiken miehet vs. naiset -väännöksi? Edellinen puhui ihmisistä, ei sukupuolista, mutta sinun on vain ihan pakko, koko ajan, joka viestissäsi. Oletko ikinä pohtinut, mistä tuo naisvihasi juontaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on aika kamalaa luettavaa. Tunteetonta, itsekästä, ihan kauheaa arvomaailmaa monilla. Miettikää millaisessa tunneilmastossa teidän lapset kasvaa. Eiks vanhempien ensisijainen tarkoitus ookaan huolehtia hyvin itsestään ja toisistaan ja lapsestaan, niin et lapset saa kasvaa turvassa, rakkaudessa, läheisyydessä, oppivat toimimaan empaattisesti jne. En yhtään ihmettele et suomalaiset lapset ja nuoret voi pahoin-jäätävä kasvuympäristö monilla näiden kirjoitusten perusteella. Ei oo mitään eväitä luoda hyvää elämää. Se kun ei rahalla rakennu.

Miksi satsata johonkin naiseen ja perheeseen kun sen tietää, että nainen lähtee kun lapset on tehty. Turha pälättää ettei sitä voi koskaan etukäteen tietää. Sen voi tietää kun se tapahtuu käytännössä aina.

Onko sulla mitään kokemusta rakkaudesta, läheisyydestä, yhteydestä toisten ihmisten kanssa? Tekstisi perusteella oot jääny paljosta paitsi. Ehkä tullut jopa kaltoinkohdelluksi. Surullista, sillä elämästä jää käteen tasan se, miten paljon lämpöä, läheisyyttä, rakkautta on jakanut muiden kanssa. Kaikki muu on pitkässä juoksussa köyhää, kylmää, yksinäistä. Siis tosiaankin niin, rahallinen köyhyys on pikkujuttu verrattuna siihen että elää ilman rakkauden ja läheisyyden rikkauksia. Jos oot ihan oikeesti tota mieltä, kannattaa miettii terapiaa. Ettei jää elämä elämättä.

Paljon tuntuu tosiaan olevan ihmisissä niitä, joiden tunnemaailma on jäänyt kehittymättä. Materia on kaikki kaikessa, ja toiset ihmiset koetaan vain esineinä, joilla hyödytetään omaa olemista. Jopa lapset ovat joillekin vain kuluerä, joka pitää kuitenkin olla statussyistä mutta joihin ei ole eikä edes haluta mitään tunnesidettä. Siksipä heidän hyvinvointinsakaan ei kiinnosta vaan heidät voi jättää elämään köyhästi kun itse pröystäilee.

Kaipa näitä on aina ollut, ei liene uusi ilmiö.

Materia on tosiaan kaikki kaikessa, sen huomaa tästä ketjusta. Sivukaupalla jankutusta siitä kuinka mies pitää jättää jos hänen rahansa ei ole naisen vapaassa käytössä.

Johtuisko siitä, että silloin kun nainen hankkii enemmän, mitään perheen sisäistä epätasa-arvoa ei ole? Meilläkin kaikki rahat yhteisiä, vaikka aina olen hankkinut duunarimiestäni enemmän. Ei ole koskaan ollut mikään ongelma enkä ole ylenkatsonut miestäni saati pitänyt häntä loisena, kuten miehillä tuntuu olevan tapana tehdä, jos nainen tienaa satasenkin vähemmän. Pahimmillaan nainen käyttää kaikki rahansa perheeseen, mutta mies silti retostelee maksavansa kaiken.

Se nyt vaan ei ole moraalisesti oikein, että kun perhe on perustettu niin sen hyvinvoinnista huolehtivat aikuiset eläisivät arkeaan kuin kahden eri kerroksen kansalaiset. Kyllä arkinen elintaso täytyy olla sama - sama ruoka, mahdollisuudet harrastaa, mahdollisuus ostaa uusia vaatteita, hoitaa itseään, matkustaa. Perinnöt ja sijoitukset ja muut olkoon erillään, mutta arjen täytyy olla tasa-arvoista.

Ei ehkä varsinaisesti liity aloitukseen, mut materiaan kuitenkin. MÄ oon siis NIIN täynnä niitä rikkaita jotka valittavat koronarajoitusten vievän heiltä elintasoa. 

Mä oon menettänyt jo ajat sitten kaiken, kyllä olen ollut rikas.  MÖIN aivan kaiken - hevoset, toikan linnut, perintöhopeat, juhlamekot ja jakkupuvut, merkkilaukut. Nyt asun kaksiossa, mulla on pieni japanilainen auto, käyn töissä josta ei paljon palkkaa saa lähes 30 pros menee veroihin ja maksuihin kun ei oo varaa mihinkään vähennyksiin, on lainaa ja kämänen sohva.  Matkustelun lopetin jo ajat sitten, mutta poikkeuksena mulla oli rahaa  ja aikaa reissata halvalla vuonna 2019. Kävin Espanjassa, italiassa, ruotsissa ja virossa.  Ennen sitä olin käyny ruotsissa viimeistään 2015 ja etelässä ties koska. 80-luvulla reissasin vaikka kuinka!  

SO WHAT kun on terveys kutakuinkin tallessa, pystyy käymään töissä. Meille kaikille tulee materiasta luopuminen eteen jonain päivänä ja se on vaan laiffia, Mitä enemmän siitä pitää väkisin kiinni eikä hyväksy muutosta sitä ankeampaa elämä on.  Jokaiselle jokin aikaa jotakin, se on elämän rikkaus eikä se että pitää kynsin hampain kiinni jostain elintasosta ja haukkuu kaikkia  muita (joiden syy tää on, ay-liikkeen, hallituksen, avin)! GeeZ taas eilen törmäsin tälläseen ja palo käämit.  Kun ei ole kiitollisuutta ei.  Kyllä ollaan niin sijoittajaa että mutta talouden syklit ovat vieras käsite.