Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Ilman linkkiä mahdoton tietää, mihin viitataan, mutta itse pidän kahden aikuisen suhteessa oikeudenmukaisena 50/50 jakoa. Silloin eletään tottakai sen pienituloisemman elintason mukaan.

Oman puolisoni tuloja ja omaisuutta en tiedä kuten ei hänkään minun. Asuminen, ruoka ja yhteinen auto maksetaan puoliksi, muu on omaa rahaa eikä sen käytöstä ole millään tavalla toiselle tilivelvollinen. Jo seurusteluaikana kävi tottakai selväksi, että meillä on samanlaiset rahankäyttötavat ja ilmeisen samanlainen elintaso; kumpikaan ei tykkää majoittua viiden tähden hotelleissa eikä lentää ykkösluokassa.

Tätä mä ihmettelen. Mä en voisi olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei luota minuun ja ei jaa elämäänsä kanssani. Mutta toisille ihmissuhhteet ovatkin käytännön asioita, eli säännöllinen seksi miehillä ja aina valmis nakkikone naisilla.

Vähän ihmetyttää että nainen on mahdollistanut miehen uran jos on ollut vaikka pari vuotta kotona yhden lapsen kanssa. Eiköhän sillä miehellä ura olisi vaikkei olisi naista koskaan tavannutkaan. Ja huutohan siitä tulisi jos naiselta vietäisiin se mahdollisuus jäädä lasten kanssa pitkäksi aikaa kotiin, vaikka se tässä esitetään uhrautumisena. Heti kun tuli julkiseen keskusteluun että perhevapaista osa korvamerkitään isälle, kotiäidit nosti metelin. Eivät he halua mitään koti-isää elättää.

Muuten jotkut iltamyöhäiset sikarikerhot johtoportaalle alkavat olla menneen talven lumia. Varsinkin näin etätyöaikana ne uraisät ihan yhtä lailla istuu teams-kokouksissa lasten häärätessä taustalla tai lopettavat palaverin että ehtivät hakemaan muksut hoidosta. Ja tämä on ihan fine kaikille, en tiedä onko jossain syrjäkylillä vielä eri tavalla.

Jännä, että moni nainen ei huomaa ironiaa näissä "mieheni tienaa 10 kertaa enemmän kuin minä ja kaikki rahat on yhtieisiä, koskaan ei olla rahasta riidelty". En minäkään riitelisi jos joku 10 kertaa rikkaampi antaisi rahansa käyttööni :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellista väkivaltaahan tuo on.

Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.

Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi

Mies on hyvä,ja tekee puolet kotitöistä ja hoitaa 1/2 ajasta lapsia. Kummastiaina tässä teidän" tada- arvokeskustelussa" unohtuu tåmä asia.

Check. Se, että naapurin Pera ja Henkka tien toisella puolella ei tee, ei ole minun ongelmani.

Jokainen saa itse päättää omista rahoista. Ei tulis mieleenkään antaa toiselle oikeuksia mun tiliin tai että hän sanoisi, mihin rahani käytän.

Vierailija kirjoitti:

Epäreilu tilanne, jos on yhteisiä lapsia, joita vaimo hoitaa. Nainen häviää sekä palkka- että eläketuloja hoitaessaan lapsia.

Viheliäinen ratkaisu.

No, se viheliäinen ratkaisu pitää tehdä yhdessä. Jos vain toiselle on tärkeää, että lapsia hoidetaan mahdollisimman kauan kotona, on hän myös velvollinen järjestämään sen kotihoidon. Jos päätös on yhteinen, niin silloin hoitokin järjestetään yhdessä.

Tämä on tietysti syytä keskustella läpi jo ennen ehkäisyn pois jättämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monessa muussa keskustelussa missä nainen tienaa enemmän on ollut hyväksyttävää se että on eri elintasot ja silloinkin menee maksun tasan puoliksi miksi se ei toimi näin että mies tienaa enemmän?

Lähes poikkeuksetta, kun nainen tienaa enemmän, nainen maksaa ihan mukisematta isomman osan perheen kuluista. Vain pieni murto-osa maksattaa kulut puoliksi. Miehet ovat naisia itsekkäämpiä.

Tämä tuntuu olevan valitettavasti totta. Miehellä on lapsia edellisestä suhteesta, minulla/meillä ei vielä ole. Olen parempituloinen, asumme yhdessä. Myös minä maksan lasten kuluja, vaikka he eivät biologisesti ole omiani. Monesti mietin, että miten moni mies tekisi saman? En todellakaan koe menettäväni mitään, tällä tavalla voidaan elää oikeasti perheenä, eikä tule vääntöä sun lapsista, mikä taas aiheuttaa lapsille todella voimakasta ulkopuolisuuden tunnetta omassa kodissa…

Mun mielestä tämä on suomalainen ilmiö. Suomessa olen nähnyt tätä usean tapauksen, mutta ulkomailla en ainuttakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ihmetyttää että nainen on mahdollistanut miehen uran jos on ollut vaikka pari vuotta kotona yhden lapsen kanssa. Eiköhän sillä miehellä ura olisi vaikkei olisi naista koskaan tavannutkaan. Ja huutohan siitä tulisi jos naiselta vietäisiin se mahdollisuus jäädä lasten kanssa pitkäksi aikaa kotiin, vaikka se tässä esitetään uhrautumisena. Heti kun tuli julkiseen keskusteluun että perhevapaista osa korvamerkitään isälle, kotiäidit nosti metelin. Eivät he halua mitään koti-isää elättää.

Muuten jotkut iltamyöhäiset sikarikerhot johtoportaalle alkavat olla menneen talven lumia. Varsinkin näin etätyöaikana ne uraisät ihan yhtä lailla istuu teams-kokouksissa lasten häärätessä taustalla tai lopettavat palaverin että ehtivät hakemaan muksut hoidosta. Ja tämä on ihan fine kaikille, en tiedä onko jossain syrjäkylillä vielä eri tavalla.

Jännä, että moni nainen ei huomaa ironiaa näissä "mieheni tienaa 10 kertaa enemmän kuin minä ja kaikki rahat on yhtieisiä, koskaan ei olla rahasta riidelty". En minäkään riitelisi jos joku 10 kertaa rikkaampi antaisi rahansa käyttööni :D

Ai, niinkö? Tämä on tietysti otanta vain omasta tuttavapiiristäni, mutta yhä edelleen lähes kaikissa perheissä nainen kantaa vastuun lapsista ja kodista lähes yksin, vaikka tekisi vaativampaa ja paremmin palkattua asiantuntijatyötä ja vaikka mies olisi itse painostanut lasten tekoon. Miehet pakenevat lapsiperhearkea ja kotitöitä puuhastelemalla moottoriajoneuvojen kanssa töiden jälkeen, venyttämällä tahallaan työpäiviä, menemällä viikoiksi ja viikonlopuiksi sählyreissuille/jäkisreissuille/kalaan/metsästämään/äijien reissuille ja samalla raivotaan, jos nainen yrittää päästä sekä työpaikan pikkujouluihin, että kerran vuodessa ystäviensä kanssa viikonlopuksi jonnekkin.

En ole nähnyt vielä yhtäkään aidosti tasa-arvoista perhekuviota, missä mies aidosti hoitaisi lapset 50/50 mallilla, hommaisi varusteita ja vaatteita, hoitaisi puolet koulusta ja harrastuksista ja puolet kotitöistä. Valitettavasti miehet tuntuvat lähes järjestään olevan varsinaisia loiseläjiä perheessä: rahat käytetään itseen, vain itselle sallitaan menoja, nainen hoitaa lapset ja siivoamisen…

Rakastuin omaan mieheeni juuri siitä syystä, että hän on aidosti omistautunut lapsilleen. Omalla viikolla haluaakin hoitaa lapsensa itse ja viettää heidän kanssaan aikaa. Olen jopa joutunut vääntämään sellaisesta asiasta, että antaisi minunkin tehdä jotain ja tekisi minullekin tilaa :D. En ole toista tällaista miestä vielä tavannut.

Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.

Ostin vaimolle 1800€:n käsilaukun ja minulla on 10v vanha lompakko ja Niken reppu. Joten onko meillä nyt kaksi eri elintasoa kun toisella on LV laukku ja toisella ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sukulainen erosi ja mies asuu isossa hienossa talossa hienolla alueella ja on pelit ja vehkeet ja autot sun muut (ja uusi nuori vaimo)

äiti asuu pienessä kerrostaloasunnossa ankealla aluella, taisi olla avioehto tehtynä?

no, luulisi tuossa lasten oppivan jotain?

Ja toivottavasti säkin opit ettei se miltä asiat ulospäin näyttää ole välttämättä se miten ne oikeasti ovat.

Mä olen se äiti joka muutti kerrostaloasuntoon, kun isä jäi asumaan omakotitaloon jossa aiemmin asuimme. Avioehtoa ei ollut, joten en ole sen köyhempi kuin ennenkään. Olen vain mitoittanut asumiskulut niin että rahaa jää muuhunkin kuin ruokaan, ja toisekseen sopivia asuntoja ei nyt juuri tällä tietyllä asuinalueella niin kovin paljon ollut tarjolla.

Se millainen auto, asunto jne ihmisellä on kertoo vain osatotuuden ihmisen varallisuudesta ja tulotasosta. Toinen ostaa kalleinta mihin lainalla pystyy, ja joku toinen elää pihisti. Näillä ihmisillä voi olla sama tulotaso mutta hyvin erilainen varallisuustilanne. 

Väitän että mulla kerrostalossa asuvana on isompi nettovarallisuus kuin keskimäärin samalla asuinalueella omakotitalossa asuvilla. 

Sama. Mies jäi asumaan omatkotitaloon, ja minä ostin kerrostaloasunno Helsingistä. Miehellä iso laina, kun osti minut talosta pois, minä sain ostettua velattoman asunnon.

Kuinka järkevältä se velattoman asunnon osto mielestäsi nyt jälkikäteen näyttää? Asuntojen hinnat on Helsingissä noussut melkoisesti, olisi sullakin oman pääoman tuotto ja siten varallisuus aika paljon korkeampi nyt jos olisit ostanut sinäkin sen asunnon velalla.

No mutta joo, samaa mieltä tulotaso vs. varallisuus. Itse elän pihisti ja ihmettelen miten ihmiset esimerkiksi ostavat jopa vuositulojensa arvoisia autoja. Toisille on tärkeää pelit ja vehkeet tässä ja nyt, toinen haluaa vaurastuttaa itsensä ja perheensä pitkällä tähtäimellä. Oma tavoitteeni on elää ja kuolla ilman prameilua ja jättää miljoona lapsille. Jos he sijoittavat tuon omaisuuden ja elävät itse edes suurin piirtein samoin, heidän lastenlapsistaan eteenpäin ei sitten tässä suvussa tarvitsekaan rahasta huolia. Jonkun tarvitsee vain aloittaa :)

Vaimo taas haluaisi törsätä kaiken heti nyt. Siksi rahat ei voi olla yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sukulainen erosi ja mies asuu isossa hienossa talossa hienolla alueella ja on pelit ja vehkeet ja autot sun muut (ja uusi nuori vaimo)

äiti asuu pienessä kerrostaloasunnossa ankealla aluella, taisi olla avioehto tehtynä?

no, luulisi tuossa lasten oppivan jotain?

Ja toivottavasti säkin opit ettei se miltä asiat ulospäin näyttää ole välttämättä se miten ne oikeasti ovat.

Mä olen se äiti joka muutti kerrostaloasuntoon, kun isä jäi asumaan omakotitaloon jossa aiemmin asuimme. Avioehtoa ei ollut, joten en ole sen köyhempi kuin ennenkään. Olen vain mitoittanut asumiskulut niin että rahaa jää muuhunkin kuin ruokaan, ja toisekseen sopivia asuntoja ei nyt juuri tällä tietyllä asuinalueella niin kovin paljon ollut tarjolla.

Se millainen auto, asunto jne ihmisellä on kertoo vain osatotuuden ihmisen varallisuudesta ja tulotasosta. Toinen ostaa kalleinta mihin lainalla pystyy, ja joku toinen elää pihisti. Näillä ihmisillä voi olla sama tulotaso mutta hyvin erilainen varallisuustilanne. 

Väitän että mulla kerrostalossa asuvana on isompi nettovarallisuus kuin keskimäärin samalla asuinalueella omakotitalossa asuvilla. 

Meillä on erilliset rahat ja yhteiset menot jaettu 50-50. Nettotulot 1800 ja 3000. Pienempituloinen pystyy ihan samaan elintasoon HALUTESSAAN nyt kun asuntolaina on maksettu. Avainsana lienee pienet asumis- ja muut pakolliset kulut.

.

Mutta en mä ala sille läppäreitä, kännyköitä, kallita vaatteita, matkoja tai uudempaa autoa ostamaan kun se ei itse sellaisista piittaa ja hänen omatkin rahansa riittäisivät niihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman linkkiä mahdoton tietää, mihin viitataan, mutta itse pidän kahden aikuisen suhteessa oikeudenmukaisena 50/50 jakoa. Silloin eletään tottakai sen pienituloisemman elintason mukaan.

Oman puolisoni tuloja ja omaisuutta en tiedä kuten ei hänkään minun. Asuminen, ruoka ja yhteinen auto maksetaan puoliksi, muu on omaa rahaa eikä sen käytöstä ole millään tavalla toiselle tilivelvollinen. Jo seurusteluaikana kävi tottakai selväksi, että meillä on samanlaiset rahankäyttötavat ja ilmeisen samanlainen elintaso; kumpikaan ei tykkää majoittua viiden tähden hotelleissa eikä lentää ykkösluokassa.

Tätä mä ihmettelen. Mä en voisi olla suhteessa ihmisen kanssa joka ei luota minuun ja ei jaa elämäänsä kanssani. Mutta toisille ihmissuhhteet ovatkin käytännön asioita, eli säännöllinen seksi miehillä ja aina valmis nakkikone naisilla.

Yhtä lailla minä naisena saan sitä seksiä säännöllisesti. Nakkikonetta en ymmärrä. Jos se viittaa kotitöihin, niin kahden aikuisen taloudessa ne eivät kovin paljon kuormita, ja meillä mies tekee siitäkin vähästä isomman osan, koska hän tykkää kotitöistä enemmän kuin minä.

No siis mitä ehmettiä!? Siis kaikki laskut jaetaan puoliksi ja sitten yhteiselle käyttötilille heitetään muutama satku joka menee ruokaan yms. Loput rahat pysyy omilla tileillä ja niillä ostetaan vaikka moottorikelkka kerrostalon pihaan. Se, että sillä toisella on siellä omalla tilillä kuun lopussa 2000€ enemmän on ammatinvalintakysymys. Todennäköisesti tällä heikommalla osapuolella olisi vielä heikompi tilanne yksin asuessa.

Vierailija kirjoitti:

Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.

Exäkin kivasti makselee elareita mitkä juurikin siihen tarkoitukseen pitäisi mennä.

Jos toisen harrastus on joku Amerikanrautojen keräily ja toisen kirjojen lainaaminen kirjastosta, niin ei siinä ole mitään pahaa. Mutta jos pienempituloisempi näkee nälkää tai joutuu kulkemaan risoissa talvivaatteissa, niin se parempituloisempi on todella säälittävä ihminen.

Kylläpä on monta sivua tekstiä jossa vaaditaan että köyhemmän pitäisi päästä nauttimaan rikkaamman tuloilla saavutetusta elintasosta.

Jokainen on itse vastuussa omasta elämästä ja jos ei itse halua kouluttautua ja hommata parempi palkkaista työtä niin se on ihan oma häpeä.

Kukaan ei saavuta elämässä yhtään mitään parempaa yrittämällä päästä mahdollisimman helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.

Hmmm…en tiedä mihin kommenttini hävisi, mutta mitä tämä elättämisen vaatiminen piti käytännössä sisällään? Jotkut nimittäin pitävät elättämisenä sitäkin, että ”joutuvat” maksamaan puolet asumiskustannuksista, heidän mielestään heidän pitäisi maksaa vähemmän ja lapsellisen enemmän, koska lapset eivät ole hänen. Vaatiko sinua maksamaan harrastuksia yms.? Vai mikä se vaatimus olisi ollut? Olen itse uusperheen lapseton osapuoli, ihan senkin takia kyselen, kun kiinnostaa tietää, miten muut lapsettomat osapuolet käsittävät tuon ”vaatii elättämään”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri