Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Kannattaisiko tutustua siihen puolisoon ennen kuin sitoutuu? Mieskin saa käyttää parinvalinnassa muita kriteerejä kuin miltä pimppa tuntuu.

Minun bruttopalkka on 5000 ja miehellä 10000. Maksetaan yhteisiä kuluja palkan suhteessa. Mies kuitenkin tekee enemmän kotitöitä, koska hänen työnsä joustaa enemmän kuin minun ja minä teen useammin pitkiä päiviä. Kummallakin yksi korkeakoulututkinto ja toinen tutkinto työn alla.

Pidän omasta työstäni, vaikka se ei olekaan niin hyvin palkattua kuin miehen työ, enkä vaihtaisi sitä koska työ on luonteeltaan haastavaa sisältönsä vuoksi ja sillä on myös yhteiskunnallinen merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epäreilu tilanne, jos on yhteisiä lapsia, joita vaimo hoitaa. Nainen häviää sekä palkka- että eläketuloja hoitaessaan lapsia.

Viheliäinen ratkaisu.

No, se viheliäinen ratkaisu pitää tehdä yhdessä. Jos vain toiselle on tärkeää, että lapsia hoidetaan mahdollisimman kauan kotona, on hän myös velvollinen järjestämään sen kotihoidon. Jos päätös on yhteinen, niin silloin hoitokin järjestetään yhdessä.

Tämä on tietysti syytä keskustella läpi jo ennen ehkäisyn pois jättämistä.

Jos oma mies olisi ollut sitä mieltä, että lapsi laitetaan päivähoitoon 9 kuukauden ikäisenä, hän olisi saanut hoitaa lapsen viennit ja haut sekä valvoa öisin lapsen kanssa. Siinä hän olisi ehtinyt miettiä, että oliko hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Tässähän sitä ollaan koko ketju perusteltu, ja naiset kuorossa vinkuu "minä en päivääkään katselisi miestä joka laskee pennosiaan, meille kaikki on yhteistä (lue:mieheni tienaa x kertaa minua enemmän". Ei ne naiset kuule menojen fifty-fifty -jakamiseen livenä suhtaudu yhtään sen järkevämmin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Tässähän sitä ollaan koko ketju perusteltu, ja naiset kuorossa vinkuu "minä en päivääkään katselisi miestä joka laskee pennosiaan, meille kaikki on yhteistä (lue:mieheni tienaa x kertaa minua enemmän". Ei ne naiset kuule menojen fifty-fifty -jakamiseen livenä suhtaudu yhtään sen järkevämmin :D

Meillä kulut jaetaan tasan vaikka olen nyt pienituloisempi. Ongelma on siinä, että mies silti yrittää kasvattaa kuluja vaikka minä yritän niitä pienentää. Tästä tulee kohta riitoja vaikka aiemmin rakasta emme ole riidelleet.

Meillä perhe on yksi yksikkö. Meidän vanhempien rahat laitetaan yhteiseen kassaan, josta perheen kaikki kulut maksetaan. Ei ole riitoja, eikä katkeruutta kenenkään omista rahoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.

Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?

Minä en naisena vaadi mitään. Olen ihastunut, ihastus on ollut molemminpuolista, olemme rakastuneet ja nyt rakastamme. 3,5 vuotta mies tienasi vähemmän ja minä eläin, nyt mies tienaa n. 800 € enemmän kuukaudessa. Kun rakastat jotakuta, haluat ja toivot hänelle hyvää.

Tätä kaikkea te ul 1t ette ymmärrä lainkaan. Menkää niitä omia teitänne voimaantuneita miehinä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Kun sinä et tunne semmoista ei ole olemassa?

Itse en ole ollut yhdessäkään parisuhteessa missä nainen ei vaatisi minua maksamaan yksin hänen haluamia asioita kun hänellä itsellä ei ole varaa niihin.

Suurin osa naisista vaativat miestä panostamaan rahallisesti yksin naisen haluamiin asioihin vaikka sitä et halua uskoa.

Ja jos ei mies maksa häntä syytetään pihiksi ja hänet jätetään.

Itse tiedän useita parisuhteita joissa rahaa ei ole koskaan miehen haluamiin asioihin kun nainen näin sanoo mutta aina pitää löytyä rahaa asioihin joita nainen haluaa vaikka omat rahat eivät riitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.

Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?

Tässä on yksi syy siihen miksi naiset preferoivat akateemisia miehiä. Näillä kun yleensä on sen verran hyvät tulot, että pikkukolikoista ei tarvitse vääntää. Oma mies on tohtori. Pankkitilillä on puolimilliä ja perheessä yhteiset rahat. Ei ole merkitystä kävikö kuka kaupassa ja ostiko vain itselleen maksamakkaraa tai ostiko joku uuden paidan. Minä maksan kaikki laskut, yhteisiltä tileiltä, mies ei juuri nettipankissa käy. Molemmat sijoittavat halutessaan ja lomamatkat ja vapaa-aika vietetään yhdessä tehdään sitten mitä tehdäänkin. Ja olen muuten itse myös suht hyvätuloinen. 

Ei niille hyvätuloisille miehille riitä yhtä hyvätuloisia naisia. Muutenkin hassu ajatus, että saisi pariutua vain yhtä paljon ansaitsevan ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.

Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?

Tietenkin on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Jokaisella saa olla kriteerit, mitä hän toivoo puolisoltaan. Jos sinulle kelpaa pienituloinen ja tuhlaavainen nainen, niin ok, oma on asiasi.

Teille ei tosin kelpaa pienituloinen, mutta järkevä rahankäyttäjä puolisoksi. Jos naisella on tylsät vaatteet, ei meikkiä ja hiukset on helppohoitoiset ja värjäämättömät, te ette edes huomaa kyseistä naista. Koettakaa nyt tajuta, että sen näyttävän naisen ulkonäköön menee paljon rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Kun sinä et tunne semmoista ei ole olemassa?

Itse en ole ollut yhdessäkään parisuhteessa missä nainen ei vaatisi minua maksamaan yksin hänen haluamia asioita kun hänellä itsellä ei ole varaa niihin.

Suurin osa naisista vaativat miestä panostamaan rahallisesti yksin naisen haluamiin asioihin vaikka sitä et halua uskoa.

Ja jos ei mies maksa häntä syytetään pihiksi ja hänet jätetään.

Itse tiedän useita parisuhteita joissa rahaa ei ole koskaan miehen haluamiin asioihin kun nainen näin sanoo mutta aina pitää löytyä rahaa asioihin joita nainen haluaa vaikka omat rahat eivät riitä.

Jos sinulla on ollut monta samanlaista parisuhdetta, niin ehditkö missään vaiheessa miettimään, miten sinä sellaisiin aina päädyt? Ehkä joku pitkä tauko edellisen suhteen jälkeen voisi auttaa asian prosessoinnissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Kun sinä et tunne semmoista ei ole olemassa?

Itse en ole ollut yhdessäkään parisuhteessa missä nainen ei vaatisi minua maksamaan yksin hänen haluamia asioita kun hänellä itsellä ei ole varaa niihin.

Suurin osa naisista vaativat miestä panostamaan rahallisesti yksin naisen haluamiin asioihin vaikka sitä et halua uskoa.

Ja jos ei mies maksa häntä syytetään pihiksi ja hänet jätetään.

Itse tiedän useita parisuhteita joissa rahaa ei ole koskaan miehen haluamiin asioihin kun nainen näin sanoo mutta aina pitää löytyä rahaa asioihin joita nainen haluaa vaikka omat rahat eivät riitä.

Suosittelen arvioimaan naismaun uudelleen. Miksi aina seurustelet naisten kanssa jotka kynivät sinut? Peili varmaan löytyy, siihen voi tarvittaessa vilkaista.

Joo todellakin mieluummin yksin kuin rakkaudettomassa hyväksikäyttö-suhteessa. Pitääkö teille miehillekin alkaa toitottaa selkärankaa ja omia rajoja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.

Hmmm…en tiedä mihin kommenttini hävisi, mutta mitä tämä elättämisen vaatiminen piti käytännössä sisällään? Jotkut nimittäin pitävät elättämisenä sitäkin, että ”joutuvat” maksamaan puolet asumiskustannuksista, heidän mielestään heidän pitäisi maksaa vähemmän ja lapsellisen enemmän, koska lapset eivät ole hänen. Vaatiko sinua maksamaan harrastuksia yms.? Vai mikä se vaatimus olisi ollut? Olen itse uusperheen lapseton osapuoli, ihan senkin takia kyselen, kun kiinnostaa tietää, miten muut lapsettomat osapuolet käsittävät tuon ”vaatii elättämään”.

Jos pariskunta joutuu toisen lasten takia asumaan esim neliössä kaksion sijaan, tottakai se lapsellinen maksaa isomman osan asumisesta! Lapseton maksaa puolet kaksion vuokrasta, ja lapsellinen loput. Lapsellinen maksaa lasten osuuden vesimaksusta. Sama ruoan yms kanssa, tottakai lapsellinen maksaa omien lastensa ruoan, eikä ruokalaskua laiteta vain puolivälistä poikki.

Jos perheessä on vain toisen lapsia, niin ei tietenkään kaikkia kuluja voi laittaa vain puoliksi. Se nimenomaan olisi sitä, että vaaditaan lapsetonta elättämään toisen lapsia.

Meillä yhteiset rahat, mutta tunnemme pariskunnan, joka tasaa kulunsa sentilleen kerran viikossa ruokaostosten suhteen. Ihan kuittien kanssa käydään keittiön pöydän ääreen ja tasataan ruokamenot. Tämä on naurattanut jo 27 v.