Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

No sitten olisi parempi että myös eläisit yksin ja maksat itse kaikesta mitä hankit ja oman elämisesi. Sillä puolisollasikin menisi paljon paremmin ilman sinua. Tähän tällaiseenhan syyllistyy ainoastaan miehet. Täydellistä itsekkyyttä ja kannattaa todella tarkkaan harkita kenen kanssa kimppaan menee.

Tässä keskustelussa on lähtökohtaisesti jo karu arvomaailma. Elämme itsekeskeisessä kulttuurissa ja suuri osa esim nuorista voi siksi pahoin. Ja moni muu. Suurin osa ihmisistä elää kulttuurissa jossa sukulaisia autetaan ja tuetaan ja resurssit jaetaan. Ja elämisen perusta on ihmissuhteet. Ei raha

Mikseivät molemmat ole valmiita opiskelemaan raskaalle ja kovapalkkaiselle alalle ja tekemään ylitöitä rakkaidensa eteen? 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

No sitten olisi parempi että myös eläisit yksin ja maksat itse kaikesta mitä hankit ja oman elämisesi. Sillä puolisollasikin menisi paljon paremmin ilman sinua. Tähän tällaiseenhan syyllistyy ainoastaan miehet. Täydellistä itsekkyyttä ja kannattaa todella tarkkaan harkita kenen kanssa kimppaan menee.

Aikani katselin ja deittailin naita suomijuoppoja joiden jokainen taskussa kiliseva kolikko meni viinaan . Pari niista jopa nousi julkkiksiksi Suomessa. Sitten lahdin taysin vaaranvarisen ja muutenkin epasopivan ulkkiksen mukaan kaukomaille.

Sita ennen kuitenkin puhuttiin selvaksi kaikki mita elamalta odotettiin. Nyt on lapset kasvatettu maailman parhaissa yliopistoissa ja ovat hyvissa toissa, me elakkeella ja naimisissa 50+ vuotta.

Ihan sairasta. Toki saa olla myös erillistä rahaa, mutta peruselintason pitäisi olla sama.

Suomi on luokkayhteiskunta ja luokan määrää tulo- ja omaisuustaso. Ihmisten pitäisi pariutua vain oman luokkansa sisältä. Näin on luonto sen tarkoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Mikseivät molemmat ole valmiita opiskelemaan raskaalle ja kovapalkkaiselle alalle ja tekemään ylitöitä rakkaidensa eteen? 🤔

Miksei molemmat halua panostaa yhtä innolla kodinhoitoon, lasten kasvatukseen, siivoamiseen ym.

No siis näinhän minäkin sen ajattelisin ja tätä samaa aina ihmettelen. Itse olen tosin pienituloinen mutta olen aikanaan ollut suhteessa vielä pienituloisemman kanssa. Minusta kun yhdessä ollaan niin yhdessä eletään myös. Edellisessä suhteessa sen sijaan mies tienasi 5000/kk ja minä olin kelan sairaspäivärahalla +700 lapsilisiä ja 500 elatustukia. Neljä lasta siis. Mies maksoi asuntolainan, minä kaikki laskut, ruoat, vaatteet, auton, lääkkeet, juoksevat menot. Se oli hänen mielestään tasa-arvoista. Niitä laskujakaan ei ollut ihan vähän, kun sairaalakulujakin oli paljon minulta ja kahdelta lapselta. Mihinkään toimeentulotukeenkaan ei ollut mahdollisuutta kun miehellä olisi rahaa kyllä ollut. Muistan kun itkin sen laskupinon ääressä, että rahat ei millään riitä, ja mies ilmoitti vain lähtevänsä kavereidensa kanssa ulos. Hän reissasi yksinään pitkin Eurooppaa ja kävi yksin ulkona syömässä. Erohan siitä tuli lopulta. Itse en voisi kuvitellakaan kohtelevani rakastamaani henkilöä sillä tavalla. Se on sitä taloudellista väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallista jankkaamista siitä, pitääkö vai eikö pidä kustantaa toiselle. Hyvätuloisena ostan myös puolisolleni asioita, jotka ilahduttavat häntä. En mieti asiaa sen kautta, että pitääkö minun tehdä niin vai ei. Olen parisuhteessa rakastamani ihmisen kanssa, jonka ilahduttaminen on minulle ilo ja etuoikeus. Ei elämän tarvitse olla sellaista hampaiden kiristelyä, miltä se taas tässäkin ketjussa kuulostaa.

Sama. Jos minun hyvätuloisena tekee mieli vaikka woltata illallinen hyvästä ravintolasta lauantai-iltana, niin toki tilaan koko perheelle. Samoin haluan oman perheeni mukaan lomilleni. Mitä ihmettä minä yksin jossain New Yorkissa tekisin samaan aikaan kun mies istuisi kotona. Nämä kahden elintason jutut lienevät todella köyhien asioita, kun pienistä rahoista ei riittäisi jakaa juustopakettia kahteen pekkaan.

No siis näinhän minäkin sen ajattelisin ja tätä samaa aina ihmettelen. Itse olen tosin pienituloinen mutta olen aikanaan ollut suhteessa vielä pienituloisemman kanssa. Minusta kun yhdessä ollaan niin yhdessä eletään myös. Edellisessä suhteessa sen sijaan mies tienasi 5000/kk ja minä olin kelan sairaspäivärahalla +700 lapsilisiä ja 500 elatustukia. Neljä lasta siis. Mies maksoi asuntolainan, minä kaikki laskut, ruoat, vaatteet, auton, lääkkeet, juoksevat menot. Se oli hänen mielestään tasa-arvoista. Niitä laskujakaan ei ollut ihan vähän, kun sairaalakulujakin oli paljon minulta ja kahdelta lapselta. Mihinkään toimeentulotukeenkaan ei ollut mahdollisuutta kun miehellä olisi rahaa kyllä ollut. Muistan kun itkin sen laskupinon ääressä, että rahat ei millään riitä, ja mies ilmoitti vain lähtevänsä kavereidensa kanssa ulos. Hän reissasi yksinään pitkin Eurooppaa ja kävi yksin ulkona syömässä. Erohan siitä tuli lopulta. Itse en voisi kuvitellakaan kohtelevani rakastamaani henkilöä sillä tavalla. Se on sitä taloudellista väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen vajaa nelikymppinen ihan hyvätuloinen mies ja jos vaimo saisi päättää, menisi kaikki. Olen onnistunut kerryttämään jonkun verran tuottavaa sijoitusomaisuutta tulevaisuutta varten. Siivoan, hoidan lapset, matkat ja käyn töissä. Vaimo ei ole käynyt töissä vuosiin ja kun aikoinaan kävi, ei siitä jäänyt hänelle omiin nimiin kuin ajokortti. Lapset päiväkodissa ja olen maksanut jopa kodinhoitajan kotiin silloin tällöin kun omat voimat ei riitä. Maksan yksin kaiken ja koen että mitään jee jee taskurahaa tämän päälle ei tarvitse antaa. Tankkaan autotkin aina itse.

Vähän sama meininki meillä, vaikka vaimo töissä käykin.

Ketjun naiset yrittävät maalata kuvaa jossa he jotenkin valtaosan perheen asioista tekisivät, kun meillä ainakin tosiasia on että vaimo tekee vähemmän kaikilla rintamilla JA tuo vähemmän rahaa taloon.

Kova pyrkimys luistaa kaikesta vaivasta, mussä vain mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on luokkayhteiskunta ja luokan määrää tulo- ja omaisuustaso. Ihmisten pitäisi pariutua vain oman luokkansa sisältä. Näin on luonto sen tarkoittanut.

N. 20 sukua /perhettå määrää täällä. -

En ymmärrä mikä tässä on oneglma, ja miksi tästä pitää vääntää vielä sukupuolikysymys.

Olen mies joka tienaa n. 2000€/kk vähemmän kuin vaimo. Meillä on yhteinen talotili johon kumpikin laittaa kuukausittain saman summan. Tililtä maksetaan sähköt, vedet, vakuutukset, remppahankinnat jne. Ruokaostokset tehdään niin, että jaetaan yhteiset tai maksetaan vuorotellen. Hyvin toimii.

Kummallakin on sitten omat rahat joilla tekee mitä haluaa. En koe että minuun kohdistuisi mitään väärinkäyttöä tms. Itse olen koulutukseni ja urani valinnut, en tiedä miksi pitäisi olla kateellinen vaimolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Jos meillä olisi elintaso mitoitettu pienempituloisen (eli miehen) mukaan, asuisimme ahtaasti vuokralla, emme matkustelisi koskaan, lapset eivät voisi harrastaa eikä meillä olisi kesäasuntoa. Haluanko itse elää niin? En. Haittaako minua, että kustannan samalla paremman elintason pienempituloiselle kumppanilleni? No ei, koska haluan elää elämääni juuri hänen kanssaan. Minulle parisuhde on juuri sitä - että elän yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa haluan elää. Ei minulle parisuhde ole mikään kämppissuhde tai kilpailu- ja vertailusuhde, jossa olennaista on koko ajan joku tilien tasaaminen. Ja haluan, että lapsillani on hyvä lapsuus, ihan yhdentekevää, kumpi meistä sen kustantaa. Meillä parisuhteen sisältö muodostuu ihan muista asioista kuin siitä, miten raha jakautuu.

Vierailija kirjoitti:

Älä jauha paskaa. Missä lapsiperheessä muka akka ja kakarat ei kuppaa ukon taskuja tyhjiin?

En ota kantaa rahan käyttöön, vaan asenteeseen. Mistä lähtien perheessä on ollut kolme osapuolta (minä, sinä ja ne)l ja perheestä on loppunut ajatus, että me olemme ”me”?

Vierailija kirjoitti:

Perhe on yhteinen yritys ja jokainen osallistuu parhaansa mukaan. Hyvintienaava mies maksaa valtaosan laskuista ja huonotuloinen nainen tekee mahdollisimman paljon kotitöitä. Vain sillä tavalla ollaan tasa-arvoisia, kumpikin osallistuu mahdollisimman paljon sillä tavalla, mikä on mahdollista. Elintasoa kun on paistin lisäksi puhdas ja siisti koti, sen voi pienituloinenkin mahdollistaa hyvätuloiselle puolisolleen. Sitä kutsutaan rakkaudeksi!

Juuri näin. Kun on pienemmät tulot, on luultavammin enemmän vapaa-aikaa.

Me olemme aikuisiällä yhteen mennyt pari, molemmilla omat aikuiset lapset. Mies tienasi ennen huomattavasti enemmän, minä pystyin opiskelemaan ja tein suurimman osan kotitöistä. Mies maksoi laskut.

Nykyään minä tienaan enemmän kuin mies, maksan puolet laskuista mutta mies ei oikein tee kotitöitä, jatkuvaa riitaa niiden teosta kun en suostu yksin tekemään. Meillä on omat autot, kännykät yms. jotka itse kustantaa.

sukulainen erosi ja mies asuu isossa hienossa talossa hienolla alueella ja on pelit ja vehkeet ja autot sun muut (ja uusi nuori vaimo)

äiti asuu pienessä kerrostaloasunnossa ankealla aluella, taisi olla avioehto tehtynä?

no, luulisi tuossa lasten oppivan jotain?

Vierailija kirjoitti:

sukulainen erosi ja mies asuu isossa hienossa talossa hienolla alueella ja on pelit ja vehkeet ja autot sun muut (ja uusi nuori vaimo)

äiti asuu pienessä kerrostaloasunnossa ankealla aluella, taisi olla avioehto tehtynä?

no, luulisi tuossa lasten oppivan jotain?

Ja toivottavasti säkin opit ettei se miltä asiat ulospäin näyttää ole välttämättä se miten ne oikeasti ovat.

Mä olen se äiti joka muutti kerrostaloasuntoon, kun isä jäi asumaan omakotitaloon jossa aiemmin asuimme. Avioehtoa ei ollut, joten en ole sen köyhempi kuin ennenkään. Olen vain mitoittanut asumiskulut niin että rahaa jää muuhunkin kuin ruokaan, ja toisekseen sopivia asuntoja ei nyt juuri tällä tietyllä asuinalueella niin kovin paljon ollut tarjolla.

Se millainen auto, asunto jne ihmisellä on kertoo vain osatotuuden ihmisen varallisuudesta ja tulotasosta. Toinen ostaa kalleinta mihin lainalla pystyy, ja joku toinen elää pihisti. Näillä ihmisillä voi olla sama tulotaso mutta hyvin erilainen varallisuustilanne. 

Väitän että mulla kerrostalossa asuvana on isompi nettovarallisuus kuin keskimäärin samalla asuinalueella omakotitalossa asuvilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sukulainen erosi ja mies asuu isossa hienossa talossa hienolla alueella ja on pelit ja vehkeet ja autot sun muut (ja uusi nuori vaimo)

äiti asuu pienessä kerrostaloasunnossa ankealla aluella, taisi olla avioehto tehtynä?

no, luulisi tuossa lasten oppivan jotain?

Ja toivottavasti säkin opit ettei se miltä asiat ulospäin näyttää ole välttämättä se miten ne oikeasti ovat.

Mä olen se äiti joka muutti kerrostaloasuntoon, kun isä jäi asumaan omakotitaloon jossa aiemmin asuimme. Avioehtoa ei ollut, joten en ole sen köyhempi kuin ennenkään. Olen vain mitoittanut asumiskulut niin että rahaa jää muuhunkin kuin ruokaan, ja toisekseen sopivia asuntoja ei nyt juuri tällä tietyllä asuinalueella niin kovin paljon ollut tarjolla.

Se millainen auto, asunto jne ihmisellä on kertoo vain osatotuuden ihmisen varallisuudesta ja tulotasosta. Toinen ostaa kalleinta mihin lainalla pystyy, ja joku toinen elää pihisti. Näillä ihmisillä voi olla sama tulotaso mutta hyvin erilainen varallisuustilanne. 

Väitän että mulla kerrostalossa asuvana on isompi nettovarallisuus kuin keskimäärin samalla asuinalueella omakotitalossa asuvilla. 

Sama. Mies jäi asumaan omatkotitaloon, ja minä ostin kerrostaloasunno Helsingistä. Miehellä iso laina, kun osti minut talosta pois, minä sain ostettua velattoman asunnon.

Minusta tämä on ihan ok, JOS ei ole niitä yhteisiä lapsia. Ne kun tuppaa väkisinkin iskimään sinne äidin ura- ja tulokehitykseen enemmän.

Kiitollinen olen, että oman puolisoni kanssa olemme lyöneet hynttyyt yhteen tilanteessa, jossa molemmat oli aivan persaukisia. Kun kummallakaan ei ole mitään, on helppo lähteä rakentamaan yhteistä taloutta ajatuksella, että kaikki on yhteistä. Niinpä olemme vuorotellen elättäneet toisiamme ja opiskelut, vanhempainvapaat yms. on suunniteltu niin, että toinen aina tienaa. Molemmat ovat vuorollaan kouluttautuneet ja nyt ollaa tilanteessa, jossa molempien tulotaso on suunnilleen sama, eikä tarvitse rahasta riidellä. Hankalaa olisi ollut, jos molemmilla olisi aina ollut tiukasti omat rahat, ei varmaan olisi jaksaminen riittänyt kummallakaan kituuttas läpi niin pitkiä opintoja ja tulotaso olisi nyt jotain ihan muuta.

Helppo toki jälkiviisaana sanoa, olisihan se kurja tilanne ollut, jos se ensin toisen kustannuksella kouluttautunut olisikin päättänyt tässä kohtaa ottaa hatkat, mutta se riski on ollut pakko ottaa. Täytyy sekin myöntää, että jos nyt tulisi ero, niin vaikea olisi lähteä samalla "yhteinen talous" mentaliteetilla uuteen suhteeseen, jossa tuloero olisi iso.... Kyllä ne rahat erillään pidettäisiin, jos perhettä ei kerran perusteta, ja jos se alkaisi hiertää niin sitten pitäisi vain etsiä saman tulotason kumppani.