Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa

Vierailija kirjoitti:

Niin, eikö lapsella ole vanhemmat eli isä ja äiti. Tässä elintaso- ja tulokilpailussa unohtui se, että molemmat voivat olla ihan kunnollisiakin. Tai eivät. Kyllä minusta se on lapsen kannalta tärkeää, eikä se että jompikumpi pääsee lonnimaan ja sohvalle ja tilannetta ylläpitää se yhteinen rääpäle. Just se että pääsee rikkaisiin naimisiin on joidenkin tyhjäpäiden unelma kun ei ole muita lihaksia. Tuo läpinäkyvyys on niin ilmiselvää ja kuvottavaa että olen karistanut muutamia bändäreitä. Siitä jää kiinni ja Ok sille joka siihen suostuu. Eipä ole minulta pois.

Huomaa helposti että kirjoittajalla ei ole lapsia jos lasten kanssa kotona oleminen on sohvalla lonnimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.

Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?

Tietenkin on parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Jokaisella saa olla kriteerit, mitä hän toivoo puolisoltaan. Jos sinulle kelpaa pienituloinen ja tuhlaavainen nainen, niin ok, oma on asiasi.

Teille ei tosin kelpaa pienituloinen, mutta järkevä rahankäyttäjä puolisoksi. Jos naisella on tylsät vaatteet, ei meikkiä ja hiukset on helppohoitoiset ja värjäämättömät, te ette edes huomaa kyseistä naista. Koettakaa nyt tajuta, että sen näyttävän naisen ulkonäköön menee paljon rahaa.

Nainen sitten varmaan hommaa pakollisten maksujen lisäksi rahaa että voi panostaa ulkonäköön, ei se ole miehen tehtävä maksaa enempää vain sen takia että nainen haluaa seurata trendejä ja panostaa omaan ulkonäköön. Johan sitä on huudettu monta vuotta että nainen meikkaa ja panostaa ulkonäköön vain itsensä takia, eikö se pidäkään paikkaansa?

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

En ymmärrä, mten te elätte kahta eri elintasoa? Nukkuuko toinen resuisissa lakanoissa ja toinen uusissa silkkilakanoissa? Syötte eri ruokia? Puolisolla ei ole vara ostaa ehjiä vaatteita rikkoutuneiden tilalle? Ei voi käydä lääkärissä? Toinen reissaa ja toinen istuu kotona? Miksi edes muutatte yhteen, eikö se yhteinen elintaso sovita yhdessä?

Se, että puoliso pistää ylijäävät rahat asioihin, jotka kiinnostaa häntä ja toista ei, ei ole eri elintasolla elämistä, jos molemmilla on perusasiat kunnossa, varsinkin jos on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Kun sinä et tunne semmoista ei ole olemassa?

Itse en ole ollut yhdessäkään parisuhteessa missä nainen ei vaatisi minua maksamaan yksin hänen haluamia asioita kun hänellä itsellä ei ole varaa niihin.

Suurin osa naisista vaativat miestä panostamaan rahallisesti yksin naisen haluamiin asioihin vaikka sitä et halua uskoa.

Ja jos ei mies maksa häntä syytetään pihiksi ja hänet jätetään.

Itse tiedän useita parisuhteita joissa rahaa ei ole koskaan miehen haluamiin asioihin kun nainen näin sanoo mutta aina pitää löytyä rahaa asioihin joita nainen haluaa vaikka omat rahat eivät riitä.

Millä kriteereillä sinä oikein valitset kumppanisi, jos kaikki edellisten suhteiden naiset ovat olleet lompakollasi kuppaajia? Jos minä en tunne laajasta tuttavaverkostani yhtäkään sellaista naista, naisia on enemmän työelämässä tilastollisesti, yliopistossa ja muutoinkin naisia alkaa olemaan enemmän korkeakoulutettuina, niin missä ovat sankoin joukoin se suuri naisryhmä, jotka vain loisivat?

Ja miksi ihmeessä valitset kumppaneiksesi sellaisia naisia, joiden kanssa arvot ja asenteet eivät kohtaa. Minullakin on ollut henkistä väkivaltaa käyttänyt kumppani, mutta sen kokemuksen jälkeen päätin, että yksi sekopää riittää ja olin seuraavan suhteen äärimmäisen tarkka ja kranttu. Ja kehitin myös itseäni sihteiden välissä, kävin terapiassa ja hoidin omaa miellyttämishaluani ja hylätyksi tulemisen pelkoani sekä arvottomuuden tunnettani, jotta en enää joutuisi samaan tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Usko tai älä, niin tämän palstan ulkopuolella enemmistö miehistä, etenkin ne koulutetut, työssäkäyvät miehet, joilla on varaa asuntoon, ovat oman elämänsä subjekteja. Heillä on oma tahto, omat toiveet ja he tekevät elämässä valintoja sen mukaan, mitä siltä itse haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Miksi mies maksaa vaimon muotivaatteet ja harrastukset? Miksi mies on oman elämänsä objekti ja ostaa talon, jota ei itse halua? Miksi hän uusii sisustuksen vaikka ei itse halua? Miksi hän maksaa järkyttävän kalliista lastenvaatteista, vaikka itse hankkisi edullisempia?

Miksi se mies ei valitse vaimoa, jolla on samanlainen maku, elintaso, ajatusmaailma jne kuin hänellä itsellään? Joka haluaa asua kerrostalossa tai rivitalossa? Jonka mielestä käytännöllisyys on tärkeämpää kuin muoti?

Miksi se mies ei tee jo siinä vaiheessa, kun avo- tai avioliitosta keskustellaan, omaa näkemystään siitä, kuinka tulot ja menot perheessä jaetaan?

eri

Parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee ei mies!!

Miksi naiset eivät itse tee noita asioita mitkä on näillä parisuhdemarkkinoilla naisen käsissä vaan syyttävät miestä kun mies ei tee?

Mies voi silti sanoa, että en halua sinua. Suomessa ei ketään pariteta väkisin.

Naiset sen paremman tasoisen miehen vaativat!! Eli oletko sitä mieltä että jos mies ei löydä samantuloista naista hänen pitää jäädä yksin? Vaaditko myös että nainen ei saa vaatia parempi tuloista kun itse on?

Kysyin jo eilen, että mihin sellaiset vaatimukset voi toimittaa. Yhteiskunnalle? Vanhemmille? Jumalalle? Jonnekin muualle, minne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

En ymmärrä, mten te elätte kahta eri elintasoa? Nukkuuko toinen resuisissa lakanoissa ja toinen uusissa silkkilakanoissa? Syötte eri ruokia? Puolisolla ei ole vara ostaa ehjiä vaatteita rikkoutuneiden tilalle? Ei voi käydä lääkärissä? Toinen reissaa ja toinen istuu kotona? Miksi edes muutatte yhteen, eikö se yhteinen elintaso sovita yhdessä?

Se, että puoliso pistää ylijäävät rahat asioihin, jotka kiinnostaa häntä ja toista ei, ei ole eri elintasolla elämistä, jos molemmilla on perusasiat kunnossa, varsinkin jos on lapsia.

Olet ilmeisesti se köyhempi osapuoli kun kuvittelet että kumppanisi haluaa maksaa kaiken tuplana.... se yhteinen elintaso on aika usein niin korkea kuin nainen vaatii vaikka naisen rahat ei siihen riittäisi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

En ymmärrä, mten te elätte kahta eri elintasoa? Nukkuuko toinen resuisissa lakanoissa ja toinen uusissa silkkilakanoissa? Syötte eri ruokia? Puolisolla ei ole vara ostaa ehjiä vaatteita rikkoutuneiden tilalle? Ei voi käydä lääkärissä? Toinen reissaa ja toinen istuu kotona? Miksi edes muutatte yhteen, eikö se yhteinen elintaso sovita yhdessä?

Se, että puoliso pistää ylijäävät rahat asioihin, jotka kiinnostaa häntä ja toista ei, ei ole eri elintasolla elämistä, jos molemmilla on perusasiat kunnossa, varsinkin jos on lapsia.

Olet ilmeisesti se köyhempi osapuoli kun kuvittelet että kumppanisi haluaa maksaa kaiken tuplana.... se yhteinen elintaso on aika usein niin korkea kuin nainen vaatii vaikka naisen rahat ei siihen riittäisi

Kuka nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

En tunne yhtäkään naista, joka haluaa jatkuvasti uusia sisustusta, ostaa kalliita lastenvaatteita ja muotivaatteita, vaimo hankkisi kodin miehen rahoilla omien mieltymysten mukaisesti ja ainoastaan nainen harrastaisi haluamiaan juttuja, ei mies. Välistä nämä yleistykset naisista ja naisten jutuista ovat kuin jostain todella p*skoista romanttisista USA-draamoista: onko tuollaisia naisia ihan oikeasti todellisuudessa Suomessa jotenkin merkittäväkin määrä (varmasti yksittäistapauksia on), vai katsovatko näin kommentoivat liikaa romanttisia draamaleffoja ja sarjoja ymmärtämättä, että näytelmä ei ole indikaattori tosi elämästä?

Kun sinä et tunne semmoista ei ole olemassa?

Itse en ole ollut yhdessäkään parisuhteessa missä nainen ei vaatisi minua maksamaan yksin hänen haluamia asioita kun hänellä itsellä ei ole varaa niihin.

Suurin osa naisista vaativat miestä panostamaan rahallisesti yksin naisen haluamiin asioihin vaikka sitä et halua uskoa.

Ja jos ei mies maksa häntä syytetään pihiksi ja hänet jätetään.

Itse tiedän useita parisuhteita joissa rahaa ei ole koskaan miehen haluamiin asioihin kun nainen näin sanoo mutta aina pitää löytyä rahaa asioihin joita nainen haluaa vaikka omat rahat eivät riitä.

Millä kriteereillä sinä oikein valitset kumppanisi, jos kaikki edellisten suhteiden naiset ovat olleet lompakollasi kuppaajia? Jos minä en tunne laajasta tuttavaverkostani yhtäkään sellaista naista, naisia on enemmän työelämässä tilastollisesti, yliopistossa ja muutoinkin naisia alkaa olemaan enemmän korkeakoulutettuina, niin missä ovat sankoin joukoin se suuri naisryhmä, jotka vain loisivat?

Ja miksi ihmeessä valitset kumppaneiksesi sellaisia naisia, joiden kanssa arvot ja asenteet eivät kohtaa. Minullakin on ollut henkistä väkivaltaa käyttänyt kumppani, mutta sen kokemuksen jälkeen päätin, että yksi sekopää riittää ja olin seuraavan suhteen äärimmäisen tarkka ja kranttu. Ja kehitin myös itseäni sihteiden välissä, kävin terapiassa ja hoidin omaa miellyttämishaluani ja hylätyksi tulemisen pelkoani sekä arvottomuuden tunnettani, jotta en enää joutuisi samaan tilanteeseen.

Ei se että nainen käy töissä tai on korkeakoulutettu kerro vielä mitään. Hän voi parin vuoden työssäkäynnin jälkeen haluata jäädä etsimään itseään kotiin, tai syntyy lapsia jotka haluaa hoitaa kotona (tosin vain nuorimman, isommathan viedään nykyään päiväkotiin vaikka äiti kotona). Ja vaikka kävisi töissä, myös miehen palkan pitää olla naisen vapaassa käytössä. Tämä ketjukin sen todistaa, ihan tavalliset pullukkamammat on ihan yhtä paljon rahan perään kuin ne halveeraamansa instapyllistelijät.

aikoihin eletty kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisissa ja lapsia niin kyllä ne tulot pitäisi tasata.

silloinhan nainen olisi täysin elätti, varsinkin jos taipumusta  velttouteen yms. hattua nostan jos sattuu abt samat tulot molemmille silloin on vakka kantensa valinnut silläkin saralla. ja sit vielä mies auttaa kotona naisten töissä kun raataa päivän, että nainen pääsee sanonko minne

Jos naisella on mielestäsi taipumusta velttouteen ja se on asia, jota et ihmisessä arvosta niin... Miksi ihmeessä haluaisit ylipäätään elää yhteistä elämää tällaisen ihmisen kanssa?

Ja kyllä niissä pienien palkkojen töissäkin töitä tehdään. Ihan samalla tavalla täyttä työaikaa tekevän pienituloisen naisenkin on oikeus palautua ja harrastaa. Ei ihmisen pidä antaa kaikkea aikaansa toisten hyväksi, vaikka tienaakin vähemmän.

Teidän(sun) pitää päättää kumpaa arvostatte enemmän, aikaa ja panosta vai palkkaa ja rahaa. Ja kommunikoida se potentiaaliselle puolisoehdokkaalle ennen yhteisen elämän aloittamista, että toinen voi tehdä omat päätöksensä. Ei tämä ole nyt niin vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nuo loiskotiäitien ajat alkaa olla mennyttä maailmaa.

Tasa-arvoisessa suhteessa molemmilta vaaditaan yhtäläinen panos yhteiseen elämään.

Rahallinen vai ajallinen panos? Vai kykyjen mukainen? Ymmärtäisin, jos puoliso valittaisiin satunnaisesti, mutta kun saatte ihan itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.

Hmmm…en tiedä mihin kommenttini hävisi, mutta mitä tämä elättämisen vaatiminen piti käytännössä sisällään? Jotkut nimittäin pitävät elättämisenä sitäkin, että ”joutuvat” maksamaan puolet asumiskustannuksista, heidän mielestään heidän pitäisi maksaa vähemmän ja lapsellisen enemmän, koska lapset eivät ole hänen. Vaatiko sinua maksamaan harrastuksia yms.? Vai mikä se vaatimus olisi ollut? Olen itse uusperheen lapseton osapuoli, ihan senkin takia kyselen, kun kiinnostaa tietää, miten muut lapsettomat osapuolet käsittävät tuon ”vaatii elättämään”.

Jos pariskunta joutuu toisen lasten takia asumaan esim neliössä kaksion sijaan, tottakai se lapsellinen maksaa isomman osan asumisesta! Lapseton maksaa puolet kaksion vuokrasta, ja lapsellinen loput. Lapsellinen maksaa lasten osuuden vesimaksusta. Sama ruoan yms kanssa, tottakai lapsellinen maksaa omien lastensa ruoan, eikä ruokalaskua laiteta vain puolivälistä poikki.

Jos perheessä on vain toisen lapsia, niin ei tietenkään kaikkia kuluja voi laittaa vain puoliksi. Se nimenomaan olisi sitä, että vaaditaan lapsetonta elättämään toisen lapsia.

Olin kymmenen vuotta naimisissa uusperheessä ja kaikki meni hienosti, tulotaso oli sama ja hoidin tarkasti mutta hyvin taloutta. Minun lapseni, yhteiset lapsemme ja me vanhemmat elivät mukavasti ja saivat tarvittavat harrastukset ja asiat. Sitten miehen veli erosi riitaisasti ja oma mieheni kuunteli katkeraa tilitystä veljeltään ja alkoi vihjailla että kaikki hänen rahansa menevät minun lapsiini (2kpl) ja kaksi yhteistä. Näytin laskelmia ja budjetteja joita tein joka kuukausi mutta epäluulo ei häipynyt. Halusi erota, muutti omilleen ja huomasi että ne omat rahat eivät riittänetkään läheskään samaan elintasoon kuin avioliitossa. Tämä siitä huolimatta että maksoi kahdesta minimielarit ja vuokra oli suhteellisen halpa. Eron jälkeen minä jatkoin normaalia elämää lasten kanssa ja mies ihmetteli miten meillä on varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun viimeisin suhde päättyi juuri siihen, että nainen vaati, että mun pitää alkaa elättämään myös hänen exän kanssa tekemiä lapsia. Mietin hetken, että onko se sittenkin hänen exän vastuulla ja päätin etten tähän suostu.

Hmmm…en tiedä mihin kommenttini hävisi, mutta mitä tämä elättämisen vaatiminen piti käytännössä sisällään? Jotkut nimittäin pitävät elättämisenä sitäkin, että ”joutuvat” maksamaan puolet asumiskustannuksista, heidän mielestään heidän pitäisi maksaa vähemmän ja lapsellisen enemmän, koska lapset eivät ole hänen. Vaatiko sinua maksamaan harrastuksia yms.? Vai mikä se vaatimus olisi ollut? Olen itse uusperheen lapseton osapuoli, ihan senkin takia kyselen, kun kiinnostaa tietää, miten muut lapsettomat osapuolet käsittävät tuon ”vaatii elättämään”.

Jos pariskunta joutuu toisen lasten takia asumaan esim neliössä kaksion sijaan, tottakai se lapsellinen maksaa isomman osan asumisesta! Lapseton maksaa puolet kaksion vuokrasta, ja lapsellinen loput. Lapsellinen maksaa lasten osuuden vesimaksusta. Sama ruoan yms kanssa, tottakai lapsellinen maksaa omien lastensa ruoan, eikä ruokalaskua laiteta vain puolivälistä poikki.

Jos perheessä on vain toisen lapsia, niin ei tietenkään kaikkia kuluja voi laittaa vain puoliksi. Se nimenomaan olisi sitä, että vaaditaan lapsetonta elättämään toisen lapsia.

Ei minun mielestäni ja olen tosiaan se lapseton osapuoli. Kyllä me maksamme juoksevat menot (vuokra, sähkö, vesi, netti, kotivakuutus) puoliksi ja ruokamenotkin lähes puoliksi. Jos menee yhteen lapsellisen kanssa, tulee ymmärtää se, että ei voi elää kaksiossa eikä elämää mitoittaa sen mukaan. Ruokien suhteen on ymmärrettävämpää, että ei ehkä halua maksaa puolia, itse en siinäkään pihistele en laskeskele niin tarkkaan, koska tein tietoisen valinnan muuttaessani yhteen lapsellisen henkilön kanssa. En ehkä oikein ymmärrä tuota ajatusmaailmaa, koska kyse on kuitenkin uusperheestä, jossa asutaan yhdessä saman katon alla. Ostettiin äskettäin asunto ja tietenkin ostettiin se puoliksi. Kerta jaan elämäni lapsellisen ihmisen kanssa, otan koko paketin enkä pyri elämään sinkkuna perhe-elämän keskellä. Itselleni on todella tärkeää, että kanssani asuvat lapset tuntevat olonsa turvalliseksi ja että koti tuntuu myös heidän kodilta. Miksi mennä yhteen lapsellisen kanssa, ellei oikeasti pysty ymmärtämään asioita lapsien kannalta ja ellei halua elää perhe-elämää? Perheessä ei eletä monessa kerroksessa ja kuplassa, tai jos näin tehdään, niin lasten raju oireilu viimeistään teini-iässä on taattua. Miten kukaan voi elää itsensä kanssa sen tiedon varassa, että on saattanut jopa omalla toiminnallaan aiheuttaa toisen lapselle mielenterveysongelmia? Mä en vain käsitä tuollaista noin ääriajattelua, että lapsettoman pitää päästä mahdollisimman vähällä ja maksaa vain omat kulunsa, kun tarkoitus on kuitenkin asua yhtenä perheenä. Miksi se lapseton ei silloin etsi toista lapsetonta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taloudellista väkivaltaahan tuo on.

Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.

Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi

Tuollainen on aivan sairas kuvio että ollaan yhdessä ja ehkä lapsiakin ja asutaan kuin kahden kerroksen väkeä.

Toivottavasti pysyt aina peräkammarin poikana!

Ei terve nainen tuollaista jätekasaa huoli.

Perse kyllä kelpaa, mutta rahapussi ei

Terve nainen opiskelee ja tekee uraa tavoitteellisesti tulojensa ja perheensä eteen.

Terve nainen tekee työtä mielenkiintonsa ja kykyjensä mukaan. Terve mies tekee saman.

Mies jolle raha on tärkeää valitsee sitten itselleen puolison, jolle myös raha on tärkeää. Mutta usein perheen haluava mies, jolle raha ja status on tärkeää valitsee puolison, joka mahdollistaa rahan ja statuksen hankkimisen, eli naisen, joka ottaa enemmän vastuuta kodin pyörittämisestä. Tuleeko yllätyksenä, että tätä joutuu rahallisesti kompensoimaan? Ja, että siltikin joutuu osallistumaan myös siihen kotielämään?

Maksamaan joudut kuitenkin. Jos molemmat panostaa uraan, lapsia kasvattaa joku muu, jolle asiasta joutuu ehkä maksamaan. Joka valinnalla on jonkinlaiset seuraukset.

yhteiset menot kirjoitti:

Meillä yhteiset rahat, mutta tunnemme pariskunnan, joka tasaa kulunsa sentilleen kerran viikossa ruokaostosten suhteen. Ihan kuittien kanssa käydään keittiön pöydän ääreen ja tasataan ruokamenot. Tämä on naurattanut jo 27 v.

Varmaan toimii sitten heillä. Itselläni ei riittäisi aika eikä mielenkiinto tuollaiseen. On niin paljon parempaakin tekemistä kuin laskea kauppakuitteja, ja keksin kumppaninkin kanssa mielekkäämpää ajanvietettä. Kieltämättä tosiaan vähän omituiselta ja koomiselta kuulostaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä siitä, että toinen saa saman elintason opiskelemalla 10v vähemmän kuin toinen?

Kannustaako tällainen naisia raskaille kovapalkkaisille aloille ja tienaamaan omat rahansa?

Kannustaa.

Koska kukaan ei voi ennustaa, että mitä elämässä tapahtuu. Se kovapalkkainen puoliso voi jäädä työttömäksi tai joutua vaihtamaan vähemmän palkattuun alaan. Toisaalta ei ole mitenkään varmaa, että rakastut ihmiseen, joka tienaa paljon. Verotuskin kompensoi tuloja, kaksinkertaisesti tienaavalla ei jää käteen kaksinkertaista määrää rahaa.

Jos ulisija et halua olla perhe/me/yksikkö kenenkään kanssa niin miksi pyrit siihen pakolla? Ei ole pakko. Ole yksin ja nauti siitä kaikki rahasi ovat sinun eikä mitään tarvitse jakaa.

Jos et halua lapsia kun niiden eli maksaa niin älä hanki lapsia.

Tai etsi nainen joka ei halua muuttaa yhteen. Niitäkin löytyy nykyisin. Saatte pitää ihan omat taloutenne.

Miksi yksinkertainen asia on sinulle niin vaikea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmaista naista ei olekkaan, naiset vaatii kaikesta maksua. Joko mies maksaa naiselle puhdasta rahaa tai sitten maksaa naisen elämisen ja asumisen.

Oikeuden mukaista olisi että kaikki maksut menisi 50/50 ja ne mitoitetaan köyhemmän mukaan mutta kaikkihan sen tietää että naisille ei kelpaa vaatimaton elintaso jos miehellä olisi varaa maksaa parempi elintaso molemmille

Aika harva hyvätuloinen haluaa elää kuin köyhä. Oikeasti, mikä järki asua jossain ahtaassa kerrostaloluukussa, syödä halvinta ruokaa ja pihistellä kaikesta, jos olisi varaa olisi parempaankin? Kiva varmaan sillä hienolla Audilla kurvata kontulalaisen neukkukuution pihasta kun työkaverit asuu isoissa taloissa hyvällä alueella. Varsinkin jos on lapsia niin olisi jo melkoista m*lkkuutta vanhemmalta olla kustantamatta heille parempaa elintasoa jos siihen olisi mahdollisuus. Jos sillä köyhemmälläkin osapuolella on suht keskitasoiset/hyvät tulot niin 50/50 voi toimiakin.

Tätä minäkin ihmettelen. Tässäkin ketjussa on kovasti tuotu esiin, miten kovaa työtä ja paljon työtä se paremmin tienaava tekee, mutta eikö se työmäärä ja panostus mene ihan hukkaan, jos lopulta itsekin saa vain saman, minkä saisi jossain matalapalkkatyössä? No joo, ehkä vähän hienomman auton, mutta ei kai se auto kuitenkaan koko muuta elämää korvaa tai riitä elämänsisällöksi? Tuntuisi jotenkin siltä, että on pakko olla jokin neurokirjon ongelma, jos jumittuu niin vahvasti johonkin menojen tasajakoon, että alkaa jopa itse kärsiä siitä - koska kyllähän tuossa laskee omaakin elintasoaan. Voisi saada omistusasunnon hyvällä paikalla, mutta pakko asua jossain Hekan vuokramurjussa, ja lapset joutuvat ongelmakouluun ihan vain sen vuoksi, että toinen vanhempi ei voi paremmilla tuloillaan taata heille parempia puitteita. Mitä iloa siitä hyvästä palkasta on itsellekään? Ei voi olla niin, että aikuiselle ihmiselle on jotkut lounaat työkavereiden kanssa tai matkat kavereiden kanssa, sekä jotkut autot, kellot ja merkkivaatteet elämän koko sisältö ja tarkoitus. Yleensähän Suomessa hyvätuloiset nimenomaan haluavat parempaa asumista, viihtyisän kodin ja hyvän ympäristön, ja autot, kellot ja merkkivaatteet merkitsevät vähemmän.  Ja yleensä Suomessa ihmiset mieluummin haluavat jakaa elämäänsä perheen kanssa sen sijaan, että tekisivät asioita yksin tai kavereiden kanssa.

Yrität siis sanoa, että naisen haluamat asiat (tiuhaan uusittava sisustus, järkyttävän kalliit lastenvaatteet, vaimon muotivaatteet, vaimon haluama talo ja harrastukset) ovat sitten automaattisesti niitä iloa tuottavia asioita joita mies hymyssä suin maksaa. Mutta jos mies omalla palkallaan haluaisi panostaa vaikka uuteen autoon tai kalastusvälineisiin tai kymppitonnin maastopyörään, se o tyhjää ja ilotonta tuhlaamista missä ei ole mitään järkeä :D

Luetun ymmärtäminen ei vissiin ole vahvimpia puoliasi, tuossahan ne merkkivaatteet ja hienot autot asetettiin ihan samalle vähemmän merkittävien asioiden viivalle. Tärkeämpiä asioita on asumismukavuus ja lapsille hyvä ympäristö kasvaa (en tarkoita etteikö siellä hekan kerrostalossakin voisi olla ihan hyvä elämä, mutta onhan se lapsille kivempi jos on esim omat huoneet eikä naapurista kantaudu tupakansavu sisälle). Kyllä, olen sitä mieltä että jatkuva sisustuksen muuttaminen ja järjettömän kalliit merkkivaatteet on turhuutta, ihan siinä missä vesiskootteri ja avoautokin. Laadukkaat lasten ulkovaatteet, riittävän tilava, viihtyisä ja toimiva asunto, laadukas auto ja hyvät harrastusvälineet taas ei ole. Olen sitä mieltä, ettei parempituloisen tarvitse kaikkia toisen oikkuja maksaa ja hänelle saa jäädä enemmän rahaa omiin huvituksiin kuin toiselle, mutta kyllä se elintaso olisi hyvä miettiä yhteisten tulojen mukaan kohtuulliseksi. Se kulujen jako menojen suhteessa toimii: molemmat laittaa yhteiselle tilille vaikka 50% tuloistaan, 6000e/kk tienaavalle jää 3000e omiin huvituksiin, 2000e tienaavalle jää 1000e. Ja ei kannata miehenkään lähteä suhteeseen semmoisen kanssa, joka haluaa merenrantatalon westendissä, jos itse haluaa asua kerrostalossa jossain halvemmalla alueella. Samanlainen arvomaailma on kuitenkin yksi tärkeimmistä asioista suhteessa.

Hyvin harva ihminen saa kovia tuloja ilman opiskeluja ja raatamista töissä. Laiska yrittää siipeillä muiden tuloilla panostamatta itse kun yrittää päästä mahdollisimman helpolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikein.  Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa.   Paremman tasa-arvon puolesta.

En ymmärrä, mten te elätte kahta eri elintasoa? Nukkuuko toinen resuisissa lakanoissa ja toinen uusissa silkkilakanoissa? Syötte eri ruokia? Puolisolla ei ole vara ostaa ehjiä vaatteita rikkoutuneiden tilalle? Ei voi käydä lääkärissä? Toinen reissaa ja toinen istuu kotona? Miksi edes muutatte yhteen, eikö se yhteinen elintaso sovita yhdessä?

Se, että puoliso pistää ylijäävät rahat asioihin, jotka kiinnostaa häntä ja toista ei, ei ole eri elintasolla elämistä, jos molemmilla on perusasiat kunnossa, varsinkin jos on lapsia.

Olet ilmeisesti se köyhempi osapuoli kun kuvittelet että kumppanisi haluaa maksaa kaiken tuplana.... se yhteinen elintaso on aika usein niin korkea kuin nainen vaatii vaikka naisen rahat ei siihen riittäisi

Olen sinkku ja edellisessä suhteessa olin se enemmän tienaava osapuoli, koska kävin töissä ja mies opiskeli.

Me maksettiin vuokra puoliksi, omat kulut (puhelin ja harrastukset) itse ja lopuista yhteisistä laskuista ja juoksevista kuluista minä maksoin huomattavasti enemmän. Esim. kotivakuutuksen maksoin kokonaan minä. Tämä järjestely oli aivan hyvä, miehellä jäi rahaa ostaa tarvittaessa vaikka vaatteita ja harrastaa, eikä mun tarvinnut tinkiä asumismukavuudesta tai ruuan laadusta.