Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Mikä ihme siinä on, että kaikki muu on avioliitossa yhteistä ja runsaasti rakkautta, mutta kun tulee puhe rahasta, niin sitä ei sille rakkaalle sitten riitäkään? En ymmärrä, mihin se rakkaus tuossa tilanteessa katoaa.
Meillä on ollut aina, kohta 40 vuotta ihan kaikki yhteistä. Tosin on kyllä samanlainen käsitys esim. siitä rahan käytöstäkin. Ehkä se on se syy mm. yhteisiin rahoihinkin.
Ja kyllä, molemmat ovat olleet parempituloisen asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.
No juuri tuollaisissa jutuissahan se koko tilanteen absurdius paljastuu. Ei tuo ole mitään perhe-elämää, ihan oikeesti. Ja entäs sitten lapset. Kumman elintason ne lapset saavat? Jos vaikka äiti kitkuttaa kaurapuuron voimin maksettuaan puolet huushollin kuluista ja kursii kokoon 10 vuotta vanhaa talvitakkiaan että kestäisi vielä vuoden, ja isä laskettelee Alpeilla pari viikkoa joka vuosi ja ostelee kallista elektroniikkaa, niin syökö ne lapset kaurapuuroa risoissa kirpparivaatteissa vai pääseekö isän mukana Alpeille?
Ei voi kuin ihmetellä että miksi ylipäänsä perustaa perhettä/parisuhdetta jos on noin h-tin tärkeää ettei kukaan muu vaan pääse vahingossakaan hyötymään rahoista kuin itse. Miksi ei sitten pysyttele sinkkuna.
Aivan automaattisesti osa työssäkäyvän palkkaa kuuluu kotona lastenhoitoTYÖTÄ tekevälle. Jos palkattaisiin ulkopuolinen, maksettaisiin puoliksi. Mutta se joka nyt jää kotiin, saa työssäkäyvältä palkkansa ja siitä ei tarvitse neuvotella yhtään. Tilisiirron voi tehdä viikoittain tai kuukausittain. Yksi yhteinen tili ja lisäksi molemmilla omat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, että puolisoni isompituloisena olisi ollut niin pihi, että ei olisi jakanut kanssani samaa elintasoa. En ensinnäkään olisi lähtenyt kimppaan sellaisen tyypin kanssa ja jos jossain mielenhäiriössä olisinkin niin tehnyt, niin olisin kyllä laskenut omalle työlleni markkinahinnan. Seksi ainakin 500 e / kerta, lastenhoito 50 e tunti, muut kotityöt 50 e tunti jne. Olisi pian ollut oma elintaso parempi kuin sillä pihillä pirulaisella. Omassa parisuhteessani ei ole ollut minun ja sinun rahoja vaan kaikki on ollut yhteistä alusta saakka, näin on menty jo 40 vuotta.
Miksi teidän yhteinen seksi on asia, josta miehen tulee maksaa? Jos on pakkopullaa niin sehän on kuitenkin mahdollistanut lastensaannin. Jos nainenkin haluaa lapsia niin miehet perivät siemennyspalkkion kunnes lapsiluku täynnä ja sitten mies voi puolestaan alkaa maksaa pelkästä huvista? Oikeesti nyt.
Tämä olisi verotettava ansiotulo! Ammatti seksityöntekijä.
Siksi hinnan pitääkin olla paikallaan, että siitä jää jotain verojen maksun jälkeen :) Voihan mieskin laskuttaa omasta työstään, ei sitä mikään kiellä. Siemennyspalkkiota ei vaan voi joka kerta periä kun jokaisella seksikerralla ei voi tulla raskaaksi. Ja missä sanoin, että seksi on pakkopullaa? Voi se olla hauskaakin vaikka siitä maksun saisikin.
Joutuuhan hedelmällisyyshoidoistakin maksamaan vaikkei tulostakuuta ole. Mies voi sanoa, että muut kerrat ovat laskutettavaa esityötä suoritukseen :D
Mutta miten menee läpi selitys, jossa kummallakin on kivaa, mutta vain mies maksaa? Ainiin näinhän se menee muutenkin, mm. kotityöt jaetaan, mutta vain mies maksaa niistä toiselle kompensaatiota. Kaikki muu olisi kohtuutonta.
Itse miehenä ja mittavan omaisuuden luoneena olin aivan hämmentynyt kun lukaisin pätkiä tuosta artikkelista. Itse tienasin hyvin ja vaimo hoiti lapsia kotona. Meillä oli YHTEINEN tili ja en ole koskaan vaivannut päätäni asialla.
Naiset hei - nyt itsekunnioitusta peliin. Jos mies lähtee yksin lomalle, sano että olen muuttanut loman aikana sitten muualle asumaan. Itse en suostuisi köyhempänä syömään mitään hernekeittoja, jos toinen tienaisi paremmin.
Prosentuaalinen tasajako suhteessa tuloihin on se kaikista reiluin. Isompituloinen maksaa euromääräisesti enempi mutta molemmille jää omaakin rahaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No enpä tiedä....meillä 1800 nettona tienaava maksaa puolet yhteisistä menoista ja säästää enemmän kuin 3000 tienaava. Miten voi pakottaa ostamaan uudempaa autoa tai sisäfilettä tai lähtemään mukaan matkoille?
Ensinnäkään vähemmän tienaavan ei pidä maksaa puolia jos tienaa lähes puolet vähemmän. Se on taloudellista väkivaltaa ja tämän epäsuhdan pitäisi häiritä suurempituloista siinä määrin että korjaa asian. Mutta tietysti kun toisen ahneudella ei ole mitään rajaa eikä toisen hyväsydämisyydellä.
Mä elin viisi vuosia avioliitossa, jonka alkaessa olin opiskelija ja mies 7 vuotta vanhempi hyväpalkkainen insinööri ulkomaan matkakorvauksilla. Maksoin puolet kaikesta. En meinannut millään valmistua, kun oli pakko tehdä täysipäiväisesti töitä vailla tutkintoa, että sain maksettua sitä isoa asuntoa, mitä vähempi ei hänelle kelvannut. Hän osti itselleen elektroniikkaa, auton, moottoripyörän, joka sitten kävi kavereiden kanssa retkillä ja festareilla. Minä odotin bussia pakkasessa ja istuin 40 minuuttia suuntaansa joka päivä. Hänelle oli liian paljon vaivaa suunnitella päivänsä niin, että olisimme voineet kulkea kimppakyydillä. Olin 40, ennen kuin sain oman tietokoneen ja ensimmäisen uuden puhelimen. Sivumennen, ollaan erottu sen jälkeen, kun tuli lapsi, ja tilanne ei muuttunut yhtään.
Eli mies teki ihan oikein. Turha satsata naiseen joka tulee eroamaan.
Olen vajaa nelikymppinen ihan hyvätuloinen mies ja jos vaimo saisi päättää, menisi kaikki. Olen onnistunut kerryttämään jonkun verran tuottavaa sijoitusomaisuutta tulevaisuutta varten. Siivoan, hoidan lapset, matkat ja käyn töissä. Vaimo ei ole käynyt töissä vuosiin ja kun aikoinaan kävi, ei siitä jäänyt hänelle omiin nimiin kuin ajokortti. Lapset päiväkodissa ja olen maksanut jopa kodinhoitajan kotiin silloin tällöin kun omat voimat ei riitä. Maksan yksin kaiken ja koen että mitään jee jee taskurahaa tämän päälle ei tarvitse antaa. Tankkaan autotkin aina itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikseivät naiset voi suosiolla valita puolisokseen miestä samasta tulotasosta? Yleensä sä ne on vielä jänniäkin.
Vihaan loisivia ja hyväksikäyttäviä köyhiä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.
No juuri tuollaisissa jutuissahan se koko tilanteen absurdius paljastuu. Ei tuo ole mitään perhe-elämää, ihan oikeesti. Ja entäs sitten lapset. Kumman elintason ne lapset saavat? Jos vaikka äiti kitkuttaa kaurapuuron voimin maksettuaan puolet huushollin kuluista ja kursii kokoon 10 vuotta vanhaa talvitakkiaan että kestäisi vielä vuoden, ja isä laskettelee Alpeilla pari viikkoa joka vuosi ja ostelee kallista elektroniikkaa, niin syökö ne lapset kaurapuuroa risoissa kirpparivaatteissa vai pääseekö isän mukana Alpeille?
Ei voi kuin ihmetellä että miksi ylipäänsä perustaa perhettä/parisuhdetta jos on noin h-tin tärkeää ettei kukaan muu vaan pääse vahingossakaan hyötymään rahoista kuin itse. Miksi ei sitten pysyttele sinkkuna.
Aivan automaattisesti osa työssäkäyvän palkkaa kuuluu kotona lastenhoitoTYÖTÄ tekevälle. Jos palkattaisiin ulkopuolinen, maksettaisiin puoliksi. Mutta se joka nyt jää kotiin, saa työssäkäyvältä palkkansa ja siitä ei tarvitse neuvotella yhtään. Tilisiirron voi tehdä viikoittain tai kuukausittain. Yksi yhteinen tili ja lisäksi molemmilla omat.
Nainen yksin päättää lapsista ja siinä ei miehen mielipidettä kuunnella. Miksi halutaan lapsia jos ne kokee työnä josta pitää työssäkäyvän maksaa palkkaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikseivät naiset voi suosiolla valita puolisokseen miestä samasta tulotasosta? Yleensä sä ne on vielä jänniäkin.
Nimenomaan parisuhdemarkkinoilla nainen valitsee miehistä, ei mies naisista. Ja sitten kun otetaan puhe rahasta naiset syyttävät miehiä että miksi et katsonut tuloja kun sen pitäisi naisen tehdä valitessaan miehistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
No ite miehenä tienaan kääntäjänä noin 800e kk. Teen 12h työpäivää kotona.
Harvoin tulot menee yli tonnin. Kotityöt jää teemättä. Kerran kuukaudessa osallistun siivoamaan kämpän.
Silloin tällöin vien lapset kouluun ja eskariin.
Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän ja maksaa kaikki viulut. Mun karkkirahat on sellaista että ostelen lähinnä ruuat kotiin ja pyydän lisää rahaa kun rahat loppuu tililtä.
Kauppakassit kotiin kuljetettuna on kätevä juttu.
On kyllä valitettavaa että Suomessa ja kansainvälisesti on tosi matalia palkkoja. Kyllä se niin menee että perhe hajoaa, jos paremmin tienaava ei maksa koko lystiä.
Miksi et lähde opiskelemaan paremmin kannattavalle alalle, jos tämä ei edes vaikuttaisi juurikaan taloudelliseen panokseesi perheessä ja kumppanin tuki sen mahdollistaisi? Aikaakin jäisi perheelle nykyistä enemmän mahdollisesti. Tämä on vain arvio, mutta luulen vaimollasi olevan pian lähtöhousut jalassa, mitä olen elämää nähnyt. Voi tulla yllätyksenä, kuten lähes aina. Muutenhan asetelmassa ei ole vikaa, mutta jos osallistuminen on kaikilta osin melko vähäistä eikä tilanteen kohentaminen kiinnosta vaikka varmasti hlökohtaisesti mielekäs työ ottaa liikaa ja antaa liian vähän, ovat prioriteetit ehkä hieman muualla kuin perheessä ja puolison jaksamisessa, rahasta muutoin viis.
Miksi hänen pitäisi vaihtaa alaa, jos on opiskellut yliopistossa kolmekin vuotta ja valmistunut kääntäjäksi ja on maisteri, niin miksi pitäisi mennä esimerkiksi siivoomaan 9e tuntipalkalla?
Jos vaimo arvostaa korkeakoulutusta ja käänöstyötä, niin hän jatkaa taloudellista tukea.
Sinällään arvostettavaahan on että kääntää tekstejä samalla palkalla kuin mitä saisi työttömänäkin tekemättä mitään ja voisi osallistua enemmän siivoiluun, kokkailuun ja lasten vientiin.
Jos vaimolla on 8h työpäivä, niin tuskin hänelle on mikään ongelma tulla siivoomaan kotia ja laittamaan ruuat + lasten harrastusten viennit/ tuonnit.
Mies painaa niskat limassa 12h päivässä että saa saman palkan kuin mitä saisi työttömänä tekemättä mitään. Lähes arvostettavaa toimintaa.
Neljä kertaa enemmän tienaava saa vielä 800e lisää tuloihin. Kyllähän pelkästään vaimon palkalla pitäisi pärjätä, mutta mies kantaa kortensa kekoon. Hyvin arvostettavaa asiantuntijatyötä tuo kääntäminen.
Nostan hattua kaikille kääntäjille!
No siis kun olin naimisissa, minä naisena oli se kovempituloisempi + minulla oli sijoituksia.
Kyllä meillä alusta lähtien oli yhteiset rahat.
En ymmärrä ajatusta "perheestä", jossa kaikki ei olisi yhteistä eikä kaikki pitäisi toisistaan huolta.
Aina voi tietysti avioehdolla suojata omaisuuttaan eron varalle, mutta niin kauan kun ollaan yhdessä niin ollaan yhdessä, samassa veneessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käytetään ensin minun rahat ja sitten toinen antaa pitkin hampain rahaa lähinnä yhteisiin menoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
No ite miehenä tienaan kääntäjänä noin 800e kk. Teen 12h työpäivää kotona.
Harvoin tulot menee yli tonnin. Kotityöt jää teemättä. Kerran kuukaudessa osallistun siivoamaan kämpän.
Silloin tällöin vien lapset kouluun ja eskariin.
Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän ja maksaa kaikki viulut. Mun karkkirahat on sellaista että ostelen lähinnä ruuat kotiin ja pyydän lisää rahaa kun rahat loppuu tililtä.
Kauppakassit kotiin kuljetettuna on kätevä juttu.
On kyllä valitettavaa että Suomessa ja kansainvälisesti on tosi matalia palkkoja. Kyllä se niin menee että perhe hajoaa, jos paremmin tienaava ei maksa koko lystiä.
Miksi et lähde opiskelemaan paremmin kannattavalle alalle, jos tämä ei edes vaikuttaisi juurikaan taloudelliseen panokseesi perheessä ja kumppanin tuki sen mahdollistaisi? Aikaakin jäisi perheelle nykyistä enemmän mahdollisesti. Tämä on vain arvio, mutta luulen vaimollasi olevan pian lähtöhousut jalassa, mitä olen elämää nähnyt. Voi tulla yllätyksenä, kuten lähes aina. Muutenhan asetelmassa ei ole vikaa, mutta jos osallistuminen on kaikilta osin melko vähäistä eikä tilanteen kohentaminen kiinnosta vaikka varmasti hlökohtaisesti mielekäs työ ottaa liikaa ja antaa liian vähän, ovat prioriteetit ehkä hieman muualla kuin perheessä ja puolison jaksamisessa, rahasta muutoin viis.
Vaimo siis rahoittaa hänen kääntämisharrastusta.
Moni on kouluttautunut esim tekniseksi dokumentoijaksi.
Työtähän se on. Jos olisi harrastus, niin saisi työttömyystuet käännöstulojen päälle.
VAan ei saa, eli lasketaan työksi.
Ettekö arvosta akateemista ammattia?
Vierailija kirjoitti:
Meillä käytetään ensin minun rahat ja sitten toinen antaa pitkin hampain rahaa lähinnä yhteisiin menoihin.
Eli tuhlaat omat rahasi kaikkeen kivaan ja vaadit toista maksamaan pakolliset maksut
Tässä keskustelussa näkyy hyvin kuinka parisuhteen määritelmä on muuttunut. Enää ei olla yksikkö vaan kaksi yhdessä elävää ihmistä.
Kukaan ei elätä toista vaan kaikkien tulee elättää itsensä.
Vähemmän tienaava ei voi koskaan vaatia toista antamaan rahaa toiselle. Tässä tullaan siihen, että pitää valita kumppani joka jakaa samat arvot raha-asioissa. Kaikki tavat jakaa rahat ovat hyviä kun se käy molemmille. Vaatimaan ei voida alkaa. Jos ei käy se että enemmän tienaava ei anna rahaa niin sitte vaihtaa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten noi isot elintasoerot toimii käytännössä? Jos se varakkaampi haluaisi ostaa vaikka kivan kesämökin mutta toisella ei ole varaa. Ostaako varakkaampi mökin omiin nimiin ja käy siellä yksin samalla kun muu perhe viettää juhannusta kaipungissa?:D Tai majoitutaanko ulkomailla eri hotelleissa, toinen lentää economy luokassa parin välilaskun kautta ja yöpyy hostellissa ja toinen lentää bisnessluokassa viiden tähden hotelliin.
No juuri tuollaisissa jutuissahan se koko tilanteen absurdius paljastuu. Ei tuo ole mitään perhe-elämää, ihan oikeesti. Ja entäs sitten lapset. Kumman elintason ne lapset saavat? Jos vaikka äiti kitkuttaa kaurapuuron voimin maksettuaan puolet huushollin kuluista ja kursii kokoon 10 vuotta vanhaa talvitakkiaan että kestäisi vielä vuoden, ja isä laskettelee Alpeilla pari viikkoa joka vuosi ja ostelee kallista elektroniikkaa, niin syökö ne lapset kaurapuuroa risoissa kirpparivaatteissa vai pääseekö isän mukana Alpeille?
Ei voi kuin ihmetellä että miksi ylipäänsä perustaa perhettä/parisuhdetta jos on noin h-tin tärkeää ettei kukaan muu vaan pääse vahingossakaan hyötymään rahoista kuin itse. Miksi ei sitten pysyttele sinkkuna.
Aivan automaattisesti osa työssäkäyvän palkkaa kuuluu kotona lastenhoitoTYÖTÄ tekevälle. Jos palkattaisiin ulkopuolinen, maksettaisiin puoliksi. Mutta se joka nyt jää kotiin, saa työssäkäyvältä palkkansa ja siitä ei tarvitse neuvotella yhtään. Tilisiirron voi tehdä viikoittain tai kuukausittain. Yksi yhteinen tili ja lisäksi molemmilla omat.
Nainen yksin päättää lapsista ja siinä ei miehen mielipidettä kuunnella. Miksi halutaan lapsia jos ne kokee työnä josta pitää työssäkäyvän maksaa palkkaa?
Mies, voit aina napsaista piuhat poikki, ja siihen loppuu naisten sananvalta sinun lisääntymisestäsi sataprosenttisesti. Mutta kun ei viitsi ja jaksa ja se pelottaa, parempi antaa naisen hoitaa tuokin homma ja jos tulee raskaaksi niin voi pottuilla ja syyllistää ja pakottaa naisen maksamaan kaikki lapsen kulut "kun sitä lasta niin halusitkin". Ja lopuksi häipyä ja hylätä niin nainen kuin oma lapsikin.
Ahh kun elämä on helppoa ja lokoisaa tunnekylmänä ja itsekkäänä miehenä. Rakkaus, velvollisuudet ja omatunto, mitä ne on? Raha se on joka ratkaisee!
Vierailija kirjoitti:
Entäs se miehen puoli nuista lehden tarinoista?
Vaimo kärttää rahaa turhanpäiväiseen shoppailuun ja kitisee jos ei pääse ulkomaille 3krt vuodessa, aina vetoaa naimissa oloon ja että yhteiset rahat...
Parisuhteessa ja perheessä on outoa se, että nainen ei saa pienempituloisena haluta mitään sellaista, joka vie rahaa ja josta hän nauttisi. Naisen pitää tyytyä aineettomaan hyvään, ja mies nauttii kaikista huvituksista mitä rahalla saa.
Suuri osa näistä viesteistä osoittaa, että parisuhde on aikansa elänyt instituutio. Ei kuulosta kovin auvoiselta yhteiselolta! Ja jos tuossa ristiriitaisessa tilanteessa vielä pitäisi yrittää kasvattaa tasapainoisia lapsia! Sääliksi käy, varsinkin lapset!