Lue keskustelun säännöt.
Suomessa on perheitä, joissa eletään kahta eri elintasoa
Me Naisten juttu.
Mitä mieltä, että kummallakin omat rahat, vaikka tuloero on 4000€/kk.
Kommentit (1925)
Vierailija kirjoitti:
Överi törsäämiseen ei tarvitse rahojaan jakaa vaan että perus menoissa ei sen köyhemmän tarvitse laskea centtejä ja stressata rahasta.
Kyllä ihme hyväksikäyttö suhteita on tullu nähtyä niin että toinen laskee saako ruokaa ja toinen sijoittaa rahaa kun tulee halvemmaksi elää puolet ja puolet maksu systeemissä ja jos suhde loppuu niin on asunto säästetty kun yksin asuessa ilman asumiskulujen puolittajaa se asunnon säästäminen olisi ollut vaikeempaa saavuttaa tai olisi mennyt puolet kauemmin.
Mutta koskeehan sama pienituloisempaakin, on ollut mahdollisuus kuitenkin maksaa asuntoa ja kerryttää säästöjä nopeammin, saman säästänyt asumismenoissa ja voinut asua asunnossa johon yksin ei olisi ollut mahdollisuutta päästä kiinni. Tämä etuhan on jopa konkreettisempi sille pienituloiselle, ei ole kyse edes vain lyhyemmästä ajasta vaan saavutettavuudesta ylipäätään. Ja onhan siinä samat säästöt tallessa, mitä on itselleen maksanut kuin sillä toisellakin. Jos ei ole rahaa ruokaan, niin ihmettelen miten ihminen on ylipäätään lähtenyt lainaan johon ei talous riitä. Jos taas elämäntilanteeseen tulee muutoksia, niin sitten on toimittava niiden vaatimalla tavalla. Voihan muutos kohdata varakkaampaakin, jolloin elintasosta on luovuttava jokatapauksessa. Mistä tuleekin mieleeni, että pienempituloinenkaan ei omalta osaltaan koskaan elämässä ota tällaista turvaavaa vastuuta kumppanistaan. Jos se toinen ei kannattele, ei ole mitään. Toiselta kyllä odotetaan kannattelua, johon ei itse pystytä. Kuka se käärii hihat jos tulee konkurssi tai sairaus sille joka pitää molemmat leivässä kiinni? Luoja toivottavasti on varakkaampi tosiaan tajunnutkin säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä ongelmaa ei olisi, jos miehet viitsisivät tarkastella myös naisen palkka tai varallisuutta. Monilta riidoilta säästyttäisiin, kun ottaisi vaimoksi varakkaamman naisen, eikä isotissistä pienituloista naista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikein. Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa. Paremman tasa-arvon puolesta.
Perhe on yksi taloudellinen yksikkö. Varsinkin mikäli on lapsia. Perheessä kuuluu kaikilla olla sama elintaso ja jokainen osallistuu perheen kuluihin mahdollisuuksien mukaan. Tokihan jokaisen on ok jäädä elämään yksin. Tällöin saa pitää ihan itse rahansa.
Jos rikkaampi maksaa lapsille paremman elin tason kun köyhempi pystyisi tarjoamaan niin mikä velvollisuus sillä rikkaammalla on maksaa sillon köyhemmälle parempi elintaso vielä sen jälkeenkin kun lapsille on se jo maksettu?
Vierailija kirjoitti:
Tätä ongelmaa ei olisi, jos miehet viitsisivät tarkastella myös naisen palkka tai varallisuutta. Monilta riidoilta säästyttäisiin, kun ottaisi vaimoksi varakkaamman naisen, eikä isotissistä pienituloista naista.
Parinvalinta on puhtaasti ja ainoastaan naisen käsissä niin milloin naiset lopettavat vaatimisen paremmasta kuin ovat itse?
Rakkaat kanssa-sisaret! Älkää nyt missään nimessä alistuko tuollaiseen. Ennen lasten tekoa täytyy ehdottomasti puhua noista asioista suoraan. Ei kannata jatkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä tuollainen on ok.
Meidän perheessä mies tienaa noin 3 kertaa enemmän kuin minä ja samaa ruokaa syödään. Hän maksaa suurimman osan
kuluista ja minä sen, minkä pystyn.
Kummallakin on omat rahat. Näin on menty jo 20 vuotta.
Tsemppiä siskot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on niin, että mies tienaa 2-3 kertaa enemmän kuin minä. Molemmat laittaa yhteiselle tilille noin puolet tuloista, ja tältä tililtä maksetaan asuntolaina, ruuat, lasten tavarat & vaatteet jne. Oman puolikkaan saa käyttää miten lystää. Eli mies maksaa enemmän meidän elämisestä mutta hän myös saa "omaan käyttöön" enemmän rahaa. Molempien mielestä reilu systeemi. Minullakin jää mukavasti rahaa sijoituksiin ja esim. harrastuksiin.
Jos mies tienaisi vähemmän, asuisimme vaatimattomammin, emmekä söisi niin usein ulkona tms. Eikä se haittaisi minua yhtään. Mutta voi nämä tuloerot ratkaista molempia tyydyttävällä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin lähemmäs viisikymppiselle naiselle on outoa, että osa ajattelee olevansa parisuhteessa vain ihmisen osan kanssa. Että toisessa on puolia, joiden kanssa ei olla. Itse olen avioitunut koko miehen kanssa. Siihen kuuluu mies kaikkinensa oli kyse sitten hänen makuuhuonetarpeistaan tai sukulaisistaan tai omaisuudestaan. Vastaavasti itse olen kokonaisuutena parisuhteessa mukana. Minun tuloni tai omaisuuteni mukaanlukien tulleet ja tulevat perinnöt ovat yhteisiä. Ne kuuluvat yksikölle nimeltä meidän perhe.
Ajattelen täysin samoin. Olen 44-vuotias ja ollut kolmessa pitkässä parisuhteessa. Olen ollut sekä paremmin että vähemmän tienaava. Jokaisessa suhteessa on ollut vain meidän rahat ja meidän omaisuus eikä kukaan miehistä ole ollut eri mieltä. Ja saattaa olla, että olen hävinnyt näin toimiessani rahaa ja omaisuutta, mutta se ei edes kiinnosta minua. Erotilanteissakaan ei ole laskettu euroja. Ihan sovussa ollaan jaettu asiat lähinnä sen perusteella kumpi tarvitsee jotakin enemmän. Nämä jutut tuntuvat minulle ihan käsittämättömiltä. Enkä kyllä voisi olla suhteessa tai elää perhe-elämää toisin ajattelevan kanssa.
Jos sulla on vaikka ihana suvulla pitkään ollut kesäpaikka, ihanko oikeasti et sulkisi sitä ulkopuolelle avioehdolla. Et siis haluaisi varmistaa, että se varmasti jää lapsillesi, eikä ajaudu erotilanteessa exälle. Se, että tekee avioehdon ei tarkoita, ettei rakastaisi. Se on vain taloudellista fiksuutta.
Olet ihan oikeassa. Kyllä avioehto kannattaa tehdä. Itse en ole tehnyt, koska puolisot ovat olleet raha-asioissa niin itseni kaltaisia. Emme ole erossa jakaneet tuollaisia omaisuuksia eikä olisi tullut mieleenikään vaatia ositusta esim. miehen perinnöistä yms. Toki fiksusta puolisosta voi erossa tulla toisenlainen.
En minä jonkun mökinrotiskon perään jaksaisi itkeä. Viiskymppisillä on osa perinnöistä monella jo tullut. Meillekin sitä on siunaantunut useampi satatuhatta. Ei ole avioehtoja eikä testamentteja tehty avio-oikeuden ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukupuoleen katsomatta. Itse ovat ammattinsa valinneet ja kumppanin. Järjetöntä ajatella että pitäisi saada toisen rahoja. Osa henkilöistä opiskelee koko ikänsä, koska tutkinnot ovat heidän juttunsa. Toiset taas tekevät niska limassa töitä esi aikuisuudesta hautaan asti. Jos kumppanit ovat olleet fiksuja niin avioehto on tehty ja eron yhteydessä kummankin saavat pärjätä omillaan.
Erittäin hyvin ymmärrän kanssa siskojen pettymyksen varsinkin jos toinen kuittailee että saat tulla meidän kanssa syömään samaa ruokaa. Tai jos toinen antaa almuja saatesanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taloudellista väkivaltaahan tuo on.
Nainen on hyvä ja hommaa paremmat tulot. Ei ole miehen vika että nainen ei ole hommannut parempi palkkasia töitä.
Se ei ole minkäänlaista väkivaltaa jos mies ei nosta naisen elintasoa korkeammalle mihin omat varat riittää vaikka kuinka yritätte päästä miehen rahoihin käsiksi
No ite miehenä tienaan kääntäjänä noin 800e kk. Teen 12h työpäivää kotona.
Harvoin tulot menee yli tonnin. Kotityöt jää teemättä. Kerran kuukaudessa osallistun siivoamaan kämpän.
Silloin tällöin vien lapset kouluun ja eskariin.
Vaimo tienaa neljä kertaa enemmän ja maksaa kaikki viulut. Mun karkkirahat on sellaista että ostelen lähinnä ruuat kotiin ja pyydän lisää rahaa kun rahat loppuu tililtä.
Kauppakassit kotiin kuljetettuna on kätevä juttu.
On kyllä valitettavaa että Suomessa ja kansainvälisesti on tosi matalia palkkoja. Kyllä se niin menee että perhe hajoaa, jos paremmin tienaava ei maksa koko lystiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman linkkiä vaikea sanoa, mitä mieltä olen, mutta yleisesti sanoisin, että peruasiat pitäisi olla samalla tasolla, eli syöminen jne. Jos se enemmän tienaava tienaa oikeasti paljon enemmän, eli tuhansia kuussa, niin matkat ja muut olla samat kaikille ja paremmin tienaava maksaa enemmän (jos siis haluaa matkustella). Mutta toisaalta mielestäni ei ole epäoikeudenmukaista jos se varakkaampi harrastaa kallista harrastusta, johon käyttää ylimääräistä rahaa ja köyhempi harrastaa jotain edullisempaa.
Laittakaa palkat tulemaan yhteiselle tilille. Toimii hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä taitaa olla sitten ihan älytön tilanne. Minä en edes tiedä, mitä mieheni tienaa. Meillä on aina ollut ehdottomasti omat rahat ja tilit. Arvaan noin tuhat-luvulle mitä hän saattaa saada, mutta ei minua ihan oikeasti edes kiinnosta.
Hoidamme kuitenkin yhteistä taloutta ja elätämme kolmea lasta. Tottakai itselleni on niin hyvät tulot, että vaikka mies ei mitään maksaisikaan niin selviäisimme kyllä.
Kun olin hoitovapaalla mies maksoi yhteisymmärryksessä minulle talousrahaa.
Mutta muuten mennään periaatteella, että maksa sä toi, mä maksan tän.
Vielä ei olla saatu suurta riitaa rahasta.
Miten et voi tietää, mitä miehesi tienaa? Onko teillä muitakin tabuaiheita, mistä ei saa keskustella?
Minusta on normaalia, että keskustellaan vaikka palkasta, uskosta ja poliittisista mieltymyksistä. Sitähän se parisuhde on: kiinnostusta siitä, mitä toinen tekee ja ajattelee.
Minäkään en tiedä puolisoni tuloja eikä hän minun. Kyseessä ei ole tabu-asia vaan henkilökohtainen asia. Lisäksi hän on yrittäjä, jonka tulot vaihtelevat kuukausittain. Omani puolestaan vaihtelevat muiden kuin kuukausipalkkaiseen työhöni liittyvien kokouspalkkioiden takia. Meillä ei kummallakaan ole tarvetta kuukausittain raportoida toiselle, paljonko ansaitsimme. Talletamme molemmat yhteiselle taloustilille saman summan niin, että tilillä on sen jälkeen rahaa sen kuukauden menoihin. Sen enempää ei tarvitse rahasta puhua.
Onneksi en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, että puolisoni isompituloisena olisi ollut niin pihi, että ei olisi jakanut kanssani samaa elintasoa. En ensinnäkään olisi lähtenyt kimppaan sellaisen tyypin kanssa ja jos jossain mielenhäiriössä olisinkin niin tehnyt, niin olisin kyllä laskenut omalle työlleni markkinahinnan. Seksi ainakin 500 e / kerta, lastenhoito 50 e tunti, muut kotityöt 50 e tunti jne. Olisi pian ollut oma elintaso parempi kuin sillä pihillä pirulaisella. Omassa parisuhteessani ei ole ollut minun ja sinun rahoja vaan kaikki on ollut yhteistä alusta saakka, näin on menty jo 40 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rakkaat kanssa-sisaret! Älkää nyt missään nimessä alistuko tuollaiseen. Ennen lasten tekoa täytyy ehdottomasti puhua noista asioista suoraan. Ei kannata jatkaa sellaisen ihmisen kanssa, jonka mielestä tuollainen on ok.
Meidän perheessä mies tienaa noin 3 kertaa enemmän kuin minä ja samaa ruokaa syödään. Hän maksaa suurimman osan
kuluista ja minä sen, minkä pystyn.
Kummallakin on omat rahat. Näin on menty jo 20 vuotta.Tsemppiä siskot!
Olet siis siipeilijä kun vaadit miehen tuloilla parempaa elintasoa kuin itse pystyt antamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Överi törsäämiseen ei tarvitse rahojaan jakaa vaan että perus menoissa ei sen köyhemmän tarvitse laskea centtejä ja stressata rahasta.
Kyllä ihme hyväksikäyttö suhteita on tullu nähtyä niin että toinen laskee saako ruokaa ja toinen sijoittaa rahaa kun tulee halvemmaksi elää puolet ja puolet maksu systeemissä ja jos suhde loppuu niin on asunto säästetty kun yksin asuessa ilman asumiskulujen puolittajaa se asunnon säästäminen olisi ollut vaikeempaa saavuttaa tai olisi mennyt puolet kauemmin.
Mutta koskeehan sama pienituloisempaakin, on ollut mahdollisuus kuitenkin maksaa asuntoa ja kerryttää säästöjä nopeammin, saman säästänyt asumismenoissa ja voinut asua asunnossa johon yksin ei olisi ollut mahdollisuutta päästä kiinni. Tämä etuhan on jopa konkreettisempi sille pienituloiselle, ei ole kyse edes vain lyhyemmästä ajasta vaan saavutettavuudesta ylipäätään. Ja onhan siinä samat säästöt tallessa, mitä on itselleen maksanut kuin sillä toisellakin.
Tämä. Minulla ja puolisollani on luultavasti aika samanlaiset tulot, mutta minä muutin hänen omistamaansa asuntoon eikä tarkoitukseni ole ostaa tästä nyt eikä myöhemmin osaa itselleni. Kun olen tällä palstalla kertonut, että maksan tottakai puolet juoksevista asumiskuluista JA korjauksista, pintaremonteista, laitteista yms, minulle on kerrottu, että rikastutan sillä tavalla puolisoani, jonka asunnon arvo nousee, ja jos meille tulee ero, niin minulle jää vain tuulenhuuhtoma p*se.
Eihän se niin mene. Maksan asumisesta kaikkien em. kulujen jälkeenkin vähemmän kuin maksaisin yksin asuessani. Joka ikinen kuukausi jää säästöön rahaa, jonka voin halutessani sijoittaa, makuuttaa säästötilillä tai käyttää vaikka matkustamiseen. Jos meille tulisi ero, niin minähän tässä pikemmin olisin voitolla, koska minun ei tarvitsisi miettiä muuttotappioalueella olevan kiinteistön arvoa.
Meille avoliitto on kuitenkin loppuelämän tavoite, joten kummankaan ei toivottavasti tarvitse miettiä paljonko "voitti" yhdessä asumisella.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, että puolisoni isompituloisena olisi ollut niin pihi, että ei olisi jakanut kanssani samaa elintasoa. En ensinnäkään olisi lähtenyt kimppaan sellaisen tyypin kanssa ja jos jossain mielenhäiriössä olisinkin niin tehnyt, niin olisin kyllä laskenut omalle työlleni markkinahinnan. Seksi ainakin 500 e / kerta, lastenhoito 50 e tunti, muut kotityöt 50 e tunti jne. Olisi pian ollut oma elintaso parempi kuin sillä pihillä pirulaisella. Omassa parisuhteessani ei ole ollut minun ja sinun rahoja vaan kaikki on ollut yhteistä alusta saakka, näin on menty jo 40 vuotta.
Aina yhtä surullista kuulla, ettei nainen nauti seksistä.
Naiset eivät tyydy omatasoiseen kumppaniin vaan vaativat parempaa kuin itse ovat jonka jälkeen alkaa paremmalta vaatiminen elintason nostosta kun itse ei siihen pysty mutta samaan aikaan sanovat että rikkaamman pitää maksaa enemmän kun omat tulot eivät riitä siihen elintasoon mitä itse vaativat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikein. Tämä voi tulla niille vähemmän tienaaville yllätyksenä mutta kyllä se korkeampi palkka tulee yleensä syystä ja kyllähän sitä nyt omat rahat saa itse pistää minne haluaa. Paremman tasa-arvon puolesta.
Perhe on yksi taloudellinen yksikkö. Varsinkin mikäli on lapsia. Perheessä kuuluu kaikilla olla sama elintaso ja jokainen osallistuu perheen kuluihin mahdollisuuksien mukaan. Tokihan jokaisen on ok jäädä elämään yksin. Tällöin saa pitää ihan itse rahansa.
Jos rikkaampi maksaa lapsille paremman elin tason kun köyhempi pystyisi tarjoamaan niin mikä velvollisuus sillä rikkaammalla on maksaa sillon köyhemmälle parempi elintaso vielä sen jälkeenkin kun lapsille on se jo maksettu?
Ihan kuin perheenjäsenet olisi jotain vihollisia tai kunnan osoittamia huutolaisia vaikka luulisi heidän olevan kaikkein rakkaimmat ihmiset maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole joutunut sellaiseen tilanteeseen, että puolisoni isompituloisena olisi ollut niin pihi, että ei olisi jakanut kanssani samaa elintasoa. En ensinnäkään olisi lähtenyt kimppaan sellaisen tyypin kanssa ja jos jossain mielenhäiriössä olisinkin niin tehnyt, niin olisin kyllä laskenut omalle työlleni markkinahinnan. Seksi ainakin 500 e / kerta, lastenhoito 50 e tunti, muut kotityöt 50 e tunti jne. Olisi pian ollut oma elintaso parempi kuin sillä pihillä pirulaisella. Omassa parisuhteessani ei ole ollut minun ja sinun rahoja vaan kaikki on ollut yhteistä alusta saakka, näin on menty jo 40 vuotta.
Aina yhtä surullista kuulla, ettei nainen nauti seksistä.
No eihän se sitä tarkoita, ettei nauttisi seksistä vaikka siitä maksun ottaisikin :)
Miksi juuri rahan jakaminen on niin raskasta? Minulla on laaja tietämys musiikista ja tiedän paljon mielenkiintoisia bändejä ja ostan lippuja kivoille keikoille. Puolisoni on aivan intopinkeenä kun hänelle on minun myötä avautunut kokonaan uusi maailma. Mitä jospa pitäisikin tämän kaiken itselläni, ettei toinen vaan pääse siipeilemään minun tietymykselläni. Ei kai hänen rakkautensa minua kohtaan nyt juuri siitä ole kiinni??
Ihan vain esimerkkinä kuinka minä ainakin haluan jakaa kaiken sen minun rakkaimpani kanssa. Jokainen tuo jotakin parisuhteeseen. Joku on parempi tai onnekkaampi tai fiksumpi rahan tienaamisen suhteen. Toinen tuo ehkä enemmän henkistä pääomaa. Minä en pihistele kumppanini suhteen missään; en rakkaudessa, en huomiossa, en seksissä, en tuessa… en missään.
Valitkaa ne kumppanit huolella, että arvomaailmanne ja rahankäyttötapanne yms sopivat hyvin yhteen!