Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (739)
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoijan 384 on erittäin osuva. Myös se ensimmäinen kohta. Tämä ketju todistaa, palstalla on paljon opettajia. Mistähän se johtuu, että monet opettajat ( en sano, että kaikki) eivät kykene näkemään omassa tai koulun toiminnassa koskaan mitään parannettavaa. Muissa ammateissa palautetta osataan ottaa vastaan rakentavasti. Opettajat asettuvat heti puolustuslinjalle. Oli ketjun aihe mikä tahansa, heti kaadetaan kaikista mahdollisista asioista syy VAIN vanhempien niskaan, vaikka ei edes tunneta ko. vanhempia. Joka ketjussa sama juttu. Kommentoijan 384 vastaus kuvaa hyvin sitä, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Noin toivoisi jokaisen opettajan osaavan ajatella.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Tätä minäkin mietin. Juu, nykynuori ei tunnista sanoja mattopiiska, talikko ja kirnu, mutta eipä entisaikojen ihmiset tienneet, mikä on käyttöliittymä, kryptovaluutta ja tubettaja.
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Sarjakuvista: Vanhojen Aku Ankkojen (kun Sirkka Ruotsalainen oli päätoimittajana) kieli on todella hyvää ja monipuolista. Uudempienkin Aku Ankkojen kieli edelleen on yleensä parempaa kuin muiden sarjakuvien.
Dyynistä: Sen ensimmäinen suomennoshan on varsin uusi, vuodelta 1984. Eikä alkuperäinen teoskaan ole sen vanhempi kuin vuodelta 1965. Muistatko, mikä siinä voisi olla sellainen sana, joka sinusta tuntui oudolta? Myös Taru sormusten herrasta on käännöksenä ihan nykyaikaista kieltä, suomennoshan on vuodelta 1954. Muistaistko siitä joitain sinulle oudoksi jääneitä sanoja?
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijan 384 on erittäin osuva. Myös se ensimmäinen kohta. Tämä ketju todistaa, palstalla on paljon opettajia. Mistähän se johtuu, että monet opettajat ( en sano, että kaikki) eivät kykene näkemään omassa tai koulun toiminnassa koskaan mitään parannettavaa. Muissa ammateissa palautetta osataan ottaa vastaan rakentavasti. Opettajat asettuvat heti puolustuslinjalle. Oli ketjun aihe mikä tahansa, heti kaadetaan kaikista mahdollisista asioista syy VAIN vanhempien niskaan, vaikka ei edes tunneta ko. vanhempia. Joka ketjussa sama juttu. Kommentoijan 384 vastaus kuvaa hyvin sitä, että asiat eivät ole mustavalkoisia. Noin toivoisi jokaisen opettajan osaavan ajatella.
Osa opettajista on tuonut esiin ongelmia, joita he eivät voi itse korjata. Olisi mielenkiintoista kuulla opettajilta mitä he muuttaisivat koulutuksessa / tiloissa jos saisivat tehdä päätökset, mutta käytettävissä oleva raha olisi sama mikä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Sarjakuvien lukeminen on lukemista siinä missä muukin lukeminen. On harhakuvitelma, että ihmisen pitäisi lukea kaunokirjallisuutta kehittääkseen lukutaitoaan. Kuvakirjat, sarjakuvat, viihdelukemisto, lehdet ja tietokirjat ovat hyvää luettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yläkoulun opisiin on tuupattu hirveästi sisältöjä. Sinne ei ole jätetty yhtään aikaa tavallisen sanaston opetteluun. Uudet oppiaineeseen liittyvät käsitteet (kuten vaikkapa atomi, yhteyttäminen, sukupuolikromosomi) opetetaan kyllä ja määritellään oppilaiden kanssa yhdessä. Ongelmana alkaa olla se muu teksti siinä erikoissanojen ympärillä. Kun oppilaat eivät ymmärrä tavallisia arkikielen sanoja, jäävät oppikirjojen tai materiaalien tekstit sisäistämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä.
Montako sanaa allaolevasta et ymmärrä, sanasto on samaa tasoa jylhän ja hupenemisen kanssa.
Käki kukkuu siellä ja kevät on
Vie sinne mun kaiho pohjatonEi kaiho vaan kaihoni.
Paljastit tietämättömyytesi. Se on kaiho tässä värssyssä, ei kaihoni.
Eri
Ja vanhanaikaisessa puheessa usein "mun" tarkoittaa "minut".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opisiin on tuupattu hirveästi sisältöjä. Sinne ei ole jätetty yhtään aikaa tavallisen sanaston opetteluun. Uudet oppiaineeseen liittyvät käsitteet (kuten vaikkapa atomi, yhteyttäminen, sukupuolikromosomi) opetetaan kyllä ja määritellään oppilaiden kanssa yhdessä. Ongelmana alkaa olla se muu teksti siinä erikoissanojen ympärillä. Kun oppilaat eivät ymmärrä tavallisia arkikielen sanoja, jäävät oppikirjojen tai materiaalien tekstit sisäistämättä.
Ehdottaisitko siis koulutussisällön supistamista, mutta jälkelle jäävän osuuden parantamista? Ainakin ammattikoulutuksesta on kuulunut kritiikkiä että ammattikoulussa yritetään tehdä enemmän hyviä kansalaisia, kuin ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Dyynistä: Sen ensimmäinen suomennoshan on varsin uusi, vuodelta 1984. Eikä alkuperäinen teoskaan ole sen vanhempi kuin vuodelta 1965. Muistatko, mikä siinä voisi olla sellainen sana, joka sinusta tuntui oudolta? Myös Taru sormusten herrasta on käännöksenä ihan nykyaikaista kieltä, suomennoshan on vuodelta 1954. Muistaistko siitä joitain sinulle oudoksi jääneitä sanoja?
En suoraan muista yksittäisiä sanoja, mutta esimerkiksi jotkin kuvailevat sanat on olleet sellaisia, ettei niiden merkitys ole ollut täysin selvä. Asiayhteydestä oon onnistunut päättelemään, onko sanalla positiivinen vai negatiivinen sävy. Samaten muistelisin, että esim. jotain vanhahkoja työkaluja (vaikkapa maataloustöissä käytettäviä) tai mittayksikköjä on kirjoissa käytetty, eikä mulla ole ollut mitään tietoa, mitä kyseinen sana tarkoittaa.
Toisaaltahan tähän voi ihan hyvin vaikuttaa se ympäristö, missä mä olen kasvanut ja millaisista jutuista meillä kotona on juteltu. Mun vanhemmat ja isovanhemmatkin on kaikki tehneet työuransa kaupunkiympäristöissä ns. siisteissä sisätöissä, joten ehkä tämän aihepiirin jutut on jääneet luonnollisestikin vähän vähemmälle. Mutta tässäpä aasinsilta siihen, että lukemalla oppii ja sanavarasto laajenee niin sanotusti oman elinpiirin ulkopuolelle :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Huomattava osa sanavarastostani on kartutettu juuri sarjakuvien avulla. Muistan joidenkin sanojen kohdalla jopa mistä tarinasta sen opin. Luin myös kirjoja, mutta sarjakuvia paljon enemmän kun se on nopeampaa ja vähän rennompaakin.
Aku Ankan toimitus piti ainakin ennen kunniatehtävänään käyttää rikasta kieltä ja sen kyllä huomasi.
Tämä on kyllä ihan vanhempien vika. Sanavaraston pohja luodaan varhain ja ennen kaikkea lapsen kanssa juttelemalla ja hänelle lukemalla, lukemalla, lukemalla. Sanoja selitetään tarvittaessa. Keskustellaan synonyymeistä ja antonyymeistä, leikitellään sanoilla, ei käytetä itse liian yksipuolista kieltä. Keskustellaan kielen erityispiirteistä, murteista jne. Käydään usein kirjastossa ja opetetaan kirjojen hienous.
Lapsella on hurja kyky oppia paljon asioita jo ennen kouluikää. Se kannattaa hyödyntää.
Ei äidinkielen oppimista ja lukemisharrastusta voi ulkoistaa koululle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun opisiin on tuupattu hirveästi sisältöjä. Sinne ei ole jätetty yhtään aikaa tavallisen sanaston opetteluun. Uudet oppiaineeseen liittyvät käsitteet (kuten vaikkapa atomi, yhteyttäminen, sukupuolikromosomi) opetetaan kyllä ja määritellään oppilaiden kanssa yhdessä. Ongelmana alkaa olla se muu teksti siinä erikoissanojen ympärillä. Kun oppilaat eivät ymmärrä tavallisia arkikielen sanoja, jäävät oppikirjojen tai materiaalien tekstit sisäistämättä.
Tavalliset arkikielen sanat tulee kyllä ymmärtää jo paljon ennen yläkouluikää. Jo ennen kouluikää.
Vierailija kirjoitti:
En ole yhtään yllättynyt. Tiedän itsekkin perheitä joissa ollaan ylpeitä kun lapsi ei ole käynyt kirjastossa vanhempien kanssa.
Kirjasto ei liity välttämättä millään tavalla lukemiseen enää nykyään. Luen joka päivä kirjaa, mutta en ole käynyt kirjastossa varmaan kahteenkymmeneen vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä ihan vanhempien vika. Sanavaraston pohja luodaan varhain ja ennen kaikkea lapsen kanssa juttelemalla ja hänelle lukemalla, lukemalla, lukemalla. Sanoja selitetään tarvittaessa. Keskustellaan synonyymeistä ja antonyymeistä, leikitellään sanoilla, ei käytetä itse liian yksipuolista kieltä. Keskustellaan kielen erityispiirteistä, murteista jne. Käydään usein kirjastossa ja opetetaan kirjojen hienous.
Lapsella on hurja kyky oppia paljon asioita jo ennen kouluikää. Se kannattaa hyödyntää.Ei äidinkielen oppimista ja lukemisharrastusta voi ulkoistaa koululle.
Sinun mielestä meidän verorahoilla maksettu koulu ei voi tarjota tulevaisuutta huonojen vanhempien lapsille. Minä olen eri mieltä.
xxxl koko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Se voi riippua myös millä kielellä kysyit-))?
Olen huomannut että omistani yksi taitaa puhua paremmin englantia kuin suomea. Tuntikausia pelejä kasvattaa enkun sanavarastoa ja pelit on todella voimakkaita muokkaamaan nuorta. Olisikin hauska tietää moniko esim ajattelee aika-ajoin englanniksi?
Koulumme englannin opettajan mukaan, kielitaito on parantunut vain pienellä osalla oppilaista. Loput osaavat englantia ihan yhtä huonosti kuin ennenkin osattiin.
Joudun usein tulkkaamaan ja kääntämään englanninkielisiä tekstejä jopa lukiolaisille. Käytämme englanninkielisiä tekstejä lähteinä, mutta oppilaat eivät yleensä meinaa ymmärtää niitä. Ne muutamat poikkeukset toki osaavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on kyllä ihan vanhempien vika. Sanavaraston pohja luodaan varhain ja ennen kaikkea lapsen kanssa juttelemalla ja hänelle lukemalla, lukemalla, lukemalla. Sanoja selitetään tarvittaessa. Keskustellaan synonyymeistä ja antonyymeistä, leikitellään sanoilla, ei käytetä itse liian yksipuolista kieltä. Keskustellaan kielen erityispiirteistä, murteista jne. Käydään usein kirjastossa ja opetetaan kirjojen hienous.
Lapsella on hurja kyky oppia paljon asioita jo ennen kouluikää. Se kannattaa hyödyntää.Ei äidinkielen oppimista ja lukemisharrastusta voi ulkoistaa koululle.
Sinun mielestä meidän verorahoilla maksettu koulu ei voi tarjota tulevaisuutta huonojen vanhempien lapsille. Minä olen eri mieltä.
Mikäli peruskoulu ei tuohon kykene, voisimme olla itsellemme rehellisiä. Ensimmäisellä luokalla luokitellaan lapset vanhempien perusteella ja pistetään epäonnistujat "***" kastiin. Eihän noihin kannata edes kuluttaa resursseja, jos ei perusasioita saada kuntoon. Ehkä myös äänioikeus olisi hyvä ottaa tuolta kastilta pois, jotta ei aiheuta muille harmia.
Hyviä havaitoja. Tästä ketjusta summattuna
- opettajat eivät kykene enää opettamaan kaikkia lukemaan kunnolla, koska luokat ja tilat eivät tue opetusta
- lapset eivät enää käytä vapaa-aikaansa lukemiseen, vaan muuhun viihteeseen
- lasten (ja aikuisten) keskittymiskyky on laskenut merkittävästi
- lapsilla ei ole enää samalla tavoin ihmiskontakteja kuin aikaisemmin
- lapset eivät enää itse suunnittele samalla tavoin oman vapaa-aikansa käyttöä kuin ennen
- lapset oppivat englannin jo nuorena
- kieli muuttuu, ja kommunikaatiossa on siirrytty osin kuvien käyttöön