Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (739)
Vierailija kirjoitti:
Itse pian 18-vuotiaana lukiolaisena oon järkyttynyt tästä, koska yläasteella itsekin huomasin ettei useat luokkatoverini yksinkertaisesti ymmärrä joidenkin tavallisten sanojen merkitystä. Voisikohan kyse olla siitä, etteivät vanhemmat nykyään lue lapsilleen tarpeeksi eikä sanavarasto vain pääse kasvamaan?
Johtuu myös siitä, että jo alle 10-vuotiaina aletaan katsomaan pääasiassa englanninkielistä viihdettä tiktokista ja youtubesta. 12-vuotias lapsi sanoi toissapäivänä, että "näin ensimmäistä kertaa elämässäni, mitä ne on, niinku northern lights". Minusta tuo oli jo tahallista, kyllähän revontulet nyt tiedetään ennen "northern lights":a. Varsinkin kun lapsi oli tuolloin sukulaistädillään, joka ei varmasti ole sanonut revontulia northern lightseiksi. Se on osittain muoti-ilmiö mollata suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Tätä minäkin mietin. Juu, nykynuori ei tunnista sanoja mattopiiska, talikko ja kirnu, mutta eipä entisaikojen ihmiset tienneet, mikä on käyttöliittymä, kryptovaluutta ja tubettaja.
Eiväthän he voineet millään tietää sanoja joita ei silloin ollut vielä olemassakaan.
Me voimme kuitenkin tietää nekin sanat joita ennen oli käytössä.
Sitäpaitsi kyllähän esim. tuota talikkoa käytetään vielä nykyäänkin esim. puutarhatöissä, eikä tuon mattopiiskankaan käytön arvaaminen (ihan sanojen 'matto' + 'piiskaaminen' perusteella) luulisi niin kovin vaikeaa olevan. Kirnuja taas voi nähdä esim. jossain vanhan maalaiselämää kuvaavissa tauluissa tai kirjojen (vaikka jopa satukirjojen ) kuvituksissa. Ja NETISTÄHÄN tieto sitä löytyy heti, jos ei tiedä. (Englanniksi se on muuten *CHURN*..)
Noita mattopiiska ja kirnu sanoja ei tiedä juuri kukaan oppilaista. Näitä ope ei ihmettele, kun näiden sanojen tietämättömyys on normaalia. Nyt tarkoitetaan paljon tavallisempia sanoja, joita ei osata. Esimerkiksi niemi, lahti tai salmi ovat hyvin monille teineillä käsittämättömiä käsitteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Ennen koenumero määritti suurimman osan arvosanasta. Onhan se järkevää, että tuntityöskentelykin vaikuttaa, mutta koenumero saisi olla vain pieni osa. Kokeet mittaavat osaamista kuitenkin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Minullakin on opittavaa. Mitä tarkoittaa, että jokin tai jotain ilmentyy?
Ilmetä-ilmeneminen kyllä tiedän, mutta tämä ilmentyminen on uutta minulle.
Asian ilmentyessä, se ilmenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Ennen koenumero määritti suurimman osan arvosanasta. Onhan se järkevää, että tuntityöskentelykin vaikuttaa, mutta koenumero saisi olla vain pieni osa. Kokeet mittaavat osaamista kuitenkin hyvin.
Nimenomaan. Kyllä se kokeessa sitten paljastuu, että tiedetäänkö oikeasti. Tuntiaktiivisuudestakin voi antaa hieman plussaa, mutta jos siellä on vaikka paljon ryhmätyöskentelyä niin lorvijat voivat päästä helpolla hyvässä ryhmässä. Vaikka olisit kuinka aktiivinen tunnilla, niin mitä iloa siitä on, jos et kuitenkaan tosipaikan tullen tiedä asioita minkä takia kouluun on tultu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Ennen koenumero määritti suurimman osan arvosanasta. Onhan se järkevää, että tuntityöskentelykin vaikuttaa, mutta koenumero saisi olla vain pieni osa. Kokeet mittaavat osaamista kuitenkin hyvin.
Minusta koenumeron tulisi olla määrävä peruste arvosanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
V. 2021 Helmet-tilaston mukaan luin 537 kirjaa. Lisäksi ostin 6 kirjaa. Poikani on aikuinen, oppi lukemaan 5-v. ja hänelle luettiin vauvasta asti. Hän osaa tuottaa hyvää tekstiä, hieman liian teknistä kylläkin, vivahteikkuus puuttuu (lienee erityisalansa 'syy'). Sen sijaan jopa hänellä on erittäin kehno tekstauskäsiala eikä hän koskaan oppinut kunnolla tuolloista "tyyppikirjoitusta". Opettajansa lupasi, että hän saa kirjoittaa ns. vanhaa kaunoa, jota itse tietysti käytän. Sen hän oppi nopeasti ja se toimikin kouluajan, mutta nyt taas jäänyt pois, koska ei joudu käyttämään sitä. Tekstaamalla toimii edelleen, minä hädintuskin saan siitä selvää. :=
Mä luen päivittäin omia tieteenalani artikkeleita ja kirjoja, pääosin englanniksi. Teen väitöskirjaa. En vain jaksa enää illalla tarttua enää kirjaan, mutta on mulla yksi salapoliisiromaani odottamassa oikeaa hetkeä:)
Lapsena luin niin paljon kuin pystyin. Kaiken sen ajan kun en ollut kavereiden kanssa ulkona.
Omille lapsilleni luin myös joka päivä. Lapsistani sillä, joka luki Aku Ankkoja on rikkain sanavarasto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksikin hyvä opettaja, yksi hyvä kirjastonhoitaja, yksi hyvä kaverin vanhempi, naapuri, kuka tahansa sivullinen voi olla se ihminen, joka esimerkillään näyttää lapselle, miten luetaan. Kielen voiman, sanojen mahdin, tekstilajien erot ja tehtävät tässä maailmassa, mielikuvituksen voiman. Miten se halutaankaan sanoa.
Kaikki lapset eivät koskaan tule saamaan kotoaan tukea lukutaidolleen. Mutta sinä tai minä voidaan olla se kodin ulkopuolinen aikuinen, joka tämän portin lapselle avaa. Portin yhteiskuntaan, itsetuntoon, empatiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Eines on vähän outo sana oikeasti.
"Eines on vähittäiskaupassa myytävä valmis elintarvike, joka ei ole säilyke eikä pakaste. Se on teollisesti valmistettu elintarvike, joka on jatkokäsitelty."
Eines on yksi niistä sanoista jotka on demonisoitu, eikä elintarviketeollisuus halua käyttää sitä, joten se on tullut vieraaksi myös kuluttajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Eines on vähän outo sana oikeasti.
"Eines on vähittäiskaupassa myytävä valmis elintarvike, joka ei ole säilyke eikä pakaste. Se on teollisesti valmistettu elintarvike, joka on jatkokäsitelty."
Eines on yksi niistä sanoista jotka on demonisoitu, eikä elintarviketeollisuus halua käyttää sitä, joten se on tullut vieraaksi myös kuluttajille.
Ennen puhuttiin eineksistä nykyään prosessoidusta ruoasta, vaikkeivät ole sama asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Ennen koenumero määritti suurimman osan arvosanasta. Onhan se järkevää, että tuntityöskentelykin vaikuttaa, mutta koenumero saisi olla vain pieni osa. Kokeet mittaavat osaamista kuitenkin hyvin.
Nimenomaan. Kyllä se kokeessa sitten paljastuu, että tiedetäänkö oikeasti. Tuntiaktiivisuudestakin voi antaa hieman plussaa, mutta jos siellä on vaikka paljon ryhmätyöskentelyä niin lorvijat voivat päästä helpolla hyvässä ryhmässä. Vaikka olisit kuinka aktiivinen tunnilla, niin mitä iloa siitä on, jos et kuitenkaan tosipaikan tullen tiedä asioita minkä takia kouluun on tultu?
Onko se tosipaikka siis mielestäsi koe? Minusta se on elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Tätä minäkin mietin. Juu, nykynuori ei tunnista sanoja mattopiiska, talikko ja kirnu, mutta eipä entisaikojen ihmiset tienneet, mikä on käyttöliittymä, kryptovaluutta ja tubettaja.
Eiväthän he voineet millään tietää sanoja joita ei silloin ollut vielä olemassakaan.
Me voimme kuitenkin tietää nekin sanat joita ennen oli käytössä.
Sitäpaitsi kyllähän esim. tuota talikkoa käytetään vielä nykyäänkin esim. puutarhatöissä, eikä tuon mattopiiskankaan käytön arvaaminen (ihan sanojen 'matto' + 'piiskaaminen' perusteella) luulisi niin kovin vaikeaa olevan. Kirnuja taas voi nähdä esim. jossain vanhan maalaiselämää kuvaavissa tauluissa tai kirjojen (vaikka jopa satukirjojen ) kuvituksissa. Ja NETISTÄHÄN tieto sitä löytyy heti, jos ei tiedä. (Englanniksi se on muuten *CHURN*..)
Noita mattopiiska ja kirnu sanoja ei tiedä juuri kukaan oppilaista. Näitä ope ei ihmettele, kun näiden sanojen tietämättömyys on normaalia. Nyt tarkoitetaan paljon tavallisempia sanoja, joita ei osata. Esimerkiksi niemi, lahti tai salmi ovat hyvin monille teineillä käsittämättömiä käsitteitä.
Eikö lapsille enää lueta Koiramäkeä? Meidän lapset ainakin tykkää siitä. Siitä oppii vanhan ajan maataloussanaston perusjutut kuten lyhde, sirppi, kirnu, päre jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://yle.fi/uutiset/3-5807803
"Tytöt saavat samoilla koetuloksilla poikia paremmat numerot koulutodistuksiinsa, kertoo Ruotsissa tehty tutkimus. Tutkimuksessa vertailtiin 9-luokkalaisten kansallisessa tasokokeessa saamia tuloksia lasten todistusnumeroihin."
"Sama ilmiö havaittiin myös ulkomaalaistaustaisilla oppilailla, jotka saivat samoilla koetuloksilla syntyperäisiä lapsia paremmat numerot ruotsissa ja matematiikassa."
Samaa Suomessa: http://professorinajatuksia.blogspot.com/2018/05/naisopettajat-sorsivat…
Opettajista 78% on naisia. Miehet maksavat koulut. Herätkää miehet ja vaatikaa nämä opettajat roviolle.
Käy kurkkaamassa arvosanojen kriteerejä. Kokeiden perusteella määräytyy vain pieni osa numerosta. Tuntityöskentely ja näytöt vastaavat suurimmasta osasta. Pojat heittävät nämä usein läskiksi.
Ennen koenumero määritti suurimman osan arvosanasta. Onhan se järkevää, että tuntityöskentelykin vaikuttaa, mutta koenumero saisi olla vain pieni osa. Kokeet mittaavat osaamista kuitenkin hyvin.
Minusta koenumeron tulisi olla määrävä peruste arvosanaan.
Ei ainakaan kielissä, sillä kokeet ovat pääsääntöisesti kirjallisia. Suullinen ilmaisu on tärkeää myös, ja siinä näytöt annetaan tuntiaktiivisuuden kautta.
Tässä keskustelussa ei ole kyse siitä, että me aikuiset kilpaillaan siinä, paljonko ruuhkavuosiemme aikana ehditään lukea ja onko miten isot kirjahyllyt kotona jne.
Tässä on pikemminkin kyse siitä, että maailma ja yhteiskunta toimivat ihmiskielten tekstien avulla ja että ihmisen pitää osata argumentoida ja tunnistaa toisten argumentteja. Ei hienoissa väittelykerhoissa vaan ihan arjessa.
Jotta lapsi pääsee osalliseksi tästä tekstien maailmasta, hänen aivonsa tarvitsevat jonkinlaisen kickstartin, jotta hän alkaa osata lukea ja tulkita niitä tekstejä. Mitä moninaisempaa harjoitusmateriaalia hän saa, sitä paremmin hän oppii tunnistamaan, millainen teksti mihinkin arjen tilanteeseen tarvitaan.
Tähän auttaa erilaisten kirjojen lukeminen ja sieltä tarinoiden, kerrontatapojen, tyylien, tunnelmien yms. tunnistaminen, mutta kirjojen rinnalla voi lukea sarjiksia, esim. kodinkoneiden käyttöohjeita, aamupalalla tuotepakkausten tietoja, sanomalehtiä, leffojen alkutekstien tekijänoikeuslausekkeita, mainoksia, koulun lomakkeita, tiedotteita, kutsuja... Kaikkea mahdollista kieltä ja tekstiä.
Samoin auttaa, että jutellaan sanojen käytöstä. Missä tilanteissa voi sanoa x ja missä taas pitää sanoa y - ja miksi? Mitä murteita sukulaiset puhuvat? Miten puhutaan kohteliaasti? Kun joku sanoo, että jokin asia on x, mikä on se y, millä hän sen perustelee? Miten voisi perustella toisin?
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset eivät jaksa lukea lehtiäkään.
Eurooppa on auringonlaskun maanosa, he sanovat. Hyvät ajat Euroopassa kasvattivat monta pehmeää sukupolvea peräjälkeen alkaen suurista ikäluokista, joiden elinaikana kaikkialla länsimaissa tapahtui valtava elintason nousu. He tuudittautuvat siihen, että p a s kaaks tässä, palkka juoksee ja kasvaa, minä ostan uuden auton ja lennän ulkomaille.Nyt me ollaan sitten niin täydellisessä pullamössövaiheessa, ettei ihmiset tunne edes kelloa tai vuodenaikoja, koska ”mitä välii?”, Tubesta ja TikTokista tulee uusi video, olipa kellonaika mikä hyvänsä.
Ehkäpä parin sadan vuoden päästä Eurooppa nostaa taas päätään.
”Hard times create strong men, strong men create good times, good times create weak men, and weak men create hard times.”
En jaksa OSTAA lehtiä. "Toimittajat" ovat nykyään niin huonoja, että niiden jutuista ei todellakaan kannata maksaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sivuhuomiona pakko todeta tähän sanojen ymmärtämiseen: Täytän tänä vuonna 30, oon korkeasti koulutettu ja olen läpi ikäny lukenut tosi paljon. Välillä lainaan mun huomattavasti vanhemmalta velipuolelta hänen vanhoja ns. klassikkokirjoja esim Taru Sormusten herrasta, Dyyni, jne. Ne on sellaisia älyttömän vanhoja painoksia enkä läheskään aina ymmärrä kirjoissa käytettyä sanastoa, vaikka suomeksi onkin käännetty :D En tiedä, mitä ne perussanat on, mitä nuoriso ei nykyään ymmärrä, mutta vähän soisin armoa siltä osin - sanasto muuttuu nyt nopeammin kuin koskaan. Ilmiöön on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota ehdottomasti.
En ole alan ammattilainen, joten ihan vilpittömästi pohdiskelen nyt ääneen. Mitä mieltä ihmiset on sarjakuvien lukemisesta? Lähipiirissäni on yksi taiteellisesti lahjakas ja tosi visuaalinen nuori. Myös aika nokkela keskustelija. Tiedän, että hänelle on luettu lapsena paljon ja hän myös tosi usein edelleen tykkää osallistua kuuntelemaan, kun nuoremmille sisaruksille luetaan iltasatuja. Hän ei kuitenkaan ole hirveän innostunut lukemaan kirjoja, mutta nauttii sarjakuvista huomattavasti. Mielikuvitustahan kuvitetut teokset eivät samalla tavalla tue, eikä sitä perinteistä lukemisen mallia, mutta onko sarjakuvien lukeminen ihan ajanhukkaa vai onko siitä edes jotain hyötyä?
Kiinnostaa myös kuulla ajatuksia siitä, miten lasta voi kannustaa lukemaan sittenkin, kun iltasadut ei enää ole niin kiinnostavia :D Omasta lapsuudesta muistan, että äiti luki mulle Harry Potteria iltasaduksi vielä, vaikka olisin osannut itsekin jo lukea - onko juju siis vaan siinä, että löytää lapsia kiinnostavia tarinoita ja saa ne koukuttumaan lukemiseen sitä kautta? :D
Tätä minäkin mietin. Juu, nykynuori ei tunnista sanoja mattopiiska, talikko ja kirnu, mutta eipä entisaikojen ihmiset tienneet, mikä on käyttöliittymä, kryptovaluutta ja tubettaja.
Eiväthän he voineet millään tietää sanoja joita ei silloin ollut vielä olemassakaan.
Me voimme kuitenkin tietää nekin sanat joita ennen oli käytössä.
Sitäpaitsi kyllähän esim. tuota talikkoa käytetään vielä nykyäänkin esim. puutarhatöissä, eikä tuon mattopiiskankaan käytön arvaaminen (ihan sanojen 'matto' + 'piiskaaminen' perusteella) luulisi niin kovin vaikeaa olevan. Kirnuja taas voi nähdä esim. jossain vanhan maalaiselämää kuvaavissa tauluissa tai kirjojen (vaikka jopa satukirjojen ) kuvituksissa. Ja NETISTÄHÄN tieto sitä löytyy heti, jos ei tiedä. (Englanniksi se on muuten *CHURN*..)
Noita mattopiiska ja kirnu sanoja ei tiedä juuri kukaan oppilaista. Näitä ope ei ihmettele, kun näiden sanojen tietämättömyys on normaalia. Nyt tarkoitetaan paljon tavallisempia sanoja, joita ei osata. Esimerkiksi niemi, lahti tai salmi ovat hyvin monille teineillä käsittämättömiä käsitteitä.
Eikö lapsille enää lueta Koiramäkeä? Meidän lapset ainakin tykkää siitä. Siitä oppii vanhan ajan maataloussanaston perusjutut kuten lyhde, sirppi, kirnu, päre jne.
Minä olen nelikymppinen, eli parhaiten koulutettua ikäluokkaa. Opin lukemaan nelivuotiaana ja olen aina lukenut tosi paljon, lapsena lukeminen oli tärkein harrastukseni. Silti sirppi ja sen käyttötarkoitus oli pitkään minulle aivan hämärän peitossa, vaikka niitä esiintyi siihen aikaan lipuissakin. Kuunsirpin tiesin kyllä.
Kun minulle selitettiin sirpin käyttö, muistan protestoineeni kovasti ja selittäneeni, että eikös se ole viikate. Omat lapseni tietävät sirpin juurikin noiden Koiramäkien ansiosta.
Tämän vuodatuksen tarkoituksena oli kertoa, että vaikka lukisi paljon, jokin yksittäinen sana voi jäädä pimentoon, ja tästä ei pitäisi vetää liian suuria johtopäätöksiä. Neuvolassa testattiin ainakin joitakin vuosia sitten lasten sanavarastoa sellaisella sanalla kuin ”kaktus”. Luulenpa että harvempi taapero tuntee kaktusta nykyään, kun muodissa ovat peikonlehdet ja fiikukset.
Kokemukseni mukaan tuntemattomat/vanhat sanat ja sanojen alkuperästä/yhteyksistä kertominen suorastaan sähköistävät lapset. Aikuiset helposti lähtevät kilpasille siitä, kuka tietää parhaimmin ns. sivistyssanat. Lasten kanssa tätä lähtökohtaista kilpailuasetelmaa ei ole, vaan sanat ovat heille kuin matkoja toiseen maailmaan, kun oikein aletaan tutkia ja maistella heille harvinaisten sanojen merkityksiä.
Mitä tarkoitta jylhä? huveta?, ilmankos kyselevat jos et puhu Suomea.
Eiväthän he voineet millään tietää sanoja joita ei silloin ollut vielä olemassakaan.
Me voimme kuitenkin tietää nekin sanat joita ennen oli käytössä.
Sitäpaitsi kyllähän esim. tuota talikkoa käytetään vielä nykyäänkin esim. puutarhatöissä, eikä tuon mattopiiskankaan käytön arvaaminen (ihan sanojen 'matto' + 'piiskaaminen' perusteella) luulisi niin kovin vaikeaa olevan. Kirnuja taas voi nähdä esim. jossain vanhan maalaiselämää kuvaavissa tauluissa tai kirjojen (vaikka jopa satukirjojen ) kuvituksissa. Ja NETISTÄHÄN tieto sitä löytyy heti, jos ei tiedä. (Englanniksi se on muuten *CHURN*..)