Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (739)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi voi teitä.
Montako sanaa allaolevasta et ymmärrä, sanasto on samaa tasoa jylhän ja hupenemisen kanssa.
Käki kukkuu siellä ja kevät on
Vie sinne mun kaiho pohjatonEi kaiho vaan kaihoni.
Paljastit tietämättömyytesi. Se on kaiho tässä värssyssä, ei kaihoni.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä huomasin jo kauan sitten, että mun neljävuotiaalla oli parempi sanavarasto ja ilmaisutaito kuin monilla bloggareilla. 😆
Eli kyllä se vaikuttaa tietysti, paljonko ja mitä lapselle luetaan, mutta myös miten ja mitä puhutaan. Joillakin on vain käsittämättömän rajoittunut kyky puhua.
Ja silti nämä bloggarit tienaavat enemmän kuin sun muksusi tulee koskaan tienaamaan. Tästähän siinä on kyse. Nykyaikana menestyminen lähtee ihan muusta kuin lukemisesta ja laskemisesta.
Niin ja se menestyminen on tärkeämpää kuin säällinen yleissivistys ja vaikka yleiset käytöstavat ja moraali, SIITÄ on kyse. Tietysti ennenkin haluttiin tienata ja saada hyvä elintaso, muttei minkä vaan kustannuksella.
Päinvastoin. Ennen mainitsemasi asiat olivat yläluokan puuhastelua ja tavallinen kansa keskittyi siihen miten sai perheen elätettyä.
Ei se noin ole. Monet kirjailijat ja muut kulttuurihenkilöt ovat elämäkerroissaan kertoneet, kuinka heilä oli köyhä koti ja jostain syystähe kuitenkin innostuivat alaikäisenä lukemisesta. Toivo Pekkanen kertoo lapsuudenmuistelmissaan kuinka hän joskus illalla saattoi istua lampun valossa (vai oliko se kynttilä? lukemassa. Vanhemmat luulivat tietysti pojan lukevan läksyjä. Kun heille selvisi, että poika lukee omaksi ilokseen, heidän oli vaikea ymmärtää sitä.
Silloin haluttin nousta kurjista oloista ja ns. mennä elämässä eteenpäin kohti parempia oloja.
Nyt kai halutaan mennä taas siihen aikaan,kun lukutaitoa ja kirjoista tykkäämistä pidettiin vain jonkunmoisena omituisuuden merkkinä ,jota ns. tavallinen rahvas ei pystynyt millään käsittämään.
Eli onkohan nyt niin, että kansansivistys , kansan tietoisuus itsestään ja kaikenlaisen sivistyksen arvostus ylipäätäänkin on nykyään ottamassa takapakkia.?
Toivottavasti edessä ei vain olisi joku uusi kurjuus.
Ehkä uudenmuotoinen ja moderni , mutta kurjuus kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen näkökulman vielä esittäisin, että vanhempien lapsilleen lukemilla kirjoilla on ihan valtava merkitys. Kun kyse on jostain muutaman vuoden ikäisestä, kyse ei edes ole mistään nuorison asenteesta "lukeminen on tylsää" tms. Lapsi kuin lapsi haluaa varmasti edes jossain määrin kuunnella tarinoita vanhempansa kainalossa. Jos lapsi ei jaksa keskittyä pitkään, luetaan sitten lyhyissä pätkissä, kunhan luetaan. Omat teinipoikani ovat juuri näitä, joita ei lukeminen kiinnosta, vaikka osaavatkin sen hyvin. Sanavarasto on kummallakin kuitenkin hyvä, koska olen lukenut heille ihan hirveät määrät, kun he olivat pienempiä. Ylipäänsä siinä kehittyy käsitys, miten asioita ilmaistaan, mikä on normaali virke jne. Sanavarastossa pitäisi muistaa, että puhe- ja kirjakielessä käytetään aika erilaisia sanoja. Jos ei ikinä lue tai kuule luettua tekstiä, jylhä-tyyppiset sanat jäävät väliin. En itse ainakaan muista, milloin olisin kyseistä sanaa puheessa käyttänyt.
Sinänsä nämä muutokset lukutaidossa ja ylipäänsä kielen tajussa ovat jotenkin hämmästyttäviä, sillä omassakaan lapsuudessani 80-luvulla kaikki eivät todellakaan harrastaneet lukemista (itse olen aina ollut lukutoukka) ja voisin kuvitella, että lapsille lukeminenkaan ei ollut kovin suosittua kaikissa perheissä. Minulle luettiin jonkin verran, mutta duunariperheissä lapsille lukeminen oli ehkä vähän vierasta, ajateltiin, että lukevat sitten itse kun osaavat ja koulu opettaa. Nyt tuntuu, että lapsiin pitäisi panostaa hirveästi, heille pitäisi lainata kirjoja ihan pakostakin, vanhempien pitää lukea ollakseen esimerkkejä, koulussa asiaan pitää paneutua, on kirjailijavierailuja, lukudiplomeja jne. jne., mutta silti suuri osa lapsista putoaa täysin kärryiltä. Mistä on kyse? Nykyvanhemmat eivät tässä ole mielestäni sen laiskempia kuin ennenkään.
Totta, mitä kirjoitit. Ei ennenkään kaikki vanhemmat lukeneet lapsille tai lapset välttämättä lukeneet vapaa-ajalla. Itse olin lukutoukka 90-luvulla ja melko harvinainen olin kaveripiirissä.
Mietin voiko lukutaitoon vaikuttaa myös muu elinympäristön muutos. Omassa lapsuudessa leikittiin paljon ulkona, muiden lasten kanssa metsissä ja rannalla. Kiipeiltiin ja touhuiltiin monta tuntia ulkona. Vanhemmat vaan työnsivät ulos. Nykyään lapset liikkuvat vähemmän ja suppeammin. Käsittääkseni liikunnalla ja monipuolisella sellaisella on vaikutusta kognitiivisiin kykyihin. Lisäksi älylaitteet saattavat huonontaa kognitiivisia kykyjä myös ja vievät juuri tuolta kehittävältä "kiipeillään puissa" toiminnalta aikaa pois.
Lisäksi huomaamatonta lukemista oli enemmän aiemmin mm. sanomalehtien. Ja kun oli tylsää ajomatkoilla tai mummolassa niin saatettiin lukea vanhoja valittuja paloja tms. Nyt kaikki aika vietetään valmiin viihteen parissa.
Tulipa mieleen tällaiset välilliset vaikutukset lukutaitoon ja kielellisiin kykyihin.
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa mantraa on veisattu jo kymmeniä vuosia ja näin otetaan oikeus syyllistää vanhempia, huonoiksi vanhemmaksi.
Väittäisin, ettei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole vanhemmat lukeneet niin paljon ja viettäneet yhdessä aikaa lastensa kanssa, kuin 2000-luvulla. Jostakin syystä, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi.
Ja tämä näkyy lasten ja nuorten kirjojen myyntiluvuissa ja kirjastolainoissa. Sekä käytettyjen kirjojen myynnissä kirpparilla, jotka menevät ensimmäisenä kaupaksi.
Ja jos lapset eivät ymmärrä joidenkin sanojen merkitystä, niin sehän tarkoittaa, ettei niitä enää käytetä arkikielessä esim. kiulu, kirstu, haka jne. ja vastaavasti keski-ikäiset ja vanhukset eivät myöskään ymmärrä tai tiedä tämän päivän nuorten käyttämiä sanoja, kun kieli elää ajassa.
Ja moni tämän päivän lapsi ja nuori puhuu sujuvasti useampaa kieltä, jopa ennen kouluikää, joka oli ennen 80-90-lukua harvinaista.
Kieli elää ajassa" ....Siis tässä 'lol, omg, kvg-ajassa', juu, siinä se kyllä tuntuu elävän .. Ja 'triggeröitymisessä' yms. fingliskan uudissanoissa.
Mutta en nyt kyllä tuota alle kouluikäisten 'useamman kielen sujuvaa taitoa' pitäisi kuitenkaan kovin uskottavana väitteenä. Siinä iässähän eivät näet edes aikuisuuden käsitteetkään voi olla ihmisellä vielä tajunnassaan selvillä. Eli lapset ovat nykyäänkin lapsia tajunnaltaan, kuten aina ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa mantraa on veisattu jo kymmeniä vuosia ja näin otetaan oikeus syyllistää vanhempia, huonoiksi vanhemmaksi.
Väittäisin, ettei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole vanhemmat lukeneet niin paljon ja viettäneet yhdessä aikaa lastensa kanssa, kuin 2000-luvulla. Jostakin syystä, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi.
Ja tämä näkyy lasten ja nuorten kirjojen myyntiluvuissa ja kirjastolainoissa. Sekä käytettyjen kirjojen myynnissä kirpparilla, jotka menevät ensimmäisenä kaupaksi.
Ja jos lapset eivät ymmärrä joidenkin sanojen merkitystä, niin sehän tarkoittaa, ettei niitä enää käytetä arkikielessä esim. kiulu, kirstu, haka jne. ja vastaavasti keski-ikäiset ja vanhukset eivät myöskään ymmärrä tai tiedä tämän päivän nuorten käyttämiä sanoja, kun kieli elää ajassa.
Ja moni tämän päivän lapsi ja nuori puhuu sujuvasti useampaa kieltä, jopa ennen kouluikää, joka oli ennen 80-90-lukua harvinaista.
Kieli elää ajassa" ....Siis tässä 'lol, omg, kvg-ajassa', juu, siinä se kyllä tuntuu elävän .. Ja 'triggeröitymisessä' yms. fingliskan uudissanoissa.
Mutta en nyt kyllä tuota alle kouluikäisten 'useamman kielen sujuvaa taitoa' pitäisi kuitenkaan kovin uskottavana väitteenä. Siinä iässähän eivät näet edes aikuisuuden käsitteetkään voi olla ihmisellä vielä tajunnassaan selvillä. Eli lapset ovat nykyäänkin lapsia tajunnaltaan, kuten aina ennenkin.
Taidat olla joku museon varastosta karannut pölyinen fossiili jos et halua ymmärtää nykykieltä ja elää ajassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa mantraa on veisattu jo kymmeniä vuosia ja näin otetaan oikeus syyllistää vanhempia, huonoiksi vanhemmaksi.
Väittäisin, ettei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole vanhemmat lukeneet niin paljon ja viettäneet yhdessä aikaa lastensa kanssa, kuin 2000-luvulla. Jostakin syystä, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi.
Ja tämä näkyy lasten ja nuorten kirjojen myyntiluvuissa ja kirjastolainoissa. Sekä käytettyjen kirjojen myynnissä kirpparilla, jotka menevät ensimmäisenä kaupaksi.
Ja jos lapset eivät ymmärrä joidenkin sanojen merkitystä, niin sehän tarkoittaa, ettei niitä enää käytetä arkikielessä esim. kiulu, kirstu, haka jne. ja vastaavasti keski-ikäiset ja vanhukset eivät myöskään ymmärrä tai tiedä tämän päivän nuorten käyttämiä sanoja, kun kieli elää ajassa.
Ja moni tämän päivän lapsi ja nuori puhuu sujuvasti useampaa kieltä, jopa ennen kouluikää, joka oli ennen 80-90-lukua harvinaista.
Kieli elää ajassa" ....Siis tässä 'lol, omg, kvg-ajassa', juu, siinä se kyllä tuntuu elävän .. Ja 'triggeröitymisessä' yms. fingliskan uudissanoissa.
Mutta en nyt kyllä tuota alle kouluikäisten 'useamman kielen sujuvaa taitoa' pitäisi kuitenkaan kovin uskottavana väitteenä. Siinä iässähän eivät näet edes aikuisuuden käsitteetkään voi olla ihmisellä vielä tajunnassaan selvillä. Eli lapset ovat nykyäänkin lapsia tajunnaltaan, kuten aina ennenkin.
Taidat olla joku museon varastosta karannut pölyinen fossiili jos et halua ymmärtää nykykieltä ja elää ajassa.
"Koollautitko" nyt boomeria...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ihmiset vain tyhmistyvät?
Jos ei olekaan mistään muusta kyse?
Tämähän se syy on. Ja tuilla lisääntyvät elämänhallintaongelmaiset. Se kansanosa, jolla on tarpeeksi älliä kouluttautua pitkälle, tekee vähemmän lapsia. Niinpä sen heikomman aineksen määrä kasvaa koko ajan. Yleensä noissa perheissä ajanviettokin rajoittuu siihen ruutuun, kun kouluttautuneiden jälkikasvu käy harrastamassa, teatterissa, soittaa jotain soitinta...
Kannattaa katsoa Idiocracy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Lukutaidon opettaminen on reippaasti myöhässä, kun lapsi menee yläkouluun. Miksi nykyään päästetään toiselle luokalle, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan?
Meillä lapsi on nyt 12 ja ensi vuonna alkaa yläaste. Kun lapsen hitaasta ja selkeästi viakeasta lukemisesta olen kouluun päin puhunut, niin vastukset on aina "jotkut oppii myöhemmin, ei tarvitse vielä tuossa iässä osatakaan niin hyvin, lapsi kehittyy vielä, jotkut tulevat viiveellä lukemisen ja kirjoittamisen kanssa"jne. Kun nyt sitten vuosi sitten sanoin ettei peli enää vetele, niin joku lukitesti tehtiin, jossa oli naurettavia kysymyksiä. Vaikutti ihan ekaluokkalaisen testiltä. Lopputulos oli kuitenkin että lapsella on lukivaikeutta jonkin verran, mutta ei riittävästi saadakseen mitään apua, eli joko vanhemmat opiskelevat itse lukieksperteiksi ja avustavat lasta lopun koulun ajan, tai sitten herran haltuun miten yläasteella käy kun teksti vaikeutuu entisestään.
Ota yhteys lähikirjastoosi ja pyydä Celia-kirjaston tunnuksia lapsellesi, jolla on luki-vaikeus. Celia-kirjasto on valtakunnallisesti palveleva lukemisesteisten verkkokirjasto, jonka käyttö on maksutonta. Celia-kirjaston kautta lapsesi voi kuunnella koulukirjat äänikirjoina sekä harrastaa ajankohtaista lasten- ja nuortenkirjallisuutta.
- Ihmetyttää, ettei lapsesi koulussa tiedetä tästä mahdollisuudesta! Jos lapsella on todettu lukivaikeus ja näette tilanteen itsekin, ei ole ulkopuolisen tahon asia arvioida lukivaikeuden astetta ja sillä perusteella hankaloittaa lapsen koulunkäyntiä.
Jos tunnuksia ei tehdä lähikirjastossasi, he ohjaavat paikkaan, jossa ne tehdään. Celian palveluihin voi tutustua osoitteessa celianet.fi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuon Hesarin jutun olivat monet kommentoijat ymmärtäneet niin, että siinä puhuttaisiin muualta muuttaneiden lapsista. Heikko sanavarasto on nykyään ihan kotimaisten pellavapäiden ongelma. Ainakin omassa koulussani heikoimpien 30 oppilaan joukossa on pelkkiä kotimaista taustaa olevia nuoria.
Tässä vielä esimerkki: Yläkoululaiset tekivät kyselyä. Heistä suuri osa ei tiennyt mitä tarkoittaa kysymys "syötkö paljon eineksiä?".
Eines on vähän outo sana oikeasti.
"Eines on vähittäiskaupassa myytävä valmis elintarvike, joka ei ole säilyke eikä pakaste. Se on teollisesti valmistettu elintarvike, joka on jatkokäsitelty."
Eine merkitsee ruokaa ja ravintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
331
.... pitää vielä jatkaa tuosta paljonko tässä itse kukin ostaa ja lukee.
Meillä monilla on tuhansia nimikkeitä kindle- pilvessä. Joillain plus kymppitonni. Jos sinä näkisit millaisia määriä minullakin on sähköpostissa joka vuodelle kansioituna Amazonin ostokuitteja ... Hävitin pilvestä tuhansia tässä yksi kevät. Niitä, joita ei lueta uusiksi enää. Iso osa meistä arvostelee myös. Meillä on somessa ryhmiä missä keskustelemme ja mainostamme muiden kanssa. Meillä on kirjaryhmiä omassa genressä niin, että oksat pois. Itselle menee sadoissa, vaikka karsinyt kovasti. Joka kirjailijalla on yleensä sivut, profiilit, ryhmät. Eihän kukaan voi myydä ilman. Eihän siitä tule mitään ... pitää vain tutkia missä mediassa se sometus parhaiten tepsii itselle.
Me kulutamme rahaa, me markkinoimme ympärillemme, me olemme aktiivisia markkinoimaan toisiamme ja siitä mistä pidämme itse. Me raaputamme toistemme selkiä, me verkostoidumme somessa. Joka järkevällä kirjailijalla on se viiden tonnin somelista. Se tonnien verkostolista on melko yleistä myös tavallisella aktiivisella lukijalla, arvostelijalla, ja bloggarintapaisella.
Missä pilvissä suomalaisten kirjailijoiden ja kustantajienkin päät ovat, sitä ei voi ymmärtää, mutta eivät nykypäivässä.
Arvosteluja Goodreadsiin ja näkyvyyttä sitä kautta saisi ainakin haalittua jakamalla arvostelukappaleita jonkin nykyaikaisten kanavien kautta. Goodreadsistakin se käy. Someryhmien kautta, somen kirjailija "tapahtumissa". Sovelluksia missä jakaa näytteitä ja arvostelukappaleita on enemmän kuin yhtäkkiä muistaa. Netgalley, Bookfunnel, Booksprout, entinen Instafreenie eli nykyinen Profilic Works ...
Onko Suomessa uuden kirjan ilmestyessä blog tourit? Löytyy kirjoittavia kirjailijoita, joilla ei ole somessa niin mitään. Eihän silleen myydä 2022. Ei ole myyty yli vuoskymmeneen?
Laittakaa ne kirjailijoidenne kirjat nyt kaiken ensin Goodreadsiin ja tehkää sinne ryhmää, kustantamon Uusien kirjalistoja, Vuoden odotetuimmat, kirjailijoille tilit, ja joka sorttia ja siellä pitää sitten kerätä se lista. Somesta ensin pohjat ja sitten lisää itse siellä kaveroida. Sitten vähän aktiviiteettia niin saa näkyvyyttä ihan ilmaiseksi. Töitä vähän pitää tehdä. Jessus, mä tiedän että perinteisissä kustantamoissa ollaan hyvin jälkeenjääneessä maailmassa mutta eikö teillä ole ketään joka ymmärtäisi miten se kirjojen myynti nykyään pyörii? Jos sitä yrittää tehdä 1900-luvulla edelleen, ei ole ihmekään ettei myy.
Mitäköhän ihmettä tässä yritettiin sanoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kustannusalalla toimivana on pakko sanoa, että ette te aikuisetkaan tartu kirjaan. Aika väsyneenä luen näitä palopuheita nuorten ja lasten heikosta lukutaidosta, kun printtikirjoja ei osta juuri kukaan. Ainostaan tietyt isot elämäkerrat sekä self help- ja askartelukirjat myyvät. Kustannustalot laittavat nyt paukut äänikirjojen. Kirjastot ovat joutuneet muuttumaan välinevuokraamoiksi ja kansalaisareenoiksi.
Ehdotankin, että jokainen tähän ketjuun kommentoiva kirjoittaa tekstin alle, montako kirjaa itse on lukenut tai edes kuunnellut viimeisen kuukauden aikana, ja montako niistä on ollut romaania.
Itse olen lukenut joulukuun alkupuolelta tähän päivään mennessä kolme romaania sekä kaksi tietokirjaa, joissa ei ole ollut juurikaan kuvia tai graafikoita.
En lue romaaneja koska ne ovat suurimmaksi osaksi täysin mielenkiinnotonta jonkun minulle tuntemattoman ihmisen keksimiä juttuja. En myöskään katso elokuvia kuin harvoin, samasta syystä.
Minkä ihmeen takia minua pitäisi kiinnostaa jonkun mielikuvittelu? Jopa siinä määrin että tuhlaisin aikaani siihen useita kymmeniä tunteja?
Voin kyllä itse kirjoittaa vaikka 1000-sivuisen mielikuvittelun, mutta en oleta että sitä kukaan, edes minä itse, viitsisi rajoitetulla vapaa-ajallaan lukea.
Luen geologiaa, filosofiaa, ja muuta tietokirjallisuutta, sekä lisäksi joitain hauskoja kirjoja jos haluan nauraa. Myös runoutta jonkin verran. Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut Kai Sadinmaan kymmenen käskyä ja juice leskisen jumala on.
Elämänkerrat ja omaelämäkerrat ovat mielenkiintoista luettavaa. Varsinkin vanhemmat kirjat joista huokuu myös historia ja aikansa kulttuuri. Ei tarvitse lukea kenenkään mielikuvituksen tuotteita, paljon muutakin löytyy.
Meillä ei lapsille ole luettu satuja hyvästä syystä. Lapset pettyvät ja katkeroituvat kun oppivat ettei saduissa kerrottu ja väitetty olekaan totta ja pidä paikkaansa. Sama syy miksi lapsille ei tule opettaa joulupukista tai pääsiäispupuista sillä psykologien mukaan siitä pettymisestä ja katkeroitumisesta on haittaa lapsille ja jättää jälkeensä elinikäiset traumat.
Toivottavasti tämä ihminen ei ole tosissaan. Pahoin pelkään, että on. Toivottavasti hänen lapsensa ovat ok, sillä satuja on kerrottu vuosisatoja. Ei voi mennä balettiin, ei oopperan ja elokuvakin jää näkemättä satuja vältellessä. Ihmiskunnan ikiaikaista traditiota ovat sadut.
Nykyään kouluista toivotaan että lapsilla on älypuhelin ja he osaavat käyttää sitä kun tulevat ensimmäiselle luokalle. Sen sijaan perunan kuorimista ei tarvitse enää kouluissa osata sillä perunat ovat valmiiksi kuorittuja.
Meillä saatiin peruskoulun ala-asteella (kyllä, olen niin vanha!) 1. ja 2. luokilla valmiiksikuoritut perunat, sen jälkeen ne piti kuoria itse.
Meillä taas opetettiin lapset syömään perunat kuorineen ja sittemmin myös lapsenlapset. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hessu Hopo kirjoitti:
Mihin ne edes tarvitsevat koulunkäyntiä kun ammattihaaveena jokaisella on kuitenkin somevaikuttaja?
Tai joku onlyfans..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä samaa mantraa on veisattu jo kymmeniä vuosia ja näin otetaan oikeus syyllistää vanhempia, huonoiksi vanhemmaksi.
Väittäisin, ettei koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole vanhemmat lukeneet niin paljon ja viettäneet yhdessä aikaa lastensa kanssa, kuin 2000-luvulla. Jostakin syystä, mikään ei ole riittävästi ja kylliksi.
Ja tämä näkyy lasten ja nuorten kirjojen myyntiluvuissa ja kirjastolainoissa. Sekä käytettyjen kirjojen myynnissä kirpparilla, jotka menevät ensimmäisenä kaupaksi.
Ja jos lapset eivät ymmärrä joidenkin sanojen merkitystä, niin sehän tarkoittaa, ettei niitä enää käytetä arkikielessä esim. kiulu, kirstu, haka jne. ja vastaavasti keski-ikäiset ja vanhukset eivät myöskään ymmärrä tai tiedä tämän päivän nuorten käyttämiä sanoja, kun kieli elää ajassa.
Ja moni tämän päivän lapsi ja nuori puhuu sujuvasti useampaa kieltä, jopa ennen kouluikää, joka oli ennen 80-90-lukua harvinaista.
Kieli elää ajassa" ....Siis tässä 'lol, omg, kvg-ajassa', juu, siinä se kyllä tuntuu elävän .. Ja 'triggeröitymisessä' yms. fingliskan uudissanoissa.
Mutta en nyt kyllä tuota alle kouluikäisten 'useamman kielen sujuvaa taitoa' pitäisi kuitenkaan kovin uskottavana väitteenä. Siinä iässähän eivät näet edes aikuisuuden käsitteetkään voi olla ihmisellä vielä tajunnassaan selvillä. Eli lapset ovat nykyäänkin lapsia tajunnaltaan, kuten aina ennenkin.
Taidat olla joku museon varastosta karannut pölyinen fossiili jos et halua ymmärtää nykykieltä ja elää ajassa.
Englanninkieliset nettilyhenteet ja akronyymit eivät ole mitään nykysuomea. (nuo akronyymit eivät sitäpaitsi englannissakaan ole mitään sanoja, vaan akronyymejä ja se taas on suomeksi'kirjainsana'..)
Jos vain niillä ja 'emojeilla'kommunikoimaan kykeneminen on mielestäsi jotain 'ajassa elämistä', niin netistähän löydät kyllä sitä samoin ajattelevaa ja sillä tavalla näppäilemään kykenevää seuraa tukemaan näkemyksiäsi .
Onneksi et kuitenkaan ole äidinkielen opettaja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juttua lukiessani jäin ihmettelemään, mistä minäkin olen oppinut sanat "huveta" ja "jylhä".
Äitini sisaruksista muutamilla oli heikko lukutaito. Eivät olleet tyhmiä, mutta olivat syntyneet 20- tai 30-luvulla, ja eläneet syrjäseuduilla köyhissä oloissa, joissa lukemista pidettiin turhuutena. Sanavarasto oli kuitenkin rikas, kun piti kuvata oman elämänpiirin asioita, vaikka lumen laatua tai eläimen ulkonäköä. Oppia voi muutenkin kuin lukemalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelin kovasti tätä artikkelia. Opettaja kauhistelee miten oppilaat eivät osaa lukea ja miten oppilailla on heikko sanavarasto. Eikö tuo nyt ole aivan sama asia kuin maalari kauhistelisi, miten huonosti seinä on maalattu?
Miksi artikkelissa kauhistellaan kirjojen lukemattomuutta? Minusta ongelma on opettajissa, jotka eivät syystä tai toisesta saa enää oppilaita oppimaan. Eipä kirjojen lukeminen nimittäin ennenkään nuorisoa kiinnostanut.
Alanuolien määrästä päätellen täällä on paljon opettajia paikalla. Voisiko joku teistä hieman avata aihetta: miksi ei ole opettajien vastuulla opettaa oppilaita lukemaan?
Koska asetit oppijan objektiksi, opetuksen kohteeksi. Oppiminen on oppijan tavoitteellista ja aktiivista toimintaa. Opettaja luo mahdollisimman hyvät olosuhteet, motivoi ja jakaa opittavan asian järkeviin osioihin sekä ohjaa oppimisen taitojen kehittymistä, mutta opettaja ei voi pakottaa ketään oppimaan.
Jos oppija ei opi lukemaan, silloin opettaja on epäonnistunut olosuhteiden luomisessa, motivoinnissa, järkevien osioiden jakamisessa sekä oppimisen taitojen kehittymisen ohjaamisessa. Minusta tämä on aivan selvä asia, riippumatta siitä miten tarkoituksellisen mutkikkailla termeillä oppimisprosessia kuvaillaan.
Lukeminen on vähän kuin uinti tai hiihto. Koulun tuntimäärän puitteissa ei pysty sitä kunnolla opettamaan, joten kunnon lukutaito jää vanhempien viitseliäisyyden varaan.
Tässä asiassa kannattaisi viitsiä. Mieluummin vaikka einestä pöytään viitenä päivänä viikossa, jos ei kaikkea ehdi.
Koulun tuntimäärä ei riitä lukutaidon opettamiseen? Jos opettaja ei siitä selviydy, ei ole vanhempien tai muidenkaan tehtävä paikata opettajan heikkoa ammattitaitoa.
Pohjatyö hyvän lukutaidon eteen tehdään vuosia ennen kuin opettaja on lasta nähnytkään. Voin kertoa teille lisää, jos kiinnostaa.
Opettajan pitää pystyä opettamaan lukutaito, oli pohjatöitä tehty tai ei.
Lukutaidon opettaminen on reippaasti myöhässä, kun lapsi menee yläkouluun. Miksi nykyään päästetään toiselle luokalle, jos lapsi ei ole oppinut lukemaan?
Meillä lapsi on nyt 12 ja ensi vuonna alkaa yläaste. Kun lapsen hitaasta ja selkeästi viakeasta lukemisesta olen kouluun päin puhunut, niin vastukset on aina "jotkut oppii myöhemmin, ei tarvitse vielä tuossa iässä osatakaan niin hyvin, lapsi kehittyy vielä, jotkut tulevat viiveellä lukemisen ja kirjoittamisen kanssa"jne. Kun nyt sitten vuosi sitten sanoin ettei peli enää vetele, niin joku lukitesti tehtiin, jossa oli naurettavia kysymyksiä. Vaikutti ihan ekaluokkalaisen testiltä. Lopputulos oli kuitenkin että lapsella on lukivaikeutta jonkin verran, mutta ei riittävästi saadakseen mitään apua, eli joko vanhemmat opiskelevat itse lukieksperteiksi ja avustavat lasta lopun koulun ajan, tai sitten herran haltuun miten yläasteella käy kun teksti vaikeutuu entisestään.
Näin sivumennen huomauttaisin, että lukitestissä ei ole mitään "naurettavia" kysymyksiä. Se mittaa lukunopeutta, lukemisen sujuvuutta, luetunymmärtämistä, sekä erilaisia lukemisen ja kirjoittamisen kannalta tärkeitä osaprosesseja. Lukemaan oppii vain lukemalla, eli teidän vanhempien ei tarvitse opiskella "lukieksperteiksi", vaan ihan vaan voitte vaikka lukea lapsen kanssa ja kannustaa häntä lukemaan. Toki siitä hyötyä on, että ymmärtää lapsen lukivaikeutta, kannattaa liittyä johonkin vanhempien ryhmään tai osallistua lukivaikeuksisten lasten kurssille, niin siitä on pitkässä juoksussa hyötyä. Voitte myös kääntyä koulun erityisopettajan puoleen ja kysellä, millaisia kaikkia keinoja on helpottaa koulunkäyntiä, varsinkin ensi vuonna, kun alkaa yläkoulu.
Tämä on tulosta tästä hienosta nykysysteemistä.
Historiassa ei opetella enää vuosilukuja ja tapahtumia, vaan jotain "isoja kokonaisuuksia", eli käytännössä ei mitään. Mitään ei opetella ulkoa, koska kaiken voi tarvittaessa katsoa Googlesta ja YouTubesta.
Voisi kuvitella, että edes tietotekniset taidot ovat nykynuorilla hallussa, kun kaiket päivät pläräillään tabletteja ja puhelimia, vaan ei. Nykynuorille esimerkiksi tietokoneen tiedostojärjestelmä on täysin utopistinen juttu. Jos kysyy, että mihin tallensit sen tiedoston, niin heillä ei ole mitään käryä menikö se johonkin pilvipalveluun vai koneen kovalevylle.
On se peruskoulu muuttunut sitten siitä kun itse pääsin ysiltä v. 2006.
Vierailija kirjoitti:
331
Kun meikä oli pentu, lasten puolella kirjastossa oli hurjasti jännittäviä kirjoja. Actionia. Toimintaa. Eikä toisella kymmenellä tarvinnut onneksi pitäytyä edes sillä puolella.
Mitähän materiaalia siellä lapsilla ja nuorille nykyään on?
Onko missään näkyvillä, millaista kamaa nykyään kirjaston nuorison osasto sisältää?
On näkyvillä nuorisokirjojen osastolla lähimmässä kirjastossa.
Nuorten vähäiseen lukemisintoon on myös syy, josta ei juurikaan keskustella: Uudet eli 1950-luvun jälkeen kirjoitetut lasten- ja nuortenkirjat ovat huonoja verrattuna aiemmin kirjoitettuihin. Uusissa niin alun perin suomeksi kirjoitetuissa kuin suomeksi käännetyissäkin lasten- ja nuortenkirjoissa käytetään pääosin kummallista Helsingin seudun puhekieltä, joka sitten lukijoiden avulla pyrkii leviämään muuallekin Suomeen. Myös kirjojen aiheet ovat suurimmaksi osaksi kummallisia.
Asun itärajalla, jossa elelevät ne heikoimmin pärjäävät kotimaiset oppilaat. Luokissa saattaa olla yli puolella kielellisiä pulmia jne.