ADD, perfektionismi ja ainainen tyytymättömyys

On kyllä erittäin rasittavaa, kun mikään ei riitä.

Esimerkiksi kun aloitin noin vuosi sitten taas skarppaamaan elämäntapojen suhteen ja ryhdyin käymään kävelylenkeillä. Alkuun jaksoin vain viiden kilometrin lenkkejä, mutta hyvin äkkiä se vitonen pitikin päästä nopeammin ja nopeammin. Nyt se on kasvanut 15 kilometrin täysillä kävelyyn ja vieläkin jää lenkin jälkeen tyytyväisyyden sijaan tunne, että olisin voinut kävellä enemmänkin ja nopeamminkin, vaikka kroppa on eri mieltä.

Muu treenaus se vasta hullua onkin. Kaikenlaisia jumppia, punttisarjoja, venyttelyitä jne. on jo enemmän kuin jaksaisi tehdä, mutta takaraivossa huutaa kymmeniä muitakin vastaavia, joita olisi järkevää ja joita PITÄISI tehdä. Sitten sitä ei pian tulekaan tehtyä enää yhtään mitään, kun ei voi suorittaa kaikkea mahdollista ja mahdotontakin.

Samaa hulluutta ilmenee myös työmaalla. Teen raskaita hommia ja otan ne kuntoilun kannalta, jotta saisin tehtyä mahdollisimman paljon ja nopeasti, mutta koskaan en ole tyytyväinen, vaikka työkaverit ja pomokin kehuisivat. Aina jää ajatus, että olisin pystynyt olemaan tehokkaampikin.

Sama asia toistuu kaikessa elämän rintamalla, aina ruokavaliosta siivoamiseen. Mikään ei ole koskaan tarpeeksi.

Onko muilla samanlaista?