Lue keskustelun säännöt.
Oppilaiden heikko lukutaito näkyy jo koulujen arjessa: ”Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä”
12.01.2022 |
Opettajat kertovat HS:n kyselyssä, että ongelmia ja puutteita on peruslukutaidossa ja luetun ymmärtämisessä.
Opettajat ovat laajasti huolissaan lasten ja nuorten lukutaidosta ja sen eriytymisestä. Tämä käy ilmi Helsingin Sanomien viimeviikkoisesta verkkokyselystä, johon vastasi yli 200 opettajaa.
Opettajat raportoivat ongelmista ja puutteista paitsi peruslukutaidossa myös luetun ymmärtämisessä.
Edes tuttuja sanoja, ilmauksia ja niiden merkityksiä ei välttämättä tunneta, ja sanavarasto on usein suppea. Niinpä lukeminen on työlästä ja hidasta: yhden sivun lukemiseen voi mennä pitkä tovi, eikä tekstistä ole välttämättä sisäistetty mitään.
”Oppilaiden sanavarasto on pienentynyt. Nykyisin joudun miettimään, mitä sanoja käytän opettaessa, jotta tulisin ymmärretyksi. Oppilaat kysyvät tavallisten sanojen merkitystä tunnilla, esim. huveta, jylhä. Oppilaat myös valittavat luettavien tekstien (kirjan kappale) olevan liian pitkiä”, kertoo yläkoulun opettaja Järvenpäästä.
Moni kertoo myös, että keskittymiskyky on usein huono tai miltei olematon.
Moni oppilas kerskuu sillä, ettei ole koskaan lukenut yhtään kokonaista kirjaa, kertoo osa opettajista.
Osalla oppilaista intoa riittää, mutta moni opettaja kertoo kyselyssä, että oppilailta puuttuu pitkäjänteisyyttä ja rutiini, joita lukeminen ja sen opettelu vaativat.
”Kaunokirjallisuuden itsenäinen lukeminen on vaikeaa, vastenmielistä ja jopa mahdotonta”, kertoo opettaja Helsingin alakoulusta.
”Kirjan lukemisen konsepti on tuntematon: aloitetaan ensimmäiseltä sivulta ja luetaan jokainen sana, rivi ja sivu loppuun asti. Tämä on uutta ja ekan sivun jälkeen tylsää.”
Koko juttu: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000008515893.html
Kommentit (742)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä esimerkkejä sanoista, jotka ovat hyvin monille yläkoululaisille vaikeita:
eines
ilmentyä
lisäaine
silmu
runko
neulanen
Vuosittain kasvava osa yläkouluun tulevista ei osaa viikonpäiviä, kuukausia jne. arkielämän käsitteitä. Olen myös ensimmäistä kertaa tavannut yläkoululaisen, joka ei tiennyt vuodenaikoja. Siis kesä, syksy.... Oli syntyperältään täysin kotimainen.
Ilmansuunnat takkuavat myös! Niitä ei kaikki osaa suomeksikaan! Sitten ne pitäisi vielä opettaa englanniksi ja ruotsiksi!
En minäkään muista väli-ilmansuuntia suomeksi. Koillisen osaan hahmottaa oikeiseen paikkaan (koska koillismaa-lehti). Lounas, luode ja kaakko pitää joko arvata tai kysyä googlelta. Englanniksi ei ole tätä ongelmaa, koska ne ovat yhdyssanoja ja äärimmäisen helppoja. Sama ruotsiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se näkyy, ettei nykyään lueta enää kirjoja. Suoraan verrannollinen asia huonoon sanavarastoon ja keskittymiskykyyn. Monet vanhemmatkin ovat nykyään sitä sukupolvea, jolloin ei ole enää luettu, kun tv ja pelit valloittivat aikaa lasten ja nuorten elämästä. Vielä 70-luvulla syntyneet ovat useimmat lukeneet lapsesta alkaen ja sitä vanhemmat vieläkin enemmän. Hyvä, kasvava yleissivistys ja runsas sanavarasto puuttuvat useimmilta nykylapsilta, kun pisimmät luetut lauseet ovat jotain klikkiotsikoita, jos niitäkään. Osansa kielen köyhtymiseen ovat tehneet vielä nämä koulukokeiden rasti ruutuun-tehtävät, jolloin ei tarvitse osata edes kirjoittaa.