Lue keskustelun säännöt.
A2-ilta - Tuomioilta tänään tv2 klo 21.00
28.04.2015 |
Pian telkkarissa puhetta väkivaltarikollisten saamista tuomioista Suomessa. Äänessä mm. uhreja, vankeja sekä hyysäreitä. http://yle.fi/uutiset/a2_tuomio-illassa_mukana_elinkautisvankeja_rikosten_uhreja_ja_omaisia_seka_tuomareita__tutustu_kaikkiin_vieraisiin/7952022
Aikooko muut av-mammat katsoa?
Mulla pistää jo vihaksi lukea noita esittelyjä, esim. sdp:n Tuppurainen: ”Rangaistusajan koulutukseen, kuntoutukseen ja terapiaan tarvitaan lisää resursseja, jotta vangilla olisi hyvät edellytykset palata yhteiskuntaan. Vapautuville vangeille pitäisi järjestää asunto ja työpaikka.”
Kommentit (377)
Peukku ylelle, harvoin näkee näin hienosti sosiopaattien haltuunottamaa keskusteluohjelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:28"]
Enpä kutsuisi pedofiliaa seksuaaliseksi suuntautumiseksi. Seksuaalinen kehitys on pedofiliassa täysin häiriintynyt,ei sitä voi verrata homoseksuaalisuuteen.
[/quote]
Pedofilia ei ole seksuaalinen suuntautuminen, koska kyse ei ole sukupuolesta. Se on kuitenkin hyvin samanlainen asia, kyseessä on vain ikäakseli. Ja onko homoseksuaalisuudessa sitten seksuaalinen kehitys täysin tavallista?
Minä myös olen sitä mieltä että kaikki kauniit ajatukset eheytymisestä ja pahan palkitsemisesta ylitsevuotavalla hyvyydellä ei johda mihinkään (hyvään) jos vanki ei itse tunne syyllisyyttä ja katumusta ja mielenpohjimmaisia sopukoitaan myötään tajua ja tunne tehneensä väärin.
Vain sairaat tarvitsevat parantajaa, eivät terveet. Niinkauan kuin tuomittu pitää itseänsä "terveenä" ei paranemista voi tapahtua.
Ja silloin -jo on kyse vaarallisesta henkilöstä-on parempi pitää hänet lukkojen takana vaikka koko elämä ja olla antamatta luxuselintasoa. Ei koston nimissä vaan siksi että hän kokisi sen vain oikeutuksena teolleen.
Täytyy kai joissain tapauksissa saada rangaistuskin eikä vain mahdollisuutta eheytymiseen - jota tuskin edes halutaan. Joillekin tyypeille se vankilassaolo itsessään ei ole rangaistus vaan palkkio. Siksi voisi miettiä myös rangaistusten sisällöllistä ankaroittamista, joissain tapauksissa.
Sitten kun muistetaan, että itse asiassa Suomessa rikoksen uhri ja uhrin omaiset jäävät yleensä täysin tyhjänpäälle. Itse pitää osata hakea apua, terapiaa ym tyyliin "pärjäile" vs. vankien "kuntouttaminen", joka on jo ohittanut uhrin kuntoutuksen, tuen ym. aika päivää priorisoinneissa.
Ja vaikka ihmishenkeä tai koskemattomuutta ei voida mitata rahassa - sekin tuntuu olevan vain valintakysymys. Itseasiassa jämptimpää olisi määritellä kaikki rahassa. Jokainenhan ymmärtää, ettei raha korvaa ihmishenkeä, mutta kyllä se vain on merkittävä tuki siinä vaiheessa kun omaiset maksavat kalliita, vuosikausia kestäviä terapioita, työkyvyttömyyden jne varalle. Nyt ihmisarvon laittamisesta johonkin eettisen "pyhyyskategoriaan" - ilman rahallista arvoa, mahdollistaa sen porsaanreiän, että tuloksena on ehdollinen tuomio - eli ei yhtään mitään sanktiota tekijälle ja uhrit tyhjän päälle.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 20:19"]
Silmämunan kaivaminen irti ja uhrin sokeutuminen ei täytä törkeän väkivallanteon kriteereitä. Pitää käyttää ampuma- tai teräasetta ja aiheuttaa valtavia kipuja ja vammoja jotta ne täyttyisivät.
Ilmeisesti se tehtiin sormin (lieventävä asianhaara?) ja kipu on tuollaisessa teossa lievää ja vamma myös (elinikäinen sokeutuminen).
Ei mitenkään mene minun (oikeus)tajuntaani :(
[/quote]Ai jonkun mielestä tuo on siis lievä väkivallanteko :O alapeukusta päätellen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:35"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:58"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:30"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:49"]Koko illan teema tuntuu olevan, että miten vankiparka kuntoutetaan vankilassa. Miten sitä hoidetaan, että tulisi yhteiskuntakelpoisena ulos. Huh. [/quote] Katsottiin me samaa ohjelmaa? Mielestäni siinä tuotiin erittäin hyvin esille, miksi vankien kuntoutus on tärkeää: ei pelkästään vankien itsensä, vaan erityisesti yhteiskunnan. Hölmömpikin sen tajuaa, että jos henkilö eristetään täysin yhteiskunnasta 10 vuodeksi vankilaan ilman edes pyrkimystä tehdä tästä yhteiskuntakelpoista, ei hän vapauttuaankaan ole yhteiskuntakelpoinen. Rikoksen uusimisriski on tällöin todella merkittävä. Onko tärkeämpää antaa sille uhrille kostonsa vai minimoida rikoksen uusimisriski ja uusien uhrien syntyminen? Faktahan on se, että vankeja ei voida sulkea vankilaan loppuelämäkseen. Eikö silloin ole kaikkien etu, että pyritään saamaan heistä yhteiskuntakelpoista. Hyvänä esimerkkinä pitkistä tuomioita voidaan ottaa jenkkilä. Tilastojen valossa ei ainakaan siltä näytä, että tuomioiden aiheuttama pelotevaikutus vähentäisi rikollisuutta.
[/quote]
No onhan täällä sentään joku toinenkin joka ymmärtää, mistä tässä on kysymys, eikä täytä kaikkia ajatuksiaan kostonhimollaan.
Ajattelin jo, etten tähän ketjuun enää palaa hakkaamaan päätäni seinään, kun kaikki vain huutaa kitarisat suorana kostoa, olematta lainkaan kiinnostuneita siitä, saadaanko vangista lainkaan yhteiskuntakelpoista, vai ei. Mukava kuitenkin huomata, että täällä sentään pyörii muitakin, kuin kostonhalua janoavia kansalaisia.
Kyllähän oikeusjärjestelmässä pitää kaikin tavoin pyrkiä siihen, että yhteiskuntamme on mahdollisimman turvallinen elinympäristö meille kaikille, eikä se, että päästään kostamaan. Kostosta ei koskaan kehkeydy mitään hyvää, sillä vain myrkytetään kaikkien mieli ja yleinen ilmapiiri.
[/quote]
Kosto ja oikeudenmukaisuuden toteutuminen ovat eri asioita. Halvennat rikosten uhreja puhumalla "kostosta".
Teikäläisten kohdalle todellakin toivoo väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi joutumista ihan vain siksi, että aukeaisi se uhrinkin näkökulma. Häneenhän se rikos on kohdistunut eikä yhteiskuntaan tai valtioon.
Yhtä hyvin voisi sanoa, että nuo sinun esittämäsi toiveet ovat kostamista - vankien pakkokouluttamisesta (tahdonvastaisestikin) käyttäytymään sellaisella tavalla kuin sinun oikeudentajusi vaatisi. Vaikka eivät olisi koskaan saaneet bimbaa ja heidän elämänkatsomuksensa olisi sellainen, että naiset on h***ia ja tykkää siitä ja kaikenlainen "terapia" on naurettavaa lässytystä ja hekottelevat sille selän takana - kunhan pääsevät vain helpommin ulos vankilasta.
Tässä yhteiskunnassa on sellaisia yksilöitä, jotka ovat moraaliselta kehitykseltään sellaisella tasolla, että ainoa tehoava "aikuiskasvatuksen" muoto on rankaiseminen - tarvittaessa yhä uudestaan. Ei kuitenkaan pelkästään se - pitää olla keskusteluapuakin, mutta se taas toimii vasta sitten kun vanki ITSE tulee siihen tulokseen, että tämä tie on nyt kuljettu loppuun.
[/quote]
Mä poistun tästä keskustelusta. Täällä on ollut mielestäni todella hyvääkin keskustelua, mutta en jatka keskustelua henkilön kanssa, joka toivoo mulle väkivalta- tai seksuaalirikoksen uhriksi joutumista.
En minä nosta häntä jalustalle.
On vain eräs asia, josta häntä voisi hieman jopa "kiittää".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:20"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:12"] [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 09:51"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:30"] [quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:49"]Koko illan teema tuntuu olevan, että miten vankiparka kuntoutetaan vankilassa. Miten sitä hoidetaan, että tulisi yhteiskuntakelpoisena ulos. Huh. [/quote] Katsottiin me samaa ohjelmaa? Mielestäni siinä tuotiin erittäin hyvin esille, miksi vankien kuntoutus on tärkeää: ei pelkästään vankien itsensä, vaan erityisesti yhteiskunnan. Hölmömpikin sen tajuaa, että jos henkilö eristetään täysin yhteiskunnasta 10 vuodeksi vankilaan ilman edes pyrkimystä tehdä tästä yhteiskuntakelpoista, ei hän vapauttuaankaan ole yhteiskuntakelpoinen. Rikoksen uusimisriski on tällöin todella merkittävä. Onko tärkeämpää antaa sille uhrille kostonsa vai minimoida rikoksen uusimisriski ja uusien uhrien syntyminen? Faktahan on se, että vankeja ei voida sulkea vankilaan loppuelämäkseen. Eikö silloin ole kaikkien etu, että pyritään saamaan heistä yhteiskuntakelpoista. Hyvänä esimerkkinä pitkistä tuomioita voidaan ottaa jenkkilä. Tilastojen valossa ei ainakaan siltä näytä, että tuomioiden aiheuttama pelotevaikutus vähentäisi rikollisuutta. [/quote] Me ei varmaan ainakaan katsottu samaa ohjelmaa, sillä muuten et edes käyttäisi sanaa "kosto". Sehän oli uhrien puolelta ainoita vienoja pyyntöjä, että puhutaan jostain muusta, kuten oikeudenmukaisuudesta. Se kosto-termi ei tee heille oikeutta. No, saman tien alkoi Lampela puhumaan kostosta, joten sekin yritys tulla edes hiukan kuulluksi, meni täysin hukkaan. On osa oikeudenmukaisuutta, että ihmiset joutuvat kantamaan tekojensa seurausket. Kyllä mulle tällä asialla on paljon painoarvoa. Toki kun tuossa nyt haluttiin käntää asetelma tekijöihin ja heidän tarpeisiin asia näyttäytyy helposti tuolta kannalta että kannattaa tekijöihin ja heidän elämäänsä satsata. Jos uhrit olisivat päässeet enemmän ääneen, olis asetelma voonut olla toinen. [/quote] Itseasiasiassa totesin jo tuolla aiemmin, että kosto oli minulta huono sanavalinta. totesin myös, että täällä keskustellaan nyt kahdesta eri asiasta: tuomioiden pituudesta ja vankien yhteiskuntakelpouttamisesta vankeuden aikana. Tuomioiden pituuteen en ottanut kantaa, vaan siihen, että näen yhteiskunnan etuna sen, että vankeja kuntoutetaan vankeudessa. Mielipiteeni taustalla ei ole pääasiassa vangin ihmisoikeudet (vaikka on nekin oikeusvaltiossa huomioitava), vaan se, miten mahdollisimman hyvin voidaan puuttua uusimisriskiin, jotta vältytään uusilta uhreilta. [/quote] Musta se oli oikein hyvä, että käytit sanaa kosto, koska sitähän sä kuitenkin tarkoitat. Ja sinä itsehän laitat noita kahta asiaa tärkeysjärjestykseen, siis uhrien "koston" ja vankeinhoidon. Ideaalimaailmassa niin ei tarvitsisi tehdä, mutta nyt on pakko. Uhrin ja tekijän intressit kun vetävät eri suuntiin, ainakin se jo olemassaolevan uhrin, eikä sen potentiaalisen seuraavan uhrin. Tietysti jos sulla on parempia ideoita, ni kehiin vaan. [/quote] No se, että vanki elää mahdollisimman eristykssä yhteiskunnasta ei mun mielestä tee sitä tekoa tekemättämäksi. Sen sijaan kuntoutuksella voidaan puuttua siihen, ettei tulisi uusia uhreja. Mun mielestä vangit vois mädäntyä vankilassa koko loppuelämänsä, mutta koska niin ei tule tapahtumaan. Koska vanki joka tapauksessa jossain vaiheessa pääsee kuitenkin vapaaksi, niin eikö ole meidän kaikkien etu, että hän sopeutuisi yhteiskuntaan eikä uusisi rikostaan?!
[/quote]
Eli onko tässä rivien välistä luettavissa, että koska tekoa ei saa tekemättömäksi, niin ihan sama uhrien kannalta?
Toki voi yrittää kuntouttaa (missä kohdin suljin sen pois?? ) Mutta täytyy muistaa ja hyväksyä se, että osaa vangeista ei saada millään ikinä parantamaan tapojaan. Silloin eristäminen yhteiskunnasta on ainoa vaihtoehto, jos halutaan turvallisuus säilyttää.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 20:15"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:06"]
Aloittaja ei varmaan naiivisuudessaan ymmärrä, että asunnottomuus saattaa aiheuttaa rikoksia, ja estää vangin palaamista yhteiskuntaan.
[/quote]
Pitäisikö uhreille myös hommata asunto ja vaikka joku työkokeilupaikka, kun hänelläkin voi olla todella suuria vaikeuksia palata yhteiskuntaan - moni ei enää koskaan esim. aivovamman tai hirveiden pelkotilojen (esim. posttraumaattinen stressi) vuoksi pysty koskaan opiskelemaan tai tekemään työtä.
Niin pitäisikö? Eivätkö uhrit ansaitsisi vähintäänkin samat oikeudet kuin rikollisetkin?
[/quote]
Todellakin uhrit ansaitsevat vähintäänkin samanarvoiset oikeuden kuin rikolliset - enemmän mielestäni, mutta näin ei ole Suomessa asiat.
Laitoin Ylelle palautetta ja vaatimuksen, että pitää saada vastaava keskustelu televisioon, jossa käsitellään uhrien oikeuksia ja heidän eheyttämistään takaisin yhteiskuntaan. Uhrien kokemuksia ja tuskia myös esiin ja myötätuntoa heitä kohtaan. Laittakaa tekin Ylelle palautetta, kiitos.
Olisi tosi tärkeää saada asiantuntijoilta ja vaikka kansalaisiltakin vastaus siihen, että onko uhrilla yhtä hyvät oikeudet saada koulutusta, apua työllistymiseen ja henkistä sekä fyysistä kuntoutusta kuin rikollisillakin, ja miten tilannetta voisi parantaa.
Vangit voisivat tehdä työtä, josta saatavalla palkalla maksettaisiin uhrien eheyttämiset. Mitä pahemmat uhrin vammat, sitä pitempi työura vangilla. Eli vankilassa koulutettaisiin johonkin tuottavaan ammattiin pikakoulutuksella ja sitten esim. vankilan tiloissa tai muualla, valvotussa paikassa he tekisivät työtä.
Rikollisilla se fyysinen kuntoutus lienee vankilan kuntosali, jota he saavat ilmaiseksi käyttää, mutta miten henkisen ja fyysisen terveyden menettänyt uhri eheytetään yhteiskuntaan? Omilla kustannuksilla joutuvat monet uhrit itseään eheyttämään. He eivät saa ilmaista kuntosalikorttia tms.
Asiantuntijoiden pitäisi tarkkaan tutkia ja testata, ketkä vangeista ovat oikeasti kuntoutuskelpoisia ja mahdollisia kunnon kansalaisia tulevaisuudessa vapautumisensa jälkeen ja ketkä ovat narsistisia psykopaatteja, joihin ei mikään kuntoutus tehoa, vaikka hyvin osaavat esittää tarvittaessa, että ovat katuvaisia ja terapia auttaa jne. Narsisti-psykopaattien terapiakuluihin ei ehkä kannattaisi verorahoja tuhlata, mutta tokihan heidänkin pitää terveydenhuoltoa vankilassa saada tarvittaessa.
Varmasti kannattaisi kuntouttaa ne vangit, jotka oikeasti katuvat tekojaan ja haluavat elää kunnollista elämää ja mahdollisesti haluavat jotenkin jopa hyvittää tekojaan, vaikka hyväntekeväisyystöin.
Katsoin kerran yli 10 vuotta sitten jonkun ulkomaisen dokkarin, jossa kerrottiin terapiasta, jolla saatiin rikollisen mieli ensin jotenkin "rikottua" ja vasta sitten hän tajusi, miten väärin on toiminut. Se oli jotenkin nöyryyttävä terapiatapa, vähän kuin aivopesuakin, mutta tehokas ja myös vangit olivat siihen tyytyväisiä, kun tajusivat tekonsa vaikutukset uhriin tai hänen omaistensa elämään. Vangit tapasivat siinä myös uhrinsa/uhrin omaiset ja usein vangit itkivät paljonkin ja kovasti pyytelivät anteeksi ja halusivat vahvasti toimia toisin tulevaisuudessa.
Jos joku tuosta tietää, niin kerrothan, vaikka eihän Suomessa varmaan hyväksyttäisi vankien nöyryyttämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:51"]
Kysymys teille, jotka korostatte vankien kuntoutusta/eheytystä, jotta heistä tulisi jälleen "kunnon kansalaisia": ovatko teidän mielestänne kaikki rikokset ylipäätänsä sovitettavissa? Miten esim. toisen ihmisen hengen riistäminen (ja mittaamattoman tuskan aiheuttaminen läheisille) voi ikinä olla sovitettavissa?
Mielestäni oikeusjärjestelmä on jo lähtökohtaisesti vinksallaan, jos kamalimmatkin hirmuteot on sovitettavissa vaikkapa istumalla 15 vuotta. Halvalla lähtee!
[/quote]
Katsoin äsken ohjelman Areenasta ja luin sen jälkeen tämän ketjun. Tämä on ensimmäinen viestini ketjuun.
En ymmärrä, miksi puhut kahdesta eri asiasta samassa lauseessa (kuntoutus ja rikoksen sovittaminen), mutta vastaan. Mielestäni esimerkiksi murhaa tai vakavaa, uhrin loppuelämäksi traumatisoivaa raiskausta ei ole mahdollista sovittaa. Ei edes kuolemantuomiolla. Kun esim. murha on tehty, sitä vääryyttä ei ole mahdollista korjata yhtään mitenkään. Siis mikä tahansa rangaistus, mikä siitä määrätään, olipa se kuinka julma ja kokonaisvaltainen hyvänsä, ei sitä rikosta itsessään sovita. Tässä asiassa siis kaikki tuomiot ovat riittämättömiä, ja tämä selittää sen, miksi myös kovimpien tuomioiden maissa - niissäkin joissa on käytössä kuolemantuomio - kansa on aina sitä mieltä että tuomiot ovat liian lieviä. Tällainen mielipide syntyy siitä harhaluulosta, että olisi ylipäätään mahdollista langettaa tuomio, joka oikeasti sovittaisi sen rikoksen ja palauttaisi maailman tilaan, jossa se oli ennen rikosta. Kun näin ei tuomioiden koventamisesta huolimatta tapahdu, oikea ratkaisu ei ole koventaa tuomioita lisää, vaan opetella ymmärtämään että tuomioilla ei voi sovittaa rikoksia. Ei kannata edes odottaa niin tapahtuvan. Uhrin ja/tai omaisten on käsiteltävä traumansa muilla keinoilla, ja tätä tosiasiaa ei voi muuttaa tuomioiden ankaruutta muuttamalla, vaan se on ja pysyy tosiasiana vaikka tekisimme mitä.
Mielestäni yhteiskunnan tulisi suunnata enemmän resursseja uhrien auttamiseen. Paljon, paljon enemmän. Itse olisin valmis heti paikalla poistamaan vankilatuomiot kaikilta muilta paitsi hengelle ja terveydelle vaarallisimmilta rikollisilta, joiden osalta vankila on perusteltu jotta rikollinen pysyy poissa kadulta, ja suuntaamaan vapautuvat varat uhrien auttamiseen. Miksi näin ei tehdä? Koska olemme kylmiä, julmia ja kostonhimoisia. Saamme enemmän mielihyvän tunnetta ajatuksesta, että varoja suunnataan rikollisten rankaisemiseen. Näin uhrit jäävät vaille apua ja osasta heistäkin tulee myöhemmin rikollisia. Niin käy etenkin silloin, kun uhri on lapsi ja rikoksentekijä tämän vanhempi tai muu läheinen aikuinen.
Monilla keskustelijoilla täällä on silmiinpistävän kaksinaismoralistinen asenne. Ajatellaanpa viime aikojen pahinta henkirikosta, Eerikan murhaa. Se laukaisi silmittömän raivon monissa meistä, myös minussa. Uhrina oli pieni, viaton tyttö. Ajatellaanpa sitten, mitä olisi tapahtunut jos Eerika ei olisikaan kuollut, vaan joutunut kokemaan sellaista kohtelua vielä lisää, pahimmassa tapauksessa vuosien ajan (muistetaan, että näin olisi aivan hyvin voinut käydä, koska olemme julmia ja kylmiä, välinpitämättömiä ihmisiä joiden joukosta muutama ei ottanut Eerikan tilannetta vakavasti vaikka todellakin syytä olisi ollut). Jossakin vaiheessa hänestä olisi tullut jotakin muuta kuin se pieni, viaton tyttö. On hyvin todennäköistä, että hän olisi aikuisena syyllistynyt vakaviin rikoksiin. On myös todennäköistä, että Eerikan kiduttajilla on ollut itselläänkin erittäin synkkä lapsuus, tavalla tai toisella. Se, että me emme tiedä heidän lapsuudestaan, ei merkitse etteivät hekin ole olleet uhreja.
Missä pisteessä Eerika olisi lakannut ansaitsemasta meidän pohjatonta sääliämme ja siirtynyt silmittömän vihamme kohteeksi? Ensimmäisen rikoksen tehtyään? Jos ei, niin milloin se olisi loppunut? Miksi olemme niin itsevarmoja ja sokean oikeudentuntoisia tuomitessamme muita ihmisiä? Miksi emme halua nähdä tätä aivan ilmeistä ketjua, jossa viha synnyttää vihaa, ja vihamielisyyttä lisäämällä ei voi muuttaa tilannetta ainakaan paremmaksi? Miksi tässäkin ketjussa keskitytään ensisijaisesti vihaamaan eikä etsimään totuutta (tilastollinen tosiasia on, että kovemmat tuomiot eivät vähennä rikollisuutta)? Vihan kohteena olevat ihmiset ovat niitä, jotka rikoksia tekevät eniten. (Tässä voisi ottaa esille vielä ulkomaalaisvihan, mutta en taida jaksaa.) Miksi siis syljemme vihaamme muiden ihmisten päälle? Emmekö haluakaan omalla toiminnallamme ehkäistä rikollisuuden leviämistä? Onko sittenkin tärkeämpää päästä vihaamaan jotakuta? Juuri tämän saman virheen tekivät myös nuo ohjelmassa esiintyneet tuomitut ihmiset. Hekin halusivat ensisijaisesti ilmaista vihaansa, sen sijaan että olisivat ottaneet tuntemuksistaan vastuun ja suunnanneet energiansa tunnereaktionsa hallitsemiseen.
Sanonpa vielä, että itse en ole rikollinen, mutta uhriksi olen kerran joutunut. Minua ei uhrina mikään muu auttanut yhtä paljon kuin se, että rikoksen tehnyt henkilö halusi oma-aloitteisesti, omalla työllään, hyvittää tekemäänsä rikosta siinä määrin kuin suinkin mahdollista. Hyvittäminen on ehkä tässäkin väärä sana - voisi myös käyttää sanaa "kompensoida". Hän siis halusi yrittää tehdä minun hyväkseni asioita, koska oli aiemmin vahingoittanut minua. Jos hän ei tätä olisi halunnut, minkäänlainen hänelle määrätty rangaistus ei olisi minun oloani helpottanut. Päin vastoin. Olisin surrut sitä, jos hän olisi rangaistuksen seurauksena menettänyt lopullisesti otteensa elämään ja antautunut rikolliselle luonteelle, mistä seurauksena vielä muutkin ihmiset minun lisäkseni olisivat joutuneet hänen uhreikseen. En usko, että kukaan uhri voi haluta jonkun toisenkin vielä joutuvan kokemaan samaa. Ei kukaan! Itselleni se olisi pahimpia asioita, mitä voin kuvitella.
Miten kukaan itseään ihmiseksi kutsuva voi haluta sellaisia toimenpiteitä, jotka lisäävät ja ylläpitävät rikollisuutta? Tyhjä, sisällötön ja kostonomainen vankeusrangaistus - rangaistus jolla ei ole mahdollista hyvittää tekoa piirunkaan vertaa - on sellainen toimenpide. Minä en uhrina sellaista halua, paitsi siinä tilanteessa että oikeasti vaarallinen henkilö on pakko eristää yhteiskunnasta loppuelämäkseen ja hän on siis täysin menetetty tapaus. Tällainen maksaa niin paljon, että yhteiskunnassa on tarkalla seulalla valittava nämä menetetyt, koska heitä ei voi olla suurta määrää. Kaikkien muiden kuntouttamiseen tulisi laittaa kaikki mahdolliset paukut ja tehtävä mitä tehtävissä on. Kun rikollisen omat vanhemmat eivät (usein) ole pystyneet hänelle antamaan rakkautta, turvaa ja vakautta - asioita joita jokainen tarvitsee tullakseen hyväksi ihmiseksi - miksi vielä yhteiskunnankin pitäisi heiltä näitä asioita pihdata? Jotta saisitte kostaa? Kiinnostaako teitä uhrien mielipide ollenkaan? Minä olen uhri, ja minä haluan että rikollisia autetaan. Haluan uskoa, että huonoistakin oloista lähteneellä ihmisellä on vielä toivoa. En halua lukea tällaista verbaalioksentelua julkisilta palstoilta, jonka tiedän vain kasvattavan kaunaa, vieroksuntaa ja ymmärtämättömyyttä, ja sitä kautta rikollisuutta.
Menkää itseenne.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:33"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:51"]
Kysymys teille, jotka korostatte vankien kuntoutusta/eheytystä, jotta heistä tulisi jälleen "kunnon kansalaisia": ovatko teidän mielestänne kaikki rikokset ylipäätänsä sovitettavissa? Miten esim. toisen ihmisen hengen riistäminen (ja mittaamattoman tuskan aiheuttaminen läheisille) voi ikinä olla sovitettavissa?
Mielestäni oikeusjärjestelmä on jo lähtökohtaisesti vinksallaan, jos kamalimmatkin hirmuteot on sovitettavissa vaikkapa istumalla 15 vuotta. Halvalla lähtee!
[/quote]
Katsoin äsken ohjelman Areenasta ja luin sen jälkeen tämän ketjun. Tämä on ensimmäinen viestini ketjuun.
En ymmärrä, miksi puhut kahdesta eri asiasta samassa lauseessa (kuntoutus ja rikoksen sovittaminen), mutta vastaan. Mielestäni esimerkiksi murhaa tai vakavaa, uhrin loppuelämäksi traumatisoivaa raiskausta ei ole mahdollista sovittaa. Ei edes kuolemantuomiolla. Kun esim. murha on tehty, sitä vääryyttä ei ole mahdollista korjata yhtään mitenkään. Siis mikä tahansa rangaistus, mikä siitä määrätään, olipa se kuinka julma ja kokonaisvaltainen hyvänsä, ei sitä rikosta itsessään sovita. Tässä asiassa siis kaikki tuomiot ovat riittämättömiä, ja tämä selittää sen, miksi myös kovimpien tuomioiden maissa - niissäkin joissa on käytössä kuolemantuomio - kansa on aina sitä mieltä että tuomiot ovat liian lieviä. Tällainen mielipide syntyy siitä harhaluulosta, että olisi ylipäätään mahdollista langettaa tuomio, joka oikeasti sovittaisi sen rikoksen ja palauttaisi maailman tilaan, jossa se oli ennen rikosta. Kun näin ei tuomioiden koventamisesta huolimatta tapahdu, oikea ratkaisu ei ole koventaa tuomioita lisää, vaan opetella ymmärtämään että tuomioilla ei voi sovittaa rikoksia. Ei kannata edes odottaa niin tapahtuvan. Uhrin ja/tai omaisten on käsiteltävä traumansa muilla keinoilla, ja tätä tosiasiaa ei voi muuttaa tuomioiden ankaruutta muuttamalla, vaan se on ja pysyy tosiasiana vaikka tekisimme mitä.
Mielestäni yhteiskunnan tulisi suunnata enemmän resursseja uhrien auttamiseen. Paljon, paljon enemmän. Itse olisin valmis heti paikalla poistamaan vankilatuomiot kaikilta muilta paitsi hengelle ja terveydelle vaarallisimmilta rikollisilta, joiden osalta vankila on perusteltu jotta rikollinen pysyy poissa kadulta, ja suuntaamaan vapautuvat varat uhrien auttamiseen. Miksi näin ei tehdä? Koska olemme kylmiä, julmia ja kostonhimoisia. Saamme enemmän mielihyvän tunnetta ajatuksesta, että varoja suunnataan rikollisten rankaisemiseen. Näin uhrit jäävät vaille apua ja osasta heistäkin tulee myöhemmin rikollisia. Niin käy etenkin silloin, kun uhri on lapsi ja rikoksentekijä tämän vanhempi tai muu läheinen aikuinen.
Monilla keskustelijoilla täällä on silmiinpistävän kaksinaismoralistinen asenne. Ajatellaanpa viime aikojen pahinta henkirikosta, Eerikan murhaa. Se laukaisi silmittömän raivon monissa meistä, myös minussa. Uhrina oli pieni, viaton tyttö. Ajatellaanpa sitten, mitä olisi tapahtunut jos Eerika ei olisikaan kuollut, vaan joutunut kokemaan sellaista kohtelua vielä lisää, pahimmassa tapauksessa vuosien ajan (muistetaan, että näin olisi aivan hyvin voinut käydä, koska olemme julmia ja kylmiä, välinpitämättömiä ihmisiä joiden joukosta muutama ei ottanut Eerikan tilannetta vakavasti vaikka todellakin syytä olisi ollut). Jossakin vaiheessa hänestä olisi tullut jotakin muuta kuin se pieni, viaton tyttö. On hyvin todennäköistä, että hän olisi aikuisena syyllistynyt vakaviin rikoksiin. On myös todennäköistä, että Eerikan kiduttajilla on ollut itselläänkin erittäin synkkä lapsuus, tavalla tai toisella. Se, että me emme tiedä heidän lapsuudestaan, ei merkitse etteivät hekin ole olleet uhreja.
Missä pisteessä Eerika olisi lakannut ansaitsemasta meidän pohjatonta sääliämme ja siirtynyt silmittömän vihamme kohteeksi? Ensimmäisen rikoksen tehtyään? Jos ei, niin milloin se olisi loppunut? Miksi olemme niin itsevarmoja ja sokean oikeudentuntoisia tuomitessamme muita ihmisiä? Miksi emme halua nähdä tätä aivan ilmeistä ketjua, jossa viha synnyttää vihaa, ja vihamielisyyttä lisäämällä ei voi muuttaa tilannetta ainakaan paremmaksi? Miksi tässäkin ketjussa keskitytään ensisijaisesti vihaamaan eikä etsimään totuutta (tilastollinen tosiasia on, että kovemmat tuomiot eivät vähennä rikollisuutta)? Vihan kohteena olevat ihmiset ovat niitä, jotka rikoksia tekevät eniten. (Tässä voisi ottaa esille vielä ulkomaalaisvihan, mutta en taida jaksaa.) Miksi siis syljemme vihaamme muiden ihmisten päälle? Emmekö haluakaan omalla toiminnallamme ehkäistä rikollisuuden leviämistä? Onko sittenkin tärkeämpää päästä vihaamaan jotakuta? Juuri tämän saman virheen tekivät myös nuo ohjelmassa esiintyneet tuomitut ihmiset. Hekin halusivat ensisijaisesti ilmaista vihaansa, sen sijaan että olisivat ottaneet tuntemuksistaan vastuun ja suunnanneet energiansa tunnereaktionsa hallitsemiseen.
Sanonpa vielä, että itse en ole rikollinen, mutta uhriksi olen kerran joutunut. Minua ei uhrina mikään muu auttanut yhtä paljon kuin se, että rikoksen tehnyt henkilö halusi oma-aloitteisesti, omalla työllään, hyvittää tekemäänsä rikosta siinä määrin kuin suinkin mahdollista. Hyvittäminen on ehkä tässäkin väärä sana - voisi myös käyttää sanaa "kompensoida". Hän siis halusi yrittää tehdä minun hyväkseni asioita, koska oli aiemmin vahingoittanut minua. Jos hän ei tätä olisi halunnut, minkäänlainen hänelle määrätty rangaistus ei olisi minun oloani helpottanut. Päin vastoin. Olisin surrut sitä, jos hän olisi rangaistuksen seurauksena menettänyt lopullisesti otteensa elämään ja antautunut rikolliselle luonteelle, mistä seurauksena vielä muutkin ihmiset minun lisäkseni olisivat joutuneet hänen uhreikseen. En usko, että kukaan uhri voi haluta jonkun toisenkin vielä joutuvan kokemaan samaa. Ei kukaan! Itselleni se olisi pahimpia asioita, mitä voin kuvitella.
Miten kukaan itseään ihmiseksi kutsuva voi haluta sellaisia toimenpiteitä, jotka lisäävät ja ylläpitävät rikollisuutta? Tyhjä, sisällötön ja kostonomainen vankeusrangaistus - rangaistus jolla ei ole mahdollista hyvittää tekoa piirunkaan vertaa - on sellainen toimenpide. Minä en uhrina sellaista halua, paitsi siinä tilanteessa että oikeasti vaarallinen henkilö on pakko eristää yhteiskunnasta loppuelämäkseen ja hän on siis täysin menetetty tapaus. Tällainen maksaa niin paljon, että yhteiskunnassa on tarkalla seulalla valittava nämä menetetyt, koska heitä ei voi olla suurta määrää. Kaikkien muiden kuntouttamiseen tulisi laittaa kaikki mahdolliset paukut ja tehtävä mitä tehtävissä on. Kun rikollisen omat vanhemmat eivät (usein) ole pystyneet hänelle antamaan rakkautta, turvaa ja vakautta - asioita joita jokainen tarvitsee tullakseen hyväksi ihmiseksi - miksi vielä yhteiskunnankin pitäisi heiltä näitä asioita pihdata? Jotta saisitte kostaa? Kiinnostaako teitä uhrien mielipide ollenkaan? Minä olen uhri, ja minä haluan että rikollisia autetaan. Haluan uskoa, että huonoistakin oloista lähteneellä ihmisellä on vielä toivoa. En halua lukea tällaista verbaalioksentelua julkisilta palstoilta, jonka tiedän vain kasvattavan kaunaa, vieroksuntaa ja ymmärtämättömyyttä, ja sitä kautta rikollisuutta.
Menkää itseenne.
[/quote]
Onko kivaa olla noin yksinkertainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eerika olisi todennäköisesti todettu syyntakeettomaksi ja toimitettu oikeuspsykiatriseen sairaalaan saamaan hoitoa, mikäli olisi väkivaltarikoksia ryhtynyt tekemään.
Raskasta, ahdistavaa ja pahoinvointia aiheuttavaa katsottavaa ja kuunneltavaa, mutta niin sen kuulu ollakin, jotta ihmiset ja kansalaiset alkavat tehdä jotain näiden asioiden eteen.
Suurin osa siitä, mitä nähtiin, kuultiin ja mitä on näiden asioiden takana on, on seurasta maan porvaripolitiikasta ja on aina ollut!
Perheet ja ihmiset rikotaan ja tuhotaan porvaripolitiikalla ja taloudellisella väkivallalla.
80 % suomalaisista perheistä on rikkonaisia tavalla tai toisella, 20 %:n eliitin politiikan ja tekojen takia.
Suomessa on satojatuhansia traumatisoituneita ihmisiä, alunperin porvarien toimista johtuen.
Traumatisoitunut ihminen elää muka elämää. Hän ei voi muuttua, vaan hänet olisi saatava ensin jotenkin kuntoon henkisesti ja sielullisesti.
Porvarien politiikka ja sen seuraukset vahingoittavat, vammauttavat, särkevät, traumatisoivat ja tuhoavat vuosittain tuhansia ihmisiä Suomessa ja näin on aina ollut.
Olen surullinen ja vihainen, kun mietin sitä, että onko tämä ikuista elämässä ja maailmassa?
Suomi kuntoon? Entä ihmiset?
Voiko maa tulla koskaan kuntoon, jos samaan aikaa jatketaan kansalaisten ja heidän elämiensä ja mahdollisuuksiensa tuhoamista?
Porvarien on katsottava peiliin, olisi pitänyt katsoa koko Suomen historian ajan ja ottaa opikseen tekemästään tuhosta, mutta eivät ole oppineet, vaan toistavat samaa vuosikymmenistä toisiin ja hinta sekä seuraukset ovat karseita kansalaisille ja koko maalle.
Ovatko porvaritkin traumatisoituneita? Ovat, mutta he kieltävät sen, eivät halua apua, vaan haluavat valtaa ja olla vallassa sen sijaan.
Rikottu ihminen tajuaa olla hakeutumatta valtaan, koska tietää, että hän tulee vain siirtämään vaurioitaan eteenpäin.
Tutun tekemän seksuaali- tai väkivaltarikoksen ilmoittaminen on vaikeaa, koska tällainen uhri vaurioituu ja traumatisoituu erityisen syvästi juuri silloin, kun joutuu tuntemansa ihmisen tekemän rikoksen uhriksi.
Viha on tarpeellista energiaa siinä kuin monet muutkin tunteet. Sen avulla voidaan maailmaa muuttaa oikeudenmukaisemmaksi, kun se valjastetaan käyttöön oikein, vääryyttä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:41"]
Eerika olisi todennäköisesti todettu syyntakeettomaksi ja toimitettu oikeuspsykiatriseen sairaalaan saamaan hoitoa, mikäli olisi väkivaltarikoksia ryhtynyt tekemään.
[/quote]
Millä perusteella? Kun oli vaikea lapsuus? Ei puolta sanaakaan, että riittäisi perusteeksi.
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 22:10"]Tuosta puukottajajäbästä tuli vähän mieleen Petteri Jamalainen (Kotikadun Hessu ja Thaimaan snorklaus-/sukellusope). Ulkonäkö ja puhetyyli.
[/quote]
Ihana vertaus ja totta! Petteri on symppis btw
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:38"]Onko kivaa olla noin yksinkertainen?
[/quote]
Onko kivaa haukkua vakavan rikoksen uhriksi joutunutta yksinkertaiseksi ja osoittaa samalla ko. teksti omalta osaltasi oikeaan osuvaksi (= ihmiset ovat surkeita hallitsemaan omia vihareaktioitaan ja syyllistyvät siis täsmälleen samaan virheeseen, josta rikollisia haukkuvat, vaikkakin toistaiseksi pienemmässä mittakaavassa)?
Tuohon edelliseen tekstiini vielä lisään sen, että kun vanki tottuisi tekemään vankilassa työtä esim. 40 tuntia viikossa ja saisi samalla työkokemusta ja vahvan ammattitaidon, niin hänen yhteiskuntaan palautumisensa olisi selvästi helpompaa.
Vangille olisi varmaan myös henkisesti eheyttävää kokea ja tietää, että hän on ihan konkreettisesti tehnyt jotain uhrien/uhrien eheytymisen hyväksi - yrittänyt parhaansa mukaan sovittaa tekonsa.
Lisäksi voisi olla aika tiheään huumetestit, mikä karsisi huumeidenkäyttöä, eli kun jäisi kiinni, niin sitten jotain pakkohoitoa, jotta käyttö loppuisi.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:44"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:41"]
Eerika olisi todennäköisesti todettu syyntakeettomaksi ja toimitettu oikeuspsykiatriseen sairaalaan saamaan hoitoa, mikäli olisi väkivaltarikoksia ryhtynyt tekemään.
[/quote]
Millä perusteella? Kun oli vaikea lapsuus? Ei puolta sanaakaan, että riittäisi perusteeksi.
[/quote]
Mikäli Eerika olisi joutunut elämään pidempään kyseisissä olosuhteissa, olisi tälle todennäköisesti tullut useita psyykkisiä sairauksia. Samankaltaisia kohtaloita, jotka ovat yhä elossa, hoidetaan tälläkin hetkellä Suomen oikeuspsykiatrisissa sairaaloissa.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:48"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 21:38"]Onko kivaa olla noin yksinkertainen?
[/quote]
Onko kivaa haukkua vakavan rikoksen uhriksi joutunutta yksinkertaiseksi ja osoittaa samalla ko. teksti omalta osaltasi oikeaan osuvaksi (= ihmiset ovat surkeita hallitsemaan omia vihareaktioitaan ja syyllistyvät siis täsmälleen samaan virheeseen, josta rikollisia haukkuvat, vaikkakin toistaiseksi pienemmässä mittakaavassa)?
[/quote]
Mistäpä me tiedetään, millaisen rikoksen uhri kirjoittaja on ollut.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:28"]
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 00:23"]
[quote author="Vierailija" time="28.04.2015 klo 23:16"]
Pedofiileistä vain osa voi muuttua. Osa on liian sairaita sadisteja - ja tyhmiä muuttuakseen.
[/quote]
Pedofilia on suuntautuminen, samalla tavalla kuin homoseksuaalisuuskin. Ihminen, jolla on pedofilia, huomaa sen usemmiten teininä. Suuntatumista ei voi muuttaa. Mutta jokainen voi valita, tekeekö rikoksia vai ei, ja suurin osa pedofiileista ei ole rikollisia. Ei auta tilannetta yhtään, että leimaa nämä pedofiilit rikollisiksi.
[/quote]Jos nyt unohdetaan se hysteerinen suhtautuminen pedofiliaan, niin kyllähän kyseessä täytyy olla sairaus, näin ne alan asiantuntijatkin sanovat.
[/quote]
Itse asiassa viime aikoina on alettu saada tutkimustuloksia myös muilta pedofiileilta kuin hyväksikäyttäjiltä, ja tieto on lisääntynyt. Nykyään ei pelkkä suuntautuminen ole sairaudeksi luokiteltavaa uusimmissa ohjeissa.