Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kaikille ketjussa oleville. Jos eläisit juuri nyt Jane Austenin aikana ja olisit nuori/nuorehko ja sinkku, niin miten kuvittelisit, että pärjäisit aikakauden avioliittomarkkinoilla? Olisitko suosittu? 

P.S Älkää ottako kysymystä liian vakavasti

Mä olisin joku pyrkyri. Köyhistä oloista, mutta älyllä, sisulla ja ulkonäöllä pyrkisin piireihin ja hyviin naimisiin. Lucy Steel?

Vierailija kirjoitti:

Mistähän voisi löytää Järki ja Tunteet-minisarjan?? En olekaan koskaan törmännyt muuhun kuin Ang Leen versioon.

Saksan Amazonilla näyttäisi olevan DVD:nä. Omani olen aikoinaan tilannut Englannin Amazonilta, nyt en sieltä katsonut, kun en sitä käytä enää.

Mikä Austenin kirjojen miehistä on eniten mieleenne? Ja mitkä eivät niinkään? Minä tykkään eniten Henry Tilneystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeassa, että Jane Austenilla oli nuoruudessa joku irlantilainen mielitietty, mutta pojan perhe ei hyväksynyt Austenia? Muistan katsoneeni jonkun ohjelman joskus. Nuoren miehen perhe taisi olla sitä mieltä, että Austenin perhe oli liian köyhä tai jotakin...

Tarkoitat leffaa Becoming Jane, pääosassa Anne Hathaway. 🙂 Siinä oli tämä kuvio. Pojan nimi oli Tom Lefroy. Mulla on sellainen käsitys, että Janella ja Tomilla oli jotain vispilänkauppaa tai flirttiä, mutta että siitä ei koskaan sen vakavampaa tullut.

Olen lukenut, että ongelmana oli raha. Tom Lefroy oli uransa alussa eikä hänellä ollut rahaa, Jane Austenin perheellä ei ollut varaa myötäjäisiin ja Lefroyn perhe järjesti miehen pois Austenin ulottuvilta. He eivät tavanneet toisiaan enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Mikä Austenin kirjojen miehistä on eniten mieleenne? Ja mitkä eivät niinkään? Minä tykkään eniten Henry Tilneystä.

Hauska valinta, mikä sinua erityisesti hänessä viehättää?

Luin pitkästä aikaa "Neito vanhassa linnassa" ja havaitsin että tuossa kirjassa kuvaillaan henkilöiden ulkonäköä ja ympäristöä enemmän kuin muissa Austenin kirjoissa. Esim. Northangerin linnaa kuvataan yksityiskohtaisesti, sen vanhojen sekä nykyaikaisten osien arkkitehtuuria sekä huoneiden sijainteja. Myös ihmisten ulkonäöstä ja puvuista kerrotaan.

Kirjan paras kohta on kyllä se kun Henry Tilney innostuu esitelmöimään naiiville Catherinelle poukkoillen aiheesta toiseen. Jane Austen oli taitava humoristi.

"Henry puhui etualoista, etäisyyksistä ja toisen asteen etäisyyksistä – sivurajoista ja perspektiivistä – valoista ja varjoista; – ja Catherine oli niin lupaava oppilas että kun he pääsivät Beechen Cliffin huipulle, hän omasta aloitteestaan hylkäsi koko Bathin kaupungin, koska se ei sopinut maiseman osaksi. Ilahtuneena Catherinen edistyksestä ja peläten heti alkuun väsyttävänsä häntä liialla viisaudella, Henry salli puheenaiheen häipyä ja siirtyi taitavasti kalliorykelmästä ja sen huipulle sijoittamastaan kuihtuneesta tammesta tammiin yleensä, metsiin, niiden aitaamiseen, autiomaihin, valtion maihin ja hallitukseen, ja tämän jälkeen hän havaitsi joutuneensa politiikkaan; politiikasta taas oli lyhyt matka hiljaisuuteen."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kirjassa kerottiin Janen ja Mr Bingleyn avioliitosta?

 

Mr. Bennet (tyttöjen isä) sanoi jotain että Janesta ja Bingleystä tulee onnellinen aviopari, joka ei koskaan pysty tekemään mitään päätöksiä kun haluavat miellyttää toinen toistaan, palvelijat huijaavat heitä kaikessa ja joka tuhlaa kaikki rahansa , koska ovat niin anteliaita :D

Lizzien kirjeessä tädilleen hän kertoo olevansa kihlauksen jälkeen jopa onnellisempi kuin Jane. Eli oletan Janen olleen tuossa vaiheessa jo naimisissa ja siis onnellinen. Isän ironisista ennustuksista ei sanottu mitään, ehkäpä ne olivat liioittelua osin.

Jane ja Bingley asuivat vain vuoden Netherfieldissä, koska jopa lehmänhermoiselle Bingleylle oli liikaa asua niin lähellä Janen vulgäärejä sukulaisia. Muuttivat sitten Derbyshireen ja asuivat siis 30 mailin päässä Lizziestä ja Darcysta, joten siskokset saivat nähdä toisensa usein.

Eikö Jane ja Elizabeth (ja Darcy ja Bingley siis myös) menneet naimisiin samaan aikaan? ELi kihlausajan onnellisuudesta Elizabeth kertoo tädilleen.

Tv-sarjaan oli leivottu tuplahäät, kirjassa niin ei ollut. 

Myös Järki ja tunteet- elokuvassa tuplahäät, kirjassa ei.

Ei sentään, Elinorilla ei ole elokuvassa hääpukua ja kukkia kantavat muutkin naiset kuin hän ja Marianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä Austenin kirjojen miehistä on eniten mieleenne? Ja mitkä eivät niinkään? Minä tykkään eniten Henry Tilneystä.

Hauska valinta, mikä sinua erityisesti hänessä viehättää?

Luin pitkästä aikaa "Neito vanhassa linnassa" ja havaitsin että tuossa kirjassa kuvaillaan henkilöiden ulkonäköä ja ympäristöä enemmän kuin muissa Austenin kirjoissa. Esim. Northangerin linnaa kuvataan yksityiskohtaisesti, sen vanhojen sekä nykyaikaisten osien arkkitehtuuria sekä huoneiden sijainteja. Myös ihmisten ulkonäöstä ja puvuista kerrotaan.

Kirjan paras kohta on kyllä se kun Henry Tilney innostuu esitelmöimään naiiville Catherinelle poukkoillen aiheesta toiseen. Jane Austen oli taitava humoristi.

"Henry puhui etualoista, etäisyyksistä ja toisen asteen etäisyyksistä – sivurajoista ja perspektiivistä – valoista ja varjoista; – ja Catherine oli niin lupaava oppilas että kun he pääsivät Beechen Cliffin huipulle, hän omasta aloitteestaan hylkäsi koko Bathin kaupungin, koska se ei sopinut maiseman osaksi. Ilahtuneena Catherinen edistyksestä ja peläten heti alkuun väsyttävänsä häntä liialla viisaudella, Henry salli puheenaiheen häipyä ja siirtyi taitavasti kalliorykelmästä ja sen huipulle sijoittamastaan kuihtuneesta tammesta tammiin yleensä, metsiin, niiden aitaamiseen, autiomaihin, valtion maihin ja hallitukseen, ja tämän jälkeen hän havaitsi joutuneensa politiikkaan; politiikasta taas oli lyhyt matka hiljaisuuteen."

Myönnän, että valintani perustuu erittäin vankasti JJ Feildin roolisuoritukseen vuoden 2007 elokuvassa, kukaan ei tee niin hyviä "smirkejä" kuin hän ja sen jälkeen taas voi olla järkevä. Ja ihan kirjan perusteella hän oli aika hyvä veli, sellainen veli kuin olisin itselleni toivonut (minulla ei ole veljeä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olenko oikeassa, että Jane Austenilla oli nuoruudessa joku irlantilainen mielitietty, mutta pojan perhe ei hyväksynyt Austenia? Muistan katsoneeni jonkun ohjelman joskus. Nuoren miehen perhe taisi olla sitä mieltä, että Austenin perhe oli liian köyhä tai jotakin...

Tarkoitat leffaa Becoming Jane, pääosassa Anne Hathaway. 🙂 Siinä oli tämä kuvio. Pojan nimi oli Tom Lefroy. Mulla on sellainen käsitys, että Janella ja Tomilla oli jotain vispilänkauppaa tai flirttiä, mutta että siitä ei koskaan sen vakavampaa tullut.

Olen lukenut, että ongelmana oli raha. Tom Lefroy oli uransa alussa eikä hänellä ollut rahaa, Jane Austenin perheellä ei ollut varaa myötäjäisiin ja Lefroyn perhe järjesti miehen pois Austenin ulottuvilta. He eivät tavanneet toisiaan enää koskaan.

Mua taas on kiehtonut teoria koskien perhetuttua Brook Edward Bridgesia. Siitäkään ei ole mitään varmaa tiedossa, mutta Jane oli ilmeisesti kerran sanonut kieltäytyneensä jostain hänen tarjouksestaan ja sitten samana vuonna myöhemmin oli ollut kovin hämmästynyt kuullessaan Edwardin menneen kihloihin. ;)

Pakko nostaa keskustelu, kun Netflix julkaisi trailerin uudesta versiosta Viisastelevasta sydämestä. Aikamoinen pettymys ja en nyt puhu roolituksesta, koska se oli odotettavaa Netflixiltä ja sinänsä ihan ok. Mutta koko leffa vaikuttaa ihme häsellykseltä ja Anne Elliot on muutettu Lizzy Bennetiksi. En edes viitsi aloittaa Annen jatkuvasti avoimista hiuksista...

Vierailija kirjoitti:

Mun ehdoton suosikki ja 'ainoa oikea' versio Emmasta on se, jossa Emma on Kate Beckinsale ja Mr Knightley on Mark Strong vuodelta 1996.

Ah ja voi, kyllä, tämä! Muukin roolitus oli valittu taiten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun elokuvaversio oli kamala. Keira Knightley oli liian laiha sankaritar ja muoti poikkesi Austenin kirjoista. Perheen koti kuvattiin liian vaatimattomana ja isä mukamas teki ruumiillista työtäkin, mitä hänen säätyynsä kuuluva ei Austenin kirjassa ikinä tehnyt.

Jos tarkkoja ollaan, niin puvustus osui tässä versiossa lähimmäs oikeaa. Ylpeys ja ennakkoluulo on alunperin kirjoitettu vuonna 1797, mutta julkaistu vasta 1813. Puvustuksessa on selkeästi haettu 1700-luvun lopun muotia.

Kyllä joo, paitsi muutamia omituisuuksia, jotka silmääni ottivat ( esim ns. "hihat" ja jotkin kampaukset...) .

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun leffassa tunnelma on 10+!

Aivan ihania kohtauksia, musiikki, maisema, kaikki ne tunteet...!

Annan anteeksi että Lizzy keinuu sikalan takana helma ravassa.

Mutta näyttelijävalinnat ihan pielessä.

^

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Pakko nostaa keskustelu, kun Netflix julkaisi trailerin uudesta versiosta Viisastelevasta sydämestä. Aikamoinen pettymys ja en nyt puhu roolituksesta, koska se oli odotettavaa Netflixiltä ja sinänsä ihan ok. Mutta koko leffa vaikuttaa ihme häsellykseltä ja Anne Elliot on muutettu Lizzy Bennetiksi. En edes viitsi aloittaa Annen jatkuvasti avoimista hiuksista...

Onneksi ei ole Netflixiä, mutta vaikka jos olisikin, en katsoisi. Nämä liian modernisoidut versiot Austenin, tai myös vaikkapa L.M. Montgomeryn, teoksista ovat minulle täysin no-no.

Minulle tärkein Persuasion sarjana esitettiin meillä kesällä 1978, vaikka se taidettiin Briteissä tehdä jo muutamaa vuotta aiemmin. Olin sinä kesänä 12-vuotias ja ihastuin Anne Elliotin ja kapteeni Wentworthin tarinaan ihan täysillä. Ann Firbank ja Bryan Marshall heitä esittivät ja tuotanto oli studiokulisseissa kuvattua taattua brittituotantoa a la Kahden kerroksen väkeä ja muut sentyyppiset. Ja minun nuorissa silmissäni romantiikan huippua. 😄 Olen jokusen uudemman version aiheesta nähnyt aikuisena, mutta mikään muu ei ole iskenyt samalla tavalla kuin se ensimmäinen, aina on jokin ollut pikkuisen "off". Ja niin paljon se sarja vaikutti, että edelleenkin Viisasteleva sydän tulee minulle Austenin teoksista kakkosena heti Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen.

Ei ole millään lailla ihmeellisyyksiä, mutta en pidä Keira Krightleyn naamasta filmiversiossa. Näyttää jotenkin liian jenkille, vaikka onkin britti. 90-luvun versio sen sijaan on ihan ykkönen.