Lue keskustelun säännöt.
Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä
06.01.2022 |
Tähän voi kertoa kummastelunsa tai ihmettelynsä joko koskien kirjaa, sarjaa tai elokuvaversioita.
Kommentit (375)
Piti jälleen kerran katsoa pyhinä tämä 1995 sarja jossa Darcya näyttelee Colin Firth.
Bridgette Jonesin päiväkirjahan on uusversio samasta tarinasta, jopa sama Darcy eli Colin Firth.
En keksi ainakaan 1995 sarjasta mitään ihmettelemistä, sellaista se elämä Jane Austenin aikaan oli tuollaisissa maalaisaatelistopiireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.
No ei nyt ole varsinaisesti väärä. Empiremuoti alkoi "virallisesti" vuonna 1795 ja elokuva sijoittuu vuosille 1796-97 tai 1797-98. Tuskin syrjäisen maaseutupitäjän köyhtyneet maa-aateliset ensimmäisenä olivat uuden muodin huipulla. Vaatteet olivat arvokkaita ja niitä uusittiin tarpeen mukaan. Elokuvissa usein tehdään tämä virhe, että jos se sijoittuu vaikka vuoteen 1865, niin kaikki vaatteet ja kalusteet tehdään vastaamaan tasan tarkkaan vuoden 1865 muotia. Tosiasiassa jokaisella on vaateita ja tavaroita eri aikakerroksista. Jopa meillä nykyisenä yltäkylläisyyden aikana: kalusteita pidetään vuosikymmeniä, vaatteitakin vuosia, eikä koko omaisuutta laiteta uusiksi sen mukaan mitä joku Hollywood-tähti instassa milloinkin esittelee.
Elokuvan making ofissa ohjaaja kertoo, kuinka halusi Bingleyn siskolle uusinta uutta olevat empire-asut, kun taas Bennetin siskot olivat hieman muodista jäljessä. Toki hekin pukeutuvat Netherfieldin tanssiaisiin uuden muodin mukaisesti, vaikka arkiasut olivatkin vanhempia ja siskolta siskolle kierrätettyjä.
Mielestäni hyvä ratkaisu, uskottavampi kuin se että koko elokuva olisi tietyn vuoden huippumuodin show.
Eri mutta näin minäkin ajattelin. Että Bingley sisaruksilla oli päällä uusinta muotia. Heillä oli myös selkeästi oma väriskaala ja mietin että kuuluuko värikysymyskin samaan sarjaan eli ne ruskean ja oranssin sävyt oli kuuminta hottia. Vai haluttiinko niillä muuten vaan korostaa sisarusten luonteenpiirteitä mahdollisesti epäedulliseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.
No ei nyt ole varsinaisesti väärä. Empiremuoti alkoi "virallisesti" vuonna 1795 ja elokuva sijoittuu vuosille 1796-97 tai 1797-98. Tuskin syrjäisen maaseutupitäjän köyhtyneet maa-aateliset ensimmäisenä olivat uuden muodin huipulla. Vaatteet olivat arvokkaita ja niitä uusittiin tarpeen mukaan. Elokuvissa usein tehdään tämä virhe, että jos se sijoittuu vaikka vuoteen 1865, niin kaikki vaatteet ja kalusteet tehdään vastaamaan tasan tarkkaan vuoden 1865 muotia. Tosiasiassa jokaisella on vaateita ja tavaroita eri aikakerroksista. Jopa meillä nykyisenä yltäkylläisyyden aikana: kalusteita pidetään vuosikymmeniä, vaatteitakin vuosia, eikä koko omaisuutta laiteta uusiksi sen mukaan mitä joku Hollywood-tähti instassa milloinkin esittelee.
Elokuvan making ofissa ohjaaja kertoo, kuinka halusi Bingleyn siskolle uusinta uutta olevat empire-asut, kun taas Bennetin siskot olivat hieman muodista jäljessä. Toki hekin pukeutuvat Netherfieldin tanssiaisiin uuden muodin mukaisesti, vaikka arkiasut olivatkin vanhempia ja siskolta siskolle kierrätettyjä.
Mielestäni hyvä ratkaisu, uskottavampi kuin se että koko elokuva olisi tietyn vuoden huippumuodin show.
Todella hyvä pointti, kiitos tästä 👏
Itseäni on aina häirinnyt tämä ilmiö historiallisissa draamoissa. Joistain kuninkaallisista ymmärtää, että heidät kuvataan loisteliaissa vaatteissa ja he olivat muodin edelläkävijöitä, mutta tavallisilla ihmisillä oli paljon rajoitetummat resurssit.
Katsoin sen ysäriversion Pikku naisista tuossa joulun alla ja siinä oli kiva yksityiskohta: Megin tanssiaispuku oli vuosia myöhemmin Amyn kesämekkona :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.
No ei nyt ole varsinaisesti väärä. Empiremuoti alkoi "virallisesti" vuonna 1795 ja elokuva sijoittuu vuosille 1796-97 tai 1797-98. Tuskin syrjäisen maaseutupitäjän köyhtyneet maa-aateliset ensimmäisenä olivat uuden muodin huipulla. Vaatteet olivat arvokkaita ja niitä uusittiin tarpeen mukaan. Elokuvissa usein tehdään tämä virhe, että jos se sijoittuu vaikka vuoteen 1865, niin kaikki vaatteet ja kalusteet tehdään vastaamaan tasan tarkkaan vuoden 1865 muotia. Tosiasiassa jokaisella on vaateita ja tavaroita eri aikakerroksista. Jopa meillä nykyisenä yltäkylläisyyden aikana: kalusteita pidetään vuosikymmeniä, vaatteitakin vuosia, eikä koko omaisuutta laiteta uusiksi sen mukaan mitä joku Hollywood-tähti instassa milloinkin esittelee.
Elokuvan making ofissa ohjaaja kertoo, kuinka halusi Bingleyn siskolle uusinta uutta olevat empire-asut, kun taas Bennetin siskot olivat hieman muodista jäljessä. Toki hekin pukeutuvat Netherfieldin tanssiaisiin uuden muodin mukaisesti, vaikka arkiasut olivatkin vanhempia ja siskolta siskolle kierrätettyjä.
Mielestäni hyvä ratkaisu, uskottavampi kuin se että koko elokuva olisi tietyn vuoden huippumuodin show.
Eri mutta näin minäkin ajattelin. Että Bingley sisaruksilla oli päällä uusinta muotia. Heillä oli myös selkeästi oma väriskaala ja mietin että kuuluuko värikysymyskin samaan sarjaan eli ne ruskean ja oranssin sävyt oli kuuminta hottia. Vai haluttiinko niillä muuten vaan korostaa sisarusten luonteenpiirteitä mahdollisesti epäedulliseen suuntaan.
Elokuvan ongelma oli, että Bennetit näyttivät liian köyhiltä, talo oli liian vaatimaton ja muka puuhailivat likaisia arkiaskareita. Tässä 90-luvun sarja onnistui paremmin.
Hmmm kirjoitti:
Piti jälleen kerran katsoa pyhinä tämä 1995 sarja jossa Darcya näyttelee Colin Firth.
Bridgette Jonesin päiväkirjahan on uusversio samasta tarinasta, jopa sama Darcy eli Colin Firth.
En keksi ainakaan 1995 sarjasta mitään ihmettelemistä, sellaista se elämä Jane Austenin aikaan oli tuollaisissa maalaisaatelistopiireissä.
Bridget Jonesin päiväkirja kertoo, millainen olisi Darcyn ja Lydian suhde voinut olla.
Lizzy oli aina tilanteen tasalla, löysi oikeat sanat ja selviytyi sulokkaasti tilanteista, joissa muu suku mokaili. Tilannetaju oli oikeastaan hänen suurin hyveensä, hyvän maun ohella.
Bridget taas jatkuvasti on pihalla, pukeutuu playboy-pupuksi kun muilla on tavisvaatteet, ahmii ja laihduttaa, lopettaa ja aloittaa tupakoinnin, käyttää mummoalusvaatteita kun flaksi käy. Bridget on välillä välkky kuin Lizzy mutta enimmäkseen hillitön kuin Lydia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta oli ihan pyhäinhäväistystä, kun Keira Knightley kulki kuraisella pihalla kanojen kaakattaessa vapaana.... olin ihan ällikällä lyöty, mitä roskaa upeasta Austenin romaanista oli menty tekemään!
On totta, että 2005 versio oli monessa suhteessa ”likaisempi”: kuraisempi, hikisempi, rasvaisempi ja eläimellisempi kuin 1995 versio. Hiukset likaisen näköiset, hameet kurassa, kotieläimiä pihoilla yms.
En tiedä, miksi se loukkaa, se on todenäköisesti ihan vastannut todellisuutta tuon ajan herrasmaalaistaloissa. twitterissä twiittaa Jacobina Charlotta Munsterhjelm (tai siis joku tutkija sen päiväkirjaan pohjalta) @JMunsterhjelm joka eli suomalaisessa aateliskartanossa 1800-luvun alussa. Joulun alla sen äiti just toi sian keittiöön näyttääkseen vieraille, kuinka isoksi se oli kasvanut.
Itse pidän tästä "likaisuudesta" kovasti. Ohjaaja on halunnut korostaa jokapäiväistä elämää muotokuvapönötysten sijaan. Tuon ajan hygieniastandardit ja mahdollisuudet olivat erilaiset kuin nykyään. Leffassahan siskokset laittautuvat huolella niitä isoja tanssiaisia varten, hiukset on kiharrettu ja valkoiset mekot on puhtaat. Mutta kotona touhutessa jokainen on vähän niin ja näin, hiukset on jollain sykeröllä ja vaatteet on mukavat. Niinhän jokainen meistä tekee nykyäänkin ja kai niin on tehty aina.
Mielestäni on myös ihan ok ratkaisu, että leffan puvustus poikkeaa siitä tyypillisestä empirestä. Ohjaaja päätti sijoittaa tarinan aikaan jolloin Austen on teoksen kirjoittanut, eli 1700-luvun loppuun eikä vuoteen jolloin se on julkaistu (1813). Mielestäni oikein hyvä ratkaisu, oikeastaan parempi kuin julkaisuvuoteen sijoittaminen.
Empiremuoti alkoi jo 1700-luvun lopulla. Muoti on kertakaikkiaan väärin aikakauteen nähden.
En ole tuo jolle vastasit, mutta empire muoti alkoi virallisesti 1795 ja päättyi 1820. Puvut eivät kuitenkaan olleet koko ajan täysin identtisiä. Jos tutkii tuon ajan maalauksia tai muotipiirroksia niin kauden alkupuolelta löytyy pukuja, jotka näyttävät samalta kuin puvustus vuoden 2005 Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Vuonna 1820 ollaankin sitten jo hyvin lähellä biedermeier-tyyliä.
Juuri näin!
Kysymys kaikille ketjussa oleville. Jos eläisit juuri nyt Jane Austenin aikana ja olisit nuori/nuorehko ja sinkku, niin miten kuvittelisit, että pärjäisit aikakauden avioliittomarkkinoilla? Olisitko suosittu?
P.S Älkää ottako kysymystä liian vakavasti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille ketjussa oleville. Jos eläisit juuri nyt Jane Austenin aikana ja olisit nuori/nuorehko ja sinkku, niin miten kuvittelisit, että pärjäisit aikakauden avioliittomarkkinoilla? Olisitko suosittu?
P.S Älkää ottako kysymystä liian vakavasti
Kiva kysymys. Minä saattaisin olla sellainen Anne Elliot-tyylin nuori nainen. Ehkä kerran olisin saanut mahdollisuuden, mutta sekin meni pieleen. Ellei sitten monta vuotta myöhemmin tulisi toinen mahdolllisuus ja silloin pitäisin pintani. Minusta olisi jo ehditty ajatella, että elämäni on ohitse ja olisin suvun heittopussina siellä missä joku tahtoo seuraa ja hyötyä minusta.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille ketjussa oleville. Jos eläisit juuri nyt Jane Austenin aikana ja olisit nuori/nuorehko ja sinkku, niin miten kuvittelisit, että pärjäisit aikakauden avioliittomarkkinoilla? Olisitko suosittu?
P.S Älkää ottako kysymystä liian vakavasti
Olisin varmaan yhtä epäsuosittu kun nyt, en ole kaunis enkä rikas ja minulla on huono työ. Isäni on rehtori ja äitini opettaja, olisinkohan Austenin aikanakin ollut keskiluokkaa(?) Vai alempaa keskiluokkaa? Mitään perintörahojani ei mahdollinen kosijani olisi saanut. Luulen, että olisin ollut vanhapiika kuten nykyaikanakin tai ehkä olisin saanut jonkun alemman sosiaaliluokan miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei olisi ollut kovinkaan kummoisia myötäjäisiä. Vanhemmillani on hieman maaomaisuutta, mutta se olisi mennyt veljelleni, enkä usko että olisin hänen nurkkiinsa jäänyt.
Olen kyllä ollut aina tiedonhaluinen ja hyvämuistinen, ja harrastanut nykyaikanakin melko lailla kaikkia tuon ajan säätyläisnaisten tärkeitä taitoja. Niinpä minusta olisi tullut kotiopettajatar tai jos olisi oikein munkki käynyt, niin papinrouva.
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei olisi ollut kovinkaan kummoisia myötäjäisiä. Vanhemmillani on hieman maaomaisuutta, mutta se olisi mennyt veljelleni, enkä usko että olisin hänen nurkkiinsa jäänyt.
Olen kyllä ollut aina tiedonhaluinen ja hyvämuistinen, ja harrastanut nykyaikanakin melko lailla kaikkia tuon ajan säätyläisnaisten tärkeitä taitoja. Niinpä minusta olisi tullut kotiopettajatar tai jos olisi oikein munkki käynyt, niin papinrouva.
Kuuluisit siis maa-aatelistoon:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei olisi ollut kovinkaan kummoisia myötäjäisiä. Vanhemmillani on hieman maaomaisuutta, mutta se olisi mennyt veljelleni, enkä usko että olisin hänen nurkkiinsa jäänyt.
Olen kyllä ollut aina tiedonhaluinen ja hyvämuistinen, ja harrastanut nykyaikanakin melko lailla kaikkia tuon ajan säätyläisnaisten tärkeitä taitoja. Niinpä minusta olisi tullut kotiopettajatar tai jos olisi oikein munkki käynyt, niin papinrouva.
Kuuluisit siis maa-aatelistoon:)
Joo. Tosin Austen olisi varmaan ollut aika äimänä jos olisi tutustunut meidän perheeseen.
Maata tosiaankin oli, ja peltomaa oli vuokrattu asianmukaisesti eteenpäin. Mutta se vuokratuotto (jolla kai koko perheen olisi pitänyt elää) oli käytännössä jotain tyyliin kossupullo ja pari säkkiä jauhoja naapuritilan isännältä, ja vanhempani kävivät töissä ihan duunariammateissa.
En tiedä olisiko kukaan kunniallinen maa-aatelinen antanut lapsensa avioitua tällaiseen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ihana ketju, jatkakaa! Mielenkiintoista keskustelua täällä, mukavaa että tänne kirjoittelee myös he, joilla on selvästi jokin alan koulutus.
Samaa mieltä, tosi kiva ja mielenkiintoinen ketju! Luen näitä kirjoituksia ihan innoissani. Itse en osaa oikein mitään asiaan sanoa kun en ole asiassa mikään asiantuntija. Olen katsonut 95-vuoden sarjan neljästi, mutta kirjaa en häpeäkseni ole lukenut. Kunhan saan lainassa olevat muut kirjat luettua, niin voisinkin lukea sen. Elokuvan olen nähnyt kerran, mutta en siitä kovin välittänyt. Vertasin sitä vain sarjaan. Lisäksi kun en oikein pidä Keira Knightleystä ja hänen suun suipistelustaan, niin en pystynyt keskittymään itse tarinaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olenko oikeassa, että Jane Austenilla oli nuoruudessa joku irlantilainen mielitietty, mutta pojan perhe ei hyväksynyt Austenia? Muistan katsoneeni jonkun ohjelman joskus. Nuoren miehen perhe taisi olla sitä mieltä, että Austenin perhe oli liian köyhä tai jotakin...
Mistähän voisi löytää Järki ja Tunteet-minisarjan?? En olekaan koskaan törmännyt muuhun kuin Ang Leen versioon.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kaikille ketjussa oleville. Jos eläisit juuri nyt Jane Austenin aikana ja olisit nuori/nuorehko ja sinkku, niin miten kuvittelisit, että pärjäisit aikakauden avioliittomarkkinoilla? Olisitko suosittu?
P.S Älkää ottako kysymystä liian vakavasti
Minä olisin luultavasti rakastunut hyvin kohtalokkaasti kuten Marianne Dashwood. Ah!
Osa 1.
Jaa'a. Minulla on kuitenkin suvussa ollut pappi (1800-luvulla), joten jotenkin siitä voisi lähteä rakentamaan. Isäni on ollut lentäjä, joten hän olisi varmaan ollut armeijan palveluksessa, olisiko peräti ollut sitten upseeristoa. Mitään myötäjäisiä ei minulla olisi, joten kohtaloni olisi todennäköisesti ollut kotiopettajattaren ura: olen aikoinaan oppinut 5v iässä lukemaan itsekseni, olen "taitava" käsitöissä ja osaan suht' hyvin kieliä. Jonkin verran osaan myös soittaa eri instrumentteja, eli kyllä, minä varmaan olisin ollut kelpo kotiopettajatar!
Isoisänä pienen maalaisseurakunnan pastori, ehkä jopa kirkkoherra. Hän nai köyhän mutta jumalaisen kauniin venäläisen naisen (ja samalla katkoi suhteet omiin vanhempiinsa, mutta peri heidät kuitenkin vanhimpana poikana, pienet maaläänitykset). Isoäitini olisi siis venäläisen immigrantin tytär, perheensä oli lähtenyt Venäjältä karkuun nälkävuosina ja vuosien aikana myynyt kaikki omaisuutensa, korut, ikonit, turkikset. Yksi isoäitini siskoista olisi nainut kohtalaisen hyvin toimeentulevan virkamiehen, ja elättäisi nuorinta siskoa (jota myös isoisä tukisi pienellä summalla, 10puntaa? vuodessa). Isoäitini veli olisi kuollut traagisen nuorena. Alun hyljeksinnän jälkeen isoäidistäni olisi tullut sen maalaisseurakunnan "äiti", jota kaikki rakastivat ja jonka puoleen kaikki kääntyivät ongelmissaan. Ei se silti rahaa taloon tuonut, mutta munia, jauhoja, vihanneksia ja joskus jonkun viinapullonkin. Isoisä ei kylläkään juonut kuin brandyä lasillisen silloin tällöin.
Isäni olisi siis pestautunut armeijaan ja olisi laivaston alempia upseereja - vakaat, mutta pienet tulot. Juuri pystyy vaimon ja perheen elättämään, vaikka vanhimpana poikana joskus periikin sitten isänsä "maaomaisuuden". Vanhin siskonsa (kaunis mutta köyhä) olisi nainut vanhemman, hyvin toimeentulevan leskimiehen. Lapseton mutta onnellinen avioliitto, vaikka toisin alunperin kuviteltiin. Toiseksi vanhin tytär nai kauppiaan, joka onnistui välillä olemaan puilla paljaillakin, mutta lopulta pystyi Itä-Intian kauppakomppanian osakkaana vaurastumaan jonkin verran, ja ostamaan syrjäisemmän kartanon maineen. Siinäpähän serkkupojat tappelevat, että kenen niskoille sekin tulee. Nuorin sisko nai nuoremman, vähemmän rikkaan leskimiehen, ja muutti toiselle puolelle maata (Skotlantiin?). Nuorin veli jäi kotiin, eikä tuntunut löytävän koskaan paikkaansa. Vasta neljissäkymmenissä meni naimisiin seurakunnan papin (arvoasteikossa alempi kuin isoisä) tyttären kanssa, lapseton mutta rauhallinen liitto.
Osa 2.
Äitini olisi peräisin Irlannista, ja vaikka siellä olivatkin virkamiehiä ja kauppiaita, niin aika köyhä perhe se olisi ollut. Vanhemmilla olisi pieni maatalo, heillä olisi myös turpeennosto-oikeus. Vanhin sisko olisi nainut jonkun tekstiilitehtaan työnjohtajan, ja sai ainoan lapsensa, tyttären, ikivanhana, kolmekymmentavuotiaana. Vanhin veli olisi perustanut viskitislaamon, mutta valitettavasti maisteli tuotteitaan aika ahkerasti. Ei koskaan rikastunut, nai jo hyvin nuorena nätin naapurintalon tytön, joka kuitenkin kuoli lapsivuoteeseen, enolle jäi kasvatettavaksi vilkas ja kaunis serkkutyttö. Eno piti enemmän viskistä kuin vaimoista, joten ei mennyt koskaan uudelleen naimisiin. Nuorin veli oli myös tislaamolla, ihan vain työntekijänä. Hän jäi lapsettomaksi, vaimo oli ollut taloudenhoitajana paikallisessa kartanossa. Äidin nuorin sisko olisi ollut kotiopettajatar, vanhapiika ja lapseton.
Minä tosiaan olisin perheen vanhin lapsi. Isäni haaveili, että olisin voinut kouluttautua, mutta eihän naiselle sellaista tietä ollut. Sain kuitenkin lukeakseni valtavat määrät kirjoja, venäjäksikin, pappilassa oli laaja kirjasto ja isäni toi aina kotiin tullessaan uusia kirjoja. Tai vanhoja, mutta kasassa pysyviä. Veljeni, levoton sielu, asui vuosia siirtomaissa, Intiassa ja Australiassa! Hän olisi erityisen hyvä kartoittaja, ja Itä-intian kauppakomppanian palveluksessa onnistui kerryttämään jonkin verran omaisuutta, ja osti itselleen talon Lontoon liepeiltä. Nuorin siskoni olisi juuri ja juuri naima-ikäinen, ja vaikealuonteisena (siskoonsa tullut) harmaannuttanut sekä isäni että äitini. Veljeni kanssa olemme todenneet, että nuorin sisko ei tule koskaan naimaan rahaa, joten joudumme hänet elättämään. Mikäs siinä, sisko on meille molemmille rakas, enkä minä kotiopettajattarena juurikaan palkkaani ole päässyt tuhlaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Olenko oikeassa, että Jane Austenilla oli nuoruudessa joku irlantilainen mielitietty, mutta pojan perhe ei hyväksynyt Austenia? Muistan katsoneeni jonkun ohjelman joskus. Nuoren miehen perhe taisi olla sitä mieltä, että Austenin perhe oli liian köyhä tai jotakin...
Tarkoitat leffaa Becoming Jane, pääosassa Anne Hathaway. 🙂 Siinä oli tämä kuvio. Pojan nimi oli Tom Lefroy. Mulla on sellainen käsitys, että Janella ja Tomilla oli jotain vispilänkauppaa tai flirttiä, mutta että siitä ei koskaan sen vakavampaa tullut.
Voi vitsit. Mun Ylpeys ja ennakkoluulo on tuossa vieressä kirjahyllyssä - parin komeron takana jumissa (remppa meneillään). En pääse katsomaan! Kääk.