Hesarikin kirjoittaa siitä, miten lasten hankkiminen kaduttaa

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja.

[/quote]

Myös heikosta luonteesta, kun ei osata sanoa painostuksen alla ei. Tai sitten sen on oltava kasvatuksen tulos: tyttölapsi on kasvatettu liian kuuliaiseksi tottelemaan aina "vanhempiaan" (mies, sukulaiset, jo äidiksi tullleet ystävät, terveydenhoitohenkilökunta, jne).

[/quote]

Mistä oletus, että ihmiset valitsevat lastenhankinta-asiassa väärin painostuksen alla tai kilteyttään? Monelle päätös lastenhankinnasta on hyvin epävarma, ja asiaa puntaroidaan monta vuotta. Toisaalta joku voi hankkia lapsen, koska on aina halunnut vanhemmaksi, ja sitten kuitenkin pettyä todellisuuteen. Vanhemmuutta kadutaan monista eri syistä, vaikka päätös olisi ihan omasta halusta vapaasti tehty.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:29"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja. [/quote] Väitätkö tosissasi, että ihminen, joka esimerkiksi valitsee asumismuodokseen omakotitaloon ja toteaa pian tehneensä siinä kamalan virheen, on mielenterveysongelmainen, koska hän osannut tehdä itselleen sopivaa valintaa? Tai ihminen, joka kouluttautuu hoitolalla mutta tajuaa ensimmäisen sijaisuuspätkän jälkeen olevansa aivan väärällä alalla? Sinusta tuo voi olla mielenterveyden ongelma. Meistä muista se on vain väärän valinnan tekemistä. [/quote] Vertaat ihan tosissasi lasta ja omakotitaloa? Omakotitalolle tulee varmasti ihan kauhea paha mieli, jos et pidäkään siitä ja muutat takaisin kerrostaloon. Lapsi tulee kärsimään vanhemmasta, joka ei aidosti rakasta. Omaa lastaan katuva ei rakasta aidosti, pelkkää sanahelinää ja omantunnon vaimennusta muusta vakuuttelu. [/quote] Ihan tosissani vertaan. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet oikein ymmärtänyt, mistä on kysymys. Väitehän kuului, että ihminen, joka ei osaa tehdä itselleen oikeita valintoja, on mieleltään sairas. Tämä on ilmeisellä tavalla virheellinen väite. Totta kai mieleltään terve ihminen voi tehdä elämässään valintoja, jotka jälkikäteen osoittautuvat virheiksi: omakotitalon ostaminen, tietylle alalle kouluttautuminen, lemmikin hankkiminen, naimisiin meneminen ja, kyllä, lapsen hankkiminen. Varmaankin näistä virhearvioinneista eniten vahinkoa aiheuttaa lnimenomaan apsen hankkiminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että virhearviointiin syyllistynyt ihminen olisi mieleltään sairas. Lukaise vaikka tuo juttu uudemman kerran. [/quote] Kyllä se jostakin mielenterveyden ongelmista kertoo, ikävä kyllä. Ymmärsin aivan oikein lukemani, olen vain eri mieltä kanssasi. Harva ihminen vaan saattuu olemaan mieleltään täysin terve. Jotain on mennyt vikaan, jos ihminen, tai muu elävä olento ei tunne kiintymystä tai rakkautta jälkeläistään kohtaan.

[/quote]

Et ole selvästikän lukenut juttua, ja puhut siksi aivan asian vierestä. Kyse ei ole siitä, onko vanhempi kiintynyt lapseensa vaan siitä, oliko päätös lasten hankkimisesta oikea. Jutussa haastateltu äiti on hyvin kiintynyt lapseensa, mutta hän katuu silti vanhemmuutta. Lapsiperhe-elämä ja äidin rooli ei vain ole hänestä tyydyttävää. Se, että rakastaa omaa lastaan, ei riitä.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:43"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja.

[/quote]

Myös heikosta luonteesta, kun ei osata sanoa painostuksen alla ei. Tai sitten sen on oltava kasvatuksen tulos: tyttölapsi on kasvatettu liian kuuliaiseksi tottelemaan aina "vanhempiaan" (mies, sukulaiset, jo äidiksi tullleet ystävät, terveydenhoitohenkilökunta, jne).

[/quote]

Mistä oletus, että ihmiset valitsevat lastenhankinta-asiassa väärin painostuksen alla tai kilteyttään? Monelle päätös lastenhankinnasta on hyvin epävarma, ja asiaa puntaroidaan monta vuotta. Toisaalta joku voi hankkia lapsen, koska on aina halunnut vanhemmaksi, ja sitten kuitenkin pettyä todellisuuteen. Vanhemmuutta kadutaan monista eri syistä, vaikka päätös olisi ihan omasta halusta vapaasti tehty.
[/quote]

Sinulle, ja muille katujille tiedoksi; kannattaa mennä terapiaan keskustelemaan asiasta. Saattaa saada uutta näkökulmaa asiaan, ja huomata, mistä omat negatiiviset tunteet johtuvat. Sitten yhtäkkiä voi käydä niin, että pääseekin katumuksesta eroon, ja voi jatkaa perhe-elämää onnellisempana. Lapsetkin kiittävät.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:05"]

Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät. Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh. Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina.

[/quote]

Mutta miksi ihmeessä menit ja teit toisenkin lapsen? Ei se nimittäin ainakaan helpommaksi muutu. 
[/quote]

Tiedostan kyllä, että rankkaa tulee olemaan. Tein toisen, jotta esikoinen saa sisaruksen ja osittain painostuksen vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:48"]

Omituista, miten paljon tässä ketjussa keskustellaan siitä, kuinka vaatiivaa vanhemmuus on. Minulle tuo on aivan sivuseikka. Vaikka vanhemmuus olisi kuinka helppoa ja yksinkertaista, en siltikään hankkisi lapsia. En vain ole sellainen ihminen, joka nauttisi lapsiperhe-elämästä ollenkaan. Tunnistin itseni tuosta Hesarin jutun Kristiinasta. Onneksi ei ole miestä, joka olisi painostanut hankkimaan lapsia!

[/quote]

Vaativuus korotustuukin juuri siksi, että kun se monesti vaativaa on, niin kaduttaa jälkeenpäin, että lapsia tuli tehtyä. Sua ei tule koskaan kaduttamaan, koska olet vela. On paljon kuitenkin niitä, jotka vasta lapsen hankittuaan yllättyvät vanhemmuuden vaativuudesta. Ja sitten kaduttaa.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Mistä sen voi tietää, kun lähes kaikki mammat väittävät että millään ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on ennen kuin sen itse kokee? Miten voisi siis ennustaa, kun se ennustaminen on kuulema täysin mahdotonta!? [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa. [/quote] Tottakai on ihannetilanne että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja kivaa! Pitäisikö sinusta elämästä ihan tarkoituksellisesti tehdä sitten hankalaa? Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin pyrin saavuttamaan tavoitteeni mahdollisimman helposti ja mukavasti, enkä ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että kaikki olisi vaikeampaa. [/quote] Ei pidä, mutta normaalille ihmuselle pitäisi olla itsestäänselvyys, että vanhemmuus ei ole aina kivaa ja helppoa. Turha itkeä jälkeenpäin. Jos haluaa kivaaja helppoa elämää, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Sekään ei tosin takaa mitään, mutta todennäköisyys helpolle elämälle suurenee.

[/quote]

Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:47"]

Sinulle, ja muille katujille tiedoksi; kannattaa mennä terapiaan keskustelemaan asiasta. Saattaa saada uutta näkökulmaa asiaan, ja huomata, mistä omat negatiiviset tunteet johtuvat. Sitten yhtäkkiä voi käydä niin, että pääseekin katumuksesta eroon, ja voi jatkaa perhe-elämää onnellisempana. Lapsetkin kiittävät.

[/quote]

Etkö kykene keskustelemaan asioista asioina? Miksi täytyy aina henkilöidä?

Ei minulla ole edes vielä mitään lapsia, joita katua.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:05"] Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät. Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh. Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina. [/quote]   Mutta miksi ihmeessä menit ja teit toisenkin lapsen? Ei se nimittäin ainakaan helpommaksi muutu.  [/quote] Tiedostan kyllä, että rankkaa tulee olemaan. Tein toisen, jotta esikoinen saa sisaruksen ja osittain painostuksen vuoksi.

[/quote] No miksi annat painostaa itseäsi?! Ei se sisarus ole mikään tarpeellinen lapselle, pahimmillaan vain tappelevat jatkuvasti sisarkateuden vuoksi. Ja miksi aloit mihinkään miehen kanssa, joka haluaa lapsia? Itse olisin miehen lapsentekohaaveista kuullessani ilmoittanut etten tule ikinä haluamaan lapsia ja tää oli nyt tässä. Kai se miehesi edes osallistuu lasten hoitoon?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:46"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:40"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:29"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:59"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:53"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Höpö höpö. Palstan mukaanhan tätä ei voi missään tapauksessa tietää etukäteen. ;) Mutta tosissaan: Väestöliiton ykköstutkija Rotkirch sanoo tuossa jutussa ykskantaan, että myös terve ja tasapainoinen vanhempi voi tuntea katumusta. Kyseessä ei ole mikään mielenterveyskysymys, vaikka äitiysmyttiin tietenkin kuuluu ajatus siitä, että eihän nyt kukaan normaali ihminen voi lapsiaan katua... Vaan kyllä voi, tietenkin voi! Kaikkia elämäntapavalintoja voi katua! [/quote] Niin, ehkä hetkellisesti voi. Jatkuva katumus kielii kylläkin mielenterveysongelmista ja itsetuntemuksen puutteesta, kun ei osata tehdä itselleen oikeita ja sopivia valintoja. [/quote] Väitätkö tosissasi, että ihminen, joka esimerkiksi valitsee asumismuodokseen omakotitaloon ja toteaa pian tehneensä siinä kamalan virheen, on mielenterveysongelmainen, koska hän osannut tehdä itselleen sopivaa valintaa? Tai ihminen, joka kouluttautuu hoitolalla mutta tajuaa ensimmäisen sijaisuuspätkän jälkeen olevansa aivan väärällä alalla? Sinusta tuo voi olla mielenterveyden ongelma. Meistä muista se on vain väärän valinnan tekemistä. [/quote] Vertaat ihan tosissasi lasta ja omakotitaloa? Omakotitalolle tulee varmasti ihan kauhea paha mieli, jos et pidäkään siitä ja muutat takaisin kerrostaloon. Lapsi tulee kärsimään vanhemmasta, joka ei aidosti rakasta. Omaa lastaan katuva ei rakasta aidosti, pelkkää sanahelinää ja omantunnon vaimennusta muusta vakuuttelu. [/quote] Ihan tosissani vertaan. Nyt vaikuttaa kuitenkin siltä, ettet oikein ymmärtänyt, mistä on kysymys. Väitehän kuului, että ihminen, joka ei osaa tehdä itselleen oikeita valintoja, on mieleltään sairas. Tämä on ilmeisellä tavalla virheellinen väite. Totta kai mieleltään terve ihminen voi tehdä elämässään valintoja, jotka jälkikäteen osoittautuvat virheiksi: omakotitalon ostaminen, tietylle alalle kouluttautuminen, lemmikin hankkiminen, naimisiin meneminen ja, kyllä, lapsen hankkiminen. Varmaankin näistä virhearvioinneista eniten vahinkoa aiheuttaa lnimenomaan apsen hankkiminen. Se ei kuitenkaan tarkoita, että virhearviointiin syyllistynyt ihminen olisi mieleltään sairas. Lukaise vaikka tuo juttu uudemman kerran. [/quote] Kyllä se jostakin mielenterveyden ongelmista kertoo, ikävä kyllä. Ymmärsin aivan oikein lukemani, olen vain eri mieltä kanssasi. Harva ihminen vaan saattuu olemaan mieleltään täysin terve. Jotain on mennyt vikaan, jos ihminen, tai muu elävä olento ei tunne kiintymystä tai rakkautta jälkeläistään kohtaan.

[/quote]

Et ole selvästikän lukenut juttua, ja puhut siksi aivan asian vierestä. Kyse ei ole siitä, onko vanhempi kiintynyt lapseensa vaan siitä, oliko päätös lasten hankkimisesta oikea. Jutussa haastateltu äiti on hyvin kiintynyt lapseensa, mutta hän katuu silti vanhemmuutta. Lapsiperhe-elämä ja äidin rooli ei vain ole hänestä tyydyttävää. Se, että rakastaa omaa lastaan, ei riitä.
[/quote]

Kyllä tuossa jutussa puhutaan myöskin kiintymyksestä ja sen puutteesta. Minä en usko, että lapseensa kovasti kiintynyt katuisi useinkaan vanhemmuutta. Joillain naiiveilla ihmisillä on vain todella epärealistiset odotukset vanhemmuutta kohtaan, heille tulee tietysti useammin pettymyksen tunteita. Ja tietysti masentuneille ja muille mt-ongelmaisille, itsekkäille, vastoinkäymisiä sietämättömille, joilla henkinen kehitys jäänyt kesken jne. Ratkaisu olisi mielestäni se, että lapsettomuutta tarjottaisi vaihtoehtona enemmän, ja korostettaisi sen hyviä puolia. Kaikkien ei tarvitse lisääntyä, kaikista ei ole vanhemmiksi.
Itse olen muuten vanhempi.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:05"] Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät. Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh. Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina. [/quote]   Mutta miksi ihmeessä menit ja teit toisenkin lapsen? Ei se nimittäin ainakaan helpommaksi muutu.  [/quote] Tiedostan kyllä, että rankkaa tulee olemaan. Tein toisen, jotta esikoinen saa sisaruksen ja osittain painostuksen vuoksi.

[/quote]

Sitten ei voi muuta sanoa kuin että hyi sua :(

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:47"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:05"]

Mitäs tähän nyt sanoisi... No, en ole koskaan ollut ns. perheihminen. En ole koskaan välittänyt lapsista enkä niitä koskaan varsinaisesti halunnut. Mieheni halusi. Hän ilmaisi asian hyvin pian tapailun aloitettuamme. En ole koskaan edes haaveillut kuinka ihanaa olisi käpertyä perheenä sohvalle ja tehdä kaikkea hauskaa perheenä. Ei, minä haaveilin omasta ajasta, hiljaisuudesta sekä rauhallisuudesta, että saan juoda lasillisen Coca-Colaa rauhassa. Nico-Petterit ja Jessica-Janitat lähinnä ärsyttivät. Kuten arvata saattaa, kumpaan minä sitten lopulta haksahdinkaan? No siihen helvetin huijaukseen: "Lapset on ihania, heistä on paljon iloa tulevaisuudessakin", "Väsymys ei tunnu missään, kun rakastat sitä pientä kääröä", "Olet kiitollinen joka päivä, kun sinulla on lapsia" jne. Kyllähän sen nyt jokainen tietää, että vauvat on söpöjä, mutta mutta... Tässä istun jälleen raskaana, koska pitihän esikoiselle saada sisarus. Heh. Ei muuta kuin, mitä v*ttua menin tekemään? Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan hyvin, hyvin syvästi lapsiani ja huolehdin heistä parhaani mukaan! He saavat ja tulevat saamaan rakkautta nyt ja aina.

[/quote]

Mutta miksi ihmeessä menit ja teit toisenkin lapsen? Ei se nimittäin ainakaan helpommaksi muutu. 
[/quote]

Tiedostan kyllä, että rankkaa tulee olemaan. Tein toisen, jotta esikoinen saa sisaruksen ja osittain painostuksen vuoksi.
[/quote]
Typerys.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Mistä sen voi tietää, kun lähes kaikki mammat väittävät että millään ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on ennen kuin sen itse kokee? Miten voisi siis ennustaa, kun se ennustaminen on kuulema täysin mahdotonta!? [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa. [/quote] Tottakai on ihannetilanne että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja kivaa! Pitäisikö sinusta elämästä ihan tarkoituksellisesti tehdä sitten hankalaa? Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin pyrin saavuttamaan tavoitteeni mahdollisimman helposti ja mukavasti, enkä ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että kaikki olisi vaikeampaa. [/quote] Ei pidä, mutta normaalille ihmuselle pitäisi olla itsestäänselvyys, että vanhemmuus ei ole aina kivaa ja helppoa. Turha itkeä jälkeenpäin. Jos haluaa kivaaja helppoa elämää, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Sekään ei tosin takaa mitään, mutta todennäköisyys helpolle elämälle suurenee.

[/quote]

Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan. 
[/quote]

Silloin saa onnitella itseään omasta tyhmyydestään.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]

Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan. 

[/quote]

Minusta on ihan selvää, etteivät hyvät asiat korvaa tässä tapauksessa huonoja. Kuitenkin jotkut ainakin väittävät olevansa oikeasti tätä mieltä vielä lapset saatuaankin. Ilmeisesti minä sitten arvostan elämässä eri asioita kuin moni muu.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]] Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan.  [/quote] Silloin saa onnitella itseään omasta tyhmyydestään.

[/quote]

Niin että jos sulle toistuvasti väitetään jotain asiaa jota itse et voi varmuudella tietää, ja lopulta uskot, niin se on omaa tyhmyyttä että menit lankaan? Aika mielenkiintoinen asenne, minä kun osoittaisin sen syyttävän sormen noihin valheellisen tiedon levittäjiin. Kyllä vastuu on ensisijaisesti niillä jotka levittävät valheellista tietoa, eikä niillä jotka lopulta siihen huijaukseen lankeavat. 

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:33"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 12:22"]

Maailma olisi parempi paikka, jos vain oikeasti vastuulliset vanhemmat hankkisivat lapsia. 

[/quote]

Tuon jutun äitihän on erittäin vastuuntuntoinen vanhempi, joka hoitaa tehtävänsä hyvin. Hän ei vain saa siitä itselleen mitään. Häneltä lapsi ottaa enemmän kuin antaa. -ap
[/quote]

Mistä tiedät, että on vastuuntuntoinen? Lastaan katuva vanhempi on paljon todennäköisemmin huono vanhempi, kuin vanhemmuudesta nauttiva ja lastaan rakastava vanhempi. Näille katujille pitäisi olla keskusteluapua laajemmin tarjolla, etteivät lapset kärsi turhaan. Suu auki siellä neuvolassa, apua on varmasti saatavilla.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]] Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan.  [/quote] Silloin saa onnitella itseään omasta tyhmyydestään.

[/quote]

Niin että jos sulle toistuvasti väitetään jotain asiaa jota itse et voi varmuudella tietää, ja lopulta uskot, niin se on omaa tyhmyyttä että menit lankaan? Aika mielenkiintoinen asenne, minä kun osoittaisin sen syyttävän sormen noihin valheellisen tiedon levittäjiin. Kyllä vastuu on ensisijaisesti niillä jotka levittävät valheellista tietoa, eikä niillä jotka lopulta siihen huijaukseen lankeavat. 
[/quote]

Ei se ole valheellisen tiedon levittämistä. Jotkut vanhemmat vain aidosti ovat sitä mieltä, ja rakastavat lapsiaan ja vanhemmuuskaan ei ole tuottanut pettymystä. Ihmisiä on erilaisia. Ei voi tehdä päätöksiä muiden sanomisien mukaan, täytyy tuntea itsensä ja tietää, mikä on parasta juuri itselle.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:57"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]] Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan.  [/quote] Silloin saa onnitella itseään omasta tyhmyydestään. [/quote] Niin että jos sulle toistuvasti väitetään jotain asiaa jota itse et voi varmuudella tietää, ja lopulta uskot, niin se on omaa tyhmyyttä että menit lankaan? Aika mielenkiintoinen asenne, minä kun osoittaisin sen syyttävän sormen noihin valheellisen tiedon levittäjiin. Kyllä vastuu on ensisijaisesti niillä jotka levittävät valheellista tietoa, eikä niillä jotka lopulta siihen huijaukseen lankeavat.  [/quote] Ei se ole valheellisen tiedon levittämistä. Jotkut vanhemmat vain aidosti ovat sitä mieltä, ja rakastavat lapsiaan ja vanhemmuuskaan ei ole tuottanut pettymystä. Ihmisiä on erilaisia. Ei voi tehdä päätöksiä muiden sanomisien mukaan, täytyy tuntea itsensä ja tietää, mikä on parasta juuri itselle.

[/quote]

Josta taas päästään siihen, että on kuulema mahdoton tietää mitä lapsiperhe-elämä on -> on mahdoton tietää olisiko se itselle "parasta" vai ei. Melkoinen ristiriita, kun samaan aikaan on mahdoton tietää mitä lapsiperhe-elämä on, ja silti pitäisi tietää sopiiko se itselle täysin varmasti.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"] Eilöhän tuo katuminen johdu lähinnä siitä, että monilla on liikaa mielenterveysongelmia nykyisin. Terve ihminen kyllä tietää, haluaako lapsia aidosti ja sopiiko lapsiperhe-elämä hänelle, ja toimii sen mukaan. [/quote] Mistä sen voi tietää, kun lähes kaikki mammat väittävät että millään ei voi tietää millaista lapsiperhe-elämä on ennen kuin sen itse kokee? Miten voisi siis ennustaa, kun se ennustaminen on kuulema täysin mahdotonta!? [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 13:46"]Nykyisin ei oikein kestetä mitään epämiellyttävää, ihmisillä on huono asenne ja kaiken pitäisi olla helppoa. [/quote] Tottakai on ihannetilanne että elämä olisi mahdollisimman helppoa ja kivaa! Pitäisikö sinusta elämästä ihan tarkoituksellisesti tehdä sitten hankalaa? Miksi ihmeessä? Kyllä minä ainakin pyrin saavuttamaan tavoitteeni mahdollisimman helposti ja mukavasti, enkä ymmärrä mitä hyötyisin siitä, että kaikki olisi vaikeampaa. [/quote] Ei pidä, mutta normaalille ihmuselle pitäisi olla itsestäänselvyys, että vanhemmuus ei ole aina kivaa ja helppoa. Turha itkeä jälkeenpäin. Jos haluaa kivaaja helppoa elämää, kannattaa jäädä lapsettomaksi. Sekään ei tosin takaa mitään, mutta todennäköisyys helpolle elämälle suurenee.

[/quote]

Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan. 

[/quote]

Kun kuuntelee lapsiperheiden kertomuksia vanhemmuudesta, pitäisi aina muistaa miettiä, millaista tämän perheen elämä oli ENNEN lapsia. Mä kävin töissä, siivosin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä, kävin kävelyllä, katselin telkkaria ja tein samalla käsitöitä ja iltaisin nukkumaanmennessä luin kirjaa. Mitä tein lasten jälkeen? Mä kävin töissä, hoidin lapsia, siivosin, laitoin ruokaa, pesin pyykkiä, kävin kävelyllä, katselin telkkaria ja tein samalla käsitöitä ja iltaisin nukkumaanmennessä luin kirjaa. En siis joutunut lasten vuoksi luopumaan mistään, mutta sain lasten kanssa olemisen siihen lisäksi. Joku toinen taas ennen lapsia töiden ja kotitöiden lisäksi harrasti, matkusteli, kävi elokuvissa, konserteissa, kahviloissa, kävi ystäviensä kanssa juhlimassa jne ja lasten jälkeen joutuikin luopumaan joko kokonaan tai ainakin suurimmaksi osaksi aiemman elämänsä mukavista asioista. Lienee varmaan helppo arvata, kumpi kertoo, että ei menettänyt lasten vuoksi oikeastaan mitään tai että lapset ainakin olivat sen menetyksen arvoisia.

Samalla tavalla pitäisi miettiä, millaisia kyseisen kertojan lapset ovat. Hyvin yönsä nukkuvia, helppoja ja terveitä lapsia vai kenties koliikkivauvoja, herkästi herääviä, tyytymättömiä ja jatkuvasti sylissäkannettavia ja pahimmassa tapauksessa vielä sairaita tai muutoin erityislapsia. Kumman mielestä vanhemmuus on vaativampaa ja vaikeampaa?

Hesarin Kristiinan juttu oli tuttu. Itse en kadu että 40v. tein yhden lapsen mutta olisin yhtä onnellinen jos ei lasta olisi tullutkaan. Mies oli sitä mieltä että laspi olisi kiva ja itse olin sitä mieltä että joko yksi tai ei olleenkaan. Isä hoitaa ja on hoitanut alusta asti lasta ihan tasavertaisesti. Nyt kun lapsi on koululainen tuntuu että oman elämän on alkanut palailemaan normaaliski, vaikka eihän se yhden kanssa juuri mihinkään ollut kadonnutkaan. Jotenkin vaan se vastuu pienestä lapsesta vaikutti rajottavan kovasti.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:10"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:57"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 14:51"]] Yleinen mantrahan on "on se joskus vaikeaa, mutta ehdottomasti sen arvoista. Hyvät asiat korvaavat huonot heittämällä". Ymmärrän täysin, jos joku näitä uskoo lopulta ja menee ansaan.  [/quote] Silloin saa onnitella itseään omasta tyhmyydestään. [/quote] Niin että jos sulle toistuvasti väitetään jotain asiaa jota itse et voi varmuudella tietää, ja lopulta uskot, niin se on omaa tyhmyyttä että menit lankaan? Aika mielenkiintoinen asenne, minä kun osoittaisin sen syyttävän sormen noihin valheellisen tiedon levittäjiin. Kyllä vastuu on ensisijaisesti niillä jotka levittävät valheellista tietoa, eikä niillä jotka lopulta siihen huijaukseen lankeavat.  [/quote] Ei se ole valheellisen tiedon levittämistä. Jotkut vanhemmat vain aidosti ovat sitä mieltä, ja rakastavat lapsiaan ja vanhemmuuskaan ei ole tuottanut pettymystä. Ihmisiä on erilaisia. Ei voi tehdä päätöksiä muiden sanomisien mukaan, täytyy tuntea itsensä ja tietää, mikä on parasta juuri itselle.

[/quote]

Josta taas päästään siihen, että on kuulema mahdoton tietää mitä lapsiperhe-elämä on -> on mahdoton tietää olisiko se itselle "parasta" vai ei. Melkoinen ristiriita, kun samaan aikaan on mahdoton tietää mitä lapsiperhe-elämä on, ja silti pitäisi tietää sopiiko se itselle täysin varmasti.
[/quote]

Suurin osa ihmisistä vain tietää. Ja omalla asenteella on muuten ÄLYTTÖMÄN paljon merkitystä. Ja sillä, millaista elämästään tekee. Apua on myös saatavilla, jos tuntuu pahalta tai masentaa.